Meidän tulee vaeltaa uskossa, mutta mihin suuntaan? Kun ihminen astuu uskonaskelia, hän kulkee aina eteenpäin. Missä asti oletkin, ikiaikojen Jumala kutsuu sinua astumaan eteenpäin uskon askelissa. Jumala ei koskaan vie ihmistä taaksepäin eiliseen vaan eteenpäin huomiseen.
Me ihmiset haluaisimme mieluummin pysähtyä kuin kulkea jatkuvasti eteenpäin. Opetuslapsetkin ehdottivat Jeesukselle, että he rakentaisivat kolme majaa kirkastusvuorelle. Meillä ihmisillä on vimmattu halu pysähtyä ja jäädä paikoillemme, kun elämä alkaa maistua hyvältä. Elävä hengellisyys on kuitenkin jatkuvaa muutosta.
Jumala haluaa meidän astuvan uskossa eteenpäin pysähtymättä – ottamaan uskonaskelia. Niissä askelissa kolme asiaa ovat tärkeitä.
1. Jumalan kohtaaminen
Jumalan kohtaaminen on lähtökohta kaikkeen elävään kristillisyyteen. Se on lähtökohta myös uskossa vaeltamiseen.
Kerran Jeesus tuli murheellisten sisarusten Marian ja Martan kotiin. Heidän veljensä Lasarus oli juuri kuollut, kun Jeesus ei ollut ehtinyt paikalle ajoissa häntä parantamaan. Martta kohtasi Jeesuksen ensin ja keskusteltuaan hetken Hänen kanssaan Martta lähti etsimään Mariaa. Löydettyään hänet Martta sanoi Marialle nuo kuuluisat sanat: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” (Joh.11:28) Jeesus ei ollut tullut silloin, kun Maria Häntä odotti. Silloin ei ollut Jeesuksen kohtaamisen hetki, vaikka Maria oli niin kuvitellut. Hänen mielestään Jeesus tuli liian myöhään, väärään aikaan. Maria ei ymmärtänyt, että kun Jeesus tulee kohtaamaan ihmistä ja kutsuu häntä, Hän tekee sen aina oikealla hetkellä.
Kerran eräs yksinäinen onneton nainen oli valamassa tinaa uudenvuoden yönä. Askareittensa keskellä hän mietti, voisiko se Jeesus välittää hänestä, kun kukaan toinen ei välitä. Samalla hän kaatoi tinan kauhasta kylmään veteen. Kun hän nosti vedestä jähmettyneen tinan, hän ei ollut uskoa silmiään. Siitä oli muodostunut täydellinen krusifiksi. Yön hiljaisuudessa hän tajusi, että Mestari on täällä ja kutsuu häntä.
Eräs ateistina itseään pitänyt mies istui sunnuntaina lukemassa sanomalehteä, kun avoinna olevasta televisiosta tuli sunnuntain jumalanpalvelus. Kesken lukemisen miehen korviin kantautui yksi lause. Yhtäkkiä hän tajusi, että tuo lause oli tarkoitettu hänelle. Sillä hetkellä hän tiesi, että Jumala on olemassa ja kutsuu häntä. Mitä hänelle tapahtui, sitä hän ei pysty kertomaan. Ei hän myöskään edellytä, että toiset uskoisivat hänen kokemuksensa. Mutta itse hän on vuorenvarma, että sillä hetkellä Mestari oli paikalla ja kutsui häntä.
Näitä merkittäviä hetkiä ihmisen elämässä on joku kutsunut kairos-hetkiksi. Ne ovat poikkeuksellisia ohikiitäviä hetkiä, jotka kuitenkin ovat merkittäviä käännekohtia koko ihmisen elämässä, sillä nuo kairos-hetket Jumalan kanssa muuttavat ihmisen elämää. Kaikki todellinen muutos alkaa aina Kristuksen kohtaamisesta.
Miten murtavaa se onkaan, että tuo sama Mestari on myös sinun luonasi tällä hetkellä, ei vain aikaansa viettämässä vaan kohtaamassa sinua. Älä kuvittele, että tämä yhteinen hetki kanssasi Raamatun sanan äärellä on vain merkityksetön tapahtuma ilman sen suurempaa tarkoitusta. Aina siellä, missä ihminen etsii elämäänsä vastauksia Jumalan sanasta, Jeesus on läsnä kohtaamassa ihmistä. Jeesus on nytkin läsnä ja Hänellä on asiaa sinulle.
Kaikki lähtee Jumalan kohtaamisesta, aina uskonelämän alkumetreiltä lähtien. Meidän täytyy aina ensin kohdata Herra ja vasta sen jälkeen olemme kykeneviä kohtaamaan mahdottomia haasteita. Voima kaikkien mahdottomien tilanteiden ja tehtävien kohtaamiseen tulee Jumalan kohtaamisesta. Siksi nuo Martan sanat tulevat yhä uudestaan suoraan meitä kohti: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Jumala tietää paremmin kuin kukaan toinen, miten paljon me kaikki tarvitsemme Hänen kohtaamistaan yhä uudelleen.
