uskonnon ja omantunnonvapaudesta (11 §). Miten ateisti sisäistää käsitteen ’omatunto’ tai omantunnonvapauden?
Perustuslaki…
Tähdenlento
30705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
on herranpelon vastakohta. Omantunnonvapaus on yhtä kuin ateismi.
omatunto ole vastakohta herranpelolle. Ja onko ateismin uusi määritelmä sitten omantunnonvapaus, kuten ilmaiset?
käsitteet ’omatunto’ sekä omantunnonvapaus
Raamattu kahlehtii uskovaiset sotimaa, ja vihaatoisia uskovaisia.
jollet ateistina ymmärrä kyseisiä käsitteitä, koska käsitteet eivät ole sidottuja yksinomaan Raamattuun tai maailmankatsomukseen!
mielestäni ihmisen sisäinen moraalikoodi. Meillähän laumaeläiminä on tietyt moraalisäännöt oltava, jotta voimme laumassa elää. Sääntömme ovat hyvinkin monisyiset. Käsitekin on hyvin laaja, mutta karkeasti tiivistettynä.
Omantunnonvapaus taas antaa mielestäni yksilölle oikeuden toimia tämän sisäisen moraalikoodinsa mukaan, kunhan se ei ole ristiriidassa lain kanssa.
Miten sinä näkisit tämän asian? (En pyydä sinua kertomaan 'uskovaisen näkökulmaa', sillä uskoisin että suurin osa uskovaisista kuitenkin ajattelee ihan itse; vain omasi). Samoin kuin ateisteistakin - en minäkään pyynnöstäsi huolimatta voi mitään yleispätevää ateistin näkökulmaa sinulle kertoa; vain omani.
Perustuslakimme uskonnonvapaus on myös kiinnostava etenkin sikäli, että evlut kirkon annetaan tätä sääntöä vielä rikkoa ihan suoraan.
ja laajemmin ajateltuna YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus? Kaksi mielenkiintoista asiakokonaisuutta, mutta mitä tarkoitat lausumallasi:
>>Perustuslakimme uskonnonvapaus on myös kiinnostava etenkin sikäli, että evlut kirkon annetaan tätä sääntöä vielä rikkoa ihan suoraan.
on sitä että saa vapaasti tuntea miten haluaa ja mitä huvittaa.
ei siis tarvitse orjallisesti totella jonkun kirjan sääntöjä ja suorittaa kaikenmaailman rituaaleja jatkuvasti.
Kuvaat omantunnonvapautta näin: "on sitä että saa vapaasti tuntea miten haluaa ja mitä huvittaa."
Ja niinpä, jokainen on vapaa näihin tuntemuksiin, mutta sitten tuleekin vain omata arviointikykyä, mitkä tuntemukset voidaan johtaa tekoihinkin.
Ps. Käsite Vapaa-ajattelijat on myöskin aika hauska, koska saahan tätä ihminen ajatella mitä lystää (toisen tietämättä), mutta mitkäs on sitten ne ajatukset, joiden pohjalta voi ryhtyä myös puhumaan ja tekemään?
asia on.. mikä siinä on sinulle niin vaikeaa, kun pitää sitä kysellä?
en ymmärrä ollenkaan pointtiasi...
sytyke olivat vain minun ajatukseni (siis ajtukseni) ateistin omatunto yhdistettynä vaikkapa ateistin machoiluun!
...omalta osaltani kuvata juuri tätä asiaa tuossa ketjussa "Oliko se unta?"
Asia on vaikea vertauksin esitettäväksi mutta yritin parhaani. Tuo on sellainen raakaversio jonka kirjoitin suoraan, tarkemmin muotoiltu versio on täällä itselläni ja mietin sitä vielä lisää.
mielenkiinnolla näkemystäsi!
vielä jatkaa aloitustani? Tuli vaan tässä arkisten puuhastelujen keskellä vielä mieleeni ateisti vastaan moraalitaju vastaan ateistin luomiskertomus (=evoluutio).
Eli lisäkysymys: onko ateistin (=evolutionistin) moraalitaju, siis käsitys oikeasta ja väärästä, yhtä kuin ateistin henkilökohtainen mieltymys?
