Täällä joku pari päivää sitten kirjoitti radio Ylen 1:n K-80 -sarjan ohjelmasta jossa vanhukset puhuvat elämästään ja taisi sanoa että siinä sen kuulee miten usko Jumalaan antaa näille vanhuksille elämänvoimaa ja turvaa ja miten he kaikki kuulostavat niin positiivisilta, vai mitenkähän se nyt oli - en löytänyt enää sitä ketjua.
Se ohjelma (sarjan viimeinen) tuli äsken uusintana ja kuuntelin oikein varta vasten.
Ohjelmassa haastateltiin kolmea vanhusta.
Ensimmäinen, nainen, sanoi haastattelijan kysyessä kuolemasta mm. näin: "kun ihminen on kuollut niin se poltetaan, eihän siinä muuta" Kun kysyttiin onko se surullista hän vastasi: "...(onhan se) haikeata mutta se on elämän meno, ei tänne kukaan maailman tappiin jää. Se että nuori kuolee on kauhean ikävää mutta se että vanha kuolee kuuluu elämän menoon". Tärkeintä elämässä oli hänen mielestään "elää kadehtimatta, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä kenellekin eteen tuo". Hän kuulosti hyvin tyyneltä ja levolliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä.
Toinen, mies, ei varsinaisesti puhunut uskonnosta mutta sanoi että kuoleminen on varmaan elämän mielenkiintoisin tapahtuma kun ei yhtään etukäteen tiedä mitä silloin tapahtuu. Hän sanoi tärkeintä elämässä olevan sen että elää vihaamatta ja kadehtimatta ketään. Hän oli ollut graafikko ja jatkoi piirtämistä ja kuvitustöitä vielä kahdeksissakymmenissäkin, kuulosti erittäin tyytyväiseltä elämäänsä.
Kolmas haastateltavista oli ainoa joka selvästi sanoi uskovansa Jumalaan ja sai siitä ilmeisestikin elämäänsä tarkoitusta ja turvaa. Kuulosti myös tyytyväiseltä elämäänsä. Hän sanoi myös miettivänsä paljon sitä millaista siellä taivaassa sitten mahtaa olla. Ja hän oli ainoa joka sanoi pelkäävänsä kuolemaa, sanoi että "kaikkihan sitä pelkäävät".
Yhteinen tekijä näissä mielestäni oli nimenomaan se että he olivat kaikki tyytyväisiä elämäänsä ja pyrkivät elämään "hyvää elämää". Ei siis usko Jumalaan. Ainoa joka pelkäsi kuolemaa oli se joka uskoi Jumalaan. Tietysti otanta oli pieni enkä voinut tehdä täydellisiä muistiinpanoja joten tieteellisestihän tämä ei todista mitään. Olen kuunnellut tuota sarjaa usein ennenkin ja kiinnittänyt kyllä huomiota siihen että useimmat haastateltavista ovat olleet huumorintajuisia, vaatimattomia ja tyytyväisiä elämäänsä mutta toimittajahan haastateltavat on valinnut joten ei sekään paljon mitään yleistä vanhaksi eläneitten maailmankuvasta tietenkään kerro. Hauska sitä ohjelmaa on kuitenkin ollut kuunnella!
Se ohjelma (sarjan viimeinen) tuli äsken uusintana ja kuuntelin oikein varta vasten.
Ohjelmassa haastateltiin kolmea vanhusta.
Ensimmäinen, nainen, sanoi haastattelijan kysyessä kuolemasta mm. näin: "kun ihminen on kuollut niin se poltetaan, eihän siinä muuta" Kun kysyttiin onko se surullista hän vastasi: "...(onhan se) haikeata mutta se on elämän meno, ei tänne kukaan maailman tappiin jää. Se että nuori kuolee on kauhean ikävää mutta se että vanha kuolee kuuluu elämän menoon". Tärkeintä elämässä oli hänen mielestään "elää kadehtimatta, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä kenellekin eteen tuo". Hän kuulosti hyvin tyyneltä ja levolliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä.
Toinen, mies, ei varsinaisesti puhunut uskonnosta mutta sanoi että kuoleminen on varmaan elämän mielenkiintoisin tapahtuma kun ei yhtään etukäteen tiedä mitä silloin tapahtuu. Hän sanoi tärkeintä elämässä olevan sen että elää vihaamatta ja kadehtimatta ketään. Hän oli ollut graafikko ja jatkoi piirtämistä ja kuvitustöitä vielä kahdeksissakymmenissäkin, kuulosti erittäin tyytyväiseltä elämäänsä.
Kolmas haastateltavista oli ainoa joka selvästi sanoi uskovansa Jumalaan ja sai siitä ilmeisestikin elämäänsä tarkoitusta ja turvaa. Kuulosti myös tyytyväiseltä elämäänsä. Hän sanoi myös miettivänsä paljon sitä millaista siellä taivaassa sitten mahtaa olla. Ja hän oli ainoa joka sanoi pelkäävänsä kuolemaa, sanoi että "kaikkihan sitä pelkäävät".
Yhteinen tekijä näissä mielestäni oli nimenomaan se että he olivat kaikki tyytyväisiä elämäänsä ja pyrkivät elämään "hyvää elämää". Ei siis usko Jumalaan. Ainoa joka pelkäsi kuolemaa oli se joka uskoi Jumalaan. Tietysti otanta oli pieni enkä voinut tehdä täydellisiä muistiinpanoja joten tieteellisestihän tämä ei todista mitään. Olen kuunnellut tuota sarjaa usein ennenkin ja kiinnittänyt kyllä huomiota siihen että useimmat haastateltavista ovat olleet huumorintajuisia, vaatimattomia ja tyytyväisiä elämäänsä mutta toimittajahan haastateltavat on valinnut joten ei sekään paljon mitään yleistä vanhaksi eläneitten maailmankuvasta tietenkään kerro. Hauska sitä ohjelmaa on kuitenkin ollut kuunnella!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kohdannut paljon vanhuksia ja keskustellut heidän kanssaan. olen huomannut, että heidän ikäpolvensa todellakin turvaa Korkeimpaan Voimaan. He rukoilevat paljon ja uskovat Jumalaan
...kasvatettiin uskomaan Jumalaan ja uskomaan myös mukisematta sen mitä vanhemmat sanovat.
Uskonnollinen aivopesu oli ennen vanhaan voimakasta. Kun nykynuoret ovat vanhuksia, niin tilanne on aivan eri.