nyt kun on taas hihujen hyökkäys meneillään, niin voisimme tänne nyt kerätä jokaisen ateistin ensimmäisen positiivisen ajatuksen ateismista.
mitä positiivista kukin tuntee asiaan liittyen?
itselle tulee mieleen ensimmäisenä mielenrauha.
mitä positiivista kukin tuntee asiaan liittyen?
itselle tulee mieleen ensimmäisenä mielenrauha.
Vastaukset 32
Vanhimmat
kuten melkein aina.
käyttö. Rationaalisuus.
Vaikea valita minkä sanoisi. Ateismi on tosiasioiden hyväksymistä, ja tuo on minusta hyvin hieno juttu.
KUKAAN ei tuijota sisimpääni ja väijy ajatuksiani.
Kun olen yksin, olen aivan rauhassa. Se on hyvin vapauttavaa.
Ja se, että olen vastuussa teoistani, en ajauksistani.
Ja että toisten ateistien kanssa on helppo vaihtaa ajatuksia ja huumori pelaa. Olette helvetin hyviä tyyppejä :)
olen rauhaa rakastava ihminen, haluan olla rauhassa ja on ihanaa ettei tarvitse riehua missään jonkun uskonnon nimissä.
Minä ajattelen tulevaa kevättä ja puutarhaani.
Taikauskoton Rakkaus
Mielenrauha (?) hihihihiii...
ettei tiedä ja kestää sen tuoma epävarmuus.
Dogmien sijaan on vapaus mielipiteille ja näkemyksille, erilaisille ajatuksille ja uusille ideoille. Kenenkään oveen ei naulata mitään missä kerrotaan kuinka tulee ajatella, vaan saa ajatella juuri niin kuin itse mielii. Mielikuvitusta saa käyttää, perinteisiin ei ole pakko takertua, ja muutos on mahdollista.
Ja kaikkein parasta on mahdollisuus olla väärässä. Jos joku osoittaa uusien tietojen kera, että vanha käsitys jostain olikin väärä, se hyväksytään riemulla, ja kiitetään siitä että uutta tietoa saatiin, ja ymmärrys kaikkeudesta lisääntyi.
ja taikauskosta, ei ole tarve mihinkään eikä minnekään suuntaan ajatuksia väänellä.
puusilimä sano "mielenrauha", yhdyn häneen.
maailman ja ihmisen olemukselle ja käyttäytymiselle on syy ja seuraus suhde.
"On mukavaa olla irti ateismista ja jumaluudesta ja taikauskosta, ei ole tarve mihinkään eikä minnekään suuntaan ajatuksia väänellä. "
Eli, olet ateisti joka on irrallaan ateismista..?
jumaluskon puuttumisen tippakuntaan vaikka olen ateisti.
En osaa paremmin selittää kuin sen että ei ole tarve väännellä ateismiin kuuluvia asioita, se on aivan turhaa, koska jumaluskoa ei ole.
Sellainen rauhallinen ja tasapainoinen olo. Tuntuu että voi vastaanottaa suuretkin haasteet ja vastoinkäymiset ja selvitä niistä tahdonlujuudella.
on vapaus.
Henkinen rauha ja vapaus narsistisista ja typeristä jumalista.
positiivista on kun saa vittuilla kunnolla ?
onhan ateismi tietojärjestelmä, ei uskomus ?
moniko allekirjoittaa ?
...pakko tulla selittämään. Perinteinen selitys lässyttämiseen hihhuleilla on ollut se että puhutaan uskonnoista. Mikä on sinun selityksesi??
Voiko rakastaa kun käsketään???
Ei voi!
Siksi ateismi.
Koko ajatus ateismista perustuu negaatioon siitä, että Jumalaa ei ole. Ja tähän ankkuroituminen antaa ateistille merkityksellisyyden tunteen tämän hetken elämänsä merkityksellisyydestä suhteessa Jumalaan.
Myös hypokratia on hyvin kehittynyttä ateismissa.
Kuten voimme päätellä aloittaneen nimimerkin esilletuomasta kuvitellusta teistien hyökkäyksestä ateismin rauhaisaan suojasatamaan suvaitsemattomuutta aseinaan käyttäen.
kirjoitat ?
(Koko ajatus ateismista perustuu negaatioon siitä, että Jumalaa ei ole. Ja tähän ankkuroituminen antaa ateistille merkityksellisyyden tunteen tämän hetken elämänsä merkityksellisyydestä suhteessa Jumalaan
Myös hypokratia on hyvin kehittynyttä ateismissa.
Kuten voimme päätellä aloittaneen nimimerkin esilletuomasta kuvitellusta teistien hyökkäyksestä ateismin rauhaisaan suojasatamaan suvaitsemattomuutta aseinaan käyttäen.)
Ensinäkään et näköjään tajuaa mitä Ateismi on ja tekstisi ei mitenkään liity aloitukseen.
Ai niin sori sähän olet ateisti kun vastasit.
Heti kun minusta tuli ateisti niin lopetin änkytyksen. en ennen osannut sanoa edes hihhulia kerralla.
Änkyttämiseksi meni.
Olen oppinut lisää ihania ja kauniita sanoja kuten:vittu, vitun vajakki, bedofiili ym.POSITIIVISTA.
