Pyhä Henki on sinetti!

Kun Henki tulee teihin, te tulette olemaan minun todistajiani.
Ei kukaan voi sanoa Jeesus on Herra, kuin Pyhässä Hengessä, eli sydämessä olevasta Herrasta.
Uudestisyntynyt sydän sanoo, että Hänessä juuri Hänessä, eli Jeesuksessa, voin tunnustaa Sapatin Herrani täydellisen työn, Hänen joka on luonut taivaan ja maan, sekä hänessä kaikki pysyy.

Pyhässä Hengestä käsin ymmärrän, että armo on jokapäiväistä ja armon kansalaisena on Jumalalla tarkoitus koota yhteen kansalaisensa.
Viikottain, lepopäivänä. Se juuri on sen tarkoitus.
Joku voi tuoda esille, että lakihenkistä, lepopäivä on jokapäiväistä, eikä vain sapattisin.
No siinä puhutaan asian vierestä ja ehkä tarkoitushakuisesti.
Siinä puhutaan muuta kuin sapatin oikeanmielisestä tarkoituksesta.
Kristityt, armahdetut, joiden sydämessä on PYhä Henki, jokapäiväisessä armossa, he kokoontuvat yhteen. Miksi, koska sanan rieskaa saa nauttia, voi kantaa toistensa kuormia rukouspalvelussa, voi iloita yhetisessä ylistyslaulukuorossa jo tulevaa ikuisen sapattikuoron hetkiä. Tutkitaan sanaa ja murretaan leipää, sen muistoksi, että Hän on lunastaja, pelastaja sekä perille viejä.
Ts. arki ja pyhän erottuminen olisi siunaukseksi elämälle, iankaikkiselle elämälle jo täällä.

Mutta toin tuon sapatin siksi, että sen äärellä voidaan mitätöidä sen perimmäinen tarkoitus.
Sama pyhyys elämään, kuin muissakin Jumalan tahdon näköisohjeissa. NE on siunausvirtojen vettä, kun se toteutuu Pyhässä Hengessä.
Ja siksi se voidaan nähdä myös sinetiksi, koska jos ihminen hylkää jotain, vaikka yhdenkin kohdan pienimmänkin, mitä nyt haluaa pienimmäksi sanoa. se paaduttaa ja eksyttää ja jopa voi aiheuttaa sen, että PH. poistuu lopulta.
Pyhän Hengen sinetti, se ympärileikkaa meidät maailmaan, eli erotaa sydämestä siitä maailmanmielisyydestä, että sen lähteillä niitä vesiä juotaisiin.
Lankeemuksia voi tapahtua, mutta on olemassa armoistuin, se on tätä aikaa, ja armoistuimen alla oli Jumalan tahto. Kun näitä miettii ja ymmärryksen saa avata, voi käsittää Pyhän Hengen tahdon suhteen Jumalan tahtoon koska se on yhtä.
Se on siunaus ja voi kun se jupileeraa, kun Pyhä Henki saa tehdä työtä. Eikös vain.

Niin, missä on sitten se lakihenkisyys, missäkin Jumalan tahdon kohdassa.

Tietenkin vaikeeta se on ja kova paikka jos lihassa sitä pyrkii tyrkkimään eteenpäin.

Ei onnistu, kovaa on silloin elämä, mutta kovaa se on siinäkin, kun lihassa hylkää Jumalan tahdon ja mittaa pyhyyden tietä ominmittarein ja nimittää sen armonvapauden nimellä.


@dventisti

Olen muutaman kerran kirjoittanut tästä samasta asiasta tällä keskuselupalstalla, mutta kirjoitan vielä uudestaan, kun tuntuu siltä, että sille näyttää jälleen olevan tarvetta.

Lainaan apostoli Paavalin tekstiä. "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi" (Ef. 1:13-14). Tässä tekstissä on kaksi kiintoisaa ja tärkeää sasnaa. Yksi on sinetti ja toinen on vakuus. Jumala antaa ihmiselle Pyhän Hengen uskoon tultaessa. Pyhä Henki on tuo sinetti, mutta se on myös lopullisen usksovalle luvatun perintöosan vakuutena (arraboon). Apostoli Paavalin aikana sanaa "vakuus" eli kr. arraboon käytettiin kaupanteon yhteydessä. Ostaja maksoi kaupanteon yhteydessä käsirahan eli vakuuden (arraboon), joka vahvisti kaupan. Loppusumman ostaja lupasi maksaa sovittuna ajankohtana. Tästä huomaamme sen, että Pyhä Henki näyttelee tärkeätä roolia pelastuksemme yhteydessä. Tässä jälleen vähän asiaa Pyhän Hengen sinetistä.

Yksistään Pyhän Hengen so. Pyhän Hengen sinetin
varassa olemaan ja elämään!

Room 7.
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Herrassa