Aloitetaas kommunistinen keskustelu yhteiskunnan huonoudesta. Jokainen listatkootkoot lähtötilanteensa, yhteiskunnan antaman tuen ja nykyisen tilanteen.
Kysyjä X aloittaa:
1. Lähtökohta
- Muutama tuhat markkaa itse tienattua rahaa taskussa
- Kassillinen vaatteita
- Tieto vuokra-asunnosta
- Helevetinmoinen into pärjätä maailmassa OMILLAAN
2. Saadut tuet
- Opintorahaa kolmen vuoden ajan (300 mk/kk). Kaikki meni vuokraan
- 1 kk työttömyyskorvausta laman aikana (menin uuteen työhön vaikka elintasoni tippui)
3. Nyt (25 vuoden jälkeen)
- Hyvinvoiva perhe
- Oma talo
- Lainat maksettu
- Oma auto (paino yli 2000 kiloa :-D)
- Likvidiä omaisuutta n. 200 000 euroa
- Terveys kunnossa
4. Käytetyt opit
- Kotoa saadut neuvot: ole rehellinen. Ole ahkera. Pidä lupauksesi. Luota itseesi. Älä usko huijareita.
- Poliittisesti sitoutumaton
Mitenkäs muut ovat onnistuneet?
Kysyjä X aloittaa:
1. Lähtökohta
- Muutama tuhat markkaa itse tienattua rahaa taskussa
- Kassillinen vaatteita
- Tieto vuokra-asunnosta
- Helevetinmoinen into pärjätä maailmassa OMILLAAN
2. Saadut tuet
- Opintorahaa kolmen vuoden ajan (300 mk/kk). Kaikki meni vuokraan
- 1 kk työttömyyskorvausta laman aikana (menin uuteen työhön vaikka elintasoni tippui)
3. Nyt (25 vuoden jälkeen)
- Hyvinvoiva perhe
- Oma talo
- Lainat maksettu
- Oma auto (paino yli 2000 kiloa :-D)
- Likvidiä omaisuutta n. 200 000 euroa
- Terveys kunnossa
4. Käytetyt opit
- Kotoa saadut neuvot: ole rehellinen. Ole ahkera. Pidä lupauksesi. Luota itseesi. Älä usko huijareita.
- Poliittisesti sitoutumaton
Mitenkäs muut ovat onnistuneet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli vaan satasia, mutta kotoa sai lähteä vasta
kun vuokra-asunto oli valmiina.
Silloinen tyttöystävä nyk. lasten äippä oli
kaverina.
Hääkin sai kotoaan jotain pientä kattilaa ja kippoa
sekä kappoa.
Toveri Urpo pääsee heti valmiiseen työpaikkaan ja
on samassa paikassa edelleen.
Ensimmäinen mukelo syntyy vuokrakämppään.
Seuraavaksi toveri Urpo alkaa kalkyloimaan että
miksi vitussa maksaa vieraalle kun voi maksaa
omaakin.
Ostaa 70 luvun puolen välin tienoissa kaksion
80 tuhannella markalla.
Pienihän se on mutta oma.
Töissä on myös ex tyttöystävä nyk vaimo ja
elämä on kohtuullista joskin ahdasta.
Toveri Urpo ostaa ensimmäisen uuden autonsa
Vuonna 80. Se on upouusi Nissan Cherry joka
maksoi muistaakseni jotain 26 tuhatta mummelia.
Velkaa on vielä mutta se vähenee joka päivä.
Töissä ollaan ja käydään jopa Ruåttissa sukuloi-
massa joka toinen vuosi.
Velat loppuu siinä 83 paikkeilla ja toveri Urpo
aloittaa ankaran säästämisen.
Säästetty on siihenkin asti mutta nyt jääkin koko
asuntolainen lyhennyksen ja koron verran LISÄÄ
säästöön!
2 tonnia kuukaudessa kevyesti.
24 tonnia vuodessa, joka jaetaan osakehankintojen
ja puhtaan rahan säästämisen kesken.
Osakkeiden ostaminen oli tuolloin työlästä pape-
rien täyttämistä pankissa ja päivien odottelua
ja taas pankkiin.
No, 1985 aletaan rakentaa. Kustannusarvio
oli 350.000,- mummelia.
Pitkäksihän se meni ja 400 tuli täyteen.
