Thulsik Rinpoche

Kiinnostava kokemus

Olin 7 vuotta sitten Nepalissa vaeltamassa ja yövyimme lähellä erästä luostaria, jossa T. Rinpoche oli juuri vierailemassa jonkin seremonian takia. Shirdarimme olivat myös lamoja ja tunsivat T. Rinpochen joten pääsimme luostariin häntä tapaamaan. Meidät opastettiin luostarin läpi eräälle ovelle ja hän istui siellä huoneen perällä matalalla korokkeella.

Olen ateisti enkä ole ollenkaan taipuvainen mihinkään joukkohurmoksiin - päinvastoin - enkä tiennyt tuosta henkilöstä muuta kuin mitä shirdarimme sanoi, että hän on jälleensyntynyt lama ja hyvin arvostettu. Mutta kun näin hänet siellä istumassa niin ainoa ajatukseni oli että haluaisin vain mennä hänen jalkojensa juureen istumaan ja jäädä siihen. Se oli itsestänikin hyvin outoa sillä tilanne ei ollut edes mitenkään "hurmoksellinen", seisoskelimme vain pienenä ryhmänä siinä ovensuussa ja odotimme merkkiä että saisimme mennä huoneeseen. Hänestä huokui sellaista voimaa, rauhaa ja karismaa että en ole koskaan muulloin moista kokenut. Hassua on se, että ajatus tuli ensin - vasta sitten tajusin miten tutulta se kuulosti, istuivathan opetuslapsetkin Raamatun mukaan Jeesuksen jalkojen juuressa.

Menimme sitten jokainen vuorollamme häntä tervehtimään. Hän sitoi jokaisen kaulaan punaisen langan, siunasi (?) meidät - muut kaikki laittamalla kätensä pään päälle hetkeksi mutta minut ottamalla kasvoni käsiensä väliin (miksiköhän?).

Hetki oli pian ohi, lähdimme takaisin leiriin ja seuraavana päivänä jatkoimme matkaa.
Minulle jäi mieleen se tunne jonka tunsin tuon laman nähdessäni, ja ihmettelen sitä vieläkin.
Punainen lanka kului aikanaan poikki kaulassani ja laitoin sen lompakkooni jossa se kulkee aina mukanani muistuttamassa tuosta tapaamisesta.

Olen tuntenut buddhalaisuutta kohtaan lievästi kasvavaa mielenkiintoa melkein koko ikäni mutta vieroksun kaikenlaisia "uskonnollisia toimintoja" - huomaan vain että oma elämäni muuttuu koko ajan hiljaisemmaksi, rauhallisemmaksi, kohti pelkkyyttä...

Toinen mukava kokemus matkallamme oli kun eräänä päivänä satuin kulkemaan aivan joukon kärkipäässä ja huomasin polulla koppakuoriaisen. Nostin sen varovasti syrjään etteivät jäljessätulijat tallaisi sitä. Takanani tuleva shirdar, lama siis, sanoi minulle "well done". Se tuntui niin hyvältä kun normaalisti saan kuulla pelkkää vinoilua kun pelastelen pikkueläimiä jos näen niiden olevan vaarassa tai pulassa.

Vierailija

8

529

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Buddhisti

      Oletko koskaan miettinyt, mistä "vieroksuntasi kaikenlaisia uskonnollisia toimintoja kohtaan" johtuu?

      Jos joskus onnistut siirtymään vieroksunnan tieltä hyväksynnän polulle, elämääsi avautuu kaikenlaisia uusia ikkunoita.

      Sabbe satta sukhi hontu!

      • miettinyt sitä.

        Vieroksuntani johtuu varmaankin siitä että jos olisi todella olemassa jumala, jumaluus, mitä nyt sitten uskonnollisissa menoissa palvotaankin, niin voisiko hän todella välittää niin pikkumaisista asioista kuin tuleeko joku kulkue oikealta vai vasemmalta, kenellä on korkein päähine, mitä esinettä heilutellaan ja millä nuotilla lauletaan.