Loot ja Abraham
Raamatun alkulehdiltä luemme kahdesta miehestä, jotka lähtivät yhtä aikaa Harranista, Abraham ja Loot. Toinen päätyi Luvattuun maahan, toinen Sodomaan.
Abraham lähti Harranista Jumalan kutsusta. Hän lähti kohti Luvattua maata siksi, että hän oli kohdannut Jumalan ja Jumala oli puhunut hänelle.
Loot ei ollut kuullut Jumalan ääntä. Häntä ei vienyt eteenpäin usko ja Jumalan sana. Hän seurasi Abrahamin esimerkkiä. Hän lähti kulkemaan Jumalan teitä, mutta hän ei tuntenut Jumalaa kuten Abraham.
Kun he lopulta saapuivat määränpäähänsä, Abraham sai ihmissilmin katsottuna paljon huonomman osan kuin Loot, mutta mikä se todellisuudessa oli: siunattu Israelin maa ja iankaikkiset Jumalan lupaukset. Loot sai vehreän seudun, mutta mihin hän todellisuudessa päätyi: tuomittuun kaupunkiin Sodomaan.
Kun Abrahamin uskosta puhutaan Uuden testamentin sivuilla yhä uudestaan, Lootin uskosta sanotaan vain: "Jumala pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi” (2 Piet. 2:7) Et löydä Lootia Raamatun pitkästä uskon todistajien luettelosta. Raamatussa ei sanota: uskon kautta istui Loot Sodoman portissa. Siellä hän kyllä istui, mutta ei uskon kautta. Hän oli päätynyt sinne kuunneltuaan omaa sydäntään, ei Jumalaa.
Loot oli vanhurskas mies, mutta elämänsä hän kulki omia teitään, ei Jumalan teitä uskon kautta. Hän ei kyennyt astumaan uskon askelia. Hän ei ollut kohdannut Herraa, ei kuullut Hänen kutsuaan, eikä tuntenut Herraa kuten Abraham.
Me voimme elää uskossa, mutta kulkea kuitenkin omia teitämme oman tahtomme mukaan kuten Loot. Me voimme myös elää uskossa ja vaeltaa uskon teitä kuten Abraham. Molemmat lähtivät alun perin samalle tielle Harranista. Suunta oli sama, ero oli vain heidän sydämissään. Toinen oli kohdannut Jumalan ja kuullut Hänen kutsunsa, toinen ei. Toinen ymmärsi kutsumuksensa, toinen ei. Toinen päätyi Luvattuun maahan, toinen Sodomaan.
Paavali
Raamattu on täynnä Jumalan kohtaamisia. Uudesta testamentista me löydämme kiivaan kristittyjen vainoojan Sauluksen, joka kohtasi Herran Damaskon tiellä. Se mullisti hänen elämänsä ja kuuluisasta fariseuksesta tuli apostoli Paavali. Se kaikki alkoi Jumalan kohtaamisesta. Tuosta Kristuksen kohtaamisesta Paavali oli riippuvainen sen jälkeen läpi elämänsä, sillä tehtävä, johon Jumalan hänet valitsi, oli täysin mahdoton ilman Jumalan jatkuvaa apua.
Mooses
Vanhasta testamentista löydämme Mooseksen, joka kohtasi Jumalan palavassa pensaassa. Koko Raamatusta ei löydy yhtään hengellistä vaikuttajaa, joka ei olisi jossain elämänsä tilanteessa kokenut tuota kairos-hetkeä, kohdannut elävän Jumalan. Siksi emme voi koskaan korostaa liikaa Jumalan kohtaamisen tärkeyttä.
Ehkä sanot tätä lukiessasi, että minä en ole Mooses vaan pelkkä pieni, mitätön ihminen. Ei Jumala minua tuolla tavalla koskaan kohtaa. Jumalan kohtaaminen ei ole sinusta kiinni. Se on kokonaan Jumalan teko. Koska Jumala rakastaa sinua, Hän mielellään tulee myös kohtaamaan sinua.
Kun luet Jumalan sanaa, joku raamatunjae saattaa koskettaa sydäntäsi voimakkaasti. Se voi olla Pyhän Hengen puhetta sinulle.
