Neuvoja kaivataan!

Tää ei nyt liity koliikkiin, mutta muuten hyvää luettavaa:

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Tunnetekijät
Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.

Temperamenttitekijät
Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.

Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan

luettavaa..... kirjoitti:

Tää ei nyt liity koliikkiin, mutta muuten hyvää luettavaa:

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Tunnetekijät
Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.

Temperamenttitekijät
Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.

Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan

Lue lisää

vyöhyketerapiaa. Siitä on ollut monille vauvoille apua, ei tietenkään kaikille. Hyvällä tuurilla itku saattaa loppua kuin seinään. Maitohappobakteereistakin on olemassa tehokkaampoiakin merkkejä eli sellaisia, joissa on enemmän ja useampia pöpöjä. Itse käytin vauvallani Solgarin tuotteita, ovat kuulemma hyviä. EN tiedä, oliko niiden ansiota vai ei, mutta meillä masuvaivat ovat helpottaneet, vaikka herkkävatsainen on tietenkin edelleenkin.

myös... kirjoitti:

vyöhyketerapiaa. Siitä on ollut monille vauvoille apua, ei tietenkään kaikille. Hyvällä tuurilla itku saattaa loppua kuin seinään. Maitohappobakteereistakin on olemassa tehokkaampoiakin merkkejä eli sellaisia, joissa on enemmän ja useampia pöpöjä. Itse käytin vauvallani Solgarin tuotteita, ovat kuulemma hyviä. EN tiedä, oliko niiden ansiota vai ei, mutta meillä masuvaivat ovat helpottaneet, vaikka herkkävatsainen on tietenkin edelleenkin.

Lue lisää

jos ostaa maitohappobakteerituotteita, niin kannattaa varalta ostaa MAITOPROTEIINITTOMIA maitohappobakteereita, jos vaikka itkut sattuisivatkin johtumaan maitoallergiasta.

luettavaa..... kirjoitti:

Tää ei nyt liity koliikkiin, mutta muuten hyvää luettavaa:

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.

Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.

Tunnetekijät
Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.

Temperamenttitekijät
Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.

Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan

Lue lisää

höpötä joutavia (äidin pikku mussu oma höpönassu senkin piarumaakari) pehmeällä äänellä, laula kun puet vaippaa (ihan ammuvainaan äänellä, ei sillä väliä)ja sanat saa olla mitä vaan, taputtele ja silittele, nimeä ..oi kullannupun pikku varpaat...
saattaa olla imelää ja hunajaa, mutta se on sille lapselle hyvä!
Sitten kun on isompi, riittää pelkkä halus ja taputtelu ja taas se painaa omiin hommiinsa ja antaa tehä sun rauhassa...
ai niin, onko teillä kerhoa/puistoa/avointa päiväkotia/mll/srk kerhoja vanhemmille, suosittelen! Niissä on usein mm. vauvajumppaa ja muskareita...sinne vaan, saat ittelleskin uusia tuttuja ja ystäviä! Ja vauva kanssa!
Alueesi puhelinkluettelosta ja neuvolastakin löytyy tietoja!
Saat vertaistukeakin asiaasi.

näin flunssaiseen aikaan, voisit käyttää sen eka lääkärissä, saattaa olla vaikka korvatulehdus tms. Jos ei mitään löydy, koita jättää ne relatipat pois. Jos haluat antaa maitohappobakteereja vaihda vaikka gefiluskapseleihin tai hae luontaistuotekaupasta dds junioria.

myös... kirjoitti:

vyöhyketerapiaa. Siitä on ollut monille vauvoille apua, ei tietenkään kaikille. Hyvällä tuurilla itku saattaa loppua kuin seinään. Maitohappobakteereistakin on olemassa tehokkaampoiakin merkkejä eli sellaisia, joissa on enemmän ja useampia pöpöjä. Itse käytin vauvallani Solgarin tuotteita, ovat kuulemma hyviä. EN tiedä, oliko niiden ansiota vai ei, mutta meillä masuvaivat ovat helpottaneet, vaikka herkkävatsainen on tietenkin edelleenkin.

