Olen sivusta ihmetellyt Sony BMG:n toimintaa idolien suhteen jo useamman vuoden. Ensimmäinen suuri hämmästys oli Ilkka Jääskeläisen ensimmäinen levy. Se oli sisällöllisesti ja tuotannollisesti ala-arvoinen. Ihmettelin, että miksi siihen ei oltu enempää panostettu ja miksi Ilkan vahvuuksia laulajana ei huomioitu? Levy oli täynnä läpikulutettuja covereita ja huonoja sekä tylsiä uusia sävellyksiä. Kävi ihan Ilkkaa sääliksi kun levyä kuuntelin. Kuvittelin, että seuraavaan hänen levyynsä oikeasti panostetaan ja tehdään siitä enemmän Ilkan kuuloinen. Tätä levyä ei sitten koskaan tullut. Sony ei voinut myöntää omaa vastuutaan levyn huonosta menestyksestä vaan heitti artistin kylmästi pihalle.
Seuraavan idolin kohdalla aluksi ajattelin, että nyt mennään parempaan suuntaan. Ja onhan Ari Koivusen ensimmäinen levy edellisen voittajan levyyn verrattuna huipputasoinen. Tämä lienee kuitenkin erityisesti huipputason biisintekijöiden ja tuottajan ansiota. Ja niiden taustalle saamisen takana oli varmasti Arin poikkeuksellinen lahjakkuus. Mutta sitten joku muuttui. Syksylle 2008 julkaistavaksi tarkoitettu Ari Koivusen bändin omaa musiikkia sisältävä toinen levy päätettiinkin yhtäkkiä julkaista jo keväällä 2008. Siitä seurasi kova kiire ja selvästi keskeneräiset biisit ja tuotanto puhumattakaan selvästi uupuneesta solistista (usean haastattelun perusteella tehty päätelmä).
Nyt sitten odottamaan miten kohdellaan Koopia, Peteä ja Annaa. Toivoisin todella, että heille annettaisiin enemmän aikaa luoda oman näköistään musiikkia ja harjoitella myös sen live-esittämistä. Sonylla on nyt näytön paikka! Ei mulle ainakaan riitä mikään hätäisesti parissa kuukaudessa kyhätty levy ja keskeneräinen ilman harjoitteluaikaa rakennettu livekeikkasetti.
Minun silmissäni Sony BMG:stä on tullut rahastaja ja ryöstäjä. Rahastamisessa ei ole mitään pahaa, bisnestähän musakin on. Mutta jossain menee rajat.
Seuraavan idolin kohdalla aluksi ajattelin, että nyt mennään parempaan suuntaan. Ja onhan Ari Koivusen ensimmäinen levy edellisen voittajan levyyn verrattuna huipputasoinen. Tämä lienee kuitenkin erityisesti huipputason biisintekijöiden ja tuottajan ansiota. Ja niiden taustalle saamisen takana oli varmasti Arin poikkeuksellinen lahjakkuus. Mutta sitten joku muuttui. Syksylle 2008 julkaistavaksi tarkoitettu Ari Koivusen bändin omaa musiikkia sisältävä toinen levy päätettiinkin yhtäkkiä julkaista jo keväällä 2008. Siitä seurasi kova kiire ja selvästi keskeneräiset biisit ja tuotanto puhumattakaan selvästi uupuneesta solistista (usean haastattelun perusteella tehty päätelmä).
Nyt sitten odottamaan miten kohdellaan Koopia, Peteä ja Annaa. Toivoisin todella, että heille annettaisiin enemmän aikaa luoda oman näköistään musiikkia ja harjoitella myös sen live-esittämistä. Sonylla on nyt näytön paikka! Ei mulle ainakaan riitä mikään hätäisesti parissa kuukaudessa kyhätty levy ja keskeneräinen ilman harjoitteluaikaa rakennettu livekeikkasetti.