...se on, kakkossivulla, otsikolla jonka sanoin. Et ole tainnut kommentoida sitä vielä?
luen sen ja kommentoinkin. Jos Sinä sitten ystävällisesti ottaisit kantaa tuohon minun jatkokysymykseeni?
Ensinnäkin olen ateisti, en evolutionisti. Toiseksi voin vastata vain omasta puolestani, en muiden.
Minä en tiedä miten ja miksi maailma on tällainen kuin se on. Minua hämmästyttää se valtava loikka jonka kristityt ottavat hypätessään siitä toteamuksesta että maailma on monimutkainen ja täynnä hienoja yksityiskohtia siihen johtopäätökseen että tämä seikka olisi todistus Jahve-jumalan olemassaolosta. Tätä hämmästystä kuvasin seuraavassa kertomuksessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000040497200#22000000040497200
Sitten siihen lisäkysymykseen. Onko käsitykseni oikeasta ja väärästä samaa kuin henkilökohtainen mieltymykseni? Vaikea ajatella että käsitys voisi olla mieltymys.
Jos vaikkapa tänään olisin mieluummin rauhassa kotona kuin menisin tapaamaan sairasta tuttavaani mutta menisin kuitenkin koska hänen ilahduttamisestaan tulisi minulle parempi mieli kuin menemättä jättämisestä niin toiminko silloin henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan vai vastaisesti? Pitää kai olla minua viisaampi ihminen vastatakseen tuohon.
Olen kauan ja paljon miettinyt sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Olen ajatellut, pohtinut, lukenut, kuunnellut, keskustellut ja kaikesta siitä olen vähitellen laatinut jonkinlaisen käsityksen joka on jo kuin osa minua. Se muuttuu vieläkin hieman mutta ei kovin paljon - tarkistan kurssia jatkuvasti mutta vain pienin liikkein. Yritän tehdä aina niin kuin mielestäni on oikein - ehkäpä lähinnä humanististen periaatteiden mukaan - mutta en tietenkään aina onnistu. En kuitenkaan tunne mitään erityistä halua ja himoa "tehdä väärin" eikä minua siitä estä minkään rangaistuksen pelko vaan se että minusta on vain yleensä paremmantuntuista tehdä oikein.
Henkilökohtainen mieltymykseni on elää rauhallista ja sopuisaa elämää niin että jos maailma olisi hyvä minun ei yhtään tarvitsisi muuttaa käyttäytymistäni.
kommentoida tähänkin kohtaan?
Luin tarinasi tai siis unesi läpi useamman kuin yhden kerran. Ja selkeästi unessasi oli havaittavissa kahdentyyppistä ihmiskulkuetta, elämisen polulla (vaikken unien tulkitsija olekaan, kaukana siitä).
Toiselle kulkueelle reitti oli helppo ja jopa antoisa, toiselle taas tarkkojen ohjeiden sääntelemää! Ja toki tässä kohtaa tajusin, kuten kuka muu tahansakin, mitä unen juoni ajoi takaa!
Yksi joukoista valitsi reitin, kuten lausut: ”…valitsimme reitin sieltä missä oli helppo kulkea.” Toinen, se epäpurainen joukko kulki, kuten lausut: ”Kolhiintunut periskooppi kääntyili vimmaisesti kun tähystäjä yritti selvittää turvallista reittiä. Ei tämän kartan mukaan tässä pitäisi olla mitään, mikä nyt taas on vialla!”
Mutta kolmas vaihtoehtoinen kulkureitti jäi unessasi väliin! Sillä ei kukaan meistä elämän kulkijoista osaa ennalta valita sitä helpointa reittiä, mutta toki toisaalta tietyt kolhut on ennaltaehkäistävissä, ei kaikki! Ymmärsitkö, ei kulkijoita voi elämisen polulla, asettaa rykelmään. Yksilötasolla siis!
Ps. Tosin unestasti ei selvene omantunnon ääni!
mutta et evolutionisti, mutta silti hämmästelet? Ja jota kuvaat lausumallasi: ””Minua hämmästyttää se valtava loikka jonka kristityt ottavat hypätessään siitä toteamuksesta että maailma on monimutkainen ja täynnä hienoja yksityiskohtia siihen johtopäätökseen että tämä seikka olisi todistus Jahve-jumalan olemassaolosta.””
Eli Sinulla ei ole näkemystä/mielipidettä ateismin esittämään evoluutioteoriaan? Mutta siltikin pohdit, kenties jopa eläydyt, kristityn ’olettamuksiin’ maailman/ihmisen luomishistoriaan? En ymmärrä! Mikä Sinua siinä sitten kiinnostaa?
Ja lausut:
>>Sitten siihen lisäkysymykseen. Onko käsitykseni oikeasta ja väärästä samaa kuin henkilökohtainen mieltymykseni? Vaikea ajatella että käsitys voisi olla mieltymys>Henkilökohtainen mieltymykseni on elää rauhallista ja sopuisaa elämää niin että jos maailma olisi hyvä minun ei yhtään tarvitsisi muuttaa käyttäytymistäni.
Et voi lukea ateismia mukaan uskontoihin, koska ateismi on nimenomaan jumaliin uskomisen puut-tu-mis-ta! Ateismi ei esitä evoluutioteoriaa, ateismi on vain sitä ettei usko jumalaan/jumaliin. Useat ateistit ehkä kannattavat evoluutioteoriaa mutta se on eri asia.
Enkä minä "eläydy" Raamatun luomishistoriaan. Paljon uskottavampaa voisi mielestäni olla vaikkapa että koko maailmankaikkeus olisi jonkun ylikosmisen akvaarioharrastajan ensimmäinen harjoitusakvaario. Tarkoitan siis että en tiedä. En tiedä. Kristittyjen olettamuksia pohdin kyllä koska ne kummallisuudessaan eivät lakkaa minua kiinnostamasta.
En missään nimessä väitä ettei evoluutioteoria olisi oikea, mutta kun en ole tiedemies enkä tarpeeksi perehtynyt siihen aiheeseen niin en voi sanoa että tietäisin sen olevan totta. Se voi kyllä mitä ilmeisimmin olla totta. Mutta on myös mahdollista että koko tämän maailman evoluutioineen kaikkineen on luonut vaikkapa se paljonpuhuttu vaaleanpunainen virtahepo tai mikä yksisarvinen tahansa - en tiedä sitäkään.
Mutta se minkä tiedän aivan maalaisjärjelläni - ja muuta minulla ei olekaan - on että maailman ihmeellisyys ei ole eikä voi olla suora, kiistämätön ja riittävä todistus Raamatun Jumalan olemassaolosta.
Ehkä vertaukseni oli epäselvä. Se kertoi nimenomaan moraalista. Tiedät varmaan että nykyään ei kaikkia Raamatun käskyjä noudateta, esim. tottelemattoman lapsen kivittämistä? Miksi ei - siksi että yleinen oikeustaju sanoo sellaisen rangaistuksen olevan kohtuuton. Kaikissa kulttuureissa ihmisillä on jonkinlainen - monissa suhteissa kaikille ihmisille yhteinen - oikeustaju. Sitä kuvasivat vertauksessani aurinko ja tähdet. Ja kristinusko korjaa kurssiaan yleisen oikeustajun mukaan, ei suinkaan omaa mitään virheetöntä moraalimonopolia niinkuin jotkut kristityt tuntuvat luulevan.
Yleinen oikeustaju muuttuu maailman muuttuessa ja ottaa huomioon uudet tilanteet. 2000 vuotta vanhat säännöt eivät voi toimia enää nykymaailmassa sellaisinaan. Niitä pitää tarkistaa - yleisen oikeustajun mukaan.
Luulen että omantunnon ääni kertoo ihmiselle milloin hän rikkoo omaa oikeustajuaan vastaan. En tiedä muista, voin puhua vain itsestäni. Ettei tästä vastauskesta tulisi liian pitkä, en pidä tässä esitelmää omasta oikeustajustani, jääköön se toiseen kertaan.
kenties kiihtynyt?
Lausut:
>>Et voi lukea ateismia mukaan uskontoihin, koska ateismi on nimenomaan jumaliin uskomisen puut-tu-mis-ta!
