Väinö Linnan sota-ajan tapahtumiin sijoittaman Koskelan perheen jäsenen ympäristössä oli alikersantti Rokka joka sanoi, että: "älä sie ala pelkoon tottumaan lyö aina vaan maahan kun siltä tuntuu se on oikein" Lainaus oli karkea, mutta niin on kirjoittajan unesta heräävä pollakin.
Mutta se soveltuu mainiosti ateismin haastamiseen siinä, että ateismi esittää, että mitään ei tarvitse pelätä. Tai ehkä, pikemminkin että sitä mihin ei usko sitä ei tarvitse pelätä. Se sinänsä on oiken. Tai ehkä vieläkin tarkemmin mitä ei voida todistaa ihmisen tuntemin menetelmin ei tarvitse pelätä. Ja sekin on sinänsä oikein, koska perusperiaatteena on ihan hyvä, että pelko pois ja baanalle. Edellyttäen, että osaa olla siellä niin, ettei saa sielulleen haavaa.
Mutta, jos emme usko, että esim. kranaatti on vaarallinen vaan kokemattomuuttamme ajattelemme, että osa niistä on vaarattomia, me emme silloin ole valmiita reagoimaan siten kuin tilanne vaatii.
Jos, siis pelko ei ole jokin sellainen tunne
tai kentien vielä jotain enemmän mikä on ihmisessä, joka ohjaa ihmistä rationaalisella tavalla tai epärationaalisella varomaan jotain sellaista mikä on todellista tai epätodellista, niin me emme osaa reagoida oikealla tavalla.
Joten paa sie aina käet ristiin kun koet, että pelkäät se oikein. Siin sie et menetä mittään.
Mutta se soveltuu mainiosti ateismin haastamiseen siinä, että ateismi esittää, että mitään ei tarvitse pelätä. Tai ehkä, pikemminkin että sitä mihin ei usko sitä ei tarvitse pelätä. Se sinänsä on oiken. Tai ehkä vieläkin tarkemmin mitä ei voida todistaa ihmisen tuntemin menetelmin ei tarvitse pelätä. Ja sekin on sinänsä oikein, koska perusperiaatteena on ihan hyvä, että pelko pois ja baanalle. Edellyttäen, että osaa olla siellä niin, ettei saa sielulleen haavaa.
Mutta, jos emme usko, että esim. kranaatti on vaarallinen vaan kokemattomuuttamme ajattelemme, että osa niistä on vaarattomia, me emme silloin ole valmiita reagoimaan siten kuin tilanne vaatii.
Jos, siis pelko ei ole jokin sellainen tunne
tai kentien vielä jotain enemmän mikä on ihmisessä, joka ohjaa ihmistä rationaalisella tavalla tai epärationaalisella varomaan jotain sellaista mikä on todellista tai epätodellista, niin me emme osaa reagoida oikealla tavalla.
Joten paa sie aina käet ristiin kun koet, että pelkäät se oikein. Siin sie et menetä mittään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Käsien ristiin paneminen on paniikkiratkaisu, joka kertoo siitä, että ihminen on henkisesti valmistautumaton. Hän yrittää taikauskoisilla rituaaleilla ja loitsuilla karkottaa pelkoa. Joskus siinä jopa onnistuen.
Kestävämmän ratkaisun tarjoaa meditaatio. Se jos jokin opettaa kohtaamaan vaikeat tilanteet. Ilman paniikkia, ilman taikauskoa.
Ei halua pelätä?
Ehdin juuri avautua aiheesta ennen aloitustasi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000040655154
Itse halusin tuoda sitä puolta asiasta esiin, että pelolle voi olla löydettävissä perustellut psykofyysiset syyt, joilla voi olla perustellut syyt.
Tästä johtuen pelkojen kenttää tutkimalla voidaan saada selville paitsi niitä tekijöitä, jotka mahdollisesti ovat ne kokijalleen aiheuttaneet, niin myös ehkä sellaisten "aistimusten" kenttä jossa voidaan spekuloida siitä, mikä on niiden merkitys kokijalleen tai ehkä isommalle ihmisjoukolle.
Jumalanpelko on sellaista kunnioitusta Häntä, lähimmäistään ja itseään kohtaan, jossa kieltäydytään sellaista toimenpiteistä jotka ovat ristiriidassa sen suhteen miten heihin tulisi suhtautua raamatun sanoman mukaan.
Jos ei mitään pelkää voi silti miettiä mistä se johtuu. Ja tätä kautta ymmärtää miksi ei pelkää.