        Tunnen myös vaistomaista vastenmielisyyttä aina kun suuri ihmisjoukko tekee samaa asiaa - minusta he ovat silloin antaneet päätösvallan tekemisistään pois itseltään. Kun olen joskus ollut väkijoukossa jota on yllytetty esim. nostamaan kädet ylös ja huutamaan jotakin (vaikkapa konsertissa) niin karvani nousevat kirjaimellisesti pystyyn ja tunnen lähinnä paniikkia. Olenkin joskus vitsaillut että minut on varmaan entisessä elämässä poltettu noitana ja rytmikkäästi huutava ihmisjoukko tuo ikäviä asioita mieleen...

      • Buddhisti
        miettinyt sitä. kirjoitti:

        Vieroksuntani johtuu varmaankin siitä että jos olisi todella olemassa jumala, jumaluus, mitä nyt sitten uskonnollisissa menoissa palvotaankin, niin voisiko hän todella välittää niin pikkumaisista asioista kuin tuleeko joku kulkue oikealta vai vasemmalta, kenellä on korkein päähine, mitä esinettä heilutellaan ja millä nuotilla lauletaan.

        Tunnen myös vaistomaista vastenmielisyyttä aina kun suuri ihmisjoukko tekee samaa asiaa - minusta he ovat silloin antaneet päätösvallan tekemisistään pois itseltään. Kun olen joskus ollut väkijoukossa jota on yllytetty esim. nostamaan kädet ylös ja huutamaan jotakin (vaikkapa konsertissa) niin karvani nousevat kirjaimellisesti pystyyn ja tunnen lähinnä paniikkia. Olenkin joskus vitsaillut että minut on varmaan entisessä elämässä poltettu noitana ja rytmikkäästi huutava ihmisjoukko tuo ikäviä asioita mieleen...

        Nuo mainitsemasi asiat eivät todellakaan ole tärkeitä. Mutta tärkeä on seremonian ydin, se mitä syvimmällä sydämessäsi tunnet, kun siihen osallistut. Pyhyyden kosketus...

        Seremonioita voi suorittaa myös yksin, välillä resitoin mantroja ja teen pujan aivan yksin kotonani. Silloin päätösvalta ainakin on itsellä. ;o)

        Ehkä olet voinut saada edellisessä elämässä tarpeeksi vaikkapa natsimeiningeistä?

      • ...minä tunnen...
        Buddhisti kirjoitti:

        Nuo mainitsemasi asiat eivät todellakaan ole tärkeitä. Mutta tärkeä on seremonian ydin, se mitä syvimmällä sydämessäsi tunnet, kun siihen osallistut. Pyhyyden kosketus...

        Seremonioita voi suorittaa myös yksin, välillä resitoin mantroja ja teen pujan aivan yksin kotonani. Silloin päätösvalta ainakin on itsellä. ;o)

        Ehkä olet voinut saada edellisessä elämässä tarpeeksi vaikkapa natsimeiningeistä?

        ...sen "pyhyyden kosketuksen" melkein koko ajan, varsinkin ulkona liikkuessani. Enkä tarkoita nyt vain metsässä vaikka siellä se on selvintä, vaan vaikkapa parkkipaikkaa ympäröiviä talvisia pensaita tai jalkakäytävän reunassa kasvavaa sammalta katsoessani. Minusta kaikki seremoniat ovat jotenkin hupsuja. Anteeksi vain...

      • Buddhisti
        ...minä tunnen... kirjoitti:

        ...sen "pyhyyden kosketuksen" melkein koko ajan, varsinkin ulkona liikkuessani. Enkä tarkoita nyt vain metsässä vaikka siellä se on selvintä, vaan vaikkapa parkkipaikkaa ympäröiviä talvisia pensaita tai jalkakäytävän reunassa kasvavaa sammalta katsoessani. Minusta kaikki seremoniat ovat jotenkin hupsuja. Anteeksi vain...