Minun silmissäni Sony BMG:stä on tullut rahastaja ja ryöstäjä. Rahastamisessa ei ole mitään pahaa, bisnestähän musakin on. Mutta jossain menee rajat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Myöskään Sonyn lempilapsen, prinsessan ja höpönassun Abreun toiseen levyyn ei panostettu ja se onkin ansaitusti saanut todella huonot arvostelut kautta linjan hengettömistä tusinapop biiseistä ja löysästä tuotannosta. Vaikka levyä onkin ostettu pilvin pimein pikkulapsille joululahjaksi, ei Annankaan uraa edistä tuollainen läpihuutolevy.
Suomen Sony antaa itsestään todella huonon kuvan: mitäköhän ne työntekijät siellä toimitalon prameissa puitteissa puuhastelevat, kun ainakaan yhtiön artisteihin ei panosteta. Parhaimmat työntekijät ovatkin viime vuosien aikana siirtyneet Sonysta Warnerille ja muihin levy-yhtiöihin.
Tuohon hyvien tekijöiden siirtymiseen Sonylta muille levy-yhtiöille olen myös kiinnittänyt huomiota. Tietenkin on luonnollista että vaihdetaan työpaikkaa, mutta hyvää jälkeä ovat lähteneet muualla tehneet.
Kallonen on mielestäni erittäin hyvä musiikin tuotteistaja ja rakentaja. Antaa riittävästi tilaa ja aikaa itse artistille tai bändille mutta huolehtii homman toimivuudesta. Paras esimerkki on Sturm Und Drang.
...on todennäköisesti niin kova juttu saada levytyssopimus, että taipuvat ihan mihin vaan siinä menestyksen huumassa. Mutta niillä raasuilla pitäisi oikeasti olla juristi, joka tsekkaa jokaikisen allekirjoitettavan paperin ja valvoo etuja pitkin matkaa. Miettikää nyt about parikymppistä lasta, nimenomaan lasta, joka joutuu tekemään isoja siirtoja elämänsä osalta. Ellei sopimusoikeutta tunne millään tasolla, huonosti käy ja löytää itsensä toimimasta levy-yhtiön marionettina.
Oman tahdon ääripäät ovat ilmeisesti Koivunen, joka näyttää peetä ja kristitty Jääskeläinen, joka on liian herrasmies pistämään hanttiin.
Totta, Koopin, Annan ja Peten levyille soisi mielellään työrauhan. Mutta meneekö se sittenkin niin, että pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Levy-yhtiö voisi panostaa noiden tyyppien esillä pitämiseen ja tulevien levyjen odotukseen sen sijasta että tuotetaan likuhihnalta jotain tuubaa.
Petestä tehdään sooloartisti ja levyn tuottaa Rake, joka on tuottanut Abreunkin levyt ja tuotantopäällikkönä on Janne Halmkrona, joka vastasi Koivusenkin toisesta levystä, kiirehditystä aikataulusta ja lainabiiseistä, vaikka bändi olisi halunnut levylle vain omia biisejään. Halmkrona on CMX yhtyeen kitaristi, joka ei tunnu haluavan rockmarkkinoille kilpailijoita omalle bändilleen, vaikka työnkuvana Sonylla onkin vastata kotimaisten pop- ja rock-artistien uran rakentamisesta. Levyn pitäisi olla valmis alkukeväästä.
Koopin levyn tuottaa Leri Leskinen ja Koop tulee Sonyn markkinointitekstin mukaan olemaan levynteossa vahvasti itse mukana kirjoittaen osan kappaleista itse. Sen lisäksi kappaleita on kerätty niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin huipputekijöiltä. Albumi julkaistaan keväällä 2009.
Annan levyn tuottaa Jukka Immonen, Egotripin Knipi ja Lasse Kurki. Sinkku ilmestyy maaliskuussa.
vapaat kädet tehdä biisejä, kun viime vuonna oli aikamoinen vääntö koivusen levyn kappaleist,a joita hän ei ollut kynäillyt itse. troo-uppiniskathan heti dissasivat siitä, kun ei levyllä ollut mitään omaa.
virke: I have to try to win myself
Peten rauhassa keskittyä ylioppilaskirjoituksiin. Mikä kiire levyllä on, kun Pete on Sonyn, tuomareiden ja median mukaan ennennäkemätön stara, joka ehtii valloittaa maailman pari kuukautta myöhemminkin. Ahneita ovat kun eivät malta odottaa Peten suurmenestysrahoja paria kuukautta kauempaa.
joilla niitä biisejä tehdään. Esim. Jani Wickholmin ensimmäisellä
levyllä oli mukana 3 hänen omaa sävellystään.
