Hei!
Etsin Seinäjoelta (siksi täältä, että pystyisi sitten helpommin näkemäänkin toisen kanssa) asuvia naispuolisia ihmisiä ystäviksi kahvikupin äärelle rupattelemaan, shoppailemaan, harrastuskaveriksi, ulkoilemaan, joskus vaikka viihteelle lähtemään, jakamaan elämäniloja ja -suruja, nauramaan yhdessä, "hulluttelemaan" yms.
Monet kaverini asuvat muualla ja useimmilla täälä päin asuvilla on jo perhettä ja poikaystävät, joten aikaa kavereille ei juurikaan monillakaan enää ole (mikä on toki kovin harmillista)..
Kaipaisinkin nyt ystävää, jonka kanssa voisi jakaa elämänajatuksia ja fiiliksiä ja jonka saisi lähtemään kaveriksi erilaisiin tekemisiin jne. Ja joka toisi olemassa olollaan piritystä
tähän harmaaseen arkeen.
Oon itse eronnut juuri hiljan suhteesta ja tosi raskasta aikaa on ollut nyt ja tulee olemaankin vielä jonkin aikaa.
Haluaisin kovasti nauttia jälleen elämästä ja löytää elämänilo ja -valo ja järjen tälle kaikelle tässä elämässä.
Uskon vahvasti, että se löytyy mm. ystävistä (jotka olisi lähettyvillä) ja heidän antamasta tuesta ja olemassaolostaan.
Olen 28v neitokainen joka on luonteeltaan kovin sosiaalinen,rehellinen, luotettava, kuunteleva, puhelias ja iloinen ihminen (Nyt vain oon toki ollut aika paljon allapäin..)
Tykkään ja uskallan päästää sisäisenlapsen aina silloin tällöin valloilleen..:D
Tärkeitä ja iloa tuovia asioita itselleni ovat mm. tanssiminen ja laulaminen.
Käyn myös koiran kanssa kävelyllä päivittäin. Jumppaan omaksi ilokseni muutamia kertoja viikossa ja nyt oon ajatellut alkaa käymään uimassa edes kerran viikossa.
Muitakin harrastusehdotuksia otetaan vastaan, jos vain ois se harrastuskaveri..:)
Ei muuta kun viestiä tulemaan, kaikki, uusia ystäviä kaipaavat!!:)
Etsin Seinäjoelta (siksi täältä, että pystyisi sitten helpommin näkemäänkin toisen kanssa) asuvia naispuolisia ihmisiä ystäviksi kahvikupin äärelle rupattelemaan, shoppailemaan, harrastuskaveriksi, ulkoilemaan, joskus vaikka viihteelle lähtemään, jakamaan elämäniloja ja -suruja, nauramaan yhdessä, "hulluttelemaan" yms.
Monet kaverini asuvat muualla ja useimmilla täälä päin asuvilla on jo perhettä ja poikaystävät, joten aikaa kavereille ei juurikaan monillakaan enää ole (mikä on toki kovin harmillista)..
Kaipaisinkin nyt ystävää, jonka kanssa voisi jakaa elämänajatuksia ja fiiliksiä ja jonka saisi lähtemään kaveriksi erilaisiin tekemisiin jne. Ja joka toisi olemassa olollaan piritystä
tähän harmaaseen arkeen.
Oon itse eronnut juuri hiljan suhteesta ja tosi raskasta aikaa on ollut nyt ja tulee olemaankin vielä jonkin aikaa.
Haluaisin kovasti nauttia jälleen elämästä ja löytää elämänilo ja -valo ja järjen tälle kaikelle tässä elämässä.
Uskon vahvasti, että se löytyy mm. ystävistä (jotka olisi lähettyvillä) ja heidän antamasta tuesta ja olemassaolostaan.
Olen 28v neitokainen joka on luonteeltaan kovin sosiaalinen,rehellinen, luotettava, kuunteleva, puhelias ja iloinen ihminen (Nyt vain oon toki ollut aika paljon allapäin..)
