Se oli vuoden 1999 lopulla, kun liityin mukaan kolmanteen itsenäisyystaisteluumme. Yhdeksän vuoden aikana olen tehnyt lujasti töitä kansamme vapauden ja hyvinvoinnin puolesta. Onko se ollut kannattavaa? Minulla on ainakin ollut kutsumus oikaista vääryyttä tässä asiassa. Toimintaan on mahtunut hyvää tunnelmaa, samoin ajattelevia ystäviä ja kokemus siitä, että tehneet velvollisuutemme isänmaalle. Kaiketi meistä jotkut vielä ovat niin hörhöjä, että uskovat sen, mitä perustuslaki ja sotilasvala sanovat.
Mukaan on mahtunut myös uupumusta ja pettymyksiä ponnistelujen sekä tulosten välisestä epäsuhdasta. EU-kritiikki on kaikista poliittisista mielipidesuunnista maassamme vähiten suosittu. Ulkomaalaisvastaiset tahot rypevät äänissä, kommunistit, vihreät, populistit ja muut ovat niin ikään suurempia kuin itsenäisyyspuolue ja edustamamme maailmankatsomus. Tavoitteen suuruus ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien resurssien riittämättömyys on niin ikään tuntunut toisinaan masentavalta.
Maamme hyvinvoinnin kannalta ei totuus kuitenkaan miksikään muutu: jotta parasta mahdollista politiikkaa eli lainsäädäntöä voitaisiin maassamme toteuttaa, on meidän voitava päättää asioista itse - ilman EU:n käskyjä ja ohjausta: ne johtavat asioita kansamme etujen kannalta aivan päinvastaiseen suuntaan.
Monta vuotta olen ollut nukkuvana ja seurannut EU-keskusteluja ainoastaan toisella korvalla. Monia uusia epäkohtia on tullut jopa valtamedian kautta julkisuuteen ja totta kai ne ovat herättäneet närää laajoissa kansalaisjoukoissa. Mikä hyvän tähden onkaan se kynnys, jotta EU-kritiikkiä ja itsenäisyyden sekä hyvinvoinnin puolesta esiintyvää mielipidettä vaivauduttaisiin osoittamaan myöskin vaalipäivinä? Oli vaikka kyse laulukilpailusta, niin äänestettäisiin suosikiksi EU-kriittistä osallistujaa. Aina ja kaikkialla itsenäisyyden puolesta. Asiamme olisi edennyt, mikäli kuntien ja kaupunkien valtuustot olisi ympätty täyteen itsenäisyysmyönteisiä henkilöitä.
No, mutta onhan olemassa myöskin sekä kiireellisempiä että helpommin toteutettavia tavoitteita. Täytyy myöntää, että nykyiset hallituspuolueet ovat estäneet ainakin pahimman eli ultra-lipposlaisen äärifederalismin maamme Eurooppa-politiikassa. Lipponen poltti köyhän leivät ja vei tuhkatkin pesästä EMU:un ensimmäisten joukossa -seikkailullaan. Yksinpä maanpuolustus romahdutettiin vain siitä ilosta, että yhdyttiin "Eurooppaan" eli hirttäydyttiin Brysselin lasipalatsin byrokratiaan, ranskalaista sosilaistivirkavaltaa ja saksalaisia pankkiireja edustavaan korruptiiviseen harvainvaltaan.
Kommunismilla, vihreydellä ym. poliittisilla suuntauksilla on turhaa ja voimatonta elämöidä ennen kuin EU:sta päästään. Täällä on jäljellä ainoastaan hiekkalaatikkoleikkejä. Leikit olisi aika lopettaa ja itsenäistyä, jotta voisimme suorin selin elää kansakuntana niin kuin aikuiset, luottaen peloitta ja epäilyksittä itsenäisyyden ja oman tahdon tuomiin mahdollisuuksiin.
On järkyttävää seurata, kuinka yhteiskuntamme murenee vain sen takia, että olemme päästäneet vieraan isännäksi maahamme.
Ei sen puoleen, ellei Suomessa, niin muualla itsenäisyytahto lisääntyy niin, että myöskin me tulemme kerran vielä olemaan vapaa kansa :)
Itsenäisyys edellyttää myönteistä ajattelua.