        Pyhyys pitäisikin tuntea koko ajan, kaikkialla. Seremonia on vain tie siihen. Kukin tavallaan. ;o)

    • Samainen

      Hei,

      oliko lama Trulshik Rinpoche? Hän on ollut Suomessakin joskus. Itse olen tavannut hänet Ranskassa ja Intiassa.

      http://www.tiibetseura.fi/trulshik_rinpoche.htm

      Mitäs jos oletkin aiemmissa elämissä opiskellut myös buddhalaisuutta? Vierastan itsekin kaikenlaisia 'täytyy' kurinalaisuuksia, mutta buddhalaisuudessa (ja varmaan muissakin uskonnoissa) ne on hyvin perusteltu: ilman työtä mielen kanssa ei tule tuloksia. Jospa Trulshik Rinpoche olikin vanha tuttu? Tuntuisi siltä.

      • aloittaja

        Onneksi pyysin shirdariamme kirjoittamaan matkapäiväkirjaani sinä päivänä muistiin laman nimen, hänen kotiluostarinsa ja sen luostarin jossa me olimme käymässä. Kyllä kyseessä on juuri sama mies, käsiala vain oli hieman epäselvä. Se luostari jossa olimme oli Chiwong Gonpa ja T. Rinpoche oli tullut sinne "Mani Rimdu" -seremoniaa varten.
        Sang Sang Rinpochen uskottiin olevan hänen isänsä inkarnaatio.

        Miltä sinusta tuntui kun tapasit hänet?

      • Samainen
        aloittaja kirjoitti:

        Onneksi pyysin shirdariamme kirjoittamaan matkapäiväkirjaani sinä päivänä muistiin laman nimen, hänen kotiluostarinsa ja sen luostarin jossa me olimme käymässä. Kyllä kyseessä on juuri sama mies, käsiala vain oli hieman epäselvä. Se luostari jossa olimme oli Chiwong Gonpa ja T. Rinpoche oli tullut sinne "Mani Rimdu" -seremoniaa varten.
        Sang Sang Rinpochen uskottiin olevan hänen isänsä inkarnaatio.

        Miltä sinusta tuntui kun tapasit hänet?

        No, en usko, että olen hänen kanssaan 'vanha tuttu' - ei niin läheiseltä tuntunut, mutta aivan poikkeuksellinen ihminen hän on. Yritin ottaa monesti hänestä kuvaa, mutta en onnistunut, kun kamera ei suostunut mystisesti kertaakaan toimimaan. Kehoittaisin jatkamaan tutustumista tuohon suuntaan, jos noinkin vahva yhteys on löytynyt. Itse koin voimakasta yhteyttä ja 'totuuden' lähelläolon tunnetta erään toisen tiibetiläisen opettajan myötä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua

      Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä
      Äänekoski
      92
      1939

    2. Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa

      Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.
      Maailman menoa
      278
      1771

    3. Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava
      Maailman menoa
      307
      1575

    4. Martina lähdössä Ibizalle

      Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      183
      1455

    5. Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa

      Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em
      Ikävä
      89
      1040

    6. Määpä tiijän että rakastat

      Minua nimittäin. Samoin hei! Olet mun vastakappaleeni.
      Ikävä
      51
      1007

    7. Avustikset peruttu.

      Aettokosken ampuraan rahat otettu poekkeen valtiolle.
      Suomussalmi
      56
      977

    8. Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg

      parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤
      Ikävä
      56
      968

    9. Toivon että jätät tämän päivän jälkeen minut lopullisesti rauhaan mies

      Ihan kokonaan, kiitos.
      Ikävä
      67
      944

    10. Miksi mies tuntee näin?

      Eli olen mies ja ihastuin naiseen. Tykkään hänestä ja koskaan hän ei ole ollut minulle ilkeä. Silti ajoittain tunnen kui
      Ikävä
      40
      941
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt