Kävin eilen naapurissa kahvilla puhujainkokouksessa olleen puhujan luona. Kahvipöydässä kysyin, mitä kokouksessa oli keskusteltu. Siinä vierähtikin yli tunti, kun hän kaivoi muistiinpanonsa esille ja muisteli kokouksen puheenvuoroja ja kulkua.
Alustus oli ollut ihan hyvä. Puheenvuoroista pappi E.P. oli jäänyt mieleen raikkaana tuulahduksena. EP oli sanonut, että 70-luvulla mentiin laajasti pieleen. Oi tunnustanut, että hän itse oli julma hoitomies Koillismaalla. Hän oli maininnut vuoden 78 opettajien ja puhujien kokouksen Oulussa. Neljän kohdan päätöslauselma oli mahdoton toteuttaa kouluissa (olisi mukava tietää, mitkä nämä neljä kohtaa olivat), sillä linja oli niin kireä. EP antoi ymmärtää, ettei pelkästään yksi ihminen ollut ylilyöntien takana, vaan koko liike oli myllytyksessä mukana. Hän tähdensi, että on tärkeää oppia 70-luvun virheistä, jotteivät samat virheet toistuisi tulevaisuudessa (vrt. AH:n puhe Minneapoliksessa).
Naapurini mielestä OT:n ja ML:n puheenvuorot olivat sitten toiselta laidalta. Eräs kolmaskin puhuja (jonka nimeä en muista) oli todennut , että oli hyvä kun meitä hoidettiin 70-luvulla. OT ja ML olivat sillä kannalla, että Jumalan valtakunta ei erehdy ja 70-luvulla toimintaa ohjasi Jumalan sana. Neljäs puhuja oli maininnut, että 70-lukua arvostelevilla on seurakuntyakäsitys hämärtynyt.
Kaiken kaikkiaan tuli sellainen olo, että miksi nämä muutamat henkilöt eivät voi avata silmiä katsomaan sitä hengellistä väkivaltaa, joka rehotti koko Suomen siionissa. Kyseessä ei ole pienen piirin katkerat vaatimukset, vaan mm. silloin nuorena milloin mistäkin hengestä parannusta tehneet nuoret, nyt 45-55-vuotiaat uskovaiset ihmiset. Lisäksi aidosti uskovat nuoret haluavat tietää, mistä silloin oli todella kyse. Samoin 70-luvulla verille hoidetut aivan oikeutetusti haluaisivat keskustella asiasta. Tähän ei vain ole kyvykkyyttä liikkeessämme. Luettuani Kalevan uutisen olen entistä surullisempi, sillä siitä ilmenee kapeakatseisuuden ja vähättelevyyden tuntomerkit.
Itsekin olen tehnyt 70-luvulla parannusta väärästä hengestä, josta en edes tiennyt mitään. Myöhemmin kyselin ahdistuneena eräältä vanhalta puhujalta asiasta. Hän sanoi: Anna olla. Et sinä ole ollut missään väärässä hengessä. Silloin keksittiin kaikenlaista.
_________________
Alustus oli ollut ihan hyvä. Puheenvuoroista pappi E.P. oli jäänyt mieleen raikkaana tuulahduksena. EP oli sanonut, että 70-luvulla mentiin laajasti pieleen. Oi tunnustanut, että hän itse oli julma hoitomies Koillismaalla. Hän oli maininnut vuoden 78 opettajien ja puhujien kokouksen Oulussa. Neljän kohdan päätöslauselma oli mahdoton toteuttaa kouluissa (olisi mukava tietää, mitkä nämä neljä kohtaa olivat), sillä linja oli niin kireä. EP antoi ymmärtää, ettei pelkästään yksi ihminen ollut ylilyöntien takana, vaan koko liike oli myllytyksessä mukana. Hän tähdensi, että on tärkeää oppia 70-luvun virheistä, jotteivät samat virheet toistuisi tulevaisuudessa (vrt. AH:n puhe Minneapoliksessa).
Naapurini mielestä OT:n ja ML:n puheenvuorot olivat sitten toiselta laidalta. Eräs kolmaskin puhuja (jonka nimeä en muista) oli todennut , että oli hyvä kun meitä hoidettiin 70-luvulla. OT ja ML olivat sillä kannalla, että Jumalan valtakunta ei erehdy ja 70-luvulla toimintaa ohjasi Jumalan sana. Neljäs puhuja oli maininnut, että 70-lukua arvostelevilla on seurakuntyakäsitys hämärtynyt.
Kaiken kaikkiaan tuli sellainen olo, että miksi nämä muutamat henkilöt eivät voi avata silmiä katsomaan sitä hengellistä väkivaltaa, joka rehotti koko Suomen siionissa. Kyseessä ei ole pienen piirin katkerat vaatimukset, vaan mm. silloin nuorena milloin mistäkin hengestä parannusta tehneet nuoret, nyt 45-55-vuotiaat uskovaiset ihmiset. Lisäksi aidosti uskovat nuoret haluavat tietää, mistä silloin oli todella kyse. Samoin 70-luvulla verille hoidetut aivan oikeutetusti haluaisivat keskustella asiasta. Tähän ei vain ole kyvykkyyttä liikkeessämme. Luettuani Kalevan uutisen olen entistä surullisempi, sillä siitä ilmenee kapeakatseisuuden ja vähättelevyyden tuntomerkit.
Itsekin olen tehnyt 70-luvulla parannusta väärästä hengestä, josta en edes tiennyt mitään. Myöhemmin kyselin ahdistuneena eräältä vanhalta puhujalta asiasta. Hän sanoi: Anna olla. Et sinä ole ollut missään väärässä hengessä. Silloin keksittiin kaikenlaista.
_________________
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yhteinen rakkaus oli kyllä välillä kateissa, mutta sehän löytyi ennenpitkää, kun lakihenki tunnistettiin ja ajettiin pois seurakunnista.
Miksi kuitenkin vain n. 1 % liikkeen silloisista jäsenistä ajautui liikkeen ulkopuolelle? Väittäisin, että hoitokokousten ansiosta: ilman näitä keskustelutilaisuuksia hajaannus olisi ollut todennäköisesti paaljon suurempi. Nyt vain pieni joukko erkaantui omille teilleen.
Mitä väitettyyn hengelliseen väkivaltaan tulee, niin siitähän ei ole mitään todisteita. Jos sitä oikeasti olisi esiintynyt, olisi käynnistynyt joukkopako. Sitähän ei tullut, päinvastoin liike vain vahvistui joka rintamalla: seuroissa käynti ym. toiminta lisääntyi voimakkaasti, toimitaloja rakennettiin ja kunnostettiin joka puolella Suomea, teologiseen tiedekuntaan hakeutui runsaasti liikkeen jäseniä, ulkolähetystyö käynnistyi toden teolla jne.
"Miksi kuitenkin vain n. 1 % liikkeen silloisista jäsenistä ajautui liikkeen ulkopuolelle? Väittäisin, että hoitokokousten ansiosta: ilman näitä keskustelutilaisuuksia hajaannus olisi ollut todennäköisesti paaljon suurempi."
Tämä ei todista yhtään mitään. Kyllähän se tiedetään että kritiikki painuu maan alle kun ditatuuri alkaa teloitusket. Joten mitään todisteita ei ole siitä että asioita todella hoidetiin...
"Nyt vain pieni joukko erkaantui omille teilleen..."
Entä ne jotka tappoivat itsensä. Joivat itsenä hengiltä tai sairastuivat henkisesti näittänkokousten seurauksena...
Vaikka nämä vielä sivuutamme kuinka voidaan sivuutaa se että nuo kokoukset vammauttivat myös niitä sisälle jääneitä.