Tykkään ja uskallan päästää sisäisenlapsen aina silloin tällöin valloilleen..:D
Tärkeitä ja iloa tuovia asioita itselleni ovat mm. tanssiminen ja laulaminen.
Käyn myös koiran kanssa kävelyllä päivittäin. Jumppaan omaksi ilokseni muutamia kertoja viikossa ja nyt oon ajatellut alkaa käymään uimassa edes kerran viikossa.
Muitakin harrastusehdotuksia otetaan vastaan, jos vain ois se harrastuskaveri..:)
Ei muuta kun viestiä tulemaan, kaikki, uusia ystäviä kaipaavat!!:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinulla on kiva ilmoitus:) Toivottavasti se tuo tulosta. Itse olen juuri eronnut mies ja kaipaisin todella ystävää naisesta:)
Kiitos, kiva kuulla..:)
Juu, toivotaan että tuottaisi tulosta..
Mietin kyllä itsekin ensin myös sitäkin vaihtoehtoa ja mahdollisuutta, että oisko aivan mahdotonta hakea ja saada miespuolisia ystäviä..
Siis platoonistasuhdetta mieheen..
Kun en todellakaan halua enkä kaipaa mitään seksuaalista elämääni tällä hetkellä enkä myöskään pysty enkä ole valmis pitkiin aikoihin aloittamaan enkä ajatellakaan uutta seurustelusuhdetta, vaan ihan sitä, että ois kiva saada seuraa vaikka joskus esim. elokuviin, kävelylle, kahville, keilaamaan tms. vaikka sit sen miespuolisenkin ihmisen kanssa..
Ja mukavaahan on toki saada vaikka s-postia tai vaikka joskus viestiä puhelimeenkin ja iso halaus lämmittää aina..Toisi varmaan tavallaan pientä piristystä elämään ja pahan olon keskelle..
On se kumma kuinka huomaa eron tullessa, elämän muuttuvan monissa asioissa..Ennen odotteli päivittäin soittoa tai puhelua toiselta ja vaikka nyt niistä on turha haaveillakaan, niin silti tulee katseltua useasti puhelinta vieläkin, vanhaan tapaan heh..:D
Sama täällä, vanhoista tottumuksista kun ei meinaa päästä eroon:) Mulla tosin oli tässä välissä suhde joka päättyi sitten, ja edelleen katselen ja odotan viestejä ja soittoja Häneltä:( Nyt vaan on jotenkin niin sekaavaa kaikki kun en oikein tiedä miten tästä etenis ja mistä kautta alkaisin etsimään sitä mahdollista uutta ystävää ja jopa elämänkumppaniakin:) Ravintoloista ei löydy kun niitä yhdenillan juttuja ja niistä en piittaa. Kumpa törmäisin oikeaan kaupassa tai lenkkipolulla yms ja siitä alkais sitten kehittyä suuri rakkaustarina:))...Höh! taidan ola nyt aika väsyksissä kun tämmösiä täällä kirjoittelen Sinulle:), Pidetään lippu korkealla!
..Onhan se aina ikävä tunne ja outoa jäädä yksin..Tietynlainen elämän tai sisäisenmaailman tyhjyys, yksinäisyys alkaa välillä ahdistaan silloin liikaa..
Monet ei sitä kestä ja yrittävät sitten melko pian jo etsiä uutta..
Mutta sehän ei kannata tokikaan, koska jää tunteet käymättä läpi, suru jne. ja seuraavasta suhteesta tulee vain laastarisuhde, yleensä jne...
Niin vaikealta ja raskaalta kun se tuntuukin ja kuulostaakin, yksin olo, niin se tekee silti myös hyvää jokaiselle, psyykkeelle varsinkin ja voi oppia niin paljon itsestään ja oppii myös arvostamaan monia asioita ja mm. sitä kun joku toinen ihminen sitten ehkä joskus aikojen kuluttua kuuluu taas elämään..
Edes jonkin aikaa on tärkeää ja merkittävää olla vain omien ajatusten kanssa jne.
Eikä tuossa ole mitään pahaa, kirjoitella tuollaisia asioita, mitä kirjoitit..:) Sehän on vain ehkä tietynlaisen romantikon/tunteella ajattelevan ja -eläjän ajatuksia..
