vanhempien pitää vaatia, että lapset hoitavat
itse lemmikkinsä, ne kyllä yrittävät lintsata ja
siirtää vastuun äidille, mutta ei kannata antaa
periksi,
itse lemmikkinsä, ne kyllä yrittävät lintsata ja
siirtää vastuun äidille, mutta ei kannata antaa
periksi,
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavan usein kuulee ihmisten sanovan,
että "ei lemmikkiä voi ottaa, kun ei se lapsi
kuitenkaan huolehdi...."
Itse olen tavannut mm. erään tyttölapsen (nyt 9
v.) joka vuosi sitten otti lemmikikseen gekon.
Huolehtii siitä aivan itse (ruokkii ja siivoaa
terraarion, ainbut missä tarvitaan isomman apua
on terraarion suursiivouksen yhteydessä hiekan
tyhjennys terraariosta ja terraarion kantaminen
kylppäriin pesua varten ja takaisin).
Tyttö otti ensin selvää eläimestä, tiesi (kun
tavattiin) aika paljon enemmän kuin monet
aikuiset viitsivät ottaa selvää gekkoja
hankkiessaa. Sitten vanhemmat otettiin kainaloon
ja lähdettiin hankkimaan liskoa.
Tästä kaikesta on seurannut se, että kaikki
lähipiirin vanhemmat ovat muuttaneet käsityksiään
paitsi lapsista (vastuuttomina lemmikinpitäjinä)
myös matelijoista.
Minä siis kannustan kaikkia vanhempia puhumaan
vakavasti lasten kanssa, jos he lemmikkiä
haluavat. Ensin otetaan selvää asiasta ja sitten
tehdään selväksi, että jos eläimestä ei
huolehdita, se ennemmin annetaan pois tai
lopetetaan kuin annetaan sen kärsiä siitä ettei
lapsi huolehdikaan siitä. Tästä seuraa myös se,
että lapselle ei kannata ostaa liian vaativaa ja
suuritöistä lemmikkiä, akaattikotilot ovat
loistavia, samoin sauvasirkat. Pienet gekot ovat
myös listan yläpäässä, mutta tässä kohtaa astuu
kuvaan jo harkinta.
Lemmikin HANKKIMISESTA on aina vastuu VANHEMMALLA
vaikka hoitovastuu olisi lapsen.
ja niinhän se käytännössä onkin
että vanhemmat ovat vastuussa
ei lapset vastuuta osaa ottaa
mutta kyllä ne vedättää jos
vanhemmat eivät ole tiukkana