pelkäätkö kuolemaa?
rehellisiä vastauksia sitten.. ja otetaan vielä matkaan vähän hihhulointiakin.. jos siis luulet jumalaan niin vastaa myös kuvitellen ettet luule jumalaan..
oma vastaus.. ennen pelkäsin ihan helvetisti. varsinkin pienenä kun joku pastori pelotteli helvetillä ja koulun opettaja oli kuolaava hihhuli. nykyisin en enää pelkää lainkaan ihan vain tiettyjen tapahtumien takia. otan innokkaana ja uteliaana vastaan sen mitä tulee kun kuolen. luultavasti siis ei yhtään mitään.
rehellisiä vastauksia sitten.. ja otetaan vielä matkaan vähän hihhulointiakin.. jos siis luulet jumalaan niin vastaa myös kuvitellen ettet luule jumalaan..
oma vastaus.. ennen pelkäsin ihan helvetisti. varsinkin pienenä kun joku pastori pelotteli helvetillä ja koulun opettaja oli kuolaava hihhuli. nykyisin en enää pelkää lainkaan ihan vain tiettyjen tapahtumien takia. otan innokkaana ja uteliaana vastaan sen mitä tulee kun kuolen. luultavasti siis ei yhtään mitään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei kuolemaa ole olemassa, idiootti!
En ole kertaakaan nähnyt kuollutta, josta päättelen että kuolema on vain uskisten propagandaa.
mutta en halua kuolla.
Sanotaan se niin, että pelkään, että kuolen, mutta itse kuolleena olemisessa ei tietenkään ole mitään pelkäämistä, koska siitä ei tiedä sitten enää mitään.
Sinähän kova jätkä olet.
kuljet koko ajan perässäni? Ei sinulla mitään asiaakaan ole, etkä edes ymmärrä lukemaasi.
seuraa johtajaa
"tiedottomassa tilassa" paljoa huolia ole :)
Pikkulapsena en pelännyt kuolemaa, se on keskenkasvuiselle jotenkin etäinen asia. Joskus teini-ikäisenä mietin kuolemaa paljonkin ja voin sanoa, että jonkin verran pelkäsinkin sitä. En ollut silloin oikeastaan ateisti vaan horjuin heikon ateismin ja agnostismin välimaastossa. Välillä tuli mieleen, että jos se jumala sittenkin on olemassa. Mitä selvemmin olen tajunnut jumalharhojen olevan ihmisten haihattelua, sitä vähemmän kuolema on pelottanut. Kävi siis juuri päinvastoin kuin hihut ovat minulle täälläkin väittäneet, mitä lähempänä olin uskoa, sitä enemmän kuolema pelotti.
hihut pelotteli minua pienenä ja silloin todella pelotti.. nykyisin kun on kasvanut aikuiseksi ja "tullut järkiinsä"(oppinut ajattelemaan) niin ei se enää pelota.
ja ei.. en halua kuolla, vaikka se onkin väistämätöntä..
haluavatkohan hihhulit oikeasti kuolla(vaikka sitä pelkäävätkin), kun niin sitä kuolemaa palvovat?
kumminko lie?
En pelkää kuolemaa eikä ole tarvetta pohtiakaan sitä jatkuvasti, kuten uskikset täälläkin tekevät.
Mikähän siinäkin on, että hihhulin ulosanti on lähinnä helvetin lieskoissa kärsimistä, paljon veren vuodattamista, lopun aikojen odottamista ja sillä pelottelua? Mahtaa olla pää sekaisin moisesta.
pohtia jatkuvasti.. tuli vain mieleen kun nuo hihut tuota kuolemaa niin ylistävät, että miten kukakin asian kokee..
hihut selkeästi pelkäävät kuolemaa, koska keksivät ikuisenelämän antavia mielikuvitusystäviä itselleen..
mikä se saa ihannoimaan hihut sitä kaikkea väkivaltaa ja verenvuodatusta? kuolemanpelkoko?
Kuolemisessa ihmisen tajunta lakkaa olemasta.Se on kaiken elollisen tie.En ymmärrä miksi ihmiset sitä pelkäävät.
niin ihmiset eivät kuolemaa tunnukaan pelkäävän.. hihhulit ovatkin sitten aivan eri juttu..
Kuoleminen ei sinällään pelota vaan se mikä jää kokematta sen takia. Tai ei sekään pelota vaan harmittaisi. Eihän se voi jälkeenpäin enää tietenkään harmittaa kun on kuollut.
Kun asiaa loppujen lopuksi alkaa ajattelemaan niin kuoleminen on varsin perseestä mutta miksi pelätä jotakin sellaista joka on vääjäämätöntä.
En siis todellakaan odota kuolemaa taikka milläänmuotoa ihannoi tai anna jotakin ylimääräistä arvoa sille.
Minä satun myös olemaan filosofinen naturalisti sekä materialisti, en siis usko että on olemassa minkäänlaista kuolemanjälkeistä elämää taikka että mikään mikä luokitellaan yliluonnolliseksi olisi mitään muuta kuin mielikuvituksen tulosta.
>>>Minä satun myös olemaan filosofinen naturalisti sekä materialisti, en siis usko että on olemassa minkäänlaista kuolemanjälkeistä elämää taikka että mikään mikä luokitellaan yliluonnolliseksi olisi mitään muuta kuin mielikuvituksen tulosta.
En pelkää kuolemaa.
Pelkään kipua, jota saatan kokea ennen kuolemaani.