Raamattu on erilainen kirja kuin kaikki muut kirjat maan päällä. Eräs afrikkalainen pastori totesi kerran: ”Raamattu ei ole pelkkä kirja, Raamattu on Henki.” Siellä, missä ihminen on Raamatun äärellä vilpittömällä mielellä, Pyhä Henki on paikalla kohtaamassa, ravitsemassa, vahvistamassa, rohkaisemassa ja joskus myös kehottamassa tai nuhtelemassa ihmistä. Lukiessasi Raamattua et kohtaa vain kirjaa vaan Hengen, Pyhän Hengen. Jumala on sanan Jumala ja kohtaa ihmisen edelleen sanansa kautta. Siksi Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Jumala kohtaa ja puhuu omilleen myös seurakunnan keskellä. Raamatun opetustilanteet ovat usein myös Jumalan kohtaamisen hetkiä, jos puhuja saa olla Pyhän Hengen johdatuksessa. Siksi tämä opettaminen onkin niin jännittävää, kun ei koskaan tiedä, mitä Jumala on tekemässä. Me pidämme vain tarjolla elämän sanaa, mutta Jumala on se joka kohtaa ihmisen vaikuttaen ymmärrystä, uskoa, rohkeutta, lohdutusta, kaipausta, katumusta jne.
2. Inhimillisten rajojen kohtaaminen
Jumala ei johda meitä vain tilanteisiin, joissa saamme kohdata Hänet. Hän vie meidät myös tilanteisiin, joissa me kohtaamme inhimillisen elämämme rajat. Se on hyvin tärkeätä hengellisen kasvun kannalta. Siitä kertoo meille Johanneksen evankeliumi:
”Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"
Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.” (Joh. 6:9-13)
Jeesus kutsui opetuslapset ruokkimaan kansaa. Hän tiesi kuitenkin tarkalleen, mitä pienen pojan eväslaukusta löytyisi. Näin Hän johdatti heidät kohtaamaan inhimilliset rajansa: viisi leipää ja kaksi kalaa. Siinä tilanteessa ihminen sanoo hyvin nopeasti: ”Ei tästä tule mitään.” Se on ihmisen ääni, ei Jumalan. Opetuslapset toimivat omalla ymmärryksellään, ilman Pyhän Hengen johtoa.
Filippus sanoi julki heidän ajatuksensa: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi.” Hengellinen totuus kuitenkin on, että mikään ei riittäisi. Ei mitkään kyvyt, inhimillinen viisaus, johtamistaito, ihmisten varat, mikään ei riitä niiden tarpeiden äärellä, joita me kohtaamme Jumalan valtakunnan työssä tänäänkin. Mikään ei riitä ilman Pyhää Henkeä.
Mahdolliset asiat kuuluvat meidän toimenkuvaamme. Mahdottomat kuuluvat Jumalan toimenkuvaan. Me menemme niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Sen jälkeen on Jumalan aika astua näyttämölle. Me annamme omat eväämme ja Jumala antaa loput!
Kerran Jeesus sanoi Pietarille: ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:17) Mikä mahdoton tehtävä se olikaan. Mutta se oli Mestarin kutsu ja tämä muuttaa kaiken. Se oli mahdotonta ihmiselle, mutta mahdollinen Jumalalle.
Ehkä sanot kuten opetuslapset ennen ruokkimisihmettä, että ei Jumala ole antanut sinulle mitään, millä palvella. Sinulla on kuitenkin jotakin, sinulla on viisi leipää ja kaksi kalaa. En lakkaa koskaan puhumasta siitä, sillä Jumalan seurakunta on täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat, että heille ei ole annettu mitään, millä palvella, ja se on suuri perkeleen valhe. Kun Jeesus johdatti opetuslapset kohtaamaan omat inhimilliset rajansa, Raamattu sanoo: ”Jeesus tiesi itse, mitä aikoi tehdä.”
Mitä sellaista Jeesus tiesi, mikä opetuslapsille oli vielä salaisuus? Jeesus tiesi, että vastaus on hengellinen. Jumalan maailmoissa vastaukset ovat aina hengellisiä. Konkreettisiinkin tarpeisiin Jumala vastaa hengellisestä maailmasta käsin. Elämää ei voida jakaa ajallisiin ja hengellisiin asioihin. Hengellisessä maailmassa toimitaan aina hengen asein. Hengellisyys on aina läsnä.
Raamattu sanoo: ”Kaikki, mitä teette, tehkää niin kuin Jumalalle eikä niin kuin ihmisille.” Se tarkoittaa sitä, että kaikki on hengellistä, kun teemme sen Jumalan kunniaksi. Eräs pastori sanoi kerran seurakunnastaan: he ovat tunnin viikossa uskossa, aina sunnuntaisin, kun on Jumalanpalvelus. Jumala haluaa meidän ymmärtävän, että Hän on läsnä joka hetki tässä elämän tapahtumassa. Ei vain kirkossa tai silloin kun rukoilemme. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka hetki maailman loppuun asti.”
3. Uskon askeleet
Kun Jeesus oli johdattanut opetuslapset kohtaamaan omat rajansa, hän sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan.” Jeesus antoi hyvin yksinkertaisen kehotuksen: Astukaa uskossa eteenpäin ja toimikaa.
Ehkä Pietari kuiskasi ihmeissään Johannekselle: ”Eihän siinä korissa ollut kuin pari käppyrää ahventa ja kuivia leipäpaloja.” Jokaisen, joka haluaa nähdä Jumalan toimivan elämässään, täytyy uskaltaa ottaa uskonaskelia. Tämä tie on jatkuvaa astumista eteenpäin Pyhän Hengen johdatuksessa.
Älä pelkää ottaa uskonaskelta. Tämä on uskon tie loppuun asti. Me emme vaella näkemisessä vaan uskossa. Moni haluaa nähdä ensin, että ei käy nolosti, ja sitten vasta astua eteenpäin. Jumala on mahdottomuuksien Jumala ja Hän rakastaa mahdottomia tilanteita. Mahdolliset asiat hoidat sinä, mahdottomat kuuluvat Jumala toimenkuvaan. Jumala haluaa oman osansa, Hän haluaa olla Jumala elämässämme. Siksi Hän vie meidät mahdottomuuksien äärelle. Niissä tilanteissa Hän kasvattaa meistä riippuvaisia Hänestä. Hän haluaa irrottaa meidät kaikesta muusta sitoakseen meidät itseensä. Raamattu sanoo: ”Kateuteen asti Hän halajaa sitä henkeä, jonka Hän on pannut sinuun asumaan.” (Jaak. 4:5). Mitä enemmän tarvitset Häntä, sitä enemmän tuotat iloa Jumalallesi. Hän haluaa olla Jumala elämässäsi.
One Way Missionissa toimii melkoinen joukko ihmisiä erilaisissa tehtävissä, suurin osa ilman palkkaa. Voin sanoa, että kukaan ei ole palvellut pitkään tässä järjestössä ottamatta uskonaskelta. Se on välttämätöntä, sillä Jumalan suunnitelmat avautuvat aina uskon tiellä. Pietarin oli kuljettava rautaportille asti, ennen kuin tie avautui. Jumalan suunnitelmat avautuvat aina uskonaskelien myötä. Stanley Jones sanoi: ”Johdatus ei ole valonheitin, joka valaisisi meidän kaukaisen tulevaisuutemme, vaan se on meidän jalkaimme lamppu.” Johdatuksessa kulkeminen on seuraavan askeleen astumista. Abraham lähti Harranista tietämättä, minne oli saapuva. Hän oli uskon esikuva. Hän joutui kulkemaan uskossa koko elämänsä loppuun asti.
Mahdolliset asiat hoidat sinä, mahdottomat kuuluvat Jumalan toimenkuvaan. Pientenkin uskonaskelien astuminen Jumalan tahdossa vie sinut Jumalan toimenkuvan piiriin, riippuvaiseksi Hänestä. Mitä ikinä Jumala sinua kehottaakaan tekemään, tee se. Anna Hänelle mahdollisuus osoittaa, että Hän on Jumala.
MacIntosh on sanonut: ”Jumala tulee sinne, mihin usko Hänet vie!” Jumala ei aina rajoita elämäämme, vaan meidän epäuskomme. Meillä on liian pieni Jumala – väärä jumalakuva. Jumala sanoi kerran eräälle julistajalle hänen kysellessään, miksi Jumala ei kykene toimimaan voimakkaammin: ”He eivät uskalla uskoa.”
Usko vaatii rohkeutta. Ihminen pelkää olla riippuvainen jostain toisesta. Ylpeys huutaa korvaamme: ”Kyllä minä selviän omin voimin. Uskon siihen, mihin itse pystyn.” Uskossa vaeltaminen vie ihmisen täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta. Se voi olla pienelle ihmiselle pelottavaa. Me emme enää hallitse tilannetta – elämämme ja koko kohtalomme voi olla toisen käsissä. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että elämämme ja kohtalomme on aina Jumalan käsissä, ei meidän.
Uskonaskelissa voimme joskus epäonnistuakin, voimme tehdä virheitä. Saatamme ymmärtää Jumalan tahdon väärin. Hänen äänensä kuuleminen ei ole helppoa. Totuus on, että kaikki tekevät virheitä ja kaikki epäonnistuvat joskus. Parempi on yrittää jotain ja vaikka epäonnistua siinä, kuin olla yrittämättä mitään ja onnistua siinä.
Kerran eräs pastori näki näyn seurakunnastaan. Näyssä seurakunta seisoi laiturilla ja odotti junaa. Lopulta juna tuli ja pysähtyi asemalle. Ovet avautuivat, mutta kukaan ei liikahtanut. Ihmiset seisoivat edelleen ja odottivat. Kukaan ei tajunnut, että olisi pitänyt hypätä kyytiin. Olisi pitänyt ottaa uskonaskel. Olisi pitänyt olla valmis muutokseen. Lopulta ovet sulkeutuivat ja juna jatkoi matkaa.
Älä sinä odota koko elämääsi, vaan usko ja astu eteenpäin. Tänään on aika palvella uskossa Jumalaa. Pian olemme taivasten valtakunnassa ja siellä ei enää eletä uskossa vaan näkemisessä. Siellä ei enää julisteta evankeliumia tai ruokita nälkäisiä. Silloin työt on tehty ja on palkan maksun aika. Se päivä koittaa pian.
