On totta, että monet niistä, peileistä, jossa näemme kuvamme, eivät aina ilmaise todellisuutta.
Mutta on olemassa peili,joka antaa täysin oikean kuvan.
Apostoli Jaakob muistuttaa meitä, että Jumalan laki on peili, joka näyttää millaisia olemme.
Mutta hän toteaa myös, että moni on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli.
Mutta mistä johtuu, että mies unohti niin pian?
Eikö ole niin, että me mielellämme unohtamme sen, mitä emme halua muistaa?
Se kaunisteltu kuva, jota kannamme sisimässämme, on mieluisempaa muistettavaa kuin Sanan peilin näyttämä ruma kuvamme.
On tuhansia ja tuhansia, jotka hetkeksi heräävät katsomaan kuvaansa Sanaa julistettaessa.
Sillä Jumalan sana on aina elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se eroittaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ja on sydänten ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. Saavuttaessaan meidät Sana ilmaisee aina sisäisestä maailmastamme jotakin, jonka mieluummin olisimme haluneet unohtaa.
Maaherra Feelix oli Kesareassa ystävällinen syytettyä Paavalia kohtaan. Hän käski kohdella häntä lempeästi estämättä ketään omaisista käymästä vangin luona.
Hän halusi myös mielellään kuulla, mitä Paavalilla oli kerrottavaa Jeesus Nasaretilaisesta.Hän kuunteli innokkaasti julistusta, kunnes Paavali alkoi puhua vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta. Silloin mielen kiinto lakkasi. Feeliks peljästyi, sanotaan kuvaavasti.
Hän pyysi Paavalia poistumaan. Kun minulle sopii, kutsutan sinut taas, hän sanoi.
Joka kerta kun ihminen näkee vilauksen itsestään Sanan peilissä ja saa kohdalleen hylkäystuomion vaelluksestaan, hän tulee levottomaksi ja hermostuneeksi tai peljästyy.
Ja hän huomaa, ettei hänellä ole aikaa mihinkään selvittelyyn. Ei nyt, mutta ehkä myöhemmin.
Luemme, kun Stefanus seisoi Suuren neuvoston edessä tutkittavana, ja siellä he toivat esiin vääriä todisteita.
Ylimmäinen pappi tahtoi tietää, oliko asia niinkuin nämä todistivat.
Ja Stefanus alkoi puhua. Hän kertoi Aabrahamista,
Joosefista ja Mooseksesta sekä Jumalan työstä heissä ja heidän kauttaan.
Koko suuri neuvosto kuunteli rauhallisesti hänen puhettaan.
Mutta sitten hän sovelsi Raamatun ankaraa tuomiota heihin, ja hänen sanansa tunkeutuivat läpi kaksiteräisen miekan tavoin.
Hän sanoi: Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämmeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä- niinkuin teidän isänne, niin tekin.
Ketä profetoista eivät teidän isänne vainonneet?
He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.
Tämä oli jo liikaa kuulijoille. Tähän asti he olivat jotenkin kuunnelleet Stefanusta.
Mutta nyt hän asetti heidät Sanan peilin eteen, he näkivät kuvan, jota eivät hyväksyneet: uppiniskaisen, ympärileikkaamattoman kavaltajan ja murhaajan kuvan.
Kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
Mutta Stefanukseen ei heidän vihansa ollenkaan koskenut. Hän kohotti katseensa ylöspäin ja sanoi näkevänsä taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.
Mutta silloin ei enää juutalaiset voineet hillitä itseään.
Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät
Lieneeköhän nykyaikanakin niitä, jotka saadessaan kuulla totuuden itsestään katkeroituvat, kiristelevät hampaitaan ja tukkivat korvansa? Onkohan vielä sellaisia, jotka jos saisivat siihen tilaisuuden- ryntäisivät totuuden julistajan kimppuun ja kivittäisivät hänet kuoliaaksi?
Mutta on olemassa peili,joka antaa täysin oikean kuvan.
Apostoli Jaakob muistuttaa meitä, että Jumalan laki on peili, joka näyttää millaisia olemme.
Mutta hän toteaa myös, että moni on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli.
Mutta mistä johtuu, että mies unohti niin pian?
Eikö ole niin, että me mielellämme unohtamme sen, mitä emme halua muistaa?
Se kaunisteltu kuva, jota kannamme sisimässämme, on mieluisempaa muistettavaa kuin Sanan peilin näyttämä ruma kuvamme.
On tuhansia ja tuhansia, jotka hetkeksi heräävät katsomaan kuvaansa Sanaa julistettaessa.
Sillä Jumalan sana on aina elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se eroittaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ja on sydänten ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. Saavuttaessaan meidät Sana ilmaisee aina sisäisestä maailmastamme jotakin, jonka mieluummin olisimme haluneet unohtaa.
Maaherra Feelix oli Kesareassa ystävällinen syytettyä Paavalia kohtaan. Hän käski kohdella häntä lempeästi estämättä ketään omaisista käymästä vangin luona.
