Viime aikaiset tilanteet lähi-idässä ovat varmasti surullista kuultavaa ja ihmishenkien menetykset vielä surullisempaa..mutta koko tapahtumalla ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Miksi ihmeessä tälle palstalle ihmiset suoltavat tarinoita ja mielipiteitä ja eräänlaisia "newsflashejä" sen minkä kerkiävät? Eiköhä tästä aiheesta kirjoittelu tälle palstalle voitaisi lopettaa ja ne ketkä haluvat siitä kirjoittamisen ilosta kirjoitella,voivat osoittaa viestinsä "Sodat ja konfliktit-palstalle" tai "maailman menoa-palstalle"????????????????
Kiitos
Kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
sen verran konflikiti tietysti kiinnostaa täälläkin, että olisi kiva tietää ja väitellä onko juutalaisuudella jotain erityistä merkitystä siinä, että muita kansoja saa herran mukaan alistaa.
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
2. Moos. 15:3 "Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä."
Jooel 3:9-10 (Herra puhuu) "... Alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit.Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi."
Jes. 42:13-15 "Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudonja karjuu, uhittelee vihollisiansa. 'Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nytminä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, ja kuihdutan niiltäkaiken ruohon; minä muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.'"
Heb. 12:29 "Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli."
2. Moos. 17:16 "... Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen."
1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
2. "Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Senjälkeen sinut otetaan pois heimosi tykö."
3. Niin Mooses puhui kansalle sanoen: "Varustakaa joukostanne miehiä sotaan, ja lähtekööt he Midiania vastaan toimittamaan Herran koston Midianille.
4. Tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, kaikista Israelin sukukunnista, lähettäkää sotaan."
5. Silloin annettiin Israelin heimoista tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, yhteensä kaksitoista tuhatta sotaan varustettua miestä.
6. Ja Mooses lähetti heidät, tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, sotaan sekä heidän kanssaan Piinehaan, pappi Eleasarin pojan; tällä oli mukanaan pyhät esineet ja hälytystorvet.
7. Niin he lähtivät sotimaan Midiania vastaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut, ja surmasivat kaikki miehenpuolet.
8. Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla.
9. Mutta israelilaiset ottivat vangiksi midianilaisten vaimot ja lapset ja ryöstivät kaikki heidän juhtansa ja kaiken heidän karjansa ja kaiken heidän tavaransa.
10. Ja kaikki heidän asumansa kaupungit ja kaikki heidän leiripaikkansa he polttivat tulella.
11. Ja he ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan.
12. Ja he toivat Moosekselle ja pappi Eleasarille sekä Israelin kansalle vangit ja ottamansa ja ryöstämänsä saaliin leiriin Mooabin arolle, joka on Jordanin luona, Jerikon kohdalla.
13. Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle.
14. Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä.
15. Ja Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset?
16. Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.
17. Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen.
18. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin.
19. Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne.
20. Ja puhdistettakoon jokainen vaate ja jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, ja jokainen puuesine."
21. Ja pappi Eleasar sanoi sotamiehille, jotka olivat menneet sotaan: "Tämä on lakisäädös, jonka Herra antoi Moosekselle:
22. Vain kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy,
23. kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu; puhdistettakoon se kuitenkin vielä puhdistusvedellä. Mutta mikä ei tulta kestä, käyttäkää se vedessä.
24. Ja peskää vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te puhdistutte; ja sitten tulkaa leiriin."
25. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
26. "Laskekaa, sinä ja pappi Eleasar ja kansan perhekuntien päämiehet, otetun saaliin määrä, ihmiset ja karja.
27. Ja pane saalis kahtia soturien, sotaan lähteneiden, ja kaiken muun kansan kesken.
28. Ja ota Herralle verona sotamiehiltä, sotaan lähteneiltä, yksi viidestäsadasta, ihmisiä, raavaita, aaseja ja lampaita.
29. Ota se heille tulevasta puoliskosta ja anna se pappi Eleasarille antina Herralle.
30. Ja israelilaisille tulevasta puoliskosta ota yksi viidestäkymmenestä, ihmisiä, raavaita, aaseja, lampaita ja kaikkia karjaeläimiä, ja anna ne leeviläisille, joiden on hoidettava tehtävät Herran asumuksessa."
31. Ja Mooses ja pappi Eleasar tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
32. Ja saalis, jäännös siitä, mitä sotajoukko oli ryöstänyt, oli: lampaita kuusisataa seitsemänkymmentäviisi tuhatta
33. ja raavaita seitsemänkymmentäkaksi tuhatta
34. ja aaseja kuusikymmentäyksi tuhatta
35. ja ihmisiä, tyttöjä, jotka eivät olleet yhtyneet mieheen, kaikkiaan kolmekymmentäkaksi tuhatta.
36. Ja puolet siitä eli se osa, joka tuli sotaan lähteneille, oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa,
37. ja Herralle tuleva vero lampaista oli kuusisataa seitsemänkymmentä viisi;
38. ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero seitsemänkymmentä kaksi;
39. ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa sekä niistä Herralle tuleva vero kuusikymmentä yksi;
40. ja ihmisiä kuusitoista tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero kolmekymmentä kaksi.
