ÄLYKKYYSTESTI AAVIKOLLA
Kisan tarkoituksena oli selvittää, miten parhaalla nykytekniikalla varustetut länsimaiset osanottajat selviytyvät Australian erään kuivimman ja karuimman aavikkoalueen poikki. Matkan pituus maaliin, aavikon toisella puolella sijaitsevaan pikkukylään oli n. 500 km. Kilpailijat olivat kokeneita, erilaisiin extreme-kisoihin aikaisemminkin osallistuneita eurooppalaisia ja amerikkalaisia huimapäitä.
Jostain sattuman oikusta järjestäjille oli tullut ajatus pyytää mukaan, ikään kuin mittatikuksi, aito Australian aboriginaali – abo. Pienellä palkkiolla he olivat saanet houkuteltua mukaan erään lähtöpaikan lähellä sijainneen kaupan räystään varjossa istuneen vanhan abomiehen.
Kisaan kuukausia valmistautuneet länsimaiset kilpailijat ryntäsivät matkaan puolijuoksua ultrakeveitä titaanista valmistettuja varustekärryjään lykäten. Vettä, muonaa ja muuta varustusta oli kymmeniä kiloja. Vanha abo nousi rauhallisesti varjosta katoksen alta ja lähti löntystelemään rauhallisesti muiden perään. Varusteena hänellä oli muovikassi, jossa oli järjestäjien ostamat pari vesipulloa ja purkki ”nötköttiä”. Muuta hän ei ollut kertonut tarvitsevansa.
Matkaa tuli tehdä omin voimin, eikä yhteyttä ulkomaailmaan saanut ottaa kuin ainoastaan siinä tapauksessa jos halusi keskeyttää kisan. Länsimaiset osanottajat pystyisivät kulkemaan kohti maalia viivasuoraan, lyhintä mahdollista reittiä, jokaisella käytössään olevan satelliittipaikantimen avulla.
Parin viikon päästä, kun ensimmäinen näistä huippuvarustelluista kilpailijoista nilkutti lopen uupuneena mutta onnellisena maaliin, hän kuuli vanhan abon saapuneen perille jo kaksi vuorokautta aikaisemmin. Voitostaan varma ollut extreme-huimapää näki voittajansa nuokkumassa varjossa kylän kaupan katoksen alla.
Vuorokauden kuluttua saapui vielä yksi huonossa kunnossa oleva kilpailija. Sitten ei saapunut enää ketään. Kaikki muut olivat hienoista varusteistaan huolimatta uupuneet välille ja keskeyttäneet. Heidät oli noudettu aavikolta pelastushelikoptereilla. Ilman sijainnin ilmoittanutta satelliittipaikanninta he olisivat olleet hukassa.
Tässä testissä siis aboriginaalin Australian oloihin kehittynyt älykkyys hakkasi leikiten länsimaisen kulttuurin kehittämän älykkyyden. Länsimainen ihminen osoittautui idiootin tasolla olevaksi verrattuna aboriginaaliin.
Mitä se meille kertoo?
Kisan tarkoituksena oli selvittää, miten parhaalla nykytekniikalla varustetut länsimaiset osanottajat selviytyvät Australian erään kuivimman ja karuimman aavikkoalueen poikki. Matkan pituus maaliin, aavikon toisella puolella sijaitsevaan pikkukylään oli n. 500 km. Kilpailijat olivat kokeneita, erilaisiin extreme-kisoihin aikaisemminkin osallistuneita eurooppalaisia ja amerikkalaisia huimapäitä.
Jostain sattuman oikusta järjestäjille oli tullut ajatus pyytää mukaan, ikään kuin mittatikuksi, aito Australian aboriginaali – abo. Pienellä palkkiolla he olivat saanet houkuteltua mukaan erään lähtöpaikan lähellä sijainneen kaupan räystään varjossa istuneen vanhan abomiehen.
Kisaan kuukausia valmistautuneet länsimaiset kilpailijat ryntäsivät matkaan puolijuoksua ultrakeveitä titaanista valmistettuja varustekärryjään lykäten. Vettä, muonaa ja muuta varustusta oli kymmeniä kiloja. Vanha abo nousi rauhallisesti varjosta katoksen alta ja lähti löntystelemään rauhallisesti muiden perään. Varusteena hänellä oli muovikassi, jossa oli järjestäjien ostamat pari vesipulloa ja purkki ”nötköttiä”. Muuta hän ei ollut kertonut tarvitsevansa.
Matkaa tuli tehdä omin voimin, eikä yhteyttä ulkomaailmaan saanut ottaa kuin ainoastaan siinä tapauksessa jos halusi keskeyttää kisan. Länsimaiset osanottajat pystyisivät kulkemaan kohti maalia viivasuoraan, lyhintä mahdollista reittiä, jokaisella käytössään olevan satelliittipaikantimen avulla.
