Täällä on tuota pahuutta puntaroitu ja minä myös aloin sitä miettimään.
Miten siis on, Mikä on pahuus?
Pahuuden sisään mahtuu varmaan monia asioita. Kukin kokee pahuuden varmaan parhaiten asioina, jotka ovat olleet henkilökohtaisia kokemuksia.
suuremmat pahuudet varmaan koko maapalloa koskevia asioita, kuten luonnonkatastroofit, sairaudet, sodat, nälänhätä, eläinrääkkäys, saasteet ym.
Mutta loppuisiko pahuus, jos Paholainen kuolisi?
Miten siis on, Mikä on pahuus?
Pahuuden sisään mahtuu varmaan monia asioita. Kukin kokee pahuuden varmaan parhaiten asioina, jotka ovat olleet henkilökohtaisia kokemuksia.
suuremmat pahuudet varmaan koko maapalloa koskevia asioita, kuten luonnonkatastroofit, sairaudet, sodat, nälänhätä, eläinrääkkäys, saasteet ym.
Mutta loppuisiko pahuus, jos Paholainen kuolisi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Miten siis on, Mikä on pahuus?"
Pahuus on mielestäni äärimmilleen vietyä itsekkyyttä, sitä ettei piitata muiden hyvinvoinnista ollenkaan. Tuo vastasi kysymykseen "mitä on pahuus", mutta "mikä on pahuus?" on vähän vaikeampi kysymys. Mikä on pahuus itse? Onko sellaista ihmisen ulkopuolella? Antaako pelkästään meidän kulttuurisidonnainen moraalimme pahuudelle merkityksen? Voihan olla, että pahuutta itseään ei ole kuin meidän mielissämme. Sivilisaation menestyksen kannalta hyvyys on kannattavampaa, joten pahuus tuomitaan melkoisen yleisesti.
"suuremmat pahuudet varmaan koko maapalloa koskevia asioita, kuten luonnonkatastroofit, sairaudet, sodat, nälänhätä, eläinrääkkäys, saasteet ym."
Luonnonvoimissa ei ole koskaan ollut mitään pahaa. Alkeellinen taikausko antaa luonnonvoimille jotain muuta merkityksiä kuin mitä niillä on: "nyt meitä rangaistaan", "olemme tehneet jotain väärin". Luonto ei välitä meidän tekemisistämme, se ei ole moraalimme vartija, joka näpäyttää jostain synneistä. Välttämätön ei ole paha. Sairaus ei ole paha, miksi olisi? Siksikö, että se rampauttaa terveyttämme? Se on tuskin mikään peruste, sillä mikro-organismit siellä vain jylläävät, toiset pääsevät voitolle ja toiset häviävät. Ihminen on niin yksinkertainen, että hän ei näe muutakin kuin omat mielenliikkeensä ja omat tuomionsa. Kokonaisuus jää hahmottamatta.
"Mutta loppuisiko pahuus, jos Paholainen kuolisi?"
Jaa-a. Aritta täällä julistaa Saatanan kuolemaa kuten Nietzsche aikoinaan Jumalan kuolemaa. Jos katsoo Arittan, saatanan kieltäjän, persoonaa, niin onhan hän mainio tyyppi.
Ylenpalttinen positiivisuus (en enää kirjoita Arittasta) kätkee kuitenkin usein pelkoja alleen: kielletään pahuus ja vetäydytään omaan mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on pelkästään hyvää, vaikka todellisuus on aivan toista. Jokainen näkee omilla aisteillaan sen tosiasian, että me elämme dualistisessa maailmassa, jossa vallitsevat hyvä ja paha. Jos ihmiskunta joskus iskee Saatanan kuoliaaksi, hallitseeko silloin pelkästään hyvyys? Siltähän se ensivaikutelmalta tuntuu, mutta kuten Jake Gyllenhaal sanoo Donnie Darkossa, kaikki se ei ole niin yksinkertaista, että on vain kaksi ääripäätä, niin kuin pelokas opettaja elokuvassa luulee. Saatana voi kuolla vain vähitellen. Jokaisen ihmisen on otettava vastuu, täytyy kehittää hyveitä ja välttää pahaa. Tästä ei nyt tullut mikään filosofinen teksti. Näin vaikeaa asiaa tulisi miettiä vuosia.
