Raamatun tutkijat olivat kauan olleet hyvin kiinnostuneita Raamatun ajanlaskusta. Raamatunselittäjät olivat esittäneet monenlaisia näkemyksiä siitä, mitä Jeesus oli ennustanut ”pakanain ajoista” ja mitä profeetta Daniel oli kirjoittanut muistiin ”seitsemäksi ajaksi” kahlittua puunkantoa koskevasta Nebukadnessarin unesta (Luuk. 21:24, KR-38; Dan. 4:7–14).
Jo vuonna 1823 John A. Brown, jonka teos julkaistiin Lontoossa, laski Danielin 4. luvun ”seitsemän ajan” pituudeksi 2520 vuotta. Mutta hän ei ymmärtänyt selvästi, milloin tuo profeetallinen ajanjakso alkaisi tai milloin se päättyisi. Hän kuitenkin yhdisti nämä ”seitsemän aikaa” Luukkaan 21:24:n pakanain aikoihin. Vuonna 1844 englantilainen pappi E. B. Elliott kiinnitti huomion vuoteen 1914 Danielin ”seitsemän ajan” päättymisen mahdollisena ajankohtana, mutta hän esitti myös vaihtoehtoisen käsityksen, joka viittasi Ranskan vallankumouksen aikaan. Lontoolainen Robert Seeley käsitteli vuonna 1849 asian samalla tavoin. Viimeistään vuonna 1870 oli käytettävissä Joseph Seissin ja hänen tovereidensa toimittama ja Philadelphiassa Pennsylvaniassa painettu julkaisu, jonka laskelmat viittasivat vuoteen 1914 merkityksellisenä ajankohtana, tosin sen sisältämä todistelu perustui ajanlaskuun, jonka C. T. Russell myöhemmin hylkäsi.
Herald of the Morning -lehden elo-, syys- ja lokakuun numeroissa 1875 N. H. Barbour sitten auttoi saattamaan sopusointuun yksityiskohdat, joihin toiset olivat kiinnittäneet huomiota. Käyttäen englantilaisen papin Christopher Bowenin laatimaa ja E. B. Elliottin julkaisemaa ajanlaskua Barbour sanoi pakanain aikojen alkaneen silloin, kun kuningas Sidkialta Hesekielin 21:25, 26:ssa olevan ennustuksen mukaisesti riistettiin kuninkuus, ja hän sanoi vuoden 1914 merkitsevän pakanain aikojen päättymistä.
Alkuvuodesta 1876 C. T. Russell sai Herald of the Morning -lehden irtonumeron. Hän kirjoitti heti Barbourille ja vietti sitten kesän kuluessa hänen kanssaan aikaa Philadelphiassa keskustellen muun muassa profeetallisista ajanjaksoista. Pian sen jälkeen Russell myös perusteli asiaa Raamatulla kirjoituksessa, jonka otsikko oli ”Pakanain ajat – milloin ne päättyvät?”, ja ilmaisi todisteiden osoittavan, että nuo ”seitsemän aikaa päättyvät vuonna 1914”. Tämä kirjoitus painettiin vuoden 1876 lokakuun Bible Examiner -lehdessä. Kirjassa Three Worlds, and the Harvest of This World (Kolme maailmaa ja tämän maailman elonkorjuu), jonka N. H. Barbour valmisti yhteistyössä C. T. Russellin kanssa vuonna 1877, viitattiin samaan johtopäätökseen. Sen jälkeen Vartiotornin (engl.) varhaiset numerot, esimerkiksi vuoden 1879 joulukuun ja vuoden 1880 heinäkuun numero, kohdistivat huomion siihen, että vuosi 1914 oli Raamatun ennustusten kannalta erityisen merkityksellinen vuosi. Vuonna 1889 koko Millennial Dawn -sarjan (Tuhatvuotissarastus-sarjan, joka nimitettiin myöhemmin Raamatun tutkielmiksi) toisen osan neljäs luku omistettiin ”pakanain aikojen” käsittelyyn. Mutta mitä pakanain aikojen päättyminen merkitsisi?
Raamatuntutkijat eivät olleet aivan varmoja siitä, mitä tapahtuisi. He olivat vakuuttuneita siitä, että niiden päättyminen ei johtaisi maan palamiseen poroksi eikä ihmiselämän tuhoutumiseen. He tiesivät, että se olisi pikemminkin merkittävä vaihe Jumalan hallitusvallan suhteen. Aluksi he luulivat, että tuohon aikaan mennessä Jumalan valtakunta olisi saanut täyden vallan koko kaikkeudessa. Kun niin ei käynytkään, heidän luottamuksensa niihin Raamatun ennustuksiin, jotka ilmaisivat tuon ajankohdan, ei horjunut. He päättelivät, että tuo ajankohta oli sen sijaan merkinnyt vain Valtakunnan hallinnon alkua.
He ajattelivat ensin myös niin, että anarkiaan (joka heidän käsityksensä mukaan liittyisi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän” sotaan) huipentuvat maailmanlaajuiset levottomuudet edeltäisivät tuota aikaa (Ilm. 16:14). Mutta sitten, kymmenen vuotta ennen vuotta 1914, Vartiotornissa (engl.) esitettiin, että maailmanlaajuinen kuohunta, joka johtaisi ihmistekoisten laitosten tuhoutumiseen, alkaisikin heti pakanain aikojen päättymisen jälkeen. He odottivat, että vuosi 1914 olisi merkittävä käännekohta Jerusalemille, koska profetian mukaan Jerusalem olisi ”tallattavana”, kunnes pakanain ajat täyttyisivät. Kun he näkivät vuoden 1914 lähestyvän eivätkä he olleet kuitenkaan kuolleet ihmisinä eikä heitä ollut temmattu pilvissä Herraa vastaan – kuten he olivat aiemmin odottaneet – he toivoivat hartaasti, että heidän muuttumisensa kenties tapahtuisi pakanain aikojen päättyessä (1. Tess. 4:17).
Kun he vuosien vieriessä tutkivat Raamattua yhä uudelleen, heidän uskonsa ennustuksiin pysyi vahvana, eivätkä he pidättyneet ilmaisemasta sitä, mitä he odottivat tapahtuvan. He pyrkivät vaihtelevin tuloksin välttämään dogmaattisuutta niiden yksityiskohtien suhteen, joita ei suoraan sanottu Raamatussa.
Jo vuonna 1823 John A. Brown, jonka teos julkaistiin Lontoossa, laski Danielin 4. luvun ”seitsemän ajan” pituudeksi 2520 vuotta. Mutta hän ei ymmärtänyt selvästi, milloin tuo profeetallinen ajanjakso alkaisi tai milloin se päättyisi. Hän kuitenkin yhdisti nämä ”seitsemän aikaa” Luukkaan 21:24:n pakanain aikoihin. Vuonna 1844 englantilainen pappi E. B. Elliott kiinnitti huomion vuoteen 1914 Danielin ”seitsemän ajan” päättymisen mahdollisena ajankohtana, mutta hän esitti myös vaihtoehtoisen käsityksen, joka viittasi Ranskan vallankumouksen aikaan. Lontoolainen Robert Seeley käsitteli vuonna 1849 asian samalla tavoin. Viimeistään vuonna 1870 oli käytettävissä Joseph Seissin ja hänen tovereidensa toimittama ja Philadelphiassa Pennsylvaniassa painettu julkaisu, jonka laskelmat viittasivat vuoteen 1914 merkityksellisenä ajankohtana, tosin sen sisältämä todistelu perustui ajanlaskuun, jonka C. T. Russell myöhemmin hylkäsi.
Herald of the Morning -lehden elo-, syys- ja lokakuun numeroissa 1875 N. H. Barbour sitten auttoi saattamaan sopusointuun yksityiskohdat, joihin toiset olivat kiinnittäneet huomiota. Käyttäen englantilaisen papin Christopher Bowenin laatimaa ja E. B. Elliottin julkaisemaa ajanlaskua Barbour sanoi pakanain aikojen alkaneen silloin, kun kuningas Sidkialta Hesekielin 21:25, 26:ssa olevan ennustuksen mukaisesti riistettiin kuninkuus, ja hän sanoi vuoden 1914 merkitsevän pakanain aikojen päättymistä.
Alkuvuodesta 1876 C. T. Russell sai Herald of the Morning -lehden irtonumeron. Hän kirjoitti heti Barbourille ja vietti sitten kesän kuluessa hänen kanssaan aikaa Philadelphiassa keskustellen muun muassa profeetallisista ajanjaksoista. Pian sen jälkeen Russell myös perusteli asiaa Raamatulla kirjoituksessa, jonka otsikko oli ”Pakanain ajat – milloin ne päättyvät?”, ja ilmaisi todisteiden osoittavan, että nuo ”seitsemän aikaa päättyvät vuonna 1914”. Tämä kirjoitus painettiin vuoden 1876 lokakuun Bible Examiner -lehdessä. Kirjassa Three Worlds, and the Harvest of This World (Kolme maailmaa ja tämän maailman elonkorjuu), jonka N. H. Barbour valmisti yhteistyössä C. T. Russellin kanssa vuonna 1877, viitattiin samaan johtopäätökseen. Sen jälkeen Vartiotornin (engl.) varhaiset numerot, esimerkiksi vuoden 1879 joulukuun ja vuoden 1880 heinäkuun numero, kohdistivat huomion siihen, että vuosi 1914 oli Raamatun ennustusten kannalta erityisen merkityksellinen vuosi. Vuonna 1889 koko Millennial Dawn -sarjan (Tuhatvuotissarastus-sarjan, joka nimitettiin myöhemmin Raamatun tutkielmiksi) toisen osan neljäs luku omistettiin ”pakanain aikojen” käsittelyyn. Mutta mitä pakanain aikojen päättyminen merkitsisi?