Kaksiosta sai 1986 220 tuhatta joten 180 tuhatta
piti rahoittaa vieraalla pääomalla.
Oli siis velkaa, säästöjä ja osakkeita yhtä aikaa.
Nissan pelasi kuin kello ja rouva Urpo ilmoitti
että nyt olikin pulla uunissa!
Minä siihen että ei ole saatu korvapuustia pitkään
aikaan mutta rouva totesi että nyt ei ollut
kyse hiivan kanssa pelloomisesta.
Poika syntyi 1988.
Toveri Urpo meni autokauppaan ja vaihtoi vanhan
Nissen uuteen farmari Kadettiin.
Osakkeet muutin jostain kumman syystä 1989
rahaksi.
Tuli jotenkin outo tunne kun asuntolainaakin oli
ja jotenkin vekselivetoisuuden merkit tuntuivat
pahalta.
Lomautettuna oltiin sitten 90 luvun alussa välillä
ja välillä töissä.
Taas asuttiin ja saatiin säästettyäkin jotain.
Aika kului ja lapset kasvoi.
Viimein alkoi talous nousta ja uutisissa oli
että ex tele eli Sonera aioataan muuttaa pörssi-
yhtiöksi.
Toveri Urpolla naksahti jotenkin että siinä on
oltava mukana.
Ikävä kyllä alkoi näyttää siltä että mukana oli
jo liikaakin ihmisiä ja myytävät määrät rajattiin
muistaakseni reiluun 800 osakkeeseen joka oli
jotain 32 tuhatta mummelia.
Rekrytoin muutaman sukulaisen bulvaaniksi ja
sain viisi erää ostettua.
Nehän sitten nousivat 270 tuhanteen mummeliin
per satsi.
Reilut miljoona mummoa miinus verot ja kymmitonni
per sukulainen etukäteen operaatiosta.
Silloin meinasin jättää työnteon kertaheitolla.
Onneksi en jättänyt.
Nyt on torpan arvo ehkä 150 tuhatta kun se on
vähän laskenut.
2007 syksyllä myydyt osakkeet ovat riihikuivana
rahana tilillä odottamassa aikoo parempoo.
Eli 300 tuhatta euroa.
Lainoja ei ole.
Lapset muolimalla melkein kun poitsu on vielä
armeijan harmaissa.
Oma auto Volvo. Rouvalla Accord ja penskoilla
Tdi Golf.
Omasta mielestäni kaik on hyvin.
Poliittisesti olen Kokoomukseen ollut aina
kallellaan.
Jäsen en ole.
Kotoa saadut neuvot vähän Äksän tyyliin.
Tosin isäukko sanoi kun olin ensin rakennuksilla
että jätät sen rakennusliiton jäsenkirjan
sitten portille!
Tontille et TUO!
Se oli kova Kokoomuslainen. Voisi sanoa että
niitä "kypäräpäisiä".
Kyllä Suomi ahkeran työläisen hyvin palkitsee.
Palkka on PALJON pienempi kuin Amerikas missä
sukulaisia on, mutta täällä on kuitenkin
perusturva parempi.
Sosialismissa ei ole sitäkään!
...onneks olkoon vaan!
Voinhan sitä minäkin muutamalla lauseella tekstiä ryydittää: Meikäläisen vanhemmat on lähtöisin melko köyhistä oloista. Edesmennyt isoäiti myytiin hhutolaistytöksi viisvuotiaana. Ainut omaisuus hänellä oli kaksivuotias velipoika jota ei irrottanut kädestään. Isoisäkin lähti aikanaan kotoaan reppu selässä. Kävi sodan ja rakensi rintamamiestalon korpeen. Lapsia syntyi kymmenkunta. Isän puolella varallisuutta oli jonkin verran mutta hänen vanhempansa eivät sitä lapsilleen jakaneet. Kristilliseen kasvatukseen kuului että täytyy kärsiä. Isälleni olisi maksettu hyvä koulutus, mutta äijä viittas kintaalla porvareille ja hän kuvitteli olevansa kovin työmies ja sosialisti. Tämän hän sanoi olleen elämänsä suurimman virheen. Minulle hän muistutti että sitten poika perkele käyt koulutu hyvin ja luet itselles hyvän ammatin!