Että on sisällä viä haaveita siitä jostain kauniista jne.
Itse oon ikuinen romantikko, eli tuttua ja juu, tiän tunteen, kun haaveilee, että törmäisi siihen OIKEAAN kaupassa tai just, lenkkipolulla..:D
( Mm. NEON 2:n eräässä kappaleessa Joko tää sitä on lauletaan sanoin: Osuuskaupan kassallta, sut löysin sitten maanantaina. Ostin purkin maitoa ja mietin joko tää ois aitoa..jne..) Mua on aina liikuttanut, hymyilyttänyt nuo sanat, siski varsinkin, kun itse aina haaveillut sellaisesta..:)
Niin..Vaikka tää elämä ei ookaan satua, niin haluan silti uskoa siihen, että tuollaiset tapahtumat ei oo mahdottomia..
Että on mahdollista (viä joskus elämässä) saada niitä asioita mistä haaveilee ja juuri siitä toisesta ihmisestä..
Siitä, jonka kanssa vain ihan oikeasti olis hyvä ja helppo olla. Että vois tuntea ja jo aistiakin aidon rakkauden, välittämisen, ymmärryksen, kunnioituksen, luottamuksen ja lämmön kahden ihmisen välillä. Noista kaikista haaveista pitäisi vain jaksaa pitää kiinni, eikä tyytyä vähempään, eikä hyväksyä kaltoin kohtelua tai arvottomuuden tunnetta, vaan jaksaa uskoa siihen, että jokainen on onnen ja rakkauden ansainnut ja sen arvoinen..Noita mä nykyään ajattelen ja päättänyt olla lujana periaatteideni ja haaveideni kanssa, jälleen tästä eteenpäin..;)
Heh..Mäkin "runoilin", ihan yhtä lailla, no okei paljon enemmänkin, kuin sinä, mut en laita kyl väsymyksen, vaan ihan luonteeni piikkiin..hih..;)
Juu, eipä tässä kai muu auta, kun koittaa pitää lippu korkealla..:D
Oikeestaan oon nyt sanaton, Kiitos tuosta...Tulin just ravintolasta taas yksin kotiin ja avasin netin, sitten luin tään sun hienon kirjoitksen:) oot todella romantikko! Voi vitsi! Kuka oikeestaan olet? Jääkö tääkin taas tähän? Miksen koskaan löydä ketään?
Minä olen tuplasti ikäisesi eronnut mies ja nuorempana seurustellut useamman tytön kanssa vakavamminkin.
Niistä ei lopulta tullut mitään, ja sitten menin naimisiin kuvittelemani oikean kanssa.
Sekin valitettavasti loppui, mutta hyvin suureksi yllätyksekseni sain huomata, että heti erottuani aloin saada puheluja näiltä kymmenien vuosien takaisilta tyttöystäviltäni.
Ihmettelin, että miten he voivat tietää erostani, eivätkä he tienneetkään.
Kunhan sattuivat soittamaan juuri nyt.
Mikäs sen mukavampaa kuin muistella kultaista nuoruutta, josta aika on huuhtonut pois joka ainoan ikävän asian.
Nyt minulla on kolme aivan iki-ihanaa naisystävää ja todellakin platonista, mikä kyllä kuulosta tylyltä sanonnalta näin hyvistä ystävistä, joiden kanssa on ollut aikanaan vähän muutakin.
Halauksissa on sitä jotain.
Vain seksi puuttuu.
Vanha rakkaus sen sijaan tuntuu vain lisääntyneen.
Tyypillistä suomalaista väljähtynyttä avioliittoa: ollaan kavereita mutta seksiä ei enää edes kannata vongata...Kävellään, juodaan kahvia, soitellaan vuorotellen lapsille ja tehdään muutakin niin ristuksen jännittävää.
Olen 20-vuotias, Seinäjoelle muualta muuttanut nuori nainen. En ole paljoa kavereita täältä löytänyt vaikka jo puoli vuotta täällä asunut. Älä anna nuoren iän hämätä, suurin osa kavereistani on minua vanhempia. Jos haluat jutella enemmän, ota yhteyttä [email protected]
Heippa!