Parin viikon päästä, kun ensimmäinen näistä huippuvarustelluista kilpailijoista nilkutti lopen uupuneena mutta onnellisena maaliin, hän kuuli vanhan abon saapuneen perille jo kaksi vuorokautta aikaisemmin. Voitostaan varma ollut extreme-huimapää näki voittajansa nuokkumassa varjossa kylän kaupan katoksen alla.
Vuorokauden kuluttua saapui vielä yksi huonossa kunnossa oleva kilpailija. Sitten ei saapunut enää ketään. Kaikki muut olivat hienoista varusteistaan huolimatta uupuneet välille ja keskeyttäneet. Heidät oli noudettu aavikolta pelastushelikoptereilla. Ilman sijainnin ilmoittanutta satelliittipaikanninta he olisivat olleet hukassa.
Tässä testissä siis aboriginaalin Australian oloihin kehittynyt älykkyys hakkasi leikiten länsimaisen kulttuurin kehittämän älykkyyden. Länsimainen ihminen osoittautui idiootin tasolla olevaksi verrattuna aboriginaaliin.
Mitä se meille kertoo?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hän sopeutui omaan kulttuuriinsa erinomaisesti.
Oikeastaan uskon ettei hänestä olisi meillä apua edes kielitaidottomana bussikuskina.
Muuten mielestäni Eino Pillua kohdeltiin täällä syrjivästi. Ehkä kirjoittajan nimi on viestiä tärkeämpi? T: Kadunlakaisija.
On:)
Ei nimi miestä pahenna, vai mitenkä se nyt oli:rofl
- ellei mies nimeä.
ikään kuin "luovana tulkintana" todellisuudesta - niin se, niin kuin sana- tai muu taide yleensä, havainnollistaa meille verrattomasti niiden arvojen mahdollisen kompetenssin - myös omalta kannaltamme - jotka helposti tulemme "vieraina" torjuneeksi.
Muutama vuosi sitten TV:stä tullut dokumentti kertoi kisan tapahtumat pääpiirteittäin noin. Kisaan mitenkään valmistautumaton abo hakkasi länsimaiset osanottajat leikiten. Tarkemmin ajateltuna matka oli varmaankin pitempi kuin 500km.
Abolla oli puolellaan tämä:
Halki Australian mantereen kulkee näkymättömiä laulureittejä. Maaston muodot muuttuvat osaksi tarinoita. Niihin on liitetty elintärkeä tieto vesipaikoista ja mitä syötävää missäkin on saatavilla. Kukin alkuasukas on perinyt kappaleen laulua. Sen avulla hän voi laulaa esiin maiseman. Sama laulu jatkuu koko Australian halki, vaikka laulajien kielet ja kulttuurit vaihtuvat. Laulureitit toimivat myös kauppareitteinä. Laulut itsekin ovat kaupankäynnin välineitä. Suuri osa Australian laulureiteistä kulkee mantereen poikki pohjoisesta etelään, suuntaan josta abot ovat muinoin vaeltaneet maahansa.
Tarkemmin linkeissä:
http://www.unusualday.com/art/songlines.html
http://spiritsongs.org/Aboriginal_Australia_Totemic_Dreamtime_Dreaming_Tracks_Songlines.htm
Mutta sitähän elämä on.
Tässä vähän helpommin ymmärrettävässä selvitystä aboriginaalien laulupoluista (parhaiten jutun tajuaa lukemalla Catwinin kirjan):
http://www.kepa.fi/kumppani/1542/
että on aika metkaa, että perinteenä kulttuurissa kulkenut yhteisöllisyys voi nokittaa tuolla tavalla nykyajan menetelmät - ja vielä ikään kuin täysin "teknisessä lajissa".
Ajattelemisen aihetta monelle "jatkuvaan kasvuun" - mitä se sitten lieneekään - ja sen hedelmien kaikkivoipaisuuteen uskoville.
ihanimpia lukukokemuksiani on
Viesti oikeiden ihmisten maailmasta : Marlo Morgan
Oli hyvä, kun muistin sen pitkästä aikaa.
Huomasin, että Marlo Morgan on kirjoittanut
sen jälkeen toisen, Viesti ikuisuudelta.
Taidanpa etsiä sen käsiini.
Kirjat kertovat siis aboriginaaleista.
Kyllä meillä ihmisillä riittää oppimista toisiltamme ja eri kulttuureista.
Mikä on hauskempaa?
Meidän ns. länsimaalaisten kulttuurina pitämämme on kaupunkien syntymisen aiheuttama kulttuurimuoto. Ensimmäiset kaupungit syntyivät Lähi-Idässä ja Kiinassa n. 10 000 vuotta sitten. Siellä väestömäärät ensimmäisenä ylittivät paikallisesti sen kriittisen rajan jonka vaikutuksesta kaupungit syntyvät. Muutama tuhat vuotta myöhemmin tämä raja ylitettiin Amerikan mantereella tuloksena inkakaupungit ja -kulttuurit.
Mikä säilytti abojen tekniikan kivikautisella tasolla? Australia on laaja manner. Mantereen karut olosuhteet eivät suosineet kaupunkikulttuurin kehittymistä. Mantereen eläimistö ei ollut keskitetyn maatalouden kehittymiselle suotuisa – vetojuhdaksi ja kotieläimeksi sopivat lajit puuttuivat. Näiden seikkojen vuoksi kaupunkien syntymiseksi tarvittavaa väestökeskittymää (joka on myös kirjoitetun kielen syntymisen ja kehittymisen edellytys) ei siis koskaan päässyt muodostumaan Australiassa ennen eurooppalaisten saapumista. Koska aboilla ei ollut käytössään kirjoitettua kieltä, heidän täytyi käyttää muita menetelmiä tärkeiden tietojen säilyttämiseen ja niiden välittämiseen sukupolvelta toiselle.
Ja niin kehittyi tuhansien vuosien aikana nerokas Australian oloihin tismalleen sopiva paikannus- ja elämänhallinta-järjestelmä. -Järjestelmä, joka hakkaa huipputekniikan siinä mielessä, että satelliittipaikannin, eikä mikään muukaan tekninen vempain osaa kertoa ympäristöä silmäilemällä, mistä löytyy maata kuopaisemalla vettä juotavaksi ja lisko tai juurimukula syötäväksi.
Australian abojen aivojen em. kaltainen tallennuskyky on havaittu hämmästyttävän suureksi verrattuna länsimaisen ihmisen aivojen tallennuskapasiteettiin. Länsimainen ihminen ei ole tätä kykyä tarvinnut enää pitkiin aikoihin, koska on voinut siirtää elämälle tärkeät tiedot seuraavalle sukupolvelle kirjallisesti, ja niin se kapasiteetti ilmeisesti on ”turhana” rappeutunut tai siirtynyt muihin tehtäviin. Löytyyhän tosin länsimaissakin joskus muinaisella abokyvyllä varustettuja ihmisiä – luonnonoikkuja, jotka pystyvät muistamaan ulkoa hämmästyttävän määrän tietoa – luettelemaan virheettömästi piin likiarvoa tuhansien desimaalien tarkkuudella ja sen sellaista.
asian, aboriginaaleja ei kannata siirtää Eurooppaan, eikä eurooppalaisten kannata mennä elvistelemään autiomaahan.
Minun mielestäni se on puolitäysi.
"Sehän kertoo selvästi
tärkeän asian, aboriginaaleja ei kannata siirtää Eurooppaan, eikä eurooppalaisten kannata mennä elvistelemään autiomaahan."
Se kertoo sen, että voimme oppia joitakin oleellisia asioita toisiltamme - niin kuin tänään sinä ja minä. Hullu, joka jättää tuollaisen tiedon käyttämättä.
tämä doku nimenomaan kertoo että pidetään kulttuurit erossa.
laajaan tuttavapiiriini on kuulunut muutama "abo"
heillä ei ole minkäänlaista hinkua valkoisten sivistykseen ja heidän kivikyliinsä. harmi vaan että nämä kusipäät tunkevat abojen alueelle vaikka mihin menisi. viimeinen villitys ovat nämä pseudo urheat marsipaanin-kovat elämyspellet, joita tarvitaan puskassa yhtä pajon kuin ysimillin reikää päähän. pysykööt central parkissa ja muissa vaarallisissa paikoissa.
kunnon abo ei tarvitse meikäläisiltä yhtään mitään. jos liljan valkoinen ei pärjää puskassa ilman kännyä ja muita suuntimia, älköön edes yrittäkö oppia heiltä mitään, diggeri doo riittää näille pölkkypäille abo kulttuurista.
hyh helvetti.
Eli vaikka kukin syntyy ja elää pitkölle "omissa kuvioissaan", niin turhia aitoja ei kannata rakennelle. Niitä on tässä maailmassa tällä hetkellä liikaa.
Enkä tarkoita "ovet auki" -politiikkaa - vaan että elintaso- ym. kuilut tulisi saada täyteltyä.
kyllä se on kukkua että tätä hommaa pitäisi hoidella jonkun vinksahtaneen hyysärin halujen mukaan, tai jonkun joutilaan yläluokan sukkahousukerhon oikkuja nuodattaen. niin että herrasväki pääsee bongo-bongo maahan maksettua humppaa katsomaan. kyllä se kuule on niin että
esim. uuden -guinen jätkät ei halua edes lorauttaa sinne päin missä sinun ah niin suvaitsevainen persoonasi pällistelee.
jos saisivat tehdä sen jätevesijärjestelmään.
tarvetta höyry-hyysäreiden järjestelmille.
pärjäävät vallan mainiosti ilmankin.
sanansa ennen kuin iso joki tulvi.
tämä on vakava asia.