41. Ja Mooses antoi Herran antiveron pappi Eleasarille, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
42. Ja israelilaisille tuleva puolisko, jonka Mooses oli erottanut sotamiesten osasta,
43. tämä seurakunnalle tuleva puolisko oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa
44. ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta
45. ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa
46. sekä ihmisiä kuusitoista tuhatta.
47. Tästä israelilaisille tulevasta puoliskosta Mooses otti yhden viidestäkymmenestä, ihmisiä ja karjaa, sekä antoi ne leeviläisille, joiden oli hoidettava tehtävät Herran asumuksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
48. Silloin tulivat sotajoukon osastojen johtajat, tuhannen- ja sadanpäämiehet, Mooseksen luo
49. ja sanoivat Moosekselle: "Palvelijasi ovat laskeneet niiden sotamiesten luvun, jotka ovat olleet hallussamme, eikä meistä puutu yhtäkään.
50. Sentähden me tuomme nyt Herralle lahjaksi, mitä kukin on saanut kultakaluja: käätyjä, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja kaulakoristeita, saadaksemme itsellemme sovituksen Herran edessä."
51. Niin Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä kullan, kaikkinaiset taidokkaasti valmistetut esineet.
52. Ja anniksi annettua kultaa, jonka he antoivat Herralle tuhannen- ja sadanpäämiesten puolesta, oli kaikkiaan kuusitoista tuhatta seitsemänsataa viisikymmentä sekeliä.
53. Sotamiehet olivat ottaneet saalista kukin itselleen.
54. Ja Mooses ja pappi Eleasar ottivat kullan tuhannen- ja sadanpäämiehiltä ja veivät sen ilmestysmajaan, että se johdattaisi israelilaiset Herran muistoon.
Palataan nyt edes hiukan lähemäksi tätä aikaa.
Kun juutalaisten muutto palaestiinaan alkoi 1800
luvulla, siellä ei ollut juuri yhtään arabivaltiota.
Arabit itseasiassa toivottivat heidät aluksi tervetulleiksi.
Maassa olivat asuneet turkkilaiset vuosisatoja,
mutta osmanien valtakunnan aikana muutamat arabit olivat asettuneet asumaan näille alueille, jotka silloin suurimmaksi osaksi olivat hedelmätöntä peltoa ja suota.
Palestiinan koko väkiluku 1800-luvun puolivälisä
oli noin 100.000. Näistä 20.000 oli juutalaisia,
jotka asuivat maassa ennen kuin juutalaisten maahanmuutto alkoi vuonna 1882. Juutalaiset olivat siis alusta lähtien merkitävä väestönosa maassa, ja he pitivät kiinni oikeudestaan vanhaan maahansa.
Mikään kansa on tuskin milloinkaan suuremmalla oikeudella ottanut maata omistukseensa. Israelin kansalla on uskonnollinen oikeus maahan, Jumala on antanut sen heille.
Mutta heillä on myös historiallinen oikeus. Israelin valtakunta oli siinä halki aikakausien. Siellä on asunut juutalainen vähemmistö koko kansan pitkän maanpakolaisuuden ajan. Tämä maa oli juutalaisten hengellisen ja kansallisen kaipauksen kohde 2000 vuoden ajan.
Juutalaiset eivät ole milloinkaan luopuneet vaatimuksestaan Israelin maahan nähden. Jokainen sukupolvi on pitänyt kiinni tästä vaatimuksesta, ja kaikki kansat ovat tienneet siitä.
Juutalaisten selvänä päämääränä on koko ajan ollut palata takaisin ja ottaa vanha maansa omistukseensa.
Kansan maanpakolaisuuden aikana Palestiina siirtyi yhdeltä omistajalta toiselle. Maassa oli eri valtiaita, mutta se ei koskaan saanut uutta omistajaa, vaan se on koko ajan ollut juutalaisten maa. Juutalainen vähemmistö, joka asui maaassa, oli siellä laillisten omistajien edustajana.
Palestiina oli lähes tyhjä asukkaista. kun ensimmäiset siionistiset emigrantit alkoivat muuttaa sinne. Niiden juutalaisten lisäksi, jotka jo asuivat maassa, siellä asusti joukko paimentolaisarabeja, jotka vaelsivat ympäri laumoineen. Maan omistivat lääninherrat, jotka olivat useassa tapauksessa turkkilaisen armeijan upseereita, he vuokrasivat maata muille.
Nämä feodaaliherrat myivät mielellään maata juutalaisille, mutta juutalaiset saivat ostaa ainoastaan viljelemätöntä maata, autiomaita ja suoalueita, joita ei katsottu kovinkaan arvokkaiksi. Näin ollen on väärin luulla, että he työnsivät arabit maasta. Siellä oli runsaasti tilaa kaikille.
Mitään vääryyttä arabeille ei tapahtunut siinä, kun juutalaiset tulivat takaisin. Päinvastoin se tuli merkitsemään heille valtaisaa parannusta oloihin. Juutalaiset uudisrakentajat maksoivat arabityöntekijöille palkan, joka oli neljä kertaa korkeampi kuin arabimaanomistajat olivat suostuneet maksamaan ja arabityöntekijöiden elintaso nousi huomattavasti sen yläpuolelle, mikä yleensä vallitsi muissa arabimaissa.