Itse olen sitä mieltä, että peloilla väärinkäytettynä voidaan vaikuttaa ihmisen psyykeesen ja tätä kautta saada jopa pysyviä vaurioita aiheutettua niille mekanismeille ihmisen psykofyysisessä kokonaisuudessa, joilla hänen aivokemiaansa säätelevä laitteisto toimii.
Ja tässä onkin ehkä suurin filosofinen ero kristinuskon ja ateismin välillä pienoiskoossa.
Kristinuskossa oletetaan vaikkapa aivoihin liittyen että, niiden kemia on vain "heijaste" niistä mekanismeista ja niiden tilasta, jotka kemiaa säätelevät. Eikä "kemia" itsessään ole se ilmiö mikä säätelee siitä (aivokemian tilasta) johtuvia ilmiöitä.
Tämän johdosta monet suhtautuvatkin aika skeptisesti siihen alkuasetteluun jonka ateistinen ajattelu tuottaa lähtökohdakseen.
Toinen seikka mikä tietysti erottaa "aatteiden" kannattajat on se, että toinen uskoo Jumalaan ja toinen uskoo, ettei jumalaa ole.
Kiitos linkistä avaamaasi keskusteluun. Luen sen myöhemmin tänään, mutta nyt on pakko mennä ulos, että aivot saa happea ja nivelet liikettä osakseen.
Aivokemiani on oma asiani ja en antaisi sitä minkään mielikuvitusolennon haltuun.
Luterilaisessa maassa kasvatuksen saaneena, pelko tulee jo perintönä syntyessä. Asioita tutkimalla saa asioita selville.
Jotkut asiat on vain tehtävä itse.
Aivokemia ajatustani tahdoisin vielä tarkentaa siten, että on ihmisen fysiologiassa on olemassa sellaiset tekijät, jotka saavat aikaiseksi nämä kemiallisesti aikaansaadut muutoksen ihmisen aivojen välittäjäaineiden "kemiallisessa tasapainossa". Ja tämä kemia itsessään on tietyllätavalla reaktaatiota siitä miten näitä aineita tuottavat ja käsittelevät kokonaisuudet toimivat. Oma kysymyksen alansa on kuinka ihmisen kokonaisvaltainen toimintakokemus ympäröivästä todellisuudesta käsittelee ne tiedot, jotka vaikuttavat niihin osiin ihmisestä jotka ovat ne joiden välillä tämä aivojen kemiallinen vuorovaikutus tapahtuu.
Ihminen on varsin monipuolinen antureiden, lähettimien ja vastaanottimien kokonaisuus. Jonka todellisesta toiminnasta voidaan saada varsin vähän ja rajoitetusti tietoa lääketieteellisen koulutuksen ulkopuolella olevien ihmisten käyttöön.
Jos siis on näin, että aivokemialliseen vuorovaikutukseen osallistuviin "elimiinkin" tai niiden osiin voidaan vaikuttaa muun olemassa olevan "anturoinnin" kautta, joka ihmisessä on?
Niin tällöin me emme voi sulkea sitäkään vaihtoehtoa pois, että me emme tunne kaikkia ilmiötä ja näiden antureiden reaktiota kaikenlaisille viesteille. Tämä on mielestäni se mahdollisuus, joka antaa ajatukselle myös Jumalan mahdollisuudesta osallistua tähän prosessiin tietyn "oikeutuksen". Se ei toki todista sitä. Usko on kuitenkin jotain enemmän.
Vaikka varsinpaljon näistä asioista tiedetäänkin.
Älä annakkaan aivokemiaa mielikuvitus olennoille.
Itse luin pienenä Flash Gordon sarjakuvia. Mutta toivotaan, ettei tämä pieni mielikuvituksella altistuminen kuitenkaan kostaudu loppupeleissä? (vitsin tynkä?)
Miten ajattelet Luterilaisen pelon. Itse olen alkanut ajattelemaan, että yhä enemmän Herran haltuun jättämällä asiat tulee tehdyiksi ja saa itse lepoa.
Luen seuraavaksi aiemmin lähettämäsi linkin.
Kiitos
lyhyesti - helvetin pelko.
Pyrin ajattelemaan nykyisin että jos pelkää helvettiä, sinne joutuu juuri pelkäämällä sitä. Jos siis oletetaan että jonkinlainen helvetti on olemassa.