En ole kiihtynyt, vain tuskastunut. On turhauttavaa joutua suurinpiirtein jokaisessa viestissä korjaamaan tuo sama asia - se vie aikaa järkevämmältä keskustelulta. Mutta kerro nyt sitten minkälainen uskonto ateismi sinun mielestäsi on. Kuvaile se niin tarkkaan kuin osaat. Olen kiinnostunut kuulemaan.
sillä turha minun aivoituksistani on tuskastuakaan, enhän minäkään näin tee, vaikka miellänkin ateismin uskonnoksi! (Ja vie aikaa järkevämmältä keskustelulta???????).
Jahans, silti kiinnostuksesi heräsi? Ateismi ja ateismin määritelmähän on vain suojakilpi ateistille, ei muuta. Eli periaatteessa täysin jonninjoutava käsite, koska ateismia edustava henkilö = ateisti voi/saa tämän suojakilpensä avulla uskoa mihin lystää, tieteestä jumaliin ja vaikka mihin mielikuvitusolentoihin tahansa.
Toisaalta uskonnollehan ei oikeasti suomen kielessä ole asetettu minkään kaltaista tarkkaa määritelmääkään, vai onko (kaikkihan ovat käännöksiä vieraasta kielestä)? Eli ateismikin on uskonto!
Omatunto on yksilön filosofinen ja ideologinen katsonta.
Omantunnon vapaus tarkoittaa sitä ette jokaisella yksilöllä on oikeus omaan yksilölliseen filosofiseen ja ideologia sekä oikeus pyrkiä toteuttamaan sitä.
edelleenkin minua askarruttaa se seikka, että omantunnonvapaus on vapautta toimia omantuntonsa mukaisesti.
Eli mitäs sitten, jos ihmisen omatunnon ääni (=moraalitaju) on ihan perseestä. Siltikin YK:n julistus 'sallii' jokaisen noudattaa omantuntonsa ääntä?
Ihmisen täytyy silti toimia lakien mukaan.
Niin, mitä sitten? Miten sinä ratkaisisit sen ongelman, että meistä jokainen on erilainen ja omaa erilaisen ajatusmaailman?
Jokainen saa päättää miten toimii mutta jokainen myös lähtökohtaisesti kantaa vastuun teoistaan.
Ei tää nyt taas oo niin kovin vaikeeta. Miksi yksinkertaisista asioista pitää vääntää väkisin vaikeita?
Sinun mielestäsi omantunnon ääni sanellaan yhteiskunnasta käsin?
Omantunnonvapaus tarkoittaa sitä että jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja pyrkiä toteuttamaan niitä kuten kyseinen ihminen katsoo hyväksi, mutta ainoastaan yksilöllisessä mielessä.
Koska jokaisella ihmisellä on samat oikeudet kukaan ei voi pakottaa omia mielipiteitään kenellekkään toiselle.
Omaatuntoonsa voi siis noudattaa niin pitkälle kun sillä ei ole vaikutusta kenenkään toisen yksilön vapauteen toimia myös omaehtoisesti.
YK: ihmisoikeus julistus antaa nämä oikeudet kaikille ihmisille yksilöinä ja mikäli joku yksilö toiminnallaan vahingoittaa toista yksilöä hän toimii ihmisoikeusjulistuksen asettaman ohjeistuksen vastaisesti.
Ihmisoikeus julistus ei anna oikeutta rikkoa toisen yksilön oikeuksia vaan pyrkii takaamaan kaikille samat oikeudet.
Jokaisella ihmisellä on omatunto, mutta pitänee muistaa myös sekin, että kunkin omatunto arvioi ihan itsenäisesti niitä/näitä omia tekojaan tai tekojen motiiveja! Ja mikä tärkeintä, ne eivät yksinkertaisesti aina (valitettavasti) toimi yleispätevästi. Minä voin pitää jotain tekoani oikeudenmukaisena, mutta Sinun mielestäsi se on täysin epäoikeudenmukainen?!
Ja tässähän tämä probleemi onkin! Yksilöiden kun tulee kuitenkin muodostaa yhteisö, se sopuisa yhteisö!