http://www.skp.fi/printti.php?juttu=1788
Kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälinen tapaaminen 21.-23.11.2008:
Sao Paolon julistus
- Sosialismi on todellinen vaihtoehto
Maailmaa koettelee tällä hetkellä vakava ja laaja talous- ja finanssikriisi. Tämä kapitalismin kriisi, jota ei voi erottaa kapitalismin luonteesta ja sen sovittamattomista ristiriitaisuuksista, on vakavin kriisi sitten suuren laman joka alkoi vuoden 1929 pörssiromahduksesta.
Tämänhetkinen kriisi ilmentää syvempää, kapitalistiseen järjestelmään sisäsyntyisesti kuuluvaa kriisiä. Se osoittaa kapitalismin historiallisen rajoittuneisuuden sekä sen vallankumouksellisen syrjäyttämisen tarpeen. Kriisi muodostaa myös valtavan sosiaalisen ja demokratian taantumisen uhkan. Se tarjoaa myös kasvualustaa autoritäärisille ja militaristisille liikkeille, kuten historiasta olemme oppineet. Tämä vaatii entistä enemmän valppautta kommunistisilta puolueilta ja kaikilta demokraattisilta ja imperialisminvastaisilta voimilta.
Samaan aikaan kun miljardeja pumpataan kriisiin syypäiden – suurpääoman ja finanssispekulanttien – pelastamiseen, joutuvat työläiset, pienviljelijät, keskiluokka sekä kaikki jotka tekevät työtä elääkseen, yhä ahtaammalle monopolien puristuksessa. He tulevat kohtaamaan yhä enemmän riistoa, työttömyyttä, alempia palkkoja ja eläkkeitä, turvattomuutta, nälkää sekä köyhyyttä.
Taidokkaiden ideologisten harhautuskampanjoiden avulla pyritään kätkemään kriisin todellinen alkuperä sekä estämään ratkaisuja jotka palvelisivat suuren enemmistön etuja. Näitä ovat vallan uusi jako, uusi kansainvälinen järjestelmä joka palvelee suurten kansanjoukkojen etua ja kansainvälinen solidaarisuus ja ystävyys kansojen kesken.
Suurimmat kapitalistiset vallat kuten USA, EU ja Japani, pyrkivät hallitsemiensa kansainvälisten organisaatioiden avulla (esim. IMF, Maailmanpankki, Euroopan keskuspankki, NATO), kuin myös manipuloimalla YK:ta palvelemaan niiden etua, löytämään ”ratkaisuja” jotka itsessään ovat uuden kriisin siemeniä. Ne pyrkivät järjestelmän lyhyen tähtäimen pelastamiseen ja imperialistisen riiston ja sorron mekanismien vahvistamiseen.
Turvautumalla syntipukkeihin ja vaatimalla ratkaisuksi virheellisiä ja epäonnistuneita keinoja kuten kapitalismin sääntelyä ja sen ”inhimillistämistä” ja uudistamista, kapitalistiset vallat pyrkivät kohentamaan järjestelmän ulkoista olemusta itse asioiden pysyessä ennallaan. Pääomaa tukevat puolueet hyväksyivät mukisematta ”Washingtonin konsensuksen”, mikä on johtanut brutaaliin spekulatiiviseen talouteen ja rahoitusjärjestelmään.
Sosialidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittelee myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.
Edellä kuvatun näköalan ei kuitenkaan tarvitse olla väistämätön.
Kuten on usein historiassa nähty, työntekijät ja kansat voivat yhdistyneinä olla määrittämässä taloudellista, poliittista ja sosiaalista suuntaa. Ne voivat painostaa pääomaa tekemään tärkeitä myönnytyksiä suurten joukkojen hyväksi. Ne voivat torjua fasismin ja sodan etenemistä sekä avata tietä edistyksellisille ja jopa vallankumouksellisille muutoksille.
Tämän hetken kansainvälinen näkymä on yhä jyrkkenevä luokkataistelu. Ihmiskunta elää erästä historiansa vaikeimmista ja monimutkaisimmista ajanjaksoista. Yhtäällä on kansainvälinen talouskriisi, joka osuu samaan aikaan energia-, ruoka- ja ympäristökriisin kanssa. Maailmassa kärsitään syvästä epäoikeudenmukaisuudesta ja epätasa-arvosta sekä sodista ja muista konflikteista. Ihmiskunta on historiallisessa tienhaarassa, jossa on esillä kaksi vastakkaista suuntaa. Toisessa suunnassa odottaa vakavia uhkia rauhalle, itsemääräämisoikeudelle, rauhalle sekä kansojen ja työläisten oikeuksille. Toinen suunta tarjoaa valtavia mahdollisuuksia kamppailulle työläisten ja kansojen vapautumisen puolesta, sosiaalisen edistyksen ja rauhan sekä sosialismin ja kommunismin puolesta.
