Pitäisi alkaa perustaa kyläkohtaisia lämpökeskuksia, joissa asukkaat olisivat osakkaina ja ostaisivat vain lämmön. Sinne voisi kukin viedä jätepaperinsa, puiden/pensaiden leikkuutähteet ja muun polttokelpoisen jätteen. Pääosa polttoaineesta ostettaisiin lähiseudulta saatavasta puuhakkeesta. Raaka-aine saataisiin suurelta osin tienvarsia ja peltojen reunuksia putsaamalla ja metsien hakkuutähteitä hyödyntäen. Siinä saisi useampi paikallinen ihminen työtä, jätehuolto kevenisi, turha rahtaaminen vähenisi ja kaikki hyötyisivät. Missä on akilleen kantapää tässä suunnitelmassa - kuka tietää?
Visio
Visionääri
20918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Juuri näinhän pitäisi toimia. Paitsi että ennemmin tai myöhemmin (tai ainakin joissain tapauksissa) tullee jollekin kyllästys ja pitää hankkia joku ulkopuolinen hoitamaan laitosta. Mutta näitäkin lämpöyrittäjiä löytynee myös tulevaisuudessa.
Useinhan esim. asuntoalueet on raennettu suunnilleen samaan aikaan, jolloin on todennäkköistä että myös lämmitysjärjestelmät tulevat uusittaviksi suunnilleen samanaikaisesti. Hiukan yhteishenkeä tai muuta järkeä ja kas: alueelle ilmestyy kuvailemallasi tavalla toimiva pieni aluelämpökeskus sekä pikku lämpöverkko....
Toinen juttu on sitten tuo jätteen (jos tarkoitit mitä tahansa palavaa jätettä) poltto... Sitä ei saa eikä juuri kannata harkitakaan pienemmissä kokoluokissa. Sekä teknisistä että poliittisista syistä...
Hienoa bravo. Tuo idea ja siihen sitten kylän yhteisomisteinen matsäpalsta joka on niin suuri että kasvaa vuosittain sen puumäärän joka lämpölaitokseen tarvitaan niin vot. Son siinä niinku yks vastaranta vai mikä se oli sano.
Aivan lyömätön paketti - ja alkaa tapahtua jee.
kylmä jos noin toimittaisiin. veikkaan että toiminta ei olisi taloudellisesti kannattavaa noin pienessä mittakaavassa. Tietty jos kylällä on suuret hakkuujätealueet josta saadaan haketta tai sopimus suuren kaupungin/kunnan jätteenpoltosta niin se voisi onnistuakin. Investoinnit tosin on sitä luokkaa ettei mikään pieni kyläyhteisö siihen ehkä ihan kylmiltään lähde.
homman ydin on yhteisön koko/tehontarve ja hyödynnettävissä olevan jätteen määrä. kohtuuetäisyydellä pitää olla tarpeeksi poltettavaa jätettä ja asiakkaita kaukolämpöverkon investointi- ja käyttökustannusten kattamiseksi.
Toisaalta suuremmassa mittakaavassa tuon tyyppistä toimintaa on olemassa joissakin kunnallisissa sähkö/kaukolämpöyhtiöissä. ainakin kotkan kaupungin omistamalla sähkö&kaukolämpöyhtiöllä (kotkan energia?) on sähkön ja lämmön yhteistuotantoa perustuen yhdyskuntajätteen polttoon. kotka taitaa olla n 20 000 asukkaan kaupunki ja jätettä liene kerätään kotkan tarpeisiin jopa itäuudenmaan alueelta (100 km etäisyydellä?).
Aajattele - joku nuoripari muuttaa taloon joka muiden talojen kansaa hankkii lämpölaitoksen ja siihen tarpeellisen metsäpalstan - ja antaa myöhemmin lapsilleen perinnöksi käytännössä pienin kustannuksin toimivan omakotitalon - ja mikä on sellaisen omakotitalon jälleenmyyntiarvo josta voi sanoa "tässä talossa ei sitten oo muuten lämmityskustannuksia"
on hintansa. Toki jos rahaa on eikä tarvitse huolehtia pankkilainasta , korosta, takaisinmaksusta niin siitä vain. Mutta reaalimaailma ainakin minun tulotasolla on vähän vaikeampi.
En halua olla lyömässä lyttyyn osuuskunta periaatteella toimivaa lämmitysjärjestelmää, se varmaan onnistuukin jos pystytään ratkaisemaan muutama peruskysymys.
Polttokelpoista yhdyskuntajätettä syntyy niin vähän että polttolaitos tarvitsisi jätteiden lisäksi pääpoplttoaineen/lämmöntuotantomuodon tai järjestelmän josta lähiympäristöstä kerätään polttojäte omaan käyttöön. Tästä väistämättä aiheutuu lisäkustannuksia.
Jos paikkakunnalla olisi esim tuotantolaitos joka tuottaisi suuren määrän polttojätettä, voisi laitoksen kanssa päästä kohtuulliseen sopimukseen jätteiden tai osan polttamisesta.
Jos yhteisö/osuuskunta omistaisi omaa metsää josta saisi esimerkiksi hakkuujätettä, saattaisi toiminta olla kannattavaa.
Lähipiirissäni on tästä kaksi esimerkkiä. Toinen on sukulaisteni maatila. Heillä on omaa metsää kymmeniä hehtaareja ja sieltä riittää haketta omiin tarpeisiin, liene ylikin. Muistelen että he siirtyivät jo 70-luvun lopussa puhtaasti hakkeeseen perustusva lämmitystapaan.
Toinen on taas tuttuni joka vaihtoi vuosi pari sitten öljylämmityksensä niin ikään hakkeeseen perustuvaan. Hänen kommenttiensa mukaan hakevaihtoehto oli/on kannattava vain koska hän teki itse kaikki työt eikä laske omalle työlleen hintaa ja koska hänellä on niin ikään suvun metsää lähellä kymeniä, ellei satoja hehtaareita josta saa edeullisesti (jos omalle työlle ei lasketa hintaa) polttoainetta.
Kun yksikön kokoa kasvatetaan alkaa syntyä huolto, käyttö ja kunnossapitotarpeita, joiden seurauksena laitosta joudutaan ajamaan/hoitamaan 24 h/vrk. Käytännössä homma saattaa alkaa paisumaan niin suureksi että joudutaan palkkaamaan henklökunta huolehtimaan laitoksen ajosta. Toki jos osuuskunnassa sattuu olemaan ammattitaioisia ihmisiä niin tuo ei tuota ongelmaa.
Mahdotonta tuollainen ei ole, mutta haasteita riittää ratkottavaksi. Toki öljyn ja sähkön hinta ja niiden nousu saattavat muuttaa moiset laitokset taloudellisesti kannattaviksi.
Energian ja sähköntuotannon yksi peruspiirre (ja samalla myös haaste hajautetulle energian/sähkön tuotannolle) on suuret investointikustannukset. Tämän seurauksena on yleensä edullisempaa pyrkiä suuriin tuotantolaitoksiin ja suuriin tuotantovolyymeihin. Hyviä esimerkkejä tästä on esim kasvavat voimalaitoskoot, riippumatta onko kyse vesi, ydin, lauhde, kaukolämpö vai tuulivoimasta. Näin on myös pientalojen lämmitysratkaisuissa.
Oma työ tuossa hommassa on fiksua koska se tuottaa selvää rahaa - eikä sitä työtä jonkun kylän tartte joka päivä tehdä - käy vaan hakemassa puut ja pilkkoo ne kerran pari vuodessa polttolaitokseen varastoitavaksi. Siis kylällä oma metsä jota se hoitaa ja ottaa sitäpaitsi omat lautatarpeensakin. Siis kylän identiteettiin ja kyläläisten elämään tulee kuulua metsänhoito - ja mikä sen luontevampaa metsäisessä maassa.
Mitä tulee tuohon laitokseen niin sehän on peltiä ja rautaa - ei siihen mitä huippuhiottua öäärikallista laitosta tartte - ostaa osaajan palvelut joka tekaisee laitoksen.
Kolmanneksi minusta sellainen pienehkön kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen talon polttolaitos olisi kohtuullinen luulisin ettei paisu liian isoksi sen enempää investointina kuin työnäkään.
Tässä pitää muistaa myös se että jos joku kylä tai talorykelmä aloittaa tuollaisen toiminnan niin asukkaathan voivat myydä vanhoja lämmitysjärjestelmiään pois ja saada siitä rahoitusta.
No - nää on minun asiantuntemattomia viilauksia joita joku oikoo - ja minun aktiviteettini päämäärä on pelkästään ajaa se mahdollisuus todeksi että ihmiset kylinä pääsevät omavaraiseen luonnonmukaiseen uusiutuvaan lähienergiatuotantoon ja lähilämmön tuotantoon. Se minua tässä jutussa kiehtoo ja huvittaa - kosak se lisäisi ihmisten itsenäistä liikkumavaraa jo periaatetasolla.
spekseillä voi onnistua. Työ vaatii sitoutuneen osuuskunnan jossa on eriosa-aleiden ammattilaisia. Työ tehdään talkoona ja työvoimakustannukset pidetään minimissä. Polttoaine hankitaan omista metsätiloilta tai sopimusten kautta paikalliselta polttoainetta tuottavalta tuotantolaitokselta poiskantohintaa.
Tuo sukulaisten hakelaitos on oiva esimerkki investonnista ja toimintatavasta jossa se on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Vastaavia esimerkkejä lämmityslaitoksista löytyy muitakin kuin vain nuo minun mainitsemani.
Lukekaa kaksi tätä edeltävää tekstiä
Kahden- kolmenkymmenen väjästi toisistaan erillään olevan tönön ja polttolaiteksen välille tarvitaan lämmönsiirtoverkosto. Polttolaitoksen lämpö kun ei kulje ilmojen teitä sinne tönöihin. Ja se verkosto maksaa helposti enempi kuin sellainen yksikertainen polttolaitos.
Saattaa olla syynä ettei vähänkään väljemmin rakennetulle aleelle ole alettu väkertää keskitettyä lämpösysteemiä.
pitkät siirtomatkat.
Suuret energiayhtiöt haluavat myydä meille energiaa, eikä siinä auta hirenkusi erämaassa.
Tämä ei tarkoita sitä että olisin sitä mieltä etteikö ideat olisi hyviä.
Maailma makaa näin, eikä siinä auta vaikka kirjoittelisitte hamaan tulevaisuuteen.
Timppasella on hyvä estevalikoima - kehittämistä tuokin.
Se joka ei halua etsii esteitä, se joka haluaa etsii keinoja. Onko sulla timppanen joku erityinen paikalleenjuurakoitumistaipumus vai joku käsitys jota sinä tendenssinomaisesti ajat kaikki mahdolliset esteet keksimällä vaikka olisi hyväkin idea. Kenen asialla sinä olet. Tulee vaikutelma kätket kaikkeen teknologiatietouteesi propagandaa.
mitä minä tiedän. Mutta varoitus! älä sitten ruikuta.
sinä olet välinenippeli-ihminen joka ei tajua tai halua tajuta mikä on poliittisesti välttämätöntä - siihen nöhden on aivan sama mitä sinä tiedät kun et vielä edes tajua mikä on se isoin kuvio kaikessa
Pieniä tarkennuksia jo vuosia sitten työstämääni ajatukseen:
1. Jotta näitä lämpöyksiköitä voitaisiin käynnistää, pitäisi Valtion toimesta tehdä mallisuunnitelma ja -säännöt ja järjestää lainarahoitus liikkeelle lähtöön. Maakunnissa on jo olemassa runsaasti pienehköjä konepajoja, jotka kyllä urakoivat laitoksen valmiiksi "avaimet käteen" periaatteella.
2. Lämpöyksiköt olisivat kuten mikä tahansa osakeyhtiö, jossa omistajat valitsevat hallituksen. Hallitus palkkaa yksikköön tarvittavan työvoiman ja tekee sopimukset polttohakkeen toimittajien kanssa.
3. Yhtiön ei olisi tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa, mutta kattaa kaikki toiminnan kulut.
4. Yhdyskuntajätteestä poltettaisiin vain sellainen osa, joka soveltuu polttoon ilman erillisiä puhdistustoimia. Esimerkiksi jätepaperi, puutarhan leikkutähteet jne.
Tällainen lämpöyksikkö ei aiheuttaisi lämmön ostajalle lisätyötä ja olisi joustava omistajan vaihdoksia ajatellen. Polttohakkeen riittävyydestä ja hinnasta ei tarvitse olla huolissaan. Rojua riittää ja runsas tarjonta pitää hinnat kurissa. Puuhaketta ei voi monopolisoida, koska sitä voi tuottaa kuka vaan. (vrt. Vapo/pelletti)
Syntyneitä hyötyjä olisivat ainakin:
- Lisää paikallisia työpaikkoja niin lämpöyksikössä, kuin metsissäkin.
- Ympäristö siistiytyisi ja metsien hoito paranisi.