Raamatuntutkijat eivät olleet aivan varmoja siitä, mitä tapahtuisi. He olivat vakuuttuneita siitä, että niiden päättyminen ei johtaisi maan palamiseen poroksi eikä ihmiselämän tuhoutumiseen. He tiesivät, että se olisi pikemminkin merkittävä vaihe Jumalan hallitusvallan suhteen. Aluksi he luulivat, että tuohon aikaan mennessä Jumalan valtakunta olisi saanut täyden vallan koko kaikkeudessa. Kun niin ei käynytkään, heidän luottamuksensa niihin Raamatun ennustuksiin, jotka ilmaisivat tuon ajankohdan, ei horjunut. He päättelivät, että tuo ajankohta oli sen sijaan merkinnyt vain Valtakunnan hallinnon alkua.
He ajattelivat ensin myös niin, että anarkiaan (joka heidän käsityksensä mukaan liittyisi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän” sotaan) huipentuvat maailmanlaajuiset levottomuudet edeltäisivät tuota aikaa (Ilm. 16:14). Mutta sitten, kymmenen vuotta ennen vuotta 1914, Vartiotornissa (engl.) esitettiin, että maailmanlaajuinen kuohunta, joka johtaisi ihmistekoisten laitosten tuhoutumiseen, alkaisikin heti pakanain aikojen päättymisen jälkeen. He odottivat, että vuosi 1914 olisi merkittävä käännekohta Jerusalemille, koska profetian mukaan Jerusalem olisi ”tallattavana”, kunnes pakanain ajat täyttyisivät. Kun he näkivät vuoden 1914 lähestyvän eivätkä he olleet kuitenkaan kuolleet ihmisinä eikä heitä ollut temmattu pilvissä Herraa vastaan – kuten he olivat aiemmin odottaneet – he toivoivat hartaasti, että heidän muuttumisensa kenties tapahtuisi pakanain aikojen päättyessä (1. Tess. 4:17).
Kun he vuosien vieriessä tutkivat Raamattua yhä uudelleen, heidän uskonsa ennustuksiin pysyi vahvana, eivätkä he pidättyneet ilmaisemasta sitä, mitä he odottivat tapahtuvan. He pyrkivät vaihtelevin tuloksin välttämään dogmaattisuutta niiden yksityiskohtien suhteen, joita ei suoraan sanottu Raamatussa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>Jo vuonna 1823 John A. Brown, jonka teos julkaistiin Lontoossa, laski Danielin 4. luvun ”seitsemän ajan” pituudeksi 2520 vuotta. Mutta hän ei ymmärtänyt selvästi, milloin tuo profeetallinen ajanjakso alkaisi tai milloin se päättyisi.
Väite siitä, että Brown ei olisi ymmärtänyt ajanjakson sijaintia ei pidä paikkaansa. Kirjassaan "The Even Tide" Brown asettaa 2520 vuotta välille 604-1917. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaikka Brown oli suunnilleen yhtä harhassa Jerusalemin tuhon suhteen kuin Vartiotorniseura, niin sai matikan sentään osumaan paremmin kohdalleen kuin Russell kavereineen, jotka möhlivät 606-1914 -laskelmallaan.
Samoin kannataa ottaa huomioon, että Brownille 1917 luonnolisen Israelin kirkastamisen ajankohta. Sen joka haluaa vakavissaan pitää 2520-laskelmaa raamatullisena, on osoitettava Raamatulla:
-Että Jeesuksen maininnalla pakanain ajoista tarkoitettiin nimenomaan Nebukadnessarin hulluuden seitsemää aikaa.
-Että nämä seitsemän aikaa tarkoittaisivat kirjaimellista seitsemää vuotta.
-Että nämä vuodet eivät olisi tavallisia babylonialaisia kalenterivuosia, vaan ovat profeetallisia vuosia.