"Mitä väitettyyn hengelliseen väkivaltaan tulee, niin siitähän ei ole mitään todisteita"
Todisteet on edelleen nähtivissä. Vaikka puhujat puhuisivat mitä puuta heinää tahansa kukaan ei nose vastustamaan Jumalan sanan vastaista opetusta.
"Päinvastoin liike vain vahvistui joka rintamalla: seuroissa käynti ym. toiminta lisääntyi voimakkaasti, toimitaloja rakennettiin ja kunnostettiin joka puolella Suomea, teologiseen tiedekuntaan hakeutui runsaasti liikkeen jäseniä, ulkolähetystyö käynnistyi toden teolla jne."
Miksiköhän? Eikö siksi ettei kukaan halunnut olla seuraava teloitettava? Ahneus ja maallisen omaisuuden ja vaurauden kerääminen on todella ollut leimallista 70 jälkeiselle kristillisyydelle. Mutta se ei tarkoita samaa kuin hegellinen vahvistumien.
EI se että toimintaa on lisättu ole tarkoitanut että tuon liikeen hengellinen anti olisi lisääntynyt. Melkeinpä päin vastoin.
Rahan keräämisestä on tullut itsetarkoitus ja opetuksen sisällöllinen anti on samoin ohentunut ohentumistaan. Ei se tarkoita sitä että jos Jumalan sana on sama eilen tänään ja iankaikkisesti että toitsetaan fraasi fraasin perään.
Miksi vl-liike vahvistui hoitokokouksissa?
Kaikki omillaan ajattelivat silloin lähtivät ja jäljelle jääneet valjastettiin Jumalanhuoneen hallituksen suitsilla.
Saara äiti on rivijäsenelle sama asia kuin pohjaton pelko.
Totaalinen ehkäisykielto lapsikuolleisuuden laskeutuminen lähes nollaan äitiysneuvolat suuret ikäluokat pyöritti yhteiskuntaa kasvanut teollisuustuotanto kulkuyhteydet ym. vanhoillislestadiolaisuudesta rippumattomat seikat sysäsivät aikaan liikkeen sisäisen kasvun.
2000 luvun toimitaloverkosto ja jäsenmäärät nojaavat vain ja ainoastaan rajoittamattomaan syntyvyyteen ja sitä huoltavaan yhteiskunnan ylläpitämään terveydenhuoltoon.
Parannuksen tekijöitä ulkopuolelta ei juuri ole.
ja oman tyhmän pääsi pimennossa?
Tule seuroihin, kuuntele, kysele ja katsele ympärillesi: ketään ei pakoteta uskomaan tai tekemään sitä taikka tätä, vaan ihan omasta vapaasta tahdosta. Eikö tyhmä pääsi voi käsittää sitä?
Mitä väliä on sillä, että jotkut muutamat eivät halua avata silmiään totuudelle. Tärkeintä, että jokainen itse sisimmässään tietää tosiasiat eikä epäile omaa kokemustaan. Nykyään on tämä vapaa keskustelumahdollisuuskin internetin ansioista.
Miksi omalle totuudelle pitäisi saada vahvistus joka ikiseltä SRK-mieheltä ja vl-puhujalta? Antaa heidän olla sitä mitä ovat.
Tämä kertomus puhvelikokouksesta on tyystin toisenlainen kuin Kalevaan annettu puheenjohtajan versio.
Asioista hyvin perillä olevana tiedän että tämä ylläoleva versio on totuudenmukainen.
Mitä siis on sanottava puheenjohtajan toiminnasta?
puheenjohtajan versio sitten on Kalevassa?
Hakomajasta toin tänne. Uskoisin että tässä on olelliset asiat vaikka varmaan on vähän lyhennelty.
Kaleva
OULU Toiseen vuotuiseen kokokukseensa Puluun maanantaina kokoontuneet Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistys ry:n (SRK) puhujat eivät näe tarvetta nostaa erityiseen tarkasteluun lestadiolaisen liikkeen piirissä koettuja 1970-luvun niin sanottuja vaikeita vuosia. SRK:n puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittonen kertoi tiistaina Kalevalle.