- enkä sitä paitsi muillakaan.
Tämähän on täyisin epärelevantti vertaus älykkyyteen. Aboriginaalien selviytyminen aavikolla pohjautuu kokemukseen - yritykseen ja erehdykseen - pieneen evoluutioon vuosisatojen aikana. Esi-isien opetusten noudattaminen vaatii toki jonkin verran älykkyyttä.
Toisaalta, enpä usko, että aboriginaali pärjäisi 12 päivää omin nokkinensa talvisessa Helsingissä, jos hänelle annettaisiin vain purkki nötköttiä ja pari vesipulloa.
Hän ei osaisi edes KELAn toimistoon tai anoa kaikkia mahdollisia sosiaaliavustuksia.
Tammikuun pakkasissa abon kannattaisi ottaa mallia kotoperäisten spurgujen vuosikymmenten kokemuksesta. Öisin hän matkisi, miten kääridytään sanomalehtiin ja mennään roskikseen nukkumaan.
Mielenkiintoisempaa olisi ollut laittaa kilpailivat sekä abo molemmille vieraaseen maastoon. Abollahan oli aivan selvä kotikenttäetu!
Todellisesta älykkyydestä tuollainen primitiivinen kulkeminen paikasta A paikkaan B ei kerro juuri mitään.
P.S. Eihän kengurun poikastakaan neroksi kutsuta, vaikka osaakin etanan kokoisena synnyttyään heti tiensä kenguruemonsa pussiiin!
olen itsekin seurannut sivusta kumpaakin kulttuuria, että jotain ehkä tietäisin.
yhteistä näillä kulttuureilla on kuningas alkoholin palvominen. samat ilmiöt - lieve-
näkyvät esim. darvinin laitamilla ja ah niin puhtoisessa helsingissä, heimojen pitäessä kokouksiaan, valkoisen miehen tulilientä palvoen.
Minulla on muusikkoystävä australiasta, joka kertoi ihan samaa joskus, aboriginaalit haisevat viinalle ja ovat aina kännissä, kuulemma kaikki:)
Pienenä mainoksena http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=353121696
Tämän herran kanssa on tehty musaa kimpassa ja loistava muusikko vaikkei olekaan suomalainen:)
kaikki.
vaikka mistä ja sit uskot tuollaiseen paikkaansa pitämättömään sontaan. Muistanpa Australian olympiajoukkueestakin ainakin yhden abon, joka oli/on yleisurheilulajissaan (olikohan juoksija) maailman huippua. Ei viinaa juomalla sellaiseksi päästä.
Robert Hughes: “THE WORLD'S LAST GREAT ART MOVEMENT”
Aboriginaalitaide on nykyään maailmanluokan nykytaidetta. Esim. karttamaiset pisteistä koostuvat maalaukset olivat ja ovat karttoja maalaajan omasta maasta. Jokaisella on oma alueensa, jota saa maalata. Jokaisella on oma eläin, jota saa maalata. Jotkut maalaavat esim. äitinsä maata. Suhde maahan on se tärkein konsepti, ei siis vain taiteessa vaan ylipäätään heimon sisällä. Taide vain kuvastaa ajattelua. Me näemme maalausta katsoessamme vaikkapa abstraktin pistemeren. Jollekin toiselle katsojalle se on jotain ihan muuta, esim. kartta sen puun luo, josta löytyy witchety grubeja (valkoisia, proteiinipitoisia matoja).
http://www.aboriginalartonline.com/aboriginalpainting/index.php
Minuutin esittely abotaiteesta:
http://www.youtube.com/watch?v=CKqA3RteH1A
kova boksarikin, lionel rose oli välisarjan maailmanmestari. ei mikään turha jätkä, kohdeltiin kuulema ausseissa sankarina vaikka abo
olikin.
abo-mickjagger:
http://www.youtube.com/watch?v=rUTDpBiXJ9Y&NR=1
toistaa toistamasta päästyäänkin tuota samaa vaikka se osoitettaisiin kuinka monta kertaa valheeksi ja rasistiseksi
Miksi Eino Pillua syrjitään, vaikka hän on avoimiesti homo?
Ylläpitäjä on rasistinen homovihaaja?!
liian kova pala moverille purtavaksi
No sehän kertoo sen, että jokainen rotu tuntee oman maansa eli eiköhän tuo afrikkalaisten ja musujen virta tule käännyttää takaisin-ainakin haittoja aikaansaaneiden kohdalta eikä uusia pidä ottamaan.
onks eikasta havaintoo