Miten ateisti reagoi/ajattelee jos tietää kuolevansa pian?
Käykö hän läpi vaihtoehtoja sen välillä onko taivasta, helvettiä vai elämä vain tässä ja sillä selvä vai mitä?
Kysyn tätä jos jollain olisi kokemusta lähipiiristään tai muualta tällaisen pohdinnan kohdalla juuri kuoleman lähestyessä.
Tarkoitukseni ei ole mikään hyökkäys vaan puhdas asian pohtiminen minkään kannalta tai siihen ainakin pyrin täysin. Itse en pysty sanomaan mikä olen koska tällä hetkellä minä vain olen.
Käykö hän läpi vaihtoehtoja sen välillä onko taivasta, helvettiä vai elämä vain tässä ja sillä selvä vai mitä?
Kysyn tätä jos jollain olisi kokemusta lähipiiristään tai muualta tällaisen pohdinnan kohdalla juuri kuoleman lähestyessä.
Tarkoitukseni ei ole mikään hyökkäys vaan puhdas asian pohtiminen minkään kannalta tai siihen ainakin pyrin täysin. Itse en pysty sanomaan mikä olen koska tällä hetkellä minä vain olen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joskus synkkänä hetkenä ajattelee, että voi paska, jos se helvetti onkin olemassa, niin apuvaaa! Mutta kankkusen mentyä ohi asia unohtuu.
Jari Tervolta kysyttiin Uudessa Suomessa, että uskooko hän johonkin jumalaan. Hän vastasi, että mitä vanhemmaksi hän elää, sitä vähemmän todennäköisenä hän pitää mitään jumalaa. Ja jos hän on väärässä, niin sitten hän on kusessa.:))))
pohdisella sitä että mihin niistä miljoonista uskonnoista pitäisi sitte kuulua jotta kelpaisi Jumalalle.
Jokainen uskontohan myy itseään juuri sillä pelastuksella, mutta tuomitsevat toisin ajattelevan helvetin matkalaiseksi.
Eräs vanha kiinalainen mies sanoi että "hänen päämääränsä on päästä helvettiin ja pelastaa sieltä kaikki ihmiset."
Siinähän on paljon hienompi ja arvostettavampi teko kuin huolehtia vain siitä että itse on taivaassa!
Ehkä minä sitten luotan tuohon Kiinalaiseen mieheen joka pelastaa sitten minut sieltä helvetistä jos se on ja jos sinne joudun!
miten ihmisen mieltä voi muokata. Taivasuskomukset sinänsä olisivat ihan kivoja, mutta kun siihen rinnalle on keksitty se helvetti. Ja se tosiaan aiheuttaa monissa ihmisissä ahdistusta.
Sääntöjä on tuhansittain, jotta sen taivaspaikkansa varmistaisi. Ja ne vielä poikkeavat toisistaan monessa suhteessa:
Synnytä se viidestoista lapsi vaikka siihen kuolisit, käytä huivia, älä meikkaa, älä juo alkoholia, tapa tyttäresi, jos hän tuottaa sinulle "häpeää, ole neitsyt avioituessasi, ota lapsivaimo, niin Muhammedkin teki, pane pommivyö takkisi alla torille tai metroon, tapa vääräuskoiset. tapa tapa tapa tapa.....
Siinä sitä uskonnon sanomaa. Voi paska, tästä tulee pää kipeäksi.
Jari Tervo on ensisijaisesti koomikko - ja vasta toissijaisesti ensiluokkainen kirjailija. Tästä näkökulmasta pitää ymmärtää, että hän ei pudottele syvimpiä tuntojansa, vaan parhaiten uppoavia anekdootteja.
että pitää kuulua tai uskoa välttämättä johonkin?
Onhan se hienoa että ihmisellä on ominaisuus ajatella ja pohdisella pitemmälle, mutta uskovainen ei yleensä ajattele vaan ehkä helpottaakin oloaan sillä että muut ajattelevat asiat valmiiksi hänen puolestaan.
Uskomatonta on se etteivät he ajattele miten heidänkin uskonsa on samalla tavoin joku kehitellyt tietynlaiseksi kuin jonkun muunkin uskonnon jonka he taas tuomitsevat vääräksi.
Se mikä varsinkin ahdistaa jos yrittää saada kaikki ajattelemaan samoin. Sehän kun ei onnistu.
