Annelin kaato: Ahon ja Lipposen salainen sopimus?

UPDATE_7173133 kirjoitti:

.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki teilattiin keväällä 2003 Paavo Lipposen vihan uhrina. Hakaniemen inkvisiittorin teilipyörä repi Annelin ilman että yksikään Keskustan johtaja olisi nostanut kortta ristiin vaalien voittajan, oman johtajansa Annelin puolesta. Keskusta ei tuolloinkaan kyennyt asettamaan rajoja Lipposelle ja SDP-SAK:n röyhkeydelle.

Jäätteenmäen ajojahtia pidettiin Paavo Lipposen henkilökohtaisen kostona. Mutta miksi keskustalaisten silloinen joukko, - useimmat heistä edelleenkin vallan kahvassa - taipui mukinoitta Lipposen tahtoon? Olisiko Keskustan suuren häpeän päivä milloinkaan toteutunut ilman salaista välittäjää, jossain taustalla huseerannutta vaikuttajaa. Kuka sellaisnen saattoi ollakaan?


Esko Ahon kosto Annelille tappioittensa sarjasta?
*************************************************

Neuvotteliko Keskustan entinen puheenjohtaja, entinen pääministeri ja entinen presidenttiehdokas Esko Aho salassa Lipposen kanssa tuon hämärän pelin ehdot? Olisiko tappiosta tappioon puoluettaan luotsannut, USA:sta 2002 keväisen paluunsa jälkeen silmin nähden Jäätteenmäkeen suuttunut Ajo sopinut salassa keskustalaisten puolesta koko sopan?
Oliko kyseessä kosto Annelille vai järkisyiden sanelema pakkoratkaisu, jonka turvin Keskusta säilytti asemansa pääministeripuolueena ja jolla estettiin uudet vaalit?

Kiistatta oli tuo tapahtumasarja, demokratiaamme halveksiva kaikkien aikojen punikkivedätys ainoaa laatuaan itsenäisen Suomen poliittisessa historiassa. Jäätteenmäen telomisen todellisena syynään oli todennäköisesti vain totuuden puhuminen P. Lipposesta ja tämän hämärästä vaalimatkasta WDC:ssä joulukuussa 2002.

Lipposen suuttumisen hintana sitten ylös keitetty oikeusfarssi oli samalla peite Lipposen omavaltaiselle puuhailulle, kun hän itse uskoi nousevansa EU:n johtoon jo lähiaikoina, heti tulossa olevan merkittävän vaalivoittonsa järjestettyään.

Ennen kokemattomalla kaksinaamaisuudella Lipponen veti temppunsa aivan maailman tappiin. Sen jatkotoimien huipentumana käyty käräjäistunto halvensi oikeuslaitostamme leimaten sen poliittinen oikeudenkäynnin käsikassaraksi.

Kysyttiinkö keskustalaisten todellista mielipidettä säädetyssä järjestyksessä, kun jees-miehenä tunnettu väritön Vanhasen määrättiin pääministeriksi?
Saiko puoluevaltuusto tai puoluehallitus tai edes eduskuntaryhmä sanoa sanaansa kun jotkut päättivät käytännössä kaiken poliittisen vallan luovuttamisesta SDP-SAK:lle?

Tuo kummajainen saattaa hyvinkin jäädä poliittisten salaisuuksien hämärään, joskin Esko Ahon asemaa puntaroidaan kriittisesti.

Kuka muukaan kuin Aho ja Lipponen keskustalaisia laajemmin kuulematta olisivat kyenneet määräämään Apolloa järjestämään ylimääräisen puoluekokouksen ja määrännäyt etukäteen, kenet kokous valitsee pois potkittavan Jäätteenmäen tilalle?

Vuoden 2003 vaalien aattopäivinä oli keskustalaisen sisäpiirin ilmassa jo jotain poikkeavaa. Oheinen kuuden vuoden takainen juttu tuo lisävalaistusta poliittisen mysteerin saloihin, joskaan arkistojen aarre ei suoraan vastaa aiheen kysymyksiin.
Teema on kotoisin Kokoomuksen ylläpitämän oman saitin debatista keväältä 2003 . Taltioinnista saa kiitoksen tälläkin saitilla hymiökuittaajana tunnettu Jaska Tuominen, joka ainoan osaamansa lajin, pikkuilkeilyn mielessä monisti jutun tuonne alemmas. Tekijänoikeudella julkaisen sen nyt ja tässä sijoitettuna asiaa valaiseviin raameihin.


Kokoomuksen saitilta 12.3.2003:
SH

** Jotain mätää on jäänyt Keskustan ytimeen Ahon juttujen jäljiltä. pahat kielet väittivät sitkeästi että vuoden 2000 pressanvaaleihin valmistauduttaessa olisi Ahon kampanjapäällikön valinta ollut eräs keskeinen eripuraa aiheuttanut seikka. Tehtävässään ilmeisesti epäonnistunut (?) T. Ylisaunamäki (saattaa olla niinkin että Aho mestaroi itse jutuissa liikaa, - ehkä Tapsa Y:n polkua miinoitettiin, tai sitten juttua ei oltu alusta alkaenkaan raamitettu tasapainoisesti niinkin vaativaan kampailuun kuin Hakaniemen punakoneen kaatamiseen.)
Eduskuntaryhmän, puoluetoimiston ja Ahon kampanjatoimiston kesken eivät jutut sujuneet kuten olisi sopinut odottaa.

A. RUSIN ASEMASTA SISÄPIIRIEN HÄMYILYÄ..::

( Ennakkotieto Alpo Rusin joutumisesta Valpo-Sossujen mankeliin keväällä 2002 salattiin Jäätteenmäeltä, vaikka tämä jo tuolloin toimi puolueen varapuheenjohtajana Aho siirryttyä USA:n puolelle. )

Jos tuo AJ:n pimittäminen tässä Rusi-ongelmassa on todellakin totta, niin sitten…: Päitä vadille ja äkkiä, - ja avoimesti., muuten on kivi kengässä joka askeleella, ja se sotkee askelmerkkejä!
Jos syytä ei ole, niin joka tapauksessa Apollon väen on ymmärrettävä tulla pois pensaasta lymyämästä. Hiljaisuus herättää aina epäilyjä, ja jatkuva hiljaisuus on politiikassa hengenvaarallista.


Poliittinen kolmiodraamamme
***************************

Poliittisen kolmikannan huippumme yhtälö on suorastaan traaginen: Sossut ovat vähemmistönä, mutta hyppivät silti kukkoina tunkiolla, -kiitos Kokoomuksen vallanhalun. Kokoomus on myynyt "vanhan äitinsäkin", pannut maineensa peliin pysyäkseen vallankahvassa..;
Ja juuri nyt, kun onnen/epäonnen mittauksen ajat maalisvaaleissa lähestyvät, niin osoittautuu Sonera-sekoilujen kautta, että Kokoomus ei ole ollut pystyväinen hallitsemaan itseään ja saamaansa vähäistä valtaa, vaan että valta on naapurimme sokaissut ja Kokoomus onkin sen sumentamana nostanut itsensä hirttolavalle.

Keskustalla on ollut sitten Väyrysen parhaitten päivien sosiaalinen tilaus ja avoin tie ottaa vastuuta koko valtakunnasta, valtiota hoitavana puolueena. Mutta: Keskustan sisäiset ongelmat, epäonnekkaat johtojärjestelyt ovat muodostuneet elämää suuremmiksi niin Keskustalle kuin koko valtakunnalle.

Esimerkkejä on lukuisia, joista järisyttävimpiin kuuluu 1994 Pressanvaaleihin valmistumisen ajat.
Jos Aho olisi ollut silloin lojaali Keskustan laajan enemmistön ja myös sen ydinjoukon tahdolle, eläisimme me nyt mitä varmimmin parempaa ja tasapainoisempaa elämää ( 2003 ) Paavo Väyrysen toisen presidenttikauden ja Esko Ahon kolmannen pääministerikauden valtakunnassa.

Koko maalle epäonneksi oli Esko Aholla tuolloin, 1993/4, mielessään jotkut muut kuin kunnioitus omiaan ja heidän mielipidettään kohtaan.
Vaikka Väyryselle asetettiin sittemmin useita jalkakamppeja, rohkenen sanoa, että Esko Aho kaatoi Väyrysen ja mestasi samalla oma uransa:

Aho vaikeutti merkittävästi Keskustan asemaa ja nousua maan johtavaksi suurimmaksi puolueeksi, ja aiheutti raskaan vahingon maalle ja kansalle. Ahon sooloilujen ja harhaluulojen seurauksena olemme saaneet nieleskellä sossujen pakkovaltaa pian kahdeksan vuotta. Samaan aikaan on maan ja kansan mainetta demokraattisena länsimaisena valtiona tahrattu kaiken maailman iljetysten ja miehimysten voimin. Rääväsuiset kommarit ovat päässeet kekkuloimaan maan ulkopoliittisina "johtajina"! ( TPK ja UM )

Olen vakuuttunut, että meillä on käynyt kohtuuttoman suuri epäonni, ja että on verisesti väärin kun stalinistikommunistit ovat saaneet anastettua vallan käsiinsä, vaikka ovat todellisuudessa vain pieni vähemmistö keskusta-oikeistolaisessa maassa.

Demokratia on raskas laji ja sen taitajat ovat harvassa. Megalomaaniset epäjohtajat nousevat useimmin esiin kuin todelliset kansajohtajat.

Yhteistä hyvää eivät sellaiset tunarit osaa hoitaa, jotka todellisuudessa vaativat pystyvän työnjohdon ja selkeät käskyt toimiakseen vahinkoja aiheuttamatta toisten renkeinä..

Sossut ovat ehkä hyviä renkejä, mutta kuka onneton heidät onkaan laskenut päällepäsmäreiksi sotkemaan koko maan asiat?"



Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä