Koska olen miltei syntymästäni saakka kasvanut todistaja perheessä, olen kokenut “hengellisyyden “ nousu - ja laskukausia. Pikkupoikana sain tuta, että tein usein väärin ja se kouli minua. Opin miellyttämään muita, joilla oli valtaa minuun. Uskoin tietenkin isäni ja äitini olevan aina oikeassa, enkä hetkeäkään epäillyt tuolloin loogiselta tuntuvaa elämänkatsomustani todistajana.
Tuli nuoruus ja “hulluus” ja vaikeudet alkoivat, koska ei voinut olla rehellinen rangaistuksen pelosta. Valkeilla valheilla tuntui selviävän helpommin, mutta omatunto vaivasi välillä. Oli luonnollista tervehtiä erotettua kaveria, vaikka se oli semmoista “hei” juttua vain, mutta kaupungilla raggaroidessamme pikku kaljoissa jt ystävieni kanssa, myös erotettujen seura kelpasi. Näistä jutuista jäimme ennen pitkää kavereideni kanssa kiinni ja jouduimme komiteoiden eteen. “Vakavimmat” jutut eivät tietenkään tulleet koskaan ilmi.
Silloin kun kärsi morkkiksesta sitä jotenkin “hengellistyi” välillä ja yhtäkkiä ei moikannutkaan vastaan tullutta erotettua kaveriaan. Kun oli taas “normaali” olotila ilman vaivaavaa morkkistakaan - oli vaikea olla terkkaamatta erotettua. Oli vaikeaa kääntää päätäkään pois erotetusta “raukasta”, joka tuntui katsovan syvälle sielun peiliin. Tällainen omituiselta vaikuttava “tervehtiäkö vai ei logiikka” meni aina niin, että, kun “hengellisyysvaihde” kytkettiin päälle, niin sitä tunsi olleensa uskossaan luja jos ei ollut erotetulle kaverilleen sanonut moi tai edes nyökkäillyt.
Olen yllättäen huomannut samanlaista käytöstä mukana olevissa todistajissa minua kohtaan; väliin tervehtivät ja väliin ei. Tänäänkin tuli vastaan samassa yhtiössä työskentelevä Haaparannan seurakunnan vanhin, joka on aiemmin moikkaillut, mutta nyt naama on alkanut näyttää petolinnun p:ltä. On todella huvittavaa seurata sellaista käytöstä. Oletteko tunteneet joskus samoin, kuten minä tunsin todistajana ja miten te todistajat perustelette käytöstänne, sillä että tervehditte välillä ja toisinaan ette?
Vai teettekö niin, kuten sisareni, joka kääntää päätä vastaan tullessaan ja koittaa katsoa muualle?
Tuli nuoruus ja “hulluus” ja vaikeudet alkoivat, koska ei voinut olla rehellinen rangaistuksen pelosta. Valkeilla valheilla tuntui selviävän helpommin, mutta omatunto vaivasi välillä. Oli luonnollista tervehtiä erotettua kaveria, vaikka se oli semmoista “hei” juttua vain, mutta kaupungilla raggaroidessamme pikku kaljoissa jt ystävieni kanssa, myös erotettujen seura kelpasi. Näistä jutuista jäimme ennen pitkää kavereideni kanssa kiinni ja jouduimme komiteoiden eteen. “Vakavimmat” jutut eivät tietenkään tulleet koskaan ilmi.
Silloin kun kärsi morkkiksesta sitä jotenkin “hengellistyi” välillä ja yhtäkkiä ei moikannutkaan vastaan tullutta erotettua kaveriaan. Kun oli taas “normaali” olotila ilman vaivaavaa morkkistakaan - oli vaikea olla terkkaamatta erotettua. Oli vaikeaa kääntää päätäkään pois erotetusta “raukasta”, joka tuntui katsovan syvälle sielun peiliin. Tällainen omituiselta vaikuttava “tervehtiäkö vai ei logiikka” meni aina niin, että, kun “hengellisyysvaihde” kytkettiin päälle, niin sitä tunsi olleensa uskossaan luja jos ei ollut erotetulle kaverilleen sanonut moi tai edes nyökkäillyt.
Olen yllättäen huomannut samanlaista käytöstä mukana olevissa todistajissa minua kohtaan; väliin tervehtivät ja väliin ei. Tänäänkin tuli vastaan samassa yhtiössä työskentelevä Haaparannan seurakunnan vanhin, joka on aiemmin moikkaillut, mutta nyt naama on alkanut näyttää petolinnun p:ltä. On todella huvittavaa seurata sellaista käytöstä. Oletteko tunteneet joskus samoin, kuten minä tunsin todistajana ja miten te todistajat perustelette käytöstänne, sillä että tervehditte välillä ja toisinaan ette?
Vai teettekö niin, kuten sisareni, joka kääntää päätä vastaan tullessaan ja koittaa katsoa muualle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
näiden juttujen kanssa. Itse olin aikanaan erotettuna, jotkut huonosti mukana olevat eivät juuri tervehtineet, mutta pitkään olleet nykyiset ja entiset kierrosvalvojat ja betelin väki kyllä tervehti, se oli rohkaisevaa
Tervehditkö nykyään erotettuja tai eronneita?
vaan on mahdollisuus.
Tervehtiessäsi erotettua?
koe.