Kommunistiset ja työväenpuolueet, jotka ovat kokoontuneet Sao Paoloon kymmenenteen tapaamiseensa, tervehtivät ilolla kansojen kamppailuja eri puolilla maailmaa imperialistista riistoa ja sortoa vastaan, työväenliikkeen saavutuksiin kohdistuvia voimistuvia hyökkäyksiä ja imperialismin militaristisia ja antidemokraattisia hyökkäyksiä vastaan.
Painotamme, että uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Luottaen kommunististen ideoiden paremmuuteen väitämme, että vastaus kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella sekä syvällisillä antimonopolistisilla ja vapauttavilla uudistuksilla.
Olemme vakuuttuneita, että sosialismi on todellinen vaihtoehto ja tie ihmisten täydelliseen itsenäisyyteen ja työväen oikeuksien vahvistamiseen. Olemme vakuuttuneita, että sosialismi on ainoa tapa saada loppu kapitalismin tuhoisille kriiseille. Niinpä kutsumme työväenluokkaa, kansoja ja työläisiä liittymään kommunisteihin ja vallankumouksellisiin voimiin sekä yhdistyneinä luokkansa etujen ja oikeutettujen pyrkimystensä puolesta ottamaan omiin käsiinsä menestyksekkään, oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen tulevaisuuden rakentamisen ihmiskunnalle. Tässä mielessä olosuhteet ovat muodostumassa otollisiksi kansojen kamppailujen ja vastarinnan yhdistämiseksi laajaksi joukkoliikkeeksi talouskriisin ratkaisuksi tarjottua kapitalistista politiikkaa ja rauhaa uhkaavia imperialistisia aggressioita vastaan.
Vakuuttuneina siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen, ilmaisemme sitoutumisemme jatkaa historiallisella tiellä uuden, luokkariistosta ja pääoman harjoittamasta sorrosta vapaan yhteiskunnan, sosialistisen yhteiskunnan, rakentamiseksi.
Sao Paolo, 23. marraskuuta 2008
Kommunististen ja työväenpuolueiden 10. kansainvälinen tapaaminen
Kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälinen tapaaminen 21.-23.11.2008:
Sao Paolon julistus
- Sosialismi on todellinen vaihtoehto
Maailmaa koettelee tällä hetkellä vakava ja laaja talous- ja finanssikriisi. Tämä kapitalismin kriisi, jota ei voi erottaa kapitalismin luonteesta ja sen sovittamattomista ristiriitaisuuksista, on vakavin kriisi sitten suuren laman joka alkoi vuoden 1929 pörssiromahduksesta.
Tämänhetkinen kriisi ilmentää syvempää, kapitalistiseen järjestelmään sisäsyntyisesti kuuluvaa kriisiä. Se osoittaa kapitalismin historiallisen rajoittuneisuuden sekä sen vallankumouksellisen syrjäyttämisen tarpeen. Kriisi muodostaa myös valtavan sosiaalisen ja demokratian taantumisen uhkan. Se tarjoaa myös kasvualustaa autoritäärisille ja militaristisille liikkeille, kuten historiasta olemme oppineet. Tämä vaatii entistä enemmän valppautta kommunistisilta puolueilta ja kaikilta demokraattisilta ja imperialisminvastaisilta voimilta.
Samaan aikaan kun miljardeja pumpataan kriisiin syypäiden – suurpääoman ja finanssispekulanttien – pelastamiseen, joutuvat työläiset, pienviljelijät, keskiluokka sekä kaikki jotka tekevät työtä elääkseen, yhä ahtaammalle monopolien puristuksessa. He tulevat kohtaamaan yhä enemmän riistoa, työttömyyttä, alempia palkkoja ja eläkkeitä, turvattomuutta, nälkää sekä köyhyyttä.
Taidokkaiden ideologisten harhautuskampanjoiden avulla pyritään kätkemään kriisin todellinen alkuperä sekä estämään ratkaisuja jotka palvelisivat suuren enemmistön etuja. Näitä ovat vallan uusi jako, uusi kansainvälinen järjestelmä joka palvelee suurten kansanjoukkojen etua ja kansainvälinen solidaarisuus ja ystävyys kansojen kesken.
Suurimmat kapitalistiset vallat kuten USA, EU ja Japani, pyrkivät hallitsemiensa kansainvälisten organisaatioiden avulla (esim. IMF, Maailmanpankki, Euroopan keskuspankki, NATO), kuin myös manipuloimalla YK:ta palvelemaan niiden etua, löytämään ”ratkaisuja” jotka itsessään ovat uuden kriisin siemeniä. Ne pyrkivät järjestelmän lyhyen tähtäimen pelastamiseen ja imperialistisen riiston ja sorron mekanismien vahvistamiseen.
Turvautumalla syntipukkeihin ja vaatimalla ratkaisuksi virheellisiä ja epäonnistuneita keinoja kuten kapitalismin sääntelyä ja sen ”inhimillistämistä” ja uudistamista, kapitalistiset vallat pyrkivät kohentamaan järjestelmän ulkoista olemusta itse asioiden pysyessä ennallaan. Pääomaa tukevat puolueet hyväksyivät mukisematta ”Washingtonin konsensuksen”, mikä on johtanut brutaaliin spekulatiiviseen talouteen ja rahoitusjärjestelmään.