"Ylenpalttinen positiivisuus (en enää kirjoita Arittasta) kätkee kuitenkin usein pelkoja alleen: kielletään pahuus ja vetäydytään omaan mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on pelkästään hyvää, vaikka todellisuus on aivan toista. Jokainen näkee omilla aisteillaan sen tosiasian, että me elämme dualistisessa maailmassa, jossa vallitsevat hyvä ja paha."
Tämä näytti kolahtavan tänne, joten vastataan tähän. Näen pahan siten, että se pohjimmiltaan johtuu erottelusta subjekti-objekti. Dualistisessa maailmassa on siten oikeasti pahaa eli eristäytymistä, mutta vain suhteellisessa määrin. Mitään absoluuttista pahaa ei ole, kuten ei absoluuttista hyvääkään.
Pahaa tarvitaan dualistisen maailman ylläpitämiseksi. Hyvällä on konkreettisia voimia niin vähän, ettei se voisi yksinään muodostaa mitään konkreettista maailmaa. Hyvä on kuin ylöspäinvirtaava tuulenhenkäys, hauras kuin perhonen. Paha antaa kiinteyttä jota dualistinen maailma tarvitsee, se sitoo ja takertuu.
Toisesta näkökulmasta katsottuna hyvä liittää yhteen, paha erottaa. Hyvä synnyttää, paha tuhoaa. Molempia tarvitaan.
on mielikuvitusolento
niin erään atomipommia sorvaavan maan presidentin voisin kuvitella näyttävän siltä.
on pahuus ja hyvyys.
Ilmestyskirjassa sen 20:s luku ja 7:s jae, kerrotaan kun saatana on päästetty vankeudestaan tuhatvuotisen valtakunnan lopussa ja jonka aikana ei ole pahuutta: "ja hän lähtee villitsemään maan neljälle kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka."
Eli heti kun saatana päästetään vankeudesta niin heti hän saa suuren vallan, niin että kansoja on kuin meren hiekka.
Sen mukaan voi vain käsittää miten suuri on hänen valtansa täällä jos vain annamme sitä.
Pahalla tarkoitetaan tarkoituksenvastaisuutta, samoin kuin hyvyydelläkin joka on pahuuden tarkoituksen vastakkaisuus.
Paha on tuhon voima, joka vahvistaa sielua, sielua joka on todellista.
Hengellisesti ajatellen pahaa ei edes ole olemassa muuten kuin illuusiona jonka kokija pitää totuutena.
Tällä hetkellä voimme nähdä ns. pahan tuhon voimia Israelin ja Palestiinan alueella. Tämä lisää kärsimystä, ja kun ihmiset kyllästyvät kärsimään, niin he oivaltavat: vain rakkaus yhdistää osapuolten näkemykset. Tällaista on jatkunut läpi koko kirjoitetun historian. Aina joku yksilö jossain saa kärsimyksen kautta ymmärryksen, että vain rakkaus on kaikki mitä on. Silloin hän lopettaa sotimisen, ja omat joukot yleensä hänet sitten pasifistina rankaisevatkin. Uskon että lähi-idässä syntyy nyt rauhan oivalluksia siellä täällä, kaikesta huolimatta.
koskee myös valittua kansaa.
Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu -
kumpi osapuolihan se nyt ensin siihen tarttui?
Ajattelen, että alueella purkautuu karmaa ja syntyy uutta karmaa. Kuinka paljon kullakin karmaa muodostuu/tuhoutuu sekä mille elämän sektoreille se kohdistuu (persoona, fyysinen keho), sen tietävät vain karman herrat.
Venäjällä ja Amerikalla on kova karma maksettavana.
Suomi on paljon kärsinyt ja luulempa että tulevaisuus on helpompi.
Monet entiset siirtomaat maksavat satojen vuosien raskasta karmaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.
siirtoimailla esim Englantia ja Ranskaa.
On osuva ilmaisu. Siirtomaathan olivat noiden maiden vallassa.