Toisella levyllä oli vain 1 oma sävellys, mutta kolmannella jo 7!
Kaikilla muillakin on ollut vapaat kädet tehdä biisejä.
Riittävän hyvät biisit pääsevät myös levylle.
usko SonyBMG:hen jo ajat sitten.
Katsotaan mitä näiden uusien kanssa nyt tehdään. Tulisiko viimeinkin levylle sitä artistin omaa kädenjälkeä, kun joukossa on sävellystaitoisiakin, kuten Koop.
Kimmo Valtanen selitti jotain että "voihan niitä omia biisejä tarjota, mutta onko ne tarpeeksi hyvä kilpailemaan radiossa soitettavan matskun kanssa."
Minusta ei ole kyse niinkään siitä kuinka hyviä biisit ovat verrattuna radiossa kuultavaan musaan (mikä useimmiten on huonoa) vaan levy-yhtiö tuntuu välttävän viimeiseen asti sitä että levyllä kuultaisi artistin omaa matskua.
Ihmettelen myös sitä että Idols-voittajan levy TÄYTYY saada äkkiä ulos! Sisällöstä, laadukkuudesta ja kokonaisuudesta viis.
Ja jos myy huonosti, niin levy-yhtiö pesee täysin kätensä. Hämärää porukkaa.
"uudet idolit" huomattavasti enemmän aikaa ensilevyjensä tekoon kuin Abreu tai varsinkin Koivunen, jonka levy piti vääntää kasaan NELJÄSSÄ VIIKOSSA!! Koivunenhan vietiin studioon heti voiton jälkeisenä aamuna, mutta tänä vuonna ei tahti ole näköjään niin kova. Hyvä tietty kilpailijoiden kannalta, mutta kyllä mä saattaisin olla Koivusena tai Abreuna hieman katkera....
aikoinaan kiireellä mihinkään. Koko kesän sai hioa levyä ja ehti lomaillakin monta viikkoa Portugalissa. Ihan hyvä niin, koska ei niin nuori olisi pysynyt esim Koivuselle asetettun vauhdin mukana.
Mä muistelin, et Abreun levy olis ilmestynyt samoihin aikoihin kuin Koivusen, mutta tarkistin asian ja sehän ilmestyikin pari kuukautta myöhemmin eli elokuussa 2007 kun Meurmanin ja Koivusen ensimmäiset levyt ilmestyivät JO kesäkuun alussa. Idolskisahan päättyi tuolloin huhtikuussa, eli aikaa ei paljoa annettu voittajalle, eikä myöskään neloselle eli Meurmanille.
Aikaa ykköselle eikä neloselle. Neloset levyntekoa ehkä hieman helpotti se, että levyn biisit oli kaikki covereita. Eli osaksi ainakin entuudestaan tuttuja.
Mahdankohan kuulua siihen marttapirkko-kukkahattutätikerhoon, jota tuolla aiemmin irvittiin. Joka tapauksessa, sain vuosi sitten jouluna lapseltani lahjaksi Kriden ensiaskeleet -albumin, joka on kuulunut siitä saakka vakiokuunneltavien joukkoon. Jos on niin, että levy on tehty kiireellä, minäkään, suhteellisen kriittinen musiikin suurkuluttaja en sitä kyllä huomaa. Ainoa miinus tulee "Lapin kesästä", joka olisi voinut enemmän muistuttaa SITÄ Lapparia, joka nähtiin finaaleissa.
Koivusen levyjä en tunne, tyyppi on ihan ok, ihana ääni ja takuulla menestyisi myös sooloartistina. Ainakin tämä Amoral (vai mikä se oli), sai hyvän solistin.
siitä lähtien kun voitti. Ei ainakaan laiska ole ollut.
"lomalla"? No joo, ei kai sille vuosilomalain mukaisia lomapäiviä ole kertynyt.