Me ihmiset haluaisimme mieluummin pysähtyä kuin kulkea jatkuvasti eteenpäin. Opetuslapsetkin ehdottivat Jeesukselle, että he rakentaisivat kolme majaa kirkastusvuorelle. Meillä ihmisillä on vimmattu halu pysähtyä ja jäädä paikoillemme, kun elämä alkaa maistua hyvältä. Elävä hengellisyys on kuitenkin jatkuvaa muutosta.
Jumala haluaa meidän astuvan uskossa eteenpäin pysähtymättä – ottamaan uskonaskelia. Niissä askelissa kolme asiaa ovat tärkeitä.
1. Jumalan kohtaaminen
Jumalan kohtaaminen on lähtökohta kaikkeen elävään kristillisyyteen. Se on lähtökohta myös uskossa vaeltamiseen.
Kerran Jeesus tuli murheellisten sisarusten Marian ja Martan kotiin. Heidän veljensä Lasarus oli juuri kuollut, kun Jeesus ei ollut ehtinyt paikalle ajoissa häntä parantamaan. Martta kohtasi Jeesuksen ensin ja keskusteltuaan hetken Hänen kanssaan Martta lähti etsimään Mariaa. Löydettyään hänet Martta sanoi Marialle nuo kuuluisat sanat: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” (Joh.11:28) Jeesus ei ollut tullut silloin, kun Maria Häntä odotti. Silloin ei ollut Jeesuksen kohtaamisen hetki, vaikka Maria oli niin kuvitellut. Hänen mielestään Jeesus tuli liian myöhään, väärään aikaan. Maria ei ymmärtänyt, että kun Jeesus tulee kohtaamaan ihmistä ja kutsuu häntä, Hän tekee sen aina oikealla hetkellä.
Kerran eräs yksinäinen onneton nainen oli valamassa tinaa uudenvuoden yönä. Askareittensa keskellä hän mietti, voisiko se Jeesus välittää hänestä, kun kukaan toinen ei välitä. Samalla hän kaatoi tinan kauhasta kylmään veteen. Kun hän nosti vedestä jähmettyneen tinan, hän ei ollut uskoa silmiään. Siitä oli muodostunut täydellinen krusifiksi. Yön hiljaisuudessa hän tajusi, että Mestari on täällä ja kutsuu häntä.
Eräs ateistina itseään pitänyt mies istui sunnuntaina lukemassa sanomalehteä, kun avoinna olevasta televisiosta tuli sunnuntain jumalanpalvelus. Kesken lukemisen miehen korviin kantautui yksi lause. Yhtäkkiä hän tajusi, että tuo lause oli tarkoitettu hänelle. Sillä hetkellä hän tiesi, että Jumala on olemassa ja kutsuu häntä. Mitä hänelle tapahtui, sitä hän ei pysty kertomaan. Ei hän myöskään edellytä, että toiset uskoisivat hänen kokemuksensa. Mutta itse hän on vuorenvarma, että sillä hetkellä Mestari oli paikalla ja kutsui häntä.
Näitä merkittäviä hetkiä ihmisen elämässä on joku kutsunut kairos-hetkiksi. Ne ovat poikkeuksellisia ohikiitäviä hetkiä, jotka kuitenkin ovat merkittäviä käännekohtia koko ihmisen elämässä, sillä nuo kairos-hetket Jumalan kanssa muuttavat ihmisen elämää. Kaikki todellinen muutos alkaa aina Kristuksen kohtaamisesta.
Miten murtavaa se onkaan, että tuo sama Mestari on myös sinun luonasi tällä hetkellä, ei vain aikaansa viettämässä vaan kohtaamassa sinua. Älä kuvittele, että tämä yhteinen hetki kanssasi Raamatun sanan äärellä on vain merkityksetön tapahtuma ilman sen suurempaa tarkoitusta. Aina siellä, missä ihminen etsii elämäänsä vastauksia Jumalan sanasta, Jeesus on läsnä kohtaamassa ihmistä. Jeesus on nytkin läsnä ja Hänellä on asiaa sinulle.
Kaikki lähtee Jumalan kohtaamisesta, aina uskonelämän alkumetreiltä lähtien. Meidän täytyy aina ensin kohdata Herra ja vasta sen jälkeen olemme kykeneviä kohtaamaan mahdottomia haasteita. Voima kaikkien mahdottomien tilanteiden ja tehtävien kohtaamiseen tulee Jumalan kohtaamisesta. Siksi nuo Martan sanat tulevat yhä uudestaan suoraan meitä kohti: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Jumala tietää paremmin kuin kukaan toinen, miten paljon me kaikki tarvitsemme Hänen kohtaamistaan yhä uudelleen.