Samalla kun minusta tuli ateisti otin käyttööni seitsemän tietokonetta joista katson mielelläni lapsensilpomisjuttuja-tosin ihmettelen miksi muut eivät niitä kanssani tahdo katsoa.
Niin. Olen hyvin tyytyväinen ja rauhallinen elämääni ateistina.
Olen lisäksi älykäs, jota en olisi jos uskoisin Jumalaan.
>"Olen oppinut lisää ihania ja kauniita sanoja kuten:vittu, vitun vajakki, bedofiili ym.POSITIIVISTA."
Kaikki käyttökelpoisia sanoja. Eikös olekin mukavaa, kun löytää oikeat sanat asioille?
Pedofiiliä et tosin vielä osannut oikein, siis kovalla peellä, ei beellä.
Hyvä että olet tiedostanut lastensilpomisasian vakavuuden. Mitä enemmän asiasta hankkii tietoa, sitä paremmin tajuaa noiden rituaalisilpomisten rikollisen luonteen.
hohhoijaa....
ihan samaa mieltä.
Kun siitintä silvotaan, niin siitä on hohhoijaa kaukana.
samaa mieltä.
...on mielenrauha ja elämän selkeys. Se ettei tarvitse pelätä.
Miksei kukaan vastaa, että ateismi itsessään on parasta? Miksi ateismiin pitää aina sitoa joku tunnetason reaktio? Eiväthän ne toki väärin tai "pahoja" ole, mutta monikin ateisti näyttää tekevän sen yleistyksen, että liittää ateistiseen vakaumukseensa sellaisia ominaisuuksia, jotka vastaavat johonkin heidän emotianaalisista tarpeistaan heidän suhteissaan esim. epäterveeseen uskonnolliseen yhteisöön. Tai maailman katsomuksellisiin kysymyksiin. Pelottaako tuntematon ja onko reaktio tuntemattomaan kieltäminen on varmaankin yksilökohtainen asia?
Se, että näitä ominaisuuksia liitetään ateismiin ei merkitse sitä, että ne kuuluisivat ateismiin. Vaan ne merkitsevät sitä, että ihminen rakentaa vuorovaikutuksensa "käsitteen ateismi" kanssa tämän mielikuvan pohjalta. Vaikka vuorovaikutus ihmisen ja ateismin välillä arjen tasolla pitäisikin sisällään joitain muita elementtejäkin.
Ihminen käy siis omaa henkistä ja fyysistäkin kehitystään läpi suhteessa ateismiin sen todellisiin tai ihmisen mielikuviin ateismista perustuvan ensihetken tarpeen takia ja johdosta, vaikka ateismin käyttäminen tähän kehitystarpeeseen voikin ajan myötä muuttua ja vastata eriaikoina erilaisiin inhimillisiin emootiohin ja tarpeisiin.
Todellinen vapautuminen ateismista voi alkaa vain näiden asioiden ymmärtämisellä ja sen läpikäymisellä onko näille asioille enää tarvetta minun elämässäni, miksi aikanaan ateistiseen aatteeseen liityin ja onko minulla tarpeen käsitellä niitä tai muita asioita enää samallatavoin.
Ateismi on ihan yhtä hyvä harrastus kuin postimerkkien kerääminen tai marjastus. Ja sinänsä se on arvovapaata. Mutta totuuden koetteleminen ja hiljalleen kasvaminen joskus vastoinkäymistenkin kautta on kuitenkin elämää.
Vapautta on tutkia asioita ilman ennakkoajatusta niiden luonteesta, elleivät ne ole sellaiset jotka ovat yleisesti tunnettuja. Vapaata ajattelua ei ole vaihtoehtojen pois sulkeminen.
Pienin askelin, omin aivoin, ystävien keskellä se on oikeaa vapautta, jos ei tahdo juosta tai olla yksin.
positiivisia ajatuksia ateismista.. se ei tarkoita ettää "jumalia ei ole olemassa"(=ateismi) nämä ajatukset mitenkään suuremmin ateismiin liitettäisiin, vaan tarkoitus oli vain tuoda esille erilaisia ajatuksia.
samalla tavoin voisi kysyä, mitä ajatuksia saatananpalvonta(=eräs kristinluulonsuuntaus) tuo ensimmäisenä mieleen.. ei se kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että se automaagisesti kuuluisi koko touhuun..
oli silloin joskus, että pääsinpä siitä kaikesta paskasta eroon ja se helpotti. Ei mikään kiva lapsuus. Helvetillä pelottelua ja sellaista kaikkea mitä nyt uskovaisuuteen kuuluu, kun lapsia kasvatetaan.
Kun alle kaksikymppisenä todella tajusin, että ne kusipäät, joita vanhemmiksi kutsutaan, jäivät sen uskonsa vangeiksi ja minä pääsin pois, niin todella helpotti.
Tunsin vahingoniloa. Itse he olivat itselleen kahleensa tehneet. Ja siinä sivussa aiheuttaneet tuskaa monille.
ateismi>ateisti>positiivinen yllätys
Uskovaisen aikaansaama yllätys on negatiivinen, koska oletusarvo teolle on positiivinen. Kun ateisti yllättää, hän tekee sen positiivisesti. Minä suorastaan tarvitsen positiivisia yllätyksiä.
On hienoa että uskovaiset hengailevat päivät pitkät netissä.
Pysyvät poissa kyliltä. Erittäin positiivista.