Perustelen väitettä sillä, että lähes mikä tahansa kirkon asioiden saama julkisuus aiheuttaa eropiikin. Erityisesti tämä näkyy joka vuosi tammikuun toisena päivänä. Kun 1.1. uutisoidaan jälleen uudesta kirkostaeroennätyksestä päättyneenä vuotena, tämä saa ihmiset sankoin joukoin eroamaan. Iso osa eroajista ei näytä välittävän edes siitä, että 2.1. eroava saisi "samalla rahalla" olla vielä lähes kokonaisen vuoden kirkossa eli 31.12. asti! Mistä tämä kertoo, ellei siitä, että kirkon ns. palveluilla ja kirkon jäsenyydellä ei enää koeta olevan yhtään mitään arvoa?
Kun tämäkin ilmiö toistuu vuodesta toiseen ja joka vuosi rikotaan eroennätyksiä, niin silloin täytyy edelleen olla suuret massat sellaisia kirkon jäseniä, jotka mitä pienimmästä sysäyksestä päättävät erota saman tien. Näin ollen valtiokirkkoaseman menettäminen evlutkuilla näyttää olevan edessä nopeammin kuin he ymmärtävätkään.
Kirkon ymmärrys erobuumista näyttää muutenkin olevan ihan hakoteillä. Jyväskyläläinen kirkkoisä ennusti jokin aika sitten, että paheneva lama saa ihmiset palaamaan nopeasti kirkkoon takaisin ja huutamaan sitä apuun. Toissapäivänä puolestaan Mikkelin tuleva piispa ennakoi, että ihmiset eroavat nimenomaan laman takia ja liittyvät sitten takaisin kirkkoon, kun lama on mennyt ohi. Joku taas puhuu eroamisen suhteen jostain aaltoliikkeestä. Kyllä vuoden 2003 (jolloin uusi hyvin joustava uskonnonvapauslaki astui voimaan) jälkeinen kehitys osoittaa, ettei ole kyse mistään aaltoliikkeestä. Evlutkirkko on menettämässä kansankirkko- ja valtiokirkkoasemansa ja tämä toivottavasti tapahtuu viimeistään 10 vuoden päästä.
Kun tämäkin ilmiö toistuu vuodesta toiseen ja joka vuosi rikotaan eroennätyksiä, niin silloin täytyy edelleen olla suuret massat sellaisia kirkon jäseniä, jotka mitä pienimmästä sysäyksestä päättävät erota saman tien. Näin ollen valtiokirkkoaseman menettäminen evlutkuilla näyttää olevan edessä nopeammin kuin he ymmärtävätkään.
Kirkon ymmärrys erobuumista näyttää muutenkin olevan ihan hakoteillä. Jyväskyläläinen kirkkoisä ennusti jokin aika sitten, että paheneva lama saa ihmiset palaamaan nopeasti kirkkoon takaisin ja huutamaan sitä apuun. Toissapäivänä puolestaan Mikkelin tuleva piispa ennakoi, että ihmiset eroavat nimenomaan laman takia ja liittyvät sitten takaisin kirkkoon, kun lama on mennyt ohi. Joku taas puhuu eroamisen suhteen jostain aaltoliikkeestä. Kyllä vuoden 2003 (jolloin uusi hyvin joustava uskonnonvapauslaki astui voimaan) jälkeinen kehitys osoittaa, ettei ole kyse mistään aaltoliikkeestä. Evlutkirkko on menettämässä kansankirkko- ja valtiokirkkoasemansa ja tämä toivottavasti tapahtuu viimeistään 10 vuoden päästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kertoo tosiaan jotain kirkon palvelujen arvostamisesta, että ihmiset eroavat 1. tammikuuta, vaikka ovat jo maksaneet koko vuoden jäsenmaksun eivätkä saa siitä eroamalla senttiäkään takaisin.
Normaalisti ihminen yrittää hyödyntää kallista virheostostaan jollain tavalla. Mutta milläs hyödynnät ostettua kirkon jäsenyyttä, kun ei ko. laitos oikeastaan tarjoa mitään.
Minäkin erosin jo vuosi sitten kirkosta jossain maaliskuun aikana. Ei mielessä kävässyt mikään kirkkovero vaan se että en tunnusta ev.lut uskontoa ja en tarvitse heidän palvelujaan.
Vasta myöhemmin välähti mielessä, että perkule eihän mun tarvitse tosiaan veroja maksella seuraavina tulevina vuosina.
Poikanikin erosi kirkosta heti puolivuotta sen jälkeen kuin minä.
aloittajakin. Perustelit hyvin miten valtava määrä potentiaalisia eroajia on. Ja vastaavasti potentiaalisia kirkkoon liittyjiä ei ole juuri nimeksikään, vaikka kirkonmiehet sitä niin kovasti vakuuttelevat.
Lama tuskin on syy eroamisten kasvuun. Onhan koko kahden viimeisen laman välisen nouskauden eroaminen kasvanut. Vuonna 2008 erottiin alkuvuodesta lähes yhtä paljon kuin loppuvuodesta, lama ei tuonut eroja lukuihin.
Kyse on mielipideilmaston kumulatiivisesta muutoksesta. Mitä useampi eroaa sitä useamman kohdalla eroamiskynnys laskee.
Itse muista hyvin että 80-luvun lopulla tunsin monia henkilöitä jotka olisivat halunneet erota mutta ympäristön paine (kuviteltu?) paine esti heitä eroamasta.
Sitten 90-luvun laman aikana alkoi erota ihmisiä. Aluksi erosi niitä joiden oli pakko säästää joka penni, vaikka olisivat halunneetkin kuulua kirkkoon. Sitten erosi kirkkoon kuulumistaan turhana pitäviä mutta ilmoittivat syyksi talouden. Sitten erottiin vain muuten vaan.
Joka tapauksessa 90-luvun laman erot rikkoivat sosiaalisen tabun ja eroaminen olikin ihan arkipäivää eikä tarvinnut pelätä leimautumista kommunistiksi yms.
Sen jälkeen eroaminen jatkoi hienoista mutta säännöllistä nousuaan aiheuttaen sen että sosiaalinen pakko kuulua kirkkoon murtui.
Sitten kun tuli vuoden 2003 uskonnonvapauslaki ja http://eroakirkosta.fi kehitys räjähti vaikka suunta olisi kyllä johdonmukainen aikaisempaan nähden.