Iltana muuanna katson tv:tä ja mitä näenkään? Tämän pätkän. Ensivaikutelma: tylsä, yhdentekevä ja yllätyksetön teinikauhuilu. Jälkivaikutelma: viihdyttävä, varteenotettava ja arvaamaton teinikauhuilu. Ei siis mitään kauhuelokuvien kirkkainta kärkeä mutta sopii kauhun ja komediankin ystäville.
Aloitetaan arvostelu juonella: Nuori nainen murhataan bensa-asemalla (yhden elokuvahistorian surkeimman mutta naurettavimman reaktion jälkeen). Natalie niminen opiskelija tuntee tämän naikkosen ja huomaa syynin alla olevien urbaanien legendojen vaikuttavan tuleviinkin murhiin. Yhdessä koulun lehtimiehen kanssa hän alkaa selvitellä juttua. Ruumiita alkaa kertyä enemmänkin joten asialla alkaa olla kiire. Heti on todettava ettei filmi ole järin pelottava vaan pikemminkin jännittävä. Jännitystä luodaan lähinnä ns. väärillä hälytyksillä, voi-se-murhaaja-olikin-samassa-huoneessa-kuin-minä-kikalla ja kuka-sen-teki-pohdiskeluilla. Ja tuosta pohdiskelusta tulikin mieleeni, että murhaaja tosiaan pidetään salassa loppuun asti ja kun hän riisuu naamion katsoja yllättyy totaalisesti.
Näyttelijät eivät oikein yllä käsikirjoituksen tasolle mikä on harmi sillä tällä tarinalla olisi voitu luoda mitä loistavimpia tunteenpurkauksia. Näyttelijät ovatkin ainoa syy miksen leffaa katsoisi. En ole nähnyt yhtään Robert Englundin elokuvaa paitsi tämän, joten harmittaa että ensi kosketukseni häneen oli tällainen. Ohjaus pelaa ihan hyvin varsnkin lopun kissa ja hiiri-leikissä. Lopussa näyttelykin paranee edes hieman ja se onkin olennaista sillä kuten jo sanoin: loppu on mainio. Tekijöillä on ollut selvästi hauskaa, kun taas näyttelijät ovat ottaneet asian ehkä liiankin tosissaan mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Ehkäpä tämä olisi toiminut paremmin jonakin indie-pätkänä, jolloin näyttelynkin voisi antaa (tietysti mikäli näyttelijät valitsisivat rennomman otteen) anteeksi. Jonkinlaista mustaa huumoria on ja sitä eivät onnksi edes näyttelijät pilaa.
Aloitetaan arvostelu juonella: Nuori nainen murhataan bensa-asemalla (yhden elokuvahistorian surkeimman mutta naurettavimman reaktion jälkeen). Natalie niminen opiskelija tuntee tämän naikkosen ja huomaa syynin alla olevien urbaanien legendojen vaikuttavan tuleviinkin murhiin. Yhdessä koulun lehtimiehen kanssa hän alkaa selvitellä juttua. Ruumiita alkaa kertyä enemmänkin joten asialla alkaa olla kiire. Heti on todettava ettei filmi ole järin pelottava vaan pikemminkin jännittävä. Jännitystä luodaan lähinnä ns. väärillä hälytyksillä, voi-se-murhaaja-olikin-samassa-huoneessa-kuin-minä-kikalla ja kuka-sen-teki-pohdiskeluilla. Ja tuosta pohdiskelusta tulikin mieleeni, että murhaaja tosiaan pidetään salassa loppuun asti ja kun hän riisuu naamion katsoja yllättyy totaalisesti.
Näyttelijät eivät oikein yllä käsikirjoituksen tasolle mikä on harmi sillä tällä tarinalla olisi voitu luoda mitä loistavimpia tunteenpurkauksia. Näyttelijät ovatkin ainoa syy miksen leffaa katsoisi. En ole nähnyt yhtään Robert Englundin elokuvaa paitsi tämän, joten harmittaa että ensi kosketukseni häneen oli tällainen. Ohjaus pelaa ihan hyvin varsnkin lopun kissa ja hiiri-leikissä. Lopussa näyttelykin paranee edes hieman ja se onkin olennaista sillä kuten jo sanoin: loppu on mainio. Tekijöillä on ollut selvästi hauskaa, kun taas näyttelijät ovat ottaneet asian ehkä liiankin tosissaan mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Ehkäpä tämä olisi toiminut paremmin jonakin indie-pätkänä, jolloin näyttelynkin voisi antaa (tietysti mikäli näyttelijät valitsisivat rennomman otteen) anteeksi. Jonkinlaista mustaa huumoria on ja sitä eivät onnksi edes näyttelijät pilaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on joku toistuva juttu mukana. Kauhajoki ja Jokela.
Alkaa K:lla ja loppuu i:hin. Paitsi Jokela.
Yhteistä niissä on se että ammuttiin .22 aseella ja koulussa; sekä se että kohteena oli ihmisiä.
Kummassakin koulussa myös tarjoiltiin joskus ruoaksi pinaattikeittoa, mutta tuskinpa sillä oli mitään tekemistä asian kanssa.