Loot ja Abraham
Raamatun alkulehdiltä luemme kahdesta miehestä, jotka lähtivät yhtä aikaa Harranista, Abraham ja Loot. Toinen päätyi Luvattuun maahan, toinen Sodomaan.
Abraham lähti Harranista Jumalan kutsusta. Hän lähti kohti Luvattua maata siksi, että hän oli kohdannut Jumalan ja Jumala oli puhunut hänelle.
Loot ei ollut kuullut Jumalan ääntä. Häntä ei vienyt eteenpäin usko ja Jumalan sana. Hän seurasi Abrahamin esimerkkiä. Hän lähti kulkemaan Jumalan teitä, mutta hän ei tuntenut Jumalaa kuten Abraham.
Kun he lopulta saapuivat määränpäähänsä, Abraham sai ihmissilmin katsottuna paljon huonomman osan kuin Loot, mutta mikä se todellisuudessa oli: siunattu Israelin maa ja iankaikkiset Jumalan lupaukset. Loot sai vehreän seudun, mutta mihin hän todellisuudessa päätyi: tuomittuun kaupunkiin Sodomaan.
Kun Abrahamin uskosta puhutaan Uuden testamentin sivuilla yhä uudestaan, Lootin uskosta sanotaan vain: "Jumala pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi” (2 Piet. 2:7) Et löydä Lootia Raamatun pitkästä uskon todistajien luettelosta. Raamatussa ei sanota: uskon kautta istui Loot Sodoman portissa. Siellä hän kyllä istui, mutta ei uskon kautta. Hän oli päätynyt sinne kuunneltuaan omaa sydäntään, ei Jumalaa.
Loot oli vanhurskas mies, mutta elämänsä hän kulki omia teitään, ei Jumalan teitä uskon kautta. Hän ei kyennyt astumaan uskon askelia. Hän ei ollut kohdannut Herraa, ei kuullut Hänen kutsuaan, eikä tuntenut Herraa kuten Abraham.
Me voimme elää uskossa, mutta kulkea kuitenkin omia teitämme oman tahtomme mukaan kuten Loot. Me voimme myös elää uskossa ja vaeltaa uskon teitä kuten Abraham. Molemmat lähtivät alun perin samalle tielle Harranista. Suunta oli sama, ero oli vain heidän sydämissään. Toinen oli kohdannut Jumalan ja kuullut Hänen kutsunsa, toinen ei. Toinen ymmärsi kutsumuksensa, toinen ei. Toinen päätyi Luvattuun maahan, toinen Sodomaan.
Paavali
Raamattu on täynnä Jumalan kohtaamisia. Uudesta testamentista me löydämme kiivaan kristittyjen vainoojan Sauluksen, joka kohtasi Herran Damaskon tiellä. Se mullisti hänen elämänsä ja kuuluisasta fariseuksesta tuli apostoli Paavali. Se kaikki alkoi Jumalan kohtaamisesta. Tuosta Kristuksen kohtaamisesta Paavali oli riippuvainen sen jälkeen läpi elämänsä, sillä tehtävä, johon Jumalan hänet valitsi, oli täysin mahdoton ilman Jumalan jatkuvaa apua.
Mooses
Vanhasta testamentista löydämme Mooseksen, joka kohtasi Jumalan palavassa pensaassa. Koko Raamatusta ei löydy yhtään hengellistä vaikuttajaa, joka ei olisi jossain elämänsä tilanteessa kokenut tuota kairos-hetkeä, kohdannut elävän Jumalan. Siksi emme voi koskaan korostaa liikaa Jumalan kohtaamisen tärkeyttä.
Ehkä sanot tätä lukiessasi, että minä en ole Mooses vaan pelkkä pieni, mitätön ihminen. Ei Jumala minua tuolla tavalla koskaan kohtaa. Jumalan kohtaaminen ei ole sinusta kiinni. Se on kokonaan Jumalan teko. Koska Jumala rakastaa sinua, Hän mielellään tulee myös kohtaamaan sinua.
Kun luet Jumalan sanaa, joku raamatunjae saattaa koskettaa sydäntäsi voimakkaasti. Se voi olla Pyhän Hengen puhetta sinulle.
Raamattu on erilainen kirja kuin kaikki muut kirjat maan päällä. Eräs afrikkalainen pastori totesi kerran: ”Raamattu ei ole pelkkä kirja, Raamattu on Henki.” Siellä, missä ihminen on Raamatun äärellä vilpittömällä mielellä, Pyhä Henki on paikalla kohtaamassa, ravitsemassa, vahvistamassa, rohkaisemassa ja joskus myös kehottamassa tai nuhtelemassa ihmistä. Lukiessasi Raamattua et kohtaa vain kirjaa vaan Hengen, Pyhän Hengen. Jumala on sanan Jumala ja kohtaa ihmisen edelleen sanansa kautta. Siksi Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Jumala kohtaa ja puhuu omilleen myös seurakunnan keskellä. Raamatun opetustilanteet ovat usein myös Jumalan kohtaamisen hetkiä, jos puhuja saa olla Pyhän Hengen johdatuksessa. Siksi tämä opettaminen onkin niin jännittävää, kun ei koskaan tiedä, mitä Jumala on tekemässä. Me pidämme vain tarjolla elämän sanaa, mutta Jumala on se joka kohtaa ihmisen vaikuttaen ymmärrystä, uskoa, rohkeutta, lohdutusta, kaipausta, katumusta jne.