Ihminen luo itse oman todellisuutensa. Kuitenkin olen kokeilemalla selvittänyt itselleni että massana ihmiset miltein kaikki pelkäävät helvettiä ja pyrkivät ruokkimaan tätä ajatusta ja taputtamaan toisiaan olalle sen johdosta. Taivasmentaliteetti on myös mahdollista, mutta ei yleisesti hyväksytty mielentila, helvettimielentilassa olevat pyrkivät sabotoimaan sitä urakalla, ja jos ei muuten onnistu, ainakin kääntävät selkänsä. Haastattelin joulun aikaan muutamia ystäviäni, miksi he nykyään eivät pidä yhteyttä kovin usein. Yksimielinen vastaus oli, että olen liian hyväntuulinen ja onnellinen ja he kokevat sen rasittavaksi.
Kultainen keskitie, tasapaino, neutraalius ovatomakohtaisesti minulle ateismi, en usko mihinkään, enkä varmasti ainakaan myönnä uskovani mihinkään. Näin vältän itselleni vahingollista tarttumapintaa. Teflon is best.
että pitäisi alkaa pelkäämään olemattomia jumalia?
tiesitkö, että vanhempien tehtäviin lapsia kasvattaessa kuuluu kertoa, mitä kannattaa pelätä ja (lue->) mikä on vaarallista. en koe esimerkiksi moottoritietä kovin pelottavana asiana, mutta vaarallista siellä on juosta silmät ummessa.
liekö myöskään viisasta pelätä kranaatteja? eikö olisi fiksumpaa tiedostaa niiden vaarallisuus ja toimia/menetellä oikein jotta kukaan ei loukkaannu?
ethän nyt vain sotke pelkoa ja vaarallisuutta keskenään?
p.s. mitäs pelättävää niissä hihhulin jumalissa muuten oikeastaan edes olisi? nehän oli kilttejä ja rakastavia?
Kiitos mielipiteestäsi.
Jaan kanssasi saman mielipiteen siitä, että olemattomia jumalia ei tule aloittaa pelkäämistä.
Vanhemmuudesta jaan samat näkökannat kanssasi. Ehkä hieman erilaisella painotuksella niistä asioista joita et maininnut, mutta muuten olen samaa mieltä.
"Kranaattia" käytin metaforana pelon aiheuttajasta sen tarkempaa vielä siihen kantaaottamatta mikä on se perimmäinen syy miksi pelkoa esiintyy.
Esitin ajatuksen siitä, että voiko pelontunteella olla joissain tapauksissa sellainen merkitys, että ne voivat varoittaa vaarasta.
Hihhuihin en ota kantaa, koska sana itsessään pitää sisällä jotain sellaista, mikä auttaa ateistia ilmeisesti jäsentämään tai määrittelemään sitä kuinka hän voisi suhtautua tiettyyn monimuotoiseen asiaan yksiselitteisyydellä.
Jumala vihaa syntiä, mutta tahtoo tehdä armonsa niille tuhansille ja taas tuhansille, jotka syntejään katuen tahtovat kääntyä Hänen puoleensa.
"Herran pelko on viisauden alku"
pysytään niin juuri uskovaiset käyttävät kaikkeen yksiselitteisyyttä,kaikki olisi peräisin yhdestä tyypistä ja yhdessä kirjassa olisi kaikki mitä koko universumissa on tapahtunut.
Ja viellä ihmisten (32kpl) kirjoittama kirja ilman väitteiden paikkansapitävyyden todisteita.
...tähän pienen pätkän joka taisi hukkua tuonne unohtuneeseen ketjuun, sillä mielestäni se sopii juuri tähän aiheeseen. Tässä uskalias kehotus niille jotka uskovat jumalaan:
Teepä tällainen ajatuskoe: kuvittele hetki ettei jumalaa ole - ei siis niin että sinä hylkäät jumalan joka heti alkaa punoa hirmuisia suunnitelmia sinun pääsi menoksi vaan avaa silmäsi ja katso - jumalaa ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eikö tunnu huojentavalta? Kuin kivi vierähtäisi sydämeltä. Uskon että pystyt siihen sillä minäkin pystyn hetken verran kuvittelemaan millaista olisi uskoa jumalaan. Sitä sanotaan mielikuvitukseksi.
Usko (kristinuskon) jumalaan on kuin ostaisi paketin johon kuuluu jumala ja helvetti - ja raamatun ja pappien ristiriitaisista ohjeista johtuen kukaan ei voi olla aivan varma että tekee juuri jumalan tahdon mukaan ja pystyy välttämään helvetin. Sunnuntai-iltaisin sen kyllä kuulee radio Deiltä; huolestuneet uskovat soittavat sinne ja kyselevät enemmän ja vähemmän tuskissaan että mitenkäs nyt kun siinä jakeessa sanotaan niin ja tuossa noin ja miten tästä pitäisi ajatella - ja L.Meller sitten selittää seikkaperäisesti oman käsityksensä....