Hän halusi myös mielellään kuulla, mitä Paavalilla oli kerrottavaa Jeesus Nasaretilaisesta.Hän kuunteli innokkaasti julistusta, kunnes Paavali alkoi puhua vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta. Silloin mielen kiinto lakkasi. Feeliks peljästyi, sanotaan kuvaavasti.
Hän pyysi Paavalia poistumaan. Kun minulle sopii, kutsutan sinut taas, hän sanoi.
Joka kerta kun ihminen näkee vilauksen itsestään Sanan peilissä ja saa kohdalleen hylkäystuomion vaelluksestaan, hän tulee levottomaksi ja hermostuneeksi tai peljästyy.
Ja hän huomaa, ettei hänellä ole aikaa mihinkään selvittelyyn. Ei nyt, mutta ehkä myöhemmin.
Luemme, kun Stefanus seisoi Suuren neuvoston edessä tutkittavana, ja siellä he toivat esiin vääriä todisteita.
Ylimmäinen pappi tahtoi tietää, oliko asia niinkuin nämä todistivat.
Ja Stefanus alkoi puhua. Hän kertoi Aabrahamista,
Joosefista ja Mooseksesta sekä Jumalan työstä heissä ja heidän kauttaan.
Koko suuri neuvosto kuunteli rauhallisesti hänen puhettaan.
Mutta sitten hän sovelsi Raamatun ankaraa tuomiota heihin, ja hänen sanansa tunkeutuivat läpi kaksiteräisen miekan tavoin.
Hän sanoi: Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämmeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä- niinkuin teidän isänne, niin tekin.
Ketä profetoista eivät teidän isänne vainonneet?
He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.
Tämä oli jo liikaa kuulijoille. Tähän asti he olivat jotenkin kuunnelleet Stefanusta.
Mutta nyt hän asetti heidät Sanan peilin eteen, he näkivät kuvan, jota eivät hyväksyneet: uppiniskaisen, ympärileikkaamattoman kavaltajan ja murhaajan kuvan.
Kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
Mutta Stefanukseen ei heidän vihansa ollenkaan koskenut. Hän kohotti katseensa ylöspäin ja sanoi näkevänsä taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.
Mutta silloin ei enää juutalaiset voineet hillitä itseään.
Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät
Lieneeköhän nykyaikanakin niitä, jotka saadessaan kuulla totuuden itsestään katkeroituvat, kiristelevät hampaitaan ja tukkivat korvansa? Onkohan vielä sellaisia, jotka jos saisivat siihen tilaisuuden- ryntäisivät totuuden julistajan kimppuun ja kivittäisivät hänet kuoliaaksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
OLIVATKO KIVITTÄJÄT VIRANOMAISIA ?
VAI HEIDÄN KÄSKYLÄISIÄ"KARJAA".
Niin se on! Peili näyttää että n. 11000 jonkin seurakunnan jäsentä, ovat kyllä nähneet itsensä lapsensa kavaltajana ja murhaajanan, mutta käytyään keskussairaalassa surmaaja lääkärin tykönä, ja katsellessaan hänen kasvojansa, on unohtanut millainen hän oli!
" Minun kansani on hullu;
eivät he tunne minua, ...että minä tunnen heidät nimeltä jo heidän kohduissaan!
" Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää??
sanoo Herra,
Ei Herra vaan nainen ja lääkäri, et sinä Herra!
ainakin on tiedossa että melkein 300000 ihmistä kuolee vuosittain Jeesuksen takia...suurin osa muslimimaissa.
Luoja auttakoon, ettei siihen mennä Suomessa.
Mutta henkistä väkivaltaahan Suomessakin käytetään, koska ihmiset eivät aina ymmärrä evankeliumia.
Se on kovaa puhetta jollekin, että ihminen on paha, useimmat mieltävät , että paha ihminen on väkivaltainen,murhaaja,rikollinen, ja näin ollen mieltää itsensä hyväksi verrattuna tähän.Kun totuushan on , että olemme kaikki pahoja Jumalan silmissä....saamme vain sen armon Jeesuksessa.
Kiitos, että jaksat niin paljon tuoda asioita esille. Tämä oli Pyhän Hengen antamaa tekstiä. Ilman Kristusta meillä ei ole mitään toivoa, mutta hän ottaa myös vastaan, kun tulemme hänen luokseen sellaisena, kun peilistä näkyy, verissäpäin, monella tavalla haavoittuneena. Hän parantaa, antaa anteeksi ja lohduttaa.
Emme voi kuin kiittää tästä ihanasta lahjasta, jonka hänessä saamme aivan ilmaiseksi, rahatta ja hinnatta.
Sen on varmasti jokainen kokenut elämässään - on sen sitten tiedostanut tai ei. Luen sinun kirjoituksiasi niin mielelläni - ne ovat oikeita ja rehellisiä sanoja ja niissä on ymmärrystä ilman tuomitsemisia. Juuri tätä varten täällä palstalla, ollaan ei hakemassa vikoja muista vaan kasvamassa yhdessä.. oikeaan suuntaan.
Siunausta päivääsi
alex :)