Kituminen ja kärsiminen elämää keinotekoisesti ylläpitävässä koneessa olisi kauheaa. Toivottavasti minun ei (ei kenenkään) tarvitse sitä kokea.
Miksi kukaan pelkäisi kuolemaansa?
Eihän kukaan pelkää syntymäänsäkään.
Pelkään ainoastaan läheisteni kuolemaa... siis en itse kuolemaa, vaan siitä johtuvaa ikävää.
Itsekästä, eikä totta?
Nuorempana pelkäsin, johtuen siitä että koin sen tapahtumaksi jota on mahdoton hallita tai ennustaa. Valmistautua, ikäänkuin, tai estää.
Sitten sain pienen valaistumisen ja tajusin; mitä tapahtuu, on tapahtuu, pelkäsin inä sitä tai en. Pelkoni ei vaikuta asiaan mitenkään. Pelko on turhaa.
***
Toisinaan kyllä. Useimmiten en. Tuntematon kyllä askarruttaa, mutta enemmänkin siltä kannalta onko ihmisen sattumanvarainen tarkoituksenmukaisettomuus ikuista. Ja onko ihmiskunnalla mitään toivoa näinä aikoina, kun moraali on suhteellistettu? Raamatun kertomusten tuntemus on heikentynyt ja ihmisten egoistinen ylimielisyys tulee kaikkialla vastaan syrjäytettyjen yhä suurempana joukkona.
Tällöin erityisesti minua koskettavat elämän ja kuoleman kysymykset. Perusperiaate ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä koskemattomuudesta on kyseenalaistettu. Ja geenejä tutkimalla ollaan selvitetty, että toisia kiusaava pieni lapsi toteuttaakin vain omaa tarkoitustaan, joka on evoluution aikaansaama autuus siitä, että aikuisena hänen parittelu frekvenssinsä on "tiheämpi tahtinen" kuin hiekkalaatikolla arkkitehtoorista puoltaan kehittämään keskittyvän verrokkilapsen.
Kaikki muu selitetään geeneillä terveydeksi paitsi uskonto, joka on aivokemian sairaus. Johon liittyy vielä sosiaalisesti epäilyttävän yksilön leima "sairautensa" johdosta. Ja henkisiltä lahjoiltaan vajaavuuden oletus.
Tämä oikeudenmukaisuuden yhteismitallisuuden puute ihmisten elämässä on mielestäni enemmän pelon tai huolen aihe kuin kuoleman kysymys, johon Jeesus on Golgatan keskimmäisellä ristillä antanut lopullisen ratkaisun.
Osa pastoreista saa vatsani vääntelemään, ei helvetin tulesta kertomalla. Vaan yleisen ihmiselämän ja humanismin puutteella. Se on vähän jotain sellaista mikä maallisella puolella saa vatsani voimaan pahoin kun yksilöihmisille pyritään tekemään väärin. Mielestäni kaikki sellainen toiminta millä tietoisesti tai tiedostamatta pyritään vaikuttamaan siihen, että ihmisen psyyke saadaan hajalle ja se korvattua uudella lahkopersoonallisuudella pitäisi saattaa lain ankarimpien seuraamuksien eteen. Lahkopersoonalla tarkoitan sitä, että ihminen saatetaan ulkoisti ja hänen omaan mieleensä iskostettujen asioiden kautta oman sisäisen ja ulkoisen kontrollin alaiseksi. Ja joissa ihminen erotetaan terveestä vuorovaikutuksesta muiden ihmisten ja tiedonsaannin vapautta rajoitetaan.
Mitä sitten raamatun sanomaan tulee niin Joh 3:16 kertoo siitä rakkaudesta mitä Jumala tuntee meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Ja jota me emme pystyisi omin avuin täyttämään. Ja jota monet väärinkäyttävät sillä, että omakohtainen kilvoittule moraalisesti oikeudenmukaisempaa elämää kohden ei olisi tarpeen. Ja, että tämä oikeuttaa kaiken sen mikä vääryydellä tapahtuu Hänen nimeään esilläpitämällä ja käyttämällä. Amen!
En pelkää kuolemaa, enemmän saattaisin pelätä sitä mikä kuoleman aiheuttaa
En pelkää kuolemaa tapahtumana enkä sitä mitä on kuoleman jälkeen (luullakseni ei mitään). En kuitenkaan toivo kovin pikaista kuolemaa sillä minusta eläminen on mielenkiintoista ja enimmäkseen mukavaa ja on vielä paljon mitä haluan nähdä ja tehdä.
kritinuskosta ulos kasvamisen jälkeen en ole kuolemaa pelännyt.
Se on vain luonnollinen osa elämän kiertokulkua. tämän ainoan elämäni aion elää niin hyvin kuin kykenen.
Jokseenkin liikaa väkivaltaa kokeneena olen käytännössä saanut kokea sen, miten ihmiskeho reagoi valtavaan kipuun. Shokkitila on itseasiassa aika huumaava kokemus. Jälkeen päin siitä selviytyminen taas luku erikseen..ei ihan herkullisimmaksi olotilaksikaan voi kuvailla.
Minua ei huoleta se, mitä kuoleman jälkeen tulee vaan se, miten kuolen. Pelkään vettä yli kaiken ja hukkuminen (vaikka sanovatkin, että on "lempeä tapa lähteä") tuntuisi kauheimmalta vaihtoehdolta. Ja samoin vaikkapa elävältä palaminen...hyi Yrjöys.