2. Inhimillisten rajojen kohtaaminen
Jumala ei johda meitä vain tilanteisiin, joissa saamme kohdata Hänet. Hän vie meidät myös tilanteisiin, joissa me kohtaamme inhimillisen elämämme rajat. Se on hyvin tärkeätä hengellisen kasvun kannalta. Siitä kertoo meille Johanneksen evankeliumi:
”Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"
Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.” (Joh. 6:9-13)
Jeesus kutsui opetuslapset ruokkimaan kansaa. Hän tiesi kuitenkin tarkalleen, mitä pienen pojan eväslaukusta löytyisi. Näin Hän johdatti heidät kohtaamaan inhimilliset rajansa: viisi leipää ja kaksi kalaa. Siinä tilanteessa ihminen sanoo hyvin nopeasti: ”Ei tästä tule mitään.” Se on ihmisen ääni, ei Jumalan. Opetuslapset toimivat omalla ymmärryksellään, ilman Pyhän Hengen johtoa.
Filippus sanoi julki heidän ajatuksensa: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi.” Hengellinen totuus kuitenkin on, että mikään ei riittäisi. Ei mitkään kyvyt, inhimillinen viisaus, johtamistaito, ihmisten varat, mikään ei riitä niiden tarpeiden äärellä, joita me kohtaamme Jumalan valtakunnan työssä tänäänkin. Mikään ei riitä ilman Pyhää Henkeä.
Mahdolliset asiat kuuluvat meidän toimenkuvaamme. Mahdottomat kuuluvat Jumalan toimenkuvaan. Me menemme niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Sen jälkeen on Jumalan aika astua näyttämölle. Me annamme omat eväämme ja Jumala antaa loput!
Kerran Jeesus sanoi Pietarille: ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:17) Mikä mahdoton tehtävä se olikaan. Mutta se oli Mestarin kutsu ja tämä muuttaa kaiken. Se oli mahdotonta ihmiselle, mutta mahdollinen Jumalalle.
Ehkä sanot kuten opetuslapset ennen ruokkimisihmettä, että ei Jumala ole antanut sinulle mitään, millä palvella. Sinulla on kuitenkin jotakin, sinulla on viisi leipää ja kaksi kalaa. En lakkaa koskaan puhumasta siitä, sillä Jumalan seurakunta on täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat, että heille ei ole annettu mitään, millä palvella, ja se on suuri perkeleen valhe. Kun Jeesus johdatti opetuslapset kohtaamaan omat inhimilliset rajansa, Raamattu sanoo: ”Jeesus tiesi itse, mitä aikoi tehdä.”
Mitä sellaista Jeesus tiesi, mikä opetuslapsille oli vielä salaisuus? Jeesus tiesi, että vastaus on hengellinen. Jumalan maailmoissa vastaukset ovat aina hengellisiä. Konkreettisiinkin tarpeisiin Jumala vastaa hengellisestä maailmasta käsin. Elämää ei voida jakaa ajallisiin ja hengellisiin asioihin. Hengellisessä maailmassa toimitaan aina hengen asein. Hengellisyys on aina läsnä.
Raamattu sanoo: ”Kaikki, mitä teette, tehkää niin kuin Jumalalle eikä niin kuin ihmisille.” Se tarkoittaa sitä, että kaikki on hengellistä, kun teemme sen Jumalan kunniaksi. Eräs pastori sanoi kerran seurakunnastaan: he ovat tunnin viikossa uskossa, aina sunnuntaisin, kun on Jumalanpalvelus. Jumala haluaa meidän ymmärtävän, että Hän on läsnä joka hetki tässä elämän tapahtumassa. Ei vain kirkossa tai silloin kun rukoilemme. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka hetki maailman loppuun asti.”
3. Uskon askeleet
Kun Jeesus oli johdattanut opetuslapset kohtaamaan omat rajansa, hän sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan.” Jeesus antoi hyvin yksinkertaisen kehotuksen: Astukaa uskossa eteenpäin ja toimikaa.
Ehkä Pietari kuiskasi ihmeissään Johannekselle: ”Eihän siinä korissa ollut kuin pari käppyrää ahventa ja kuivia leipäpaloja.” Jokaisen, joka haluaa nähdä Jumalan toimivan elämässään, täytyy uskaltaa ottaa uskonaskelia. Tämä tie on jatkuvaa astumista eteenpäin Pyhän Hengen johdatuksessa.