Kiitos viestistäsi, oli tosi kiva saada vastaus..:)
Palailen illalla paremmin asiaan s-postilla, töistä tultuani!:D
Juu no, eihän tuolla iällä toki oo merkitystä, mutta jos viihteelle joskus innostuis yhdessä lähtemään, niin ei ihan kaikkiin paikkoihin päästäis, tai siis niihin, missä ikäraja 22 tai 25v (missä yleensä itse tapaan käydä, silloin harvoin kun viihteellä tullut käytyä)..:P
Mutta onhan sitä toki paljon muutakin tekemistä, kuin viihteellä käynti..Pääasia, että sais niitä uusia ystäviä, joita vois nähdä, vaihtaa ajatuksia, viettää aikaa yhdessä jne.
Jeps...Palailen siis illalla, kun oon tullut iltavuorosta kotia ja käynyt koiraa käyttämässä asioilla..:D
Mukavaa pvänjatkoa sulle sinne!:)
Tosi mukavan oloisen etsintäkuulutuksen olet kirjoittanut! Luulenpa, että minusta saisit ystävän mainitsemiisi harrastuksiin ja viihteellekin lähtemään:) Kirjoittele osoitteeseen [email protected] niin kerron lisää itsestäni! Asustelen siis täälä Seinäjoella.
Täälläkin yksi naikkonen valmiina!
Yhtälailla kaipailen kaveria harrastuksiin, shoppailemaan, leffaan... yms. tyttöjen juttuihin! Oon kolmikymppinen ja Seinäjoelta. Laita viestiä! [email protected]
Kiitos vastauksestasi, nyt vasta näin sen, kun kävin täälä sivulla..Ei ollut tullut s-postiini ilmoitusta vastauksen tulosta, vaikka pitäsi kyllä..:(
Palaan asiaan paremmin myöhemmin, vaikka huomenna, kun nyt pakko kiirehtiä nukkumaan, kun aamuvuoro ja aikainen herätys huomenna!:)
Hei! Olen kohta 30- vuotias nainen, myös Seinäjoelta. Itselläni on vähän sama juttu, että monet kavereistani asut muualla ja eipä niitä ystäviä ole oikein löytynyt täältä. Asun avoliitossa, mutta se ei ole este ystävyydelle. Joskushan sitä pitää olla ja mennä vain "tyttöjen kesken".
Itse myös pidän siitä, että pääsisi ystävän kanssa shoippalemaan, lenkkeilemään ja kaikkea tuota samaa, mitä olet tuohon kirjoittanut.
Suurimmaksi osaksi, olen muiden kavereitteni kanssa sähköposti, puhelin yhteyden pidossa. Joten se ei ole samaa, kuin nähdä ja tehdä ystävän kanssa kaikkea kivaa. Otahan yhteyttä, jos siltä tuntuu. :)
Onpa harvinainen ketju: ei yhtään häirikköä tai ilkeilijää. Ehkä syy on hyvässä aloituksessa ja yhtä mukavissa vastauksissa. Toivon, että te likat löydätte toisistanne hyviä ystäviä.
Hei! Unohdin eilen laittaa ton sähköposti osoitteen, jotta voit ottaa yhteyttä, eli tässä: [email protected].
Hei! Jos tupa ei ole vielä täynnä kavereita, laitahan tänne meiliä: [email protected]
Olen 31 v. Seinäjoella asuva sinkku ja minunkin kaverini asuvat enimäkseen muualla, joten iloitsisin kovasti paikallisten tuttavuuksien löytymisestä.
Hei! Jos niitä ystäviä on edelleen hakusessa, niin mullekkin saa laittaa sähköpostia: [email protected]
Oon pian 24-vuotias naisenalku Seinäjoelta, reilun vuoden verran täällä asustellu ja olis kiva saada lisää ystäviä täältä :)
Etsin Loimaan seudulta harrastuskaveria..sukupuolella ei väliä.