Eteenpäin tuleville sukupolville. Sen takiahan maailma on nykyään niin levoton, että kulttuurit alkavat olla aika hyvin sekaisin.
että niiden perustajat käskevät miten tulee uskoa ja sen lisäksi vielä määräävät sen, miten siinä uskonnossa tulee toimia.
Mistä sinä tiedät, miten tosissaan hän kirjoittaa?
onkin tehnyt taikauskomuksestaan Tiedon ja Totuuden, hän tietää että hänen kamelikuskijumalansa on Se Ainoa Oikea ja sen persettä nuolemalla pääsee taivaaseen.
että ihmiset laumoittain uskovat noita ukkoja ja akkoja sen enempi tarkastelematta asiaa.
Mutta ymmärrän kyllä sen että monen kohdalla asiassa on kyse siitä että hän ehkä on syntynyt uskovaan perheeseen jossa hänet on kasvatettu ajattelemaan tietyin tavoin ja sen vuoksi hän myös reagoi ja ajattelee asiasta noin tai näin. Tuollaiseen tilanteeseen liittyy yleensä hirveän voimakkaita tunteita ja pelkoa, hyljätyksi joutumista jne.
Ettei olisi ihme vaikka moni senkin vuoksi kannattaa jotain uskoa ja on siinä. Kova paikka olisi menettää perheensä, sukunsa ja joutua muiden mulkoiltavaksi jos jättäisi muille jonkin niin tärkeän asian. =)
Hommansa on siinäkin että lähtee käymään asiaa läpi ja rakentaa itselleen täysin uuden maailmankuvan ja elämän.
Moni ei todellakaan jaksa siihen vaan elää väkisin esittäen muille olevansa jotain samaa kuin ne muut. Toinen taas ei kestä tuollaista tilannetta eikä voi muuta kuin vain häipyä.
Eikö tuo vastauksensa toimittajan kysymykseen ollutkaan suullinen?
että jos kirkosta eroamiseni suututtaa jonkun sukulaiseni, niin se ei ole minun ongelmani. Kyllä muutama suuttuikin, enkä tajunnut sitä. Oma on elämäni ja omat ovat rahani. Ja ihan oma asiani on se, jos en jumaliin usko.
Häistäkin kitisivät, kun en kellekään kertonut etukäteen. Sain siskolta kirjeen, jossa haukkui minua siitä, että olin loukannut äitiä, kun en juhlia pitänyt!
Siihen mennessä kun oli sitten lapsi jo syntynyt, ei kukaan enää udellut kastejuhlista.:)
Jostain kumman syystä äidin hautajaisten alla eräs siskoni soitti ja kysyi mikä on minun lempivirteni!!!
Uudessa Suomessa ja hän vastasi lukijoiden kysymyksiin.
Hauska tyyppi hän on. Katsoisin mielelläni Uutisvuotoa vieläkin, mutta kun sinne otettiin se kammottava tyhjännauraja Stan jotain, enkä kestä sitä tyyppiä!
Sen verran monta hautajaista on käyty läpi että aika varmana tiedän mitä kuoleman jälkeen koittaa.
Maahanpanijaisia ja perintöriitoja tavallisesti.
Ja pappikin sai kahvia juodakseen.
Entäs jos huomaankin ,että Jumala on kaktusseksuaali?
>>Miten ateisti reagoi/ajattelee jos tietää kuolevansa pian?>Käykö hän läpi vaihtoehtoja sen välillä onko taivasta, helvettiä vai elämä vain tässä ja sillä selvä vai mitä?
Niin nuoresta kuin muistan en ole tehnyt jumal-olettamusta.Pienenä ihmettelin usein miksi aikuiset toimivat niin kuin toimivat.Sain kyllä tutustua jumalisuuteen ja raamattu-uskoon pitkän linjan kautta.Ne opit eivät vain selittäneet oikeasti mitään.Sitten koulussa opetettiin biologiaa,historiaa,matematiikkaa ja myös uskontoa.Pikkuhiljaa asiat loksahtivat kohdalleen,ja ajatus kuolemasta joka tulee väistämättä ja ajallaan ei aiheuta ahdistusta.Tajuntani sammuu,palaan luonnon suureen kiertoon ja lapseni jatkavat omalta osaltaan kiertokulkua.En ole sen enempää enkä sen vähempää.Minä vain olen.
kuolinvuoteella kertoisin telepaattisesti kaikille mahdollisille jumalille, että uskon kaiken mitä kukin heistä haluaa minun uskovan, mitä hyvänsä se onkin. Toimiskohan? Saahan sitä kokkeilla. :)