Ilman tuota pakettia ei siis ole helvettiäkään - ja tässä kohtaa monet tännekin kirjoittelevat uskovat tekevät jonkinlaisen ajatusvirheen. He luulevat että ateisti ei usko "tuohon" Jumalaan joka häälyy tuossa aivan konkreettisena helvetteineen kaikkineen. Mutta ainakaan minä en usko koko pakettiin, ja se tarkoittaa että voin elää ilman pelkoa.
Tietysti minäkin pelästyn jos vaikkapa olen putoamaisillani jyrkältä kalliolta, mutta en elä pelon vallassa.
Kiitos vastauksestasi.
Mielestäni antamasi "ajatuskoe" oli vaikeasti hahmotettavissa. Mutta se johtuu taaskin vain kerran minun omasta mielestäni minusta omasta itsestäni, etten ehkä jostain syystä osaa ajatella itse ajattelevani samoin. Ja siitä syytä ehkä tämä esilletuomasi ajatuskoe oli itselleni vaikea. Mutta kieltämättä se sopi hyvin tähän paikkaan.
Tunnet siis L.Mellerin? Mutta tiesitkö, että L.Meller on ihminen siinä missä muutkin ihmiset?
Eräs henkilö, johon kannattaisi ehkä tutustua on myös D.Wilkerson. Tai Suomalaisista kirjailijoista Tapio Nousianen. Myös yksittäistä kirjoista tahtoisin mainita, ehkäpä kirjan nimeltä Veren kemia. Joka nimestään huolimatta ei ole pelottava sisällöltään vaan käsittele lääkärin kirjoittamana niitä aineen vaihdunnallisia tapahtumia joihin ihmisen verenkierto on osallisena. Ja mitä veri itsessään on. Kirja edustaa hieman "vanhempaa" 70 luvulla olemassa ollutt kirjoitettua tapaa esittää ajatukset neutraaleina. Verrattuna nykyään jonkin verran kreationistisessa kirjallisuudessa esiintyvääm tapaan luoda ilmiöille uskonnollisuuden mahdollistava selitys.
Muutenkin suosittelen kirjapainon nimelta Ari kustannus teoksia. Niitä voi löytää mm kirjastojen käsikirjastoista. Jotka ovat myös muilta osiltaankin kansakuntamme tietouden aarreaitta. Ja, jotka kykenevät osoittamaan moneenko kertaan samat pyörät täytyy aina uudelleen keksiä. Erilaisiin käyttötarkoituksiin keksittävät pyörät voisi vielä ymmärtää, Mutta se, että samaankin tarkoitukseen näin tehdään tuntuu jo ainakin joskus siltä, että se kertoo karua kieltään siitä, että kaikkia asioita on vaikea käsittää.
...sanoin, etten elä pelossa. Miksi ihmeessä pelkäisin kirjaa jonka nimi on "Veren kemia"? Eipä tässä kovin pitkälle pötkittäisi ilman verta...
En tunne L. Melleriä mutta uskon kyllä hänen olevan todellinen ihminen. Hänellä tuntuu olevan aika suuri auktoriteettiasema päätellen siitä minkälaista soopaa hän saa radiossa puhua viikosta toiseen - ja joku siihen tuntuu vielä uskovankin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä siinä että kirjastot ovat aarreaitta. Etsiskelen niistä milloin mitäkin, ehkäpä törmään myös mainitsemiisi kirjoihin ja kustantajiin.
Kertoisitko mitä tässä yhteydessä tarkoitat "pyörän uudelleen keksimisellä"?
No hyvä, että et pelkää, mutta pohdi myös sitä, että luetko toisen esittämää kirjallisuutta. Ei se pakko ole, etkä ole missään velassa näin tehdä. Monet vain ajattelevat, että tekevät asioita toisille mieliksi. En tunne ketään tänne kirjoittavaa ja siksi pahoittelen, että joskus se mitä kirjoitan käsitetään liian henkilökohtaisesti.
En minäkään L Melleriä tunne. Ehkä tarkoitin lähinnä, että tiedät "ilmiön" ja henkilön L Meller?
Hänellä tuntuu tosiaan olevan sellainen mimiikka ja muukin kokonaisvaltainen tapa esiintyä, joka kielii siitä, että hän tilanteissa joissa esiintyy on sisäistänyt sen ajatuksen, että hänen on esiinnyttävä ja puhuttava auktoriteetillä.
Tämä on vaikea asia sanoin puettavaksi, mutta jos osaat lukea mitä kirjoitin niin, ettet lisää siihen mitään voit ymmärtää mitä tahdoin sanoa.