Omilla vanhemmillani lähtökohdat olivat taloudellisesti huonot. Rahaa ei ollut. Syntymäkodissani asuttiin vuokralla. Rotat juoksivat nurkassa. Sisävessaa ei ollut mutta pihan perällä oli taloyhtiön yhteinen puusee.
Vanhempani alkoivat rakentamaan aravataloa - vekselivetoisesti. Rahaa ei ollut paljoa, mutta onneksi ei tarvinnut nähdä nälkää niin kuin vanhempani ovat joutuneet näkemään.
Kotoa lähdettiin kun mittarissa oli ikää 18v. Vuosi opiskeltiin ja kituutettiin vuokralla. Sitten vuosi armeijassa, jonka loppupuolella tavattiin tuleva rouva Kysyjä X. Pian laitettiin hynttyyt yhteen ja siirryttiin yhteiseen vuokrayksiöön.
Muutama vuosi tuli oltua yhdessä ja pappi antoi naimaluvan. Autokin hankittiin lainarahalla, kun rouvan piti päästä käymään töissä 40 km päässä. Laina korko oli 8%, joten siitä koslasta tuli kallis. Lupa tulikin hyvin täytettyä kun rouva ilmoitti odottavansa tuplaa. Siinä vaiheessa yksiö alkoi käydä pieneksi.
Ei muuta kuin oman asunnon ostamiseen. Sopiva kämppä löytyikin kerrostalosta. Lainan saanti oli vaikeaa, kun lama oli tulossa ja luotonanto jäissä. Kun viimein laina saatiin oli korkoprosenttina ruhtinaalliset 15%. Voi jumaliste kun silloin piti kituuttaa. Mutta töissä käytiin ja purtiin hammasta. Opinto- ja asuntolainojen maksuun meni yli puolet nettotuloista.
Meidän perheellä oli tuloja reilu kaks tuhatta euroa brutto ja sen kunniaksi meidät katsottiin "suurituloisiksi". Maksoimme päivähoitomaksuja 2500 mk kuussa. Pikkuisen pisti v*tuttamaan, kun ruokakaupassa piti tonkia halvimmat alekorit, jos meinas syödä ja sosialistit löi "suurituloisen riistäjän leiman ottaan". Etenkin kun meikäläisten tulotaso olisi kasvanut huomattavasti jos olisin jättäytynyt työttömäksi ja saanut päivähoidon ilmaiseksi. Järki kuitenkin pelas ja näin työn tekemisen tärkeämmäksi kuin sosialistiksi alkamisen.
Niin vaan ne lainakorot tulivat alaspäin ja pikku hiljaa tulotasokin kasvoi. Vuoden 1998-kohdalla saatiin nokka pinnalle. Ipanat kouluun ja korkotasokin tuli "kohtuulliselle" 7% tasolle. Että sillee. Saimme parin vuoden sisällä asuntolainan maksettua ja rahaa kertyi jo uuteen autoonkin.
Tuli vuosi 2001 ja alkoi haave omasta talosta. Ahkera työnteko oli kantanut hedelmää ja huomasimme eetä pelkällä työnteolla perheelle jää normi-elinkustannusten jälkeen 40 000 euroa hyvää. Rahaa kertyi nopeasti sen verran että kävimme ostamassa uuden omakotitalon. Lainaa piti ottaa joku kymppi ja se maksettiin reilussa vuodessa pois.
Autokin päivitettiin isoon maasturibemariin. Sovittiin rouvan kanssa että olkoot se auto se "meidän kesämökki", kun me emme ole sellaisia kesämökki-ihmisiä.
Nykyisin hynää on korkeakorkoisella vähän pari sataa tonnia. Laskeskelin tuossa että ennen eläke-ikää kertynee vähän toista miljoonaa tilille, jos vain työkuntoa ja tilaisuuksia piisaa. Rouva otti puheeksi että jos ostettaisiin ihan oikea asunto espanjan aurinkorannikolta. Olishan se kieltämättä kivaa jos siellä voisi lojua pari kuukautta vuodessa ja lopun aikaa sitä vois pitää vuokralla.
Aika hyvin voi nykysuomessa duunari pärjätä. Jos vain haluaa.
Onneksi olkoon. Olen samaa mieltä kuolemaani
asti että kymmenien vuosien säästäminen ei voi
olla työläiselle PAHASTA!!!
Oma palkkani ei ole kovin häävi, joten tuo
paperipeli on ollut hyvä lisä.