Niin liikkeen sisällä kuin julkisuudessakin keskusteluissa on esitetty, että hoitokokouksiksi joissakin yhteyksissä nimettyjen sielunhoidollisten keskustelujen taustat ja tapahtumat olisi syytä ottaa puolueettoman historiantutkimuksen kohteiksi.
'Keskusyhdistyksen taholta asiat etenevät luonnollista tahtiaan', Voittonen totesi. 'Omat seuraavat historiateokset tuovat asiat esille.'
SRK:n historiateoksen seuraava osa, jonka ajanjakso ulottuu vuoteen 1961, ilmestyy Voittosen mukaan vuoden sisällä.
Voittonen huomauttaa, että 1970-luvun tapahtumia on jo käsitelty paikallisyhdistysten omissa historiateoksissa, ja otettu erityisenä asiana vuoden 1989 puhujakokouksessa.
Tällä kertaa aihetta vain sivuttiin Voittosen alustuksen yhteydessä, joka käsitteli yhteiskuntamurrosta ja kristityn elämää siinä. Voittosen mukaan viimeaikaista keskustelua on ollut herättelemässä pieni piiri.
'Tämä on heijastunut liikkeen nuoriin, jotka kysyvät yksinkertaisesti, mistä on ollut kysymys.'
'Luonnollista on, että kerromme heille', Voittonen vakuuttaa.
SRK:n puhujien kokouksessa oli läsnä liikkeen 935 puhujasta 770.
KOULUJEN OPETUSASIA
Alustus opettajien ja puhujien kokouksessa Oulussa 28.12.1978
Kouluissa on ainakin viimeisten vuosikymmenien aikana ollut toistuvasti tilanteita, jolloin uskovaiset opettajat ja oppilaat ovat joutuneet tapaus kerrallaan tekemään ratkaisunsa oikean ja väärän välillä Jumalan sanan ja siihen sidotun omantunnon mukaan. Näitä tilanteita ovat olleet elokuva-, teatteri-; konsertti-, ym. vastaavat tilaisuudet.
Tänään nämä, osa näistä tai niiden erilaiset sovellutukset ovat alituisena vaivana uskovaisille opettajille ja oppilaille kouluelämässä. Elämä ajassamme on kuten Lootin aikana, "joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin, sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa ja kuitenkin senkaltaisia piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä" (2. Piet. 2: 7—.
KOULUELÄMÄN TUOMIA VAIKEUKSIA
Television ja filmiesitysten johdosta on kristillisyydessä jouduttu keskustelemaan useampaan kertaan. Keskusteluihin ja kannanottoihin on ollut tarvetta mm. seuraavista syistä:
On esiintynyt murhetta herättäneitä mielipiteitä television luvallisuudesta tai sen ohjelmien seuraamisesta. Kun näin television kautta tulevia vaaroja on joko salaa tai julkisesti vähätelty, ovat kristillisyyden televisioasiaa koskevat kannanotot tulleet epäilyksenalaisiksi sekä käytäntö muodostunut kirjavaksi suhtautumisessa televisiolla annettavaan kouluopetukseen.
Kristillisyyden päätöksiin on myös voitu nojata ylikireällä tavalla ja myös näin omakohtainen uskonelämä ja siinä valvominen on unohtunut. Vastuuta on myös väärällä tavalla ja oman mielen mukaisin tulkinnoin siirretty omakohtaisesta valvomisesta annettuihin päätöksiin ja vanhempien lasten avuksi oikealla tavalla tuleminen kouluelämän vaikeuksissa on jäänyt toisten vastuulle.
Kun näin ajaudutaan uskonelämän raittiilta pohjalta, ovat näiden asioiden hoitamisessa tulleet vielä erityiset vaikeudet koulun ja kodin välille. Uskovaiset opettajat, oppilaat ja lasten vanhemmat kokevat vaikeuksia myös silloin, kun eräät uskottomat opettajat ja heidän tukenaan tai pyynnöstä uskottomat vanhemmat yrittävät vetää asiat liian tiukalle.