Tällainen ihmisten "psykologisten profiilien" luominen ei ole kiellettyä myöskään "julkisuuden"
henkilöistä. Oikeastaan on aika tärkeää tietää ja ymmärtää niitä tekijöitä, jotka aikaansaavat ja laukaisevat ihmisissä erilaisia käytösmalleja.
Mutta tämä ei myöskään mielestäni selitä pois sitä tosiasiaa, että osa näistä tekijöistä ei voisi olla, sanotaanko se nyt suoraan Jumalan aikaansaamia?
Tiesithän että "business is business and Moses is Moses" monessa tapauksessa. Tässä en vedä yhtäläisyysviivaa edellä käsittelemäni persoonan ja esittänä sloganin välillä.
Uudella pyörällä tarkoitan sitä tietoutta joka on esitettynä monessa vanhemmassa upeassa teoksessa varsin monipuolisesti. Mielestäni tällaisissa hieman iäkkäämmissä kirjoissa tiede tuntui olevan enemmän arvovapaata aluetta kuin se nyt on. Osaksi tieteen polarisoitumisen (mikä on aivan liian vahva sana tähän asiaan) takia sille on yhä enenevässä määrin alettu hakea (tai keksiä mikä myöskin on liian vahva sana käytettäväksi tähän)sellaisia selittäviä "elementtejä", jotka ottavat kantaa siihen ovatko niiden "taustalla" olevat tekijät johtuvia Jumalasta tai eivätkö ne ole.
Mielestäni tällainen asetelma ei ole hedelmällinen. Koska se tekee tieteeseen tutustumisen lähtökohdiltaan siitä kiinnostuneiden "toisinajattelijoiden" motivaatiot ja lähtökohdat "vääriksi". Sekä aiheuttaa ylimääräistä skismaa itse asian kustannuksella. Jopa osittain estäen itse varsinaiseen asiaan kiinnipääsemisen tai sen käsittelyn.
Tästä syystä tulisi olla oma tieteenfilosofian kuolukuntansa joka kävisi näitä keskusteluja julkisuudessa, koska näillä on myös oma "totuusarvonsa" olevaisuuden luonteen määrittelytavoissa ja "käsittämisessä". Lisäksi uskon, että tämä voisi olla varsin populaariksi osoittautuva tapa tuoda tieteellisen ajattelun lähestymistapaa lähemmäksi sitä arjentasoa, jossa sen metodeita voisivat kansalaiset käyttää arjen elän ongelmatiikan ratkaisumalle haettaessa. Myönnän, että esittämäni ajatus on ehkä ideaali. Vaikka valitan sitä, etten ole oikeen itse ole idealisti
Että jumalaan olis hyvä uskoa niinkus varmuuden ja pelon vuoksi? Vittu mitä kuraa tuokin teksti taas. Vertaus kranaattiin on jo niin ontuva että kastemadonkin liikkuminen näyttää tasaiselta sun juttuus verrattuna.
Varmuuden vuoksi pelon tunteminen on myös olemassa oleva ilmiö mikä voidaan "ohjelmoida" ihmiseen. Sellaisessakin muodossa, joka vahingoittaa ihmisen psyyken alueen autonomiaa suhteessa siihen kuinka hän saa tietoa käyttää ja millaisen reaktion tämä "kielletyn" tiedon kohtaaminen saa hänessä aikaiseksi.
On myös olemassa tervettä varmuuden vuoksi tunnettavaa pelkoa, kuten esimerkiksi vaikkapa sellaista mitä kobrien hoitajan tuntea, että pärjää työssään parhaiten
Kura teksissä johtuu siitä, että sen kirjoittaja on savea. Maasta tullut ja maaksi jälleen tuleva.
Kastemadoista en jaa samaa mielipidettä kanssasi. Kranaatti metafora oli tässä yhteydessä käyttökelpoinen. Mutta olen sitoutunut siihen, että tarvittaessa olen valmis taistelemaan sen eteen, että sinulla on oikeus vapaaseen omaan mielipiteeseesi.
Tämä vastaus oli mielestäni "jargonia" ei siksi, että se asiasisällöltään olisi jotain sellaista. Vaan siksi, että se osoittaa sen millainen merkitys on sillä kuinka kevyesti tai vahvasti ihminen sitoutuu siihen mitä hän sanoo.
Ylimielisyys on omituista, mitenhän siitä saatavaa tietoa voisi parhaiten vältellä?
on paljon viisaampaa kun käsien ristiminen kun on kranaatteja lähellä.
Taitaa krisset olla heikoilla itsesuojeluvaiton suhten.