Arabien yläluokan keskuudessa asia herätti levottomuutta, sillä sen oli vaikempi käyttää hyväkseen maatyöläisiä.
Lisäksi se johti siihen, että monista arabimaista alkoi muuttaa ihmisiä Palestiinaan, koska elintaso oli parempi.
Samanaikaisesti juutalaissiionistien maahanmuuton kanssa tapahtui arabien muuttoa maahan.
Suurin osa Palestiinan arabiväestöstä on tullut sinne samanaikaisesti juutalaisten kanssa, ja on täydellinen väärinkäsitys esittää asia niin, että arabit olisivat asuneet palestiinassa 2000 vuotta ja että juutalaiset olisivat uusia tulokkaita.
Juutalaisten ja arabien suhteet olivat aluksi varsin hyvät. He elivät mitä parhaassa yhteisymmärryksessä.
Myös siionistien ja arabien johtajat olivat hyvissä väleissä keskenään. Vuonna 1919 emiiri Feisal arabien edustajana ja siionistien johtaja Weismann allekirjoittivat ystävyyssopikumksen. Siinä sovittiin nimenomaan, että arabit tekisivät kaikkensa , että juutalaisten muutto Palestiinaan sujuisi hyvin. Myöhemmin Feisal kirjoitti:
tiedät sen tietysti itsekin. Totuus ei pala tulessakaan.
Totuuden esilläpitämisestä ei voi muuta,kuin kiittää, -riippumatta siitä,halutaanko totuutta kuulla,tai sitä vastaanottaa siellä,mihin sitä on jaksettu tuoda.
- B -
Sitten selvä kerran siellä ei ole mitään arabivaltiota ollut ja maa on ostettu. Israelilla on täysi oikeus siihen maahan ja sillä selvä.
Olen ihan samaa mieltä. Suomi24:ltä löytyy myös
palsta politiikka - kv.politiikka. Se on oikea palsta. Minäkin olen kyllästynyt juuri niihin newsfasheihin. Niihin olisi toisaalta mukava vastata, mutta en pääsääntöisesti tee sitä, koska tämä pitäisi olla uskontopalsta.
joutunut juutalaisuuden- ja Israelin vihollisten propagandasodan näyttämöksi. Se ei jostain syystä jaksa olla mielestäni ensinkään yllättävää.
Olennaista olisi ja -on se,että palstalla olisi siitä huolimatta kirjoittajia,jotka ovat hlökohtaisesti sitoutuneet totuuden esilläpitämiseen,eivätkä lannistuisi,vaan pitäisivät yllä vastavoimaa antisemitistiselle vyörytykselle.
Israel on ensisijaisesti judaisteille perustettu valtio. He myös perustelevat tekojaan osittain uskontoon vedoten (he ovat valittu kansa ja he asuttavat luvattua maata jonka rajat on Jumala omalla sormellaan piirtänyt)
On ollut todella hämmästyttävää huomata miten fanaattisesti ja tunteenomaisesti muutamat suomalaiset ns. julkkis judaistit ovat suhtautuneet lähi-idän tilanteeseen. Ruben Stiller on yksi hämmästyttävä esimerkki tästä. Hän on miltei kaikissa eri asiayhteyksissä antanut sellaisen kuvan itsestään, ettei häntä nyt ainakaan mikään uskonto kiinosta! Humoristinen ja joviaali suhtautuminen asiaan kuin asiaan on ollut Rubenille luonteenomaista.
Ruben Stiller ei tietääkseni ole koskaan asunut Israelissa ja epäilen että hän ei ole muutamassa stadista mihinkään Jerusalemiin vaikka cannabis vapautettaisiin siellä (tai ehkä ainoastaan siinä tapauksessa). Joka tapauksessa lähi-itää käsittelvät keskustelut tuovat esiin aivan toisen Rubenin johon olemme saaneet julkisuudessa tottua. Hänelle syttyy tuli silmiin ja sauhu alkaa nousta korvista. Vapaasti ja humoristisesti kaikkeen suhtautuvasta Rubenista ei ole enää jälkeäkään jos keskustellaan Israelin ja Palestiinan välisistä suhteista. Hän on yhtä fanaattinen kuin TV-kuvissa höyryävät käyrämiekat, jotka eivät ole valmiita antamaan mitään anteeksi ja jotka ovat menossa räjäyttämään itsensä kostoksi jossakin torilla.
hyökkäyksellä ei ole mitään muuta substanssia,kuin osoittaa harvinaisen selvästi,ettet tunne mainitsemaasi ihmistä, Ruben Stilleriä lainkaan, etkä myöskään omaa tahtoa/valmiutta hänen ajatuksiinsa sen kummemmin tutustuakaan.
Syitä siihen voi vain arvailla.
Tämä palsta ei liene tarkoitettu siihen,mihin sitä juuri nyt omavaltaisesti käytät,mutta arvaan,ettet siitä isommin piittaakaan.