FILMITUOKIOT
Kouluissa AV-välineillä annettava opetus on monipuolistunut mm. siten, että kesken entisentyylisen oppitunnin voidaan nykyaikaisilla opetusvälineillä havainnollistaa opetusta näyttämällä muutamasta minuutista muutamaan kymmenminuuttiseen kestävä ja opetettavaan aiheeseen liittyvä filmi joko projektorilla (elokuvakone) tai televisiolla videolaitetta käyttäen. Tällaiseen opetukseen tarkoitettuja filmejä voidaan tilata kouluvarustajilta oppikirjojen oheismateriaaliksi. Niitä myös valmistetaan omana työnä oppilaitosten sisällä.
MUSIIKKILIIKUNTA
Kouluissa on entisestään lisääntynyt myös musiikin osuus koululiikunnassa. Kouluhallitus on kirjelmällään antanut, oppilaan osittaisesta vapauttamisesta liikunnasta tai liikuntatunneilta mm. seuraavan ohjeen.
Musiikki liittyy läheisesti liikunnan opetukseen. Sen avulla tuetaan rytmistä suoritusta ja kehitetään oppilaiden rytmitajua. Viimeksi mainittu ominaisuus on yksi motorisen kunnon osa-alue. Eräissä tapauksissa oppilas voidaan vakaumuksensa vuoksi huoltajan niin halutessa vapauttaa osittain liikunnanopetuksesta. Lähinnä kysymykseen tulee nyky- ja vakiotanssien opetus. Vapau-tetuille oppilaille on pyrittävä järjestämään vastaavana aikana muuta opetusta. . ."
KRISTILLISYYDEN TOIMENPITEIKSI ANNETTUJA PÄÄTÖKSIÄ KOULUTELEVISIOASIASSA
Seurakunnan rakkaudessa oleva uskovainen opettaja vastustaa lakien ja asetusten suomilla mahdollisuuksilla television käyttämistä uskonelämää ja lasten mieliä turmelevaan opetukseen. Näin menetellen hän osoittaa kuuliaisuutta seurakuntaäidille, joka hoitaa vikoihin joutuneet, niin lapset kuin opettajatkin armolla ja totuudella. Olisi hyvä kehottaa kristittyjä vanhempia yhteistoimin luottamuksellisesti ottamaan yhteyttä lastensa opettajiin ja neuvottelemaan heidän kanssaan yrittäen,
— mikäli mahdollista, saada vapautus joko kokonaan
— tai ainakin niistä ohjelmista, joista ennakolta voisi päätellä niiden olevan uskovalle lapselle sopimattomia.
Avoin ja luottamuksellinen suhde sekä rakentava ja rakkauden hengessä käyty keskustelu on omiaan luomaan paremman lopputuloksen ja näin taataan lapselle suotuisa mahdollisuus käydä koulua.
Yhteisissä keskusteluissa tuodaan esille myös tanssiopetus, konsertit, elokuvat, teatteri, ehkäisyvalistus yms. kysymykset, joista on huolta lasten puolesta.
MITEN ON NEUVOTTU
"Niin minä siis neuvon, että ennen kaikkea pidettäisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestä: kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme, kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa, sillä se on hyvä ja otollinen Jumalan meidän Vapahtajamme edessä" (1.Tim. 2: 1-3).
Taivaassa valvotaan. Uskovaisten opettajien ja oppilaiden vaikeudet tunnetaan Jumalan valtakunnassa. Heitä tuetaan, lohdutetaan ja korjataan elävällä evankeliumilla. Koulumaailmassa, niin kuin muuallakin, tulee myös haavoja. Lapsen ja opettajan uskonelämä ei säily oikeana, ellei Jumalan lasten yhteydessä ja rakkaudessa anteeksiantamus saa puhdistaa synnistä. Kiellot ja käskyt eivät ole voimanlähteitä, mutta sitä on elävä evankeliumi. Siksi oh lasten uskovaisia vanhempia neuvottu Kristuksen rakkaudella keskustelemaan kouluelämän vaikeuksista lastensa kanssa kodeissa, korjaamaan ja antamaan lapsille anteeksi.