-Että nämä 2520 päivää soveltuisivat johonkin muuhunkin kuin Nebukadnessarin hulluuteen, eli niillä olisi suurempi täyttymys.
-Että tässä mahdollisessa suuremmassa täyttymyksessä laskettaisiin yksi vuosi päivää kohden.
-Että näin laskettu 2520 vuoden jakso olisi alkanut Nebukadnessarin autioitettua Jerusalemin.
Jos yksikin kysymys jää vastaamatta, niin 1914 kaatuu siihen paikkaan.
jaksaa iskeä päätään seinään tässä asiassa.
Hänen asiantuntemuksensa on yhtä tyhjän kanssa.
Kunhan vain protestoi. Luopiohan hän on.
Missä Meilo väittää omiaan?
Hänhän tuntuu lainaanvan kaiken vartiotorneista?
liian julmaa.
Pirukin lainaa Raamatusta.
(Lue evankeliumikertomukset kun Jeesusta kiusattiin kasteensa jälkeen).
Moni voi lainata Vartiotornista saman opin mukaan.
>>liian julmaa.
Miten ihmeessä raamatulliseksi väitetyn 2520-opetuksen raamatullisuuden osoittaminen Raamatulla olisi "liian julmaa"?
alku illasta. Et kyllä ihan väärässä ole.
Täytyy sanoa että olen todella hämmästynyt siitä miten Jt:t käyttäytyvät tällä palstalla. Rehellisesti sanottuna minun ensimmäinen reaktioni lukiessani sinun vastauksesi oli se että olet täysin idiootti jolla ei ole mitän todisteita (anteeksi kielenkäyttöni, mutta ulkopuolisena sinusta todella sai tämän kuvan).
Ovella keskustellessa teistä saa ihan fiksun kuvan, mutta homma taitaakin paljastua täällä pelkäksi huuhaaksi.
Haluaisin nyt rehellisen vastauksen siihen että onko Jt:llä olemassa hyvät perustelut 607eaa / 1914 opille ????? (kyllä tai ei riittää). Missä voisin tutustua noihin todisteisiin????
"lyö päätään seinään", kuten asian ilmaisit?
Kysymyksissään hän, kuten moni muukin palstan lukijoista odottaa vastauksia noihin pakanain aika-teeseihin.
Voi tietysti ajatella "lyövänsä päätä seinään", kun asiallisiin kysymyksiin ei vastauksia kuulu, vaikka nämä teesit "ovatkin AINOA OIKEA TOTUUS"
Mulle jäi kuva itselleen rehellisestä tyypistä, joka ei pelkää. Oli mielenkiintoinen puhelu, kiitos aloitteellisuudestasi.
>>Haluaisin nyt rehellisen vastauksen siihen että onko Jt:llä olemassa hyvät perustelut 607eaa / 1914 opille ????? (kyllä tai ei riittää). Missä voisin tutustua noihin todisteisiin????
Jos asia todella kiinnostaa, niin laita viesti:
[email protected]
Saat perinpohjaisen selvityksen Vt-seuran esittämistä perusteluista ja perustelematta jättämistä asioista sun muusta.
Baabelin kuninkaalle langetettu kostonvuosi oli 539 eKr. eikö niin? Tuo on asia josta olemme samaa mieltä; siihen ei liity epäselvyyksiä.
Katsotaanko mitä Raamattu kertoo meille:
(1) Jeremian 25 luku kertoo että 70-vuotisjakso oli kansojen palvelusaikaa; juutalaisten ohella myös Judan ympärillä olevat kansat ja heimot joutuivat palvelemaan Baabelin kuningasta "kunnes 70 vuotta täyttyisi".
(2) Jeremia 25:12 sanoo että tuo 70-vuotisjakso päättyisi ENSIN ja sitten seuraisi kosto, joka siis tapahtui 539 eKr.
Miksi jehovantodistajat ottavat vuoden 537 eKr. takasinlaskennan lähtövuodeksi, kun se on ristiriidassa tuon jakeen 12 kanssa? Kun kerran 70-vuotisjakso päättyi ENSIN niin tuo jakso ei tietenkään voinut enää jatkua 539eKr. jälkeen kahta vuotta, näin siis Raamatun mukaan.
Jer.25:12 "Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on kulunut, minä vaadin Babylonian kuninkaan ja hänen kansansa tilille rikoksistaan, sanoo Herra."
VASTAISTKO TÄHÄN: Myönnätkö, että jehovantodistajat ovat väärässä, kun he ottavat vuoden 537 eKr. takasinlaskennan lähtövuodeksi, vaikka se on ristiriidassa Jermian 25:12 kanssa?