Lue lisää

jotkut väittää, että äidillä ja vauvalla on niin valtava yhteys, että myös äidille annettava vyöhyketerapia auttaa vauvvakin. Jotenkin, kun äiti rentoutuu ja rauhottuu, se vaikuttaa myös vauvaan. Et ehkä kannattaa myös muistaa ottaa rennosti ja rauhallisesti, ehkä miehesi voisi hieroa sinua tms.
Magnesium kuulemma myös helpottaisi vatsavaivoja, eli jos imetä ota magbesiumlisää ja juo kamomillateetä.

tosi hyvä huomio! On muittenki vauvojen itkut ollut loppujen lopuksi nälkää vain. Ja jos vauva jo jonkin aikaa huutanut nälkää, ka sitä ruokaa tarjotaan, se huuto voi olla jäänyt niin päälle, ettei heti tajua alkaa syömään. Ja sitte tietysti myös huutaessa nielee sitä ilmaa, mistä voi seurata vatsankipristelyä. Kannattaa miettiä myös tuota vaihtoehtoa, että olisko nälkä vielä. Muista myös röyhtäyttää syötön jälkeen. Ja ehkä kannattas jättää ne Rela tipat pois, ku syy saattaa olla niitten öljypohjassa myös. Myös maitohappobakteerejen yhtäkkinen aloittaminen saattaa tuntua mahassa ikävältä, ne kannattasiki aloittaa pikkuhiljaa.
Tosi harva imeväisikäinen on maidolle allerginen ja vielä harvempi on äidinmaidolle allergisia. Maitoproteiiniallergia on yleensä lehmänmaidille, ja yleensä alkaa vasta imemäisiän jälkeen.

oli muuten kirjoitti:

tosi hyvä huomio! On muittenki vauvojen itkut ollut loppujen lopuksi nälkää vain. Ja jos vauva jo jonkin aikaa huutanut nälkää, ka sitä ruokaa tarjotaan, se huuto voi olla jäänyt niin päälle, ettei heti tajua alkaa syömään. Ja sitte tietysti myös huutaessa nielee sitä ilmaa, mistä voi seurata vatsankipristelyä. Kannattaa miettiä myös tuota vaihtoehtoa, että olisko nälkä vielä. Muista myös röyhtäyttää syötön jälkeen. Ja ehkä kannattas jättää ne Rela tipat pois, ku syy saattaa olla niitten öljypohjassa myös. Myös maitohappobakteerejen yhtäkkinen aloittaminen saattaa tuntua mahassa ikävältä, ne kannattasiki aloittaa pikkuhiljaa.
Tosi harva imeväisikäinen on maidolle allerginen ja vielä harvempi on äidinmaidolle allergisia. Maitoproteiiniallergia on yleensä lehmänmaidille, ja yleensä alkaa vasta imemäisiän jälkeen.

Lue lisää

Minulle jo synnytyssairaalassa sanottiin, että jokainen vauva näyttää nälkäviestejä ja jo niihin pitää imettää/antaa pullosta. Vauvan itku/huuto on jo myöhästynyt reagointi vanhemmalta. Vauvan ei kuulemma koskaan tarvitse itkeä nälkää, jos jo näihin hienovaraisiin eleisiin vastataan. Ja niitä ovat: kielen ulos työntäminen, pään kääntäminen sivulle ja hamuaminen suun aukominen, käsien suuhun laitto jne. Tempperamentista riippuu, kuinka kauan vauva jaksaa näitä eleitä tehdä. No me nähtiin vauvasta heti nää eleet, jo sairaalassa. Meidän vauva ei sitten koskaan itkenytkään nälkäänsä. Itki vain muutamia kertoja ekan 3 kk aikana. Yöllä vauva nukkui äidin vieressä, joten heräsin jo vauvan liikehdintään ja hamuamiseen:öisinkään ei ehtinyt alkaa itkemään.

Vaikka vauvan nälkäitku voikin jäädä päälle kun ruoka ei tule tarpeeksi nopeasti, vauvan saa kyllä rauhoitettua. Meillä vauva huusi tuntitolkulla putkeen jolloin ei voi olla kyse enää siitä että huuto olisi jäänyt päälle.

Ja tosiaan nuo pulloruokintamäärät voi heittää paljonkin! Meillä vauva saattoi vetää kerralla pullosta ihan pienenäkin ties miten paljon ja 3kk vanhana kerta-annos oli joskus 2,2dl!

Voithan kokeilla välillä olisiko pumpattu ja pullosta syötetty maito avuksi itkuihin. Silloin on helpompi tietää onko vauva oikeasti syönyt ja miten paljon vai vain huvitellut tissillä. Jos pullo ei auta niin oma ruokavalio syyniin!