Edelleen on haluttu neuvoa vanhempia opettamaan lapsilleen, että kristillisyyden päätökset ovat oikeat ja niihin kuuluu oikea kristillinen vapaus. Se ei ole vapautta synnille eikä sen luvallisuudelle, ei myös orjanmielistä, tuskaista ja näin päätösten ja annettujen ohjeiden lainomaista seuraamista, vaan Jumalan hengen synnyttämää oikeaa halua pitää usko ja hyvä omatunto. On ilmennyt, että kristillisyytemme edellä sanottujen ja Sievissä vuosikokouksessa -76 SRK:n kannanottona julkaistujen rakkauden neuvojen soveltaminen on muodostunut eri paikkakunnilla erilaiseksi. Edellä on jo näistä yleisesti mainittu väärä kireys tai hempeä välinpitämättömyys.
Kun näistä asioista on syntynyt keskustelua, on voitu todeta, että monet opettajat, lasten vanhemmat ja lapset, niin myös opiskelijat ovat tunteneet oikeaa murhetta kouluelämän vaaroista. Heitä on lohdutettu ja rohkaistu Jumalan voimalla, joka uskovaisissa on uskon kautta, sillä "Sinä olet minun turvani Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani. Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni" (Ps. 71: 5— 6). Mutta myös usein on näiden asioiden yhteydessä tarvinnut korjata väärää. kireyttä tai huolettomuuden väärää pehmeyttä.
Edelleen on lapsille ja aikuisille koulu- ja opiskelutilanteissa tulleiden haavojen hoidon yhteydessä opetettu, ettei aina ole kysymyksessä uskon ja hengen meno, vaikka vikaa onkin tullut.
Televisiota käytetään elokuvaprojektorin tavoin kesken opetettavan aiheen, havaintotuokioiden muodostamiseksi yhä enenevässä määr in, kuten edellä on jo tästä asiasta mainittu. Näissä tilanteissa ei lasta ole kehotettu poistumaan luokasta, vaan jos ohjelma on ollut huonoa, uskonelämää ja mieltä turmelevaa, on heitä neuvottu olemaan seuraamatta ohjelmaa. Näitä neuvoja annettaessa ei ole tahdottu unohtaa, miten väkevät voimat ovat saatanalla, mutta Jeesus sanoo: "Katso, minä annan teille vallan tallata karmeita ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa ja ei teitä mikään ole vahingoitseva" (Luuk. 10:19). "Ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita. . ." (Mark. 16:1. Televisio-opetuksesta ovat yleensä lapsemme ja uskovaiset opettajat saaneet vapauden. Erillisiin ryhmiin sijoitetut uskovaiset lapset ovat usein joutuneet työskentelytilanteeseen, jossa heidän opettajansa ei ole ollut läsnä. Tällöin helposti saattaa uskovaisten lastenkin kyseessä ollen syntyä levottomuutta jopa häiriöitäkin. Näissä asioissa on tahdottu antaa niitä rakkauden neuvoja, joita lapsemme aivan erityisesti televisio-opetuksesta vapautuksen saatuaan tarvitsevat. Tiedämme tämänkin asian kohdalla, että aina eivät lapsemme käyttäydy niin kuin heitä olemme neuvoneet tai mikä on evankeliumin arvolle soveliasta. Haavoja tulee. Niitä on tarvinnut ja tarvitsee hoitaa. Kristuksen rakkaus uskon kautta antaa myös rakkauden ja halun armon opettamana vaeltaa niin kuin on Jumalan lapselle soveliasta.
Kristuksen palvelijoina hänen valtakunnassaan tahdomme kaitsijan tehtävää hoitaa Herran sanan viitoittamalla tavalla. Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö. Minun sieluni hän virvoittaa: hän vie minua oikialle tielle, nimensä tähden" (Ps. 23: 2—3)
-----------------------------------------------------------------------------
Oulussa 28.12.1978 pidetyn opettajien ja puhujienkokouksen KANNANOTTO
Oulussa 28.12.1978 pidetyn opettajien ja puhujienkokouksen kannanotto ja puhujien yhteinen kokous, pitäytyen Ylivieskassa 1963 ja Sievissä 1976 ilmaistuihin kristillisyytemme vuosikokousten kannanottoihin ja yhtyen alustuksessa esitettyihin näkökohtiin, toteaa yhteenvetona seuraavaa:
l. Peruskoulusäännösten antamaa suojaa käyttäen uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä opetuksessaan televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa. Tätä käytäntöä noudatetaan kristillisyyden hengen mukaisesti ohjeellisena myös muissa oppilaitoksissa.
2. Uskovaiset lapset tarvitsevat raitista evankeliumin hoitoa, että he oikein suhtautuisivat kouluun ja
sen opetukseen sekä kestäisivät koulumaailman vaikeudet.
3. Näitä asioita vanhemmat oikeassa uskonhengessä hoitavat yhteisesti koti-Siionin kanssa.
4. Elävän kristillisyyden henki on rakkauden ja raittiuden henki. Kasvatustyössä uskovainen ei turvaudu "lihan käsivarteen". "Ei se pidä tapahtuman sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (Sak. 4:6).
________________________________________
PMS 2/10.1.1979
_________________
Lauluntekijän sanoin:
Käymään vain tänne tullaan, eikä olemaan!
puheenjohtaja Kalevaan EP:n, OT:n ja ML:n puheenvuoroja, joista avaajan naapuri on kertonut. Toisenlaisia asioita on tosiaan puheenjohtajan kertomuksessa.
Noiden "muuttumattomien Pyhän Hengen" päätöksien mukaisesti kun asioita katsottaisiin nykyäämkin, ei olisi nettitelevisioita todellakaan vl-kodeissa!
Mutta SRK:n sana silloin tällöin muuttuu...
Tämä Voittosen lausunto ei pidä paikkaansa:
"Voittonen huomauttaa, että 1970-luvun tapahtumia on jo käsitelty paikallisyhdistysten omissa historiateoksissa".
Ainakin Joensuun ry:n historiateoksesta "unohdettiin" hoitokokoukset vallan kokonaan pois.
Tuoss yllä on taas hyvä esimerkki siitä, kuinka pienelläkin todellisuudesta poikkeavalla "lainauksella" saadaan asia vääristymään lähes päinvastaiseksi !
EP. sanoi puheenvuorossaan, että hän on saanut näillä nettipalstoilla sellaisen lisänimen : -Julma hoitomies,- ja että on tosi että hän oli "myrskyn silmässä" koillismaalla ninä vuosina.
Ei sanonut, että että hän on /oli sitä..
On todella eri asia, kuka puhuu millä termillä missäkin, pohtikaa itse ko. eroa
että nimimerkki lukijainen sanoo avauksen olevan todenmukainen ja kertoo olevansa hyvin asioista perillä. Kumpi vai kampi?
Taitaapa "lukijainen" olla sama kuin avaaja
jos EP ei ole vieläkään saanut puhdistaa tuntoaan noista asioista, vaan hän on puhunut vl:mäisesti "ympäripyöreitä"! Minä olin jo valmis uskomaan, että nyt hän on viimeinkin saanut purkaa kuormaansa. Toisaalta tuo paikka (yli 700 puhujaveljeä) on kyllä ihan kauhea, jos ajattelisi omalle kohdalle avautumista! Sen tiedän, että ko henkilö on todella pahoitellut ja "purkanut tuntojaan" tässä nimenomaisessa asiassa "muualla".
on koko tarina.
Taitaapi avaus olla sarjassa naapurineljännes, näin naapurissa?