Saman suuntaisia kokemuksia tuosta päivähoitomak-
susta.
Poitsun kohdalla tuntui kornilta maksaa muistaakseni 700-800 markkaa kuukaudessa ja
pitää emännällä vielä autoakin että pääsi
töihin.
No, aikansa kutakin. Hoitovapaa pidettiin 89
myymäni paperikasan ansiosta.
Koko 3 vuotta.
Että voi kommarit käydä bongaamassa täällä mitä
työläiset ovat markkinataloudessa puuhastelleet.
EMOOTIO KÖYHÄSTI!
Hyvää uutta vuotta toveri Äksälle.
...urpolle sinne jonnekin.
Ihan pitää todeta tuosta päivähoitomaksusta sossilallimuksen oikeudenmukaisuuden. Arvaa miten nyppi kun oma perhe nipisti ruoasta ja silti maksoi korkeinta mahdollista päivähoitomaksua? Samaan aikaan eduskunnassa käytiin keskustelua näistä päivähoitomaksuista ja koko p*rkeleen vasemmistoblokki olisi halunnut vielä nostaa lisää "suurituloisimpien" maksuja. Kuulemma oikeudenmukaisuuden nimissä.
Minä kun vein jälkikasvua päivähoitoon, niin samaan aikaan tuotiin sellaisia ipanoita päivähoitoon joiden maksu ei ollut litin latia. Ilmaiseksi nääs - kun "ei oikein työ maittanut". Voi r*stus kun nyppi kun niitä vanhempia tuli sinne tupakalta ja viinalta haisten jättämään ipanat ilmaiseen hoitoon ja itse suunnistivat sen jälkeen laulamaan karaokea. Ja tässä kylässä oli noita "ilmaisen kortin omistaneita riistettyjä" 25% päivähoidon käyttäjistä.
Tästä lähtien meikäläinen on äänestänyt pelkästään työn tekemistä arvostavaa puoluetta - kokoomusta. Ja niin muuten näyttää äänestävän moni muukin! Meilläkin rouva piti sosialistien äännestämistä tärkeänä kun "ne on oikeudenmukaisia". Eipä tarvinnut montaa vaalia katsoa kun hänkin on saanut tarpeekseen sosialistien ja etenkin kommunistien riistosta työtätekevää kansaa kohtaan ja siirtyi äänestämään ainoaa oikeaa työväenpuoluetta: kokoomusta.
kertomuksesi on aikalailla minunkin, suurin ero on opintotuessa, sitä en saanut vaan rahoitin opiskeluni itse säästöillä ja velalla ynnä silloisen eukon palkkatuloilla (hän taas opikeli kun minä valmistuin). Työttömyyskorvaustakaan en ole saanut penniäkään (centtiäkään nykyään).
Omaisuutta on kokoontunut sen verran, että saavat kunnon peijaiset viettää kunhan olen lähtenyt muille maille ja vähän jääkin.
Oma asunto ja omat matkailuvälineet matkarahoineen, siitä se eläkeläisen elämä muodostuu. Aina olen pihtannut ja edelleen jatkan mutta suon itselleni kohtuullisia mukavuuksia, esim parin päivän päästä aion lähteä katsomaan revontulia, koskaan en ole oikein taivaantäydeltä nähnyt. En silti tiedä näenkö nytkään mutta koetan tuurilla pohjoisessa. Täysi kaamos on vielä myös näkemättä joten se tulee samalla nähtyä. Yöttömän yön olen muutaman kerran kokenut joten tulisikohan nyt nähtyä päivätön päivä.
Nuo sinun oppisi kotoa muistuttavat hyvin paljon myös itse saamiani joten eivät ne kovin huonot voi olla kun näinkin hyvin on pärjätty ja vielä ilman kommunismia, riistettyinä.
Jos ei tee mitään, ei tapahdukaan mitään.
Kyllä suomalainen työläinen on muutaman kymmenen
vuoden juoksussa aika ylen sankia priha!
Ei tule mistään sössimälismuksesta toveria
rinnalle joka sanoisi "vitun huonosti on siulla
asjat".
Ai hitto, unohtui sellainen pikku juttu etten
perinyt koskaan mitään.
Se "kypäräpäinen" kun ei saanut koskaan mitään kasaan.
Vaikka kova Kokkari olikin.
Otin vähän niin kuin esimerkkinä.
Varoittavana sellaisena.