Sosialidemokratia yrittää peitellä mukautumistaan uusliberalismiin ja muuntumistaan imperialismin tukipylvääksi. Se tavoittelee myöhäistä paluuta keynesiläiseen sääntelyyn, jolla ei kuitenkaan kajota vallan ja omistuksen luokkaluonteeseen ja jolla nimenomaan pyritään torjumaan vallankumouksellisten vaihtoehtojen voimistumista työntekijöiden ja kansojen hyväksi.
Edellä kuvatun näköalan ei kuitenkaan tarvitse olla väistämätön.
Kuten on usein historiassa nähty, työntekijät ja kansat voivat yhdistyneinä olla määrittämässä taloudellista, poliittista ja sosiaalista suuntaa. Ne voivat painostaa pääomaa tekemään tärkeitä myönnytyksiä suurten joukkojen hyväksi. Ne voivat torjua fasismin ja sodan etenemistä sekä avata tietä edistyksellisille ja jopa vallankumouksellisille muutoksille.
Tämän hetken kansainvälinen näkymä on yhä jyrkkenevä luokkataistelu. Ihmiskunta elää erästä historiansa vaikeimmista ja monimutkaisimmista ajanjaksoista. Yhtäällä on kansainvälinen talouskriisi, joka osuu samaan aikaan energia-, ruoka- ja ympäristökriisin kanssa. Maailmassa kärsitään syvästä epäoikeudenmukaisuudesta ja epätasa-arvosta sekä sodista ja muista konflikteista. Ihmiskunta on historiallisessa tienhaarassa, jossa on esillä kaksi vastakkaista suuntaa. Toisessa suunnassa odottaa vakavia uhkia rauhalle, itsemääräämisoikeudelle, rauhalle sekä kansojen ja työläisten oikeuksille. Toinen suunta tarjoaa valtavia mahdollisuuksia kamppailulle työläisten ja kansojen vapautumisen puolesta, sosiaalisen edistyksen ja rauhan sekä sosialismin ja kommunismin puolesta.
Kommunistiset ja työväenpuolueet, jotka ovat kokoontuneet Sao Paoloon kymmenenteen tapaamiseensa, tervehtivät ilolla kansojen kamppailuja eri puolilla maailmaa imperialistista riistoa ja sortoa vastaan, työväenliikkeen saavutuksiin kohdistuvia voimistuvia hyökkäyksiä ja imperialismin militaristisia ja antidemokraattisia hyökkäyksiä vastaan.
Painotamme, että uusliberalismin vararikko ei ole ainoastaan kapitalismin nykyisen johtotavan, vaan myös itse kapitalismin vararikko. Luottaen kommunististen ideoiden paremmuuteen väitämme, että vastaus kansojen ja työläisten vapauden tavoitteluun on löydettävissä ainoastaan suurpääoman ja imperialististen liittoumien vallan katkaisemisella sekä syvällisillä antimonopolistisilla ja vapauttavilla uudistuksilla.
Olemme vakuuttuneita, että sosialismi on todellinen vaihtoehto ja tie ihmisten täydelliseen itsenäisyyteen ja työväen oikeuksien vahvistamiseen. Olemme vakuuttuneita, että sosialismi on ainoa tapa saada loppu kapitalismin tuhoisille kriiseille. Niinpä kutsumme työväenluokkaa, kansoja ja työläisiä liittymään kommunisteihin ja vallankumouksellisiin voimiin sekä yhdistyneinä luokkansa etujen ja oikeutettujen pyrkimystensä puolesta ottamaan omiin käsiinsä menestyksekkään, oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen tulevaisuuden rakentamisen ihmiskunnalle. Tässä mielessä olosuhteet ovat muodostumassa otollisiksi kansojen kamppailujen ja vastarinnan yhdistämiseksi laajaksi joukkoliikkeeksi talouskriisin ratkaisuksi tarjottua kapitalistista politiikkaa ja rauhaa uhkaavia imperialistisia aggressioita vastaan.
Vakuuttuneina siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen, ilmaisemme sitoutumisemme jatkaa historiallisella tiellä uuden, luokkariistosta ja pääoman harjoittamasta sorrosta vapaan yhteiskunnan, sosialistisen yhteiskunnan, rakentamiseksi.
Sao Paolo, 23. marraskuuta 2008
Kommunististen ja työväenpuolueiden 10. kansainvälinen tapaaminen
Vastaukset 1
Vanhimmat
toiverikkaat nyt kuvittelevat höpöjä. kuten ovat ajatelleet reippaan vuosisadan.
niin ne vuoret vierivät. eikä kumoudu kaatumaton pohjoismainen demokratia.
uudet vuodet satunaiselle lukijalle.