Älä pelkää ottaa uskonaskelta. Tämä on uskon tie loppuun asti. Me emme vaella näkemisessä vaan uskossa. Moni haluaa nähdä ensin, että ei käy nolosti, ja sitten vasta astua eteenpäin. Jumala on mahdottomuuksien Jumala ja Hän rakastaa mahdottomia tilanteita. Mahdolliset asiat hoidat sinä, mahdottomat kuuluvat Jumala toimenkuvaan. Jumala haluaa oman osansa, Hän haluaa olla Jumala elämässämme. Siksi Hän vie meidät mahdottomuuksien äärelle. Niissä tilanteissa Hän kasvattaa meistä riippuvaisia Hänestä. Hän haluaa irrottaa meidät kaikesta muusta sitoakseen meidät itseensä. Raamattu sanoo: ”Kateuteen asti Hän halajaa sitä henkeä, jonka Hän on pannut sinuun asumaan.” (Jaak. 4:5). Mitä enemmän tarvitset Häntä, sitä enemmän tuotat iloa Jumalallesi. Hän haluaa olla Jumala elämässäsi.
One Way Missionissa toimii melkoinen joukko ihmisiä erilaisissa tehtävissä, suurin osa ilman palkkaa. Voin sanoa, että kukaan ei ole palvellut pitkään tässä järjestössä ottamatta uskonaskelta. Se on välttämätöntä, sillä Jumalan suunnitelmat avautuvat aina uskon tiellä. Pietarin oli kuljettava rautaportille asti, ennen kuin tie avautui. Jumalan suunnitelmat avautuvat aina uskonaskelien myötä. Stanley Jones sanoi: ”Johdatus ei ole valonheitin, joka valaisisi meidän kaukaisen tulevaisuutemme, vaan se on meidän jalkaimme lamppu.” Johdatuksessa kulkeminen on seuraavan askeleen astumista. Abraham lähti Harranista tietämättä, minne oli saapuva. Hän oli uskon esikuva. Hän joutui kulkemaan uskossa koko elämänsä loppuun asti.
Mahdolliset asiat hoidat sinä, mahdottomat kuuluvat Jumalan toimenkuvaan. Pientenkin uskonaskelien astuminen Jumalan tahdossa vie sinut Jumalan toimenkuvan piiriin, riippuvaiseksi Hänestä. Mitä ikinä Jumala sinua kehottaakaan tekemään, tee se. Anna Hänelle mahdollisuus osoittaa, että Hän on Jumala.
MacIntosh on sanonut: ”Jumala tulee sinne, mihin usko Hänet vie!” Jumala ei aina rajoita elämäämme, vaan meidän epäuskomme. Meillä on liian pieni Jumala – väärä jumalakuva. Jumala sanoi kerran eräälle julistajalle hänen kysellessään, miksi Jumala ei kykene toimimaan voimakkaammin: ”He eivät uskalla uskoa.”
Usko vaatii rohkeutta. Ihminen pelkää olla riippuvainen jostain toisesta. Ylpeys huutaa korvaamme: ”Kyllä minä selviän omin voimin. Uskon siihen, mihin itse pystyn.” Uskossa vaeltaminen vie ihmisen täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta. Se voi olla pienelle ihmiselle pelottavaa. Me emme enää hallitse tilannetta – elämämme ja koko kohtalomme voi olla toisen käsissä. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että elämämme ja kohtalomme on aina Jumalan käsissä, ei meidän.
Uskonaskelissa voimme joskus epäonnistuakin, voimme tehdä virheitä. Saatamme ymmärtää Jumalan tahdon väärin. Hänen äänensä kuuleminen ei ole helppoa. Totuus on, että kaikki tekevät virheitä ja kaikki epäonnistuvat joskus. Parempi on yrittää jotain ja vaikka epäonnistua siinä, kuin olla yrittämättä mitään ja onnistua siinä.
Kerran eräs pastori näki näyn seurakunnastaan. Näyssä seurakunta seisoi laiturilla ja odotti junaa. Lopulta juna tuli ja pysähtyi asemalle. Ovet avautuivat, mutta kukaan ei liikahtanut. Ihmiset seisoivat edelleen ja odottivat. Kukaan ei tajunnut, että olisi pitänyt hypätä kyytiin. Olisi pitänyt ottaa uskonaskel. Olisi pitänyt olla valmis muutokseen. Lopulta ovet sulkeutuivat ja juna jatkoi matkaa.
Älä sinä odota koko elämääsi, vaan usko ja astu eteenpäin. Tänään on aika palvella uskossa Jumalaa. Pian olemme taivasten valtakunnassa ja siellä ei enää eletä uskossa vaan näkemisessä. Siellä ei enää julisteta evankeliumia tai ruokita nälkäisiä. Silloin työt on tehty ja on palkan maksun aika. Se päivä koittaa pian.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.