Suomi: Ei-EU
Helsinki: Ei Bryssel
Mukaan on mahtunut myös uupumusta ja pettymyksiä ponnistelujen sekä tulosten välisestä epäsuhdasta. EU-kritiikki on kaikista poliittisista mielipidesuunnista maassamme vähiten suosittu. Ulkomaalaisvastaiset tahot rypevät äänissä, kommunistit, vihreät, populistit ja muut ovat niin ikään suurempia kuin itsenäisyyspuolue ja edustamamme maailmankatsomus. Tavoitteen suuruus ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien resurssien riittämättömyys on niin ikään tuntunut toisinaan masentavalta.
Maamme hyvinvoinnin kannalta ei totuus kuitenkaan miksikään muutu: jotta parasta mahdollista politiikkaa eli lainsäädäntöä voitaisiin maassamme toteuttaa, on meidän voitava päättää asioista itse - ilman EU:n käskyjä ja ohjausta: ne johtavat asioita kansamme etujen kannalta aivan päinvastaiseen suuntaan.
Monta vuotta olen ollut nukkuvana ja seurannut EU-keskusteluja ainoastaan toisella korvalla. Monia uusia epäkohtia on tullut jopa valtamedian kautta julkisuuteen ja totta kai ne ovat herättäneet närää laajoissa kansalaisjoukoissa. Mikä hyvän tähden onkaan se kynnys, jotta EU-kritiikkiä ja itsenäisyyden sekä hyvinvoinnin puolesta esiintyvää mielipidettä vaivauduttaisiin osoittamaan myöskin vaalipäivinä? Oli vaikka kyse laulukilpailusta, niin äänestettäisiin suosikiksi EU-kriittistä osallistujaa. Aina ja kaikkialla itsenäisyyden puolesta. Asiamme olisi edennyt, mikäli kuntien ja kaupunkien valtuustot olisi ympätty täyteen itsenäisyysmyönteisiä henkilöitä.
No, mutta onhan olemassa myöskin sekä kiireellisempiä että helpommin toteutettavia tavoitteita. Täytyy myöntää, että nykyiset hallituspuolueet ovat estäneet ainakin pahimman eli ultra-lipposlaisen äärifederalismin maamme Eurooppa-politiikassa. Lipponen poltti köyhän leivät ja vei tuhkatkin pesästä EMU:un ensimmäisten joukossa -seikkailullaan. Yksinpä maanpuolustus romahdutettiin vain siitä ilosta, että yhdyttiin "Eurooppaan" eli hirttäydyttiin Brysselin lasipalatsin byrokratiaan, ranskalaista sosilaistivirkavaltaa ja saksalaisia pankkiireja edustavaan korruptiiviseen harvainvaltaan.
Kommunismilla, vihreydellä ym. poliittisilla suuntauksilla on turhaa ja voimatonta elämöidä ennen kuin EU:sta päästään. Täällä on jäljellä ainoastaan hiekkalaatikkoleikkejä. Leikit olisi aika lopettaa ja itsenäistyä, jotta voisimme suorin selin elää kansakuntana niin kuin aikuiset, luottaen peloitta ja epäilyksittä itsenäisyyden ja oman tahdon tuomiin mahdollisuuksiin.
On järkyttävää seurata, kuinka yhteiskuntamme murenee vain sen takia, että olemme päästäneet vieraan isännäksi maahamme.
Ei sen puoleen, ellei Suomessa, niin muualla itsenäisyytahto lisääntyy niin, että myöskin me tulemme kerran vielä olemaan vapaa kansa :)
Itsenäisyys edellyttää myönteistä ajattelua.
Suomi: Ei-EU
Helsinki: Ei Bryssel
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvää uutta vuotta kansalaiset
Eu: n sisäinen kriisi lähtee vierähtämään eteenpäin. Irlannin toinen kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta sinetöi Eu: n suunnan alaspäin. Uskottavuus Eu: n demokratiaan heikkeni, kun pakottivat maan äänestämään toistamiseen.
Tuosta Eu - sotkusta on syytä irtaantua hyvissä ajoin ennen sen tuhoutumista.
Itsenäinen Suomi päättää sitten itsenäisesti omista asioistaan. Eta - sopimus riittää hyvin kaupan käynnin pohjalle Eu - maiden kanssa käytävälle kaupalle.
Puolueettomuudesta olen Suomen kohdalla aina ollut ylpeä nuoresta iästä huolimatta tai ehkä juuri sen takia.. Sitä on syytä vaalia.
Suollat 0,1 %:n sontaa!
Hanki itsellesi elämä!