- Kuljetettavien jätteiden määrä vähenisi, erityisesti jätepaperin osalta.
- Ympäristölle olisi puhtaampaa suorittaa poltto yhdessä hyvin trimmatussa yksikössä, kuin jokaisessa asumuksessa erikseen miten sattuu.
Mieti itse lisää!
Hienoa ideointia.
Jätepaperin suhteen uskon että se suorastaan romahtaa - muutenhan kaikki polttamiskelpoinen on ok.
Mutta minusta pitäisi jonkun kyläyhteisön kannalta selvittää se että mitä maksaisi tuo konepajan väsäämä polttolaitos ja mitä maksaisi kylälle oman metsäpalstan hankkiminen raaka-ainelähteeksi laitokselle.
Tämä ajatuksesi hakkeen monopolisoitumismahdottomuudesta pelletin tapaan on loisto-oivallus joka kannattaa periaatteena oikeastaan pitää mielessä kaikkeen. Koska juuri tuo teknisten monopoliratkaisujen huomaamaton ujuttaminen on se kaikista katalin rahastamispaikka.
Ajatus yhteismetsästä voi kuulostaa hyvältä ensi alkuun, mutta jo pidemmän elämänkokemuksen omaavana en pidä ajatusta toteuttamiskelpoisena. Yhteisomistuksessa on aina pulmansa, ajattele vaikka naapurissa toteutettua kolhoosi-järjestelmää. Metsän järkevä hoito on sitä paitsi uskomattoman monimutkainen ja ammattitaitoa vaativa juttu.
Paljon parempi vaihtoehto on, että kukin voi omistaa metsää ja hoitaa sitä mielensä mukaan ja myydä sieltä yhtiölle raakapuuta, tai valmista haketta. Kukin siis toimisi edellytystensä mukaisesti ja markkinat toimisivat.
Osakeyhtiö onkin aivan eri asia, jossa jokainen omistaa vain osakkeita ja siten puhevaltaa, mutta toiminnasta vastaa hallitus ja sen palkkaama henkilö, tai henkilöstö.
Yhteinen oma metsäpalsta polttolaitoksen uusiutuvana raaka-ainelähteenä olisi vain siitä hyvä että ei ole markkinoiden mukaan muuttuvia raaka-ainekustannuksia eikä raaka-ainekustannuksia oikeastaan lainkaan kun metsäpalsta on ensin yhteisesti hankittu. Eikä sen motna hehtaaria kai tartte olla jos se on tiheäkasvuista nopeasti kasvavaa sekametsää - miksei myös pajupelto - sekin on mahdollista.
Omavaraisuutta ja markkinoista riippumattomuutta tässä pääasiassa haen siitäkin syystä että on sikamaista että ihmisten välttämättömillä tarpeilla kiristetään rahaa sen takia että ne ovat välttämättömiä - sellaisen omavaraisuuden lisääntyminen kun on omiaan puristmaan hintoja alas myös muulta energiatarjonnalta.
Ymmärrän hyvin ajatuksesi ja periaate ei suinkaan ole huono, mutta kaikkine vikoineenkin markkinatalousjärjestelmä on tähänastisista vaihtoehdoista vaan toiminut parhaiten, tai oikeammin sanottuna vähiten huonosti.
Metsää ei ole järkevää kasvattaa vain energiakäyttöön, vaan paras tukkipuu ja muu arvotavara kannattaa käyttää erikseen. Harvennettavaa ja muuta tienvarsi-törkyä riittää joka puolella yllin kyllin ilman, että sitä varten varataan arvokasta maapohjaa. Tästä on kyllä tehty laskelmiakin, tämä ole siis pelkkää mutu-tietoa.
toisaalla (vihreät) huutavat että energia ja sähkö on liian halpaa... (ja voimayhtiöt hierovat hymyillen käsiään) ja toisaalta sähkön/energian kuluttajat huutava apua korkeammilta voimilta energian hinnan noustessa ja huuto vain yltyy jos hinnan nousu hoidetaan verottamalla...
aina ei voi saada kaikkea...tietty mielipiteitä on niin monta kuin on huutavaa suutakin ja mielipiteet vaihtuvat itsekullakin tilanteen mukaan.
enemmän kapitalistisia. Sosialismista ja kommunismista kärsimme juuri nyt kaikki länsimaalaiset. Entisissä kommarivaltioissa on yritysystävällisempi ja railakampi meno ja kevyempi verotus.
http://www.intercooler.fi/steamcastle/