Tyttö ei halua enää mennä kouluun. Ensimmäiset pari kuukautta meni hyvin. Alkuinnostusta kai. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi välitunneilla. Jos välitunteja ei olisi, koulussa olisi kivaa. Hän on luokan vanhimpia, oikein kiltti ja seurallinen ja vähän arka. Välitunnilla kukaan ei leiki hänen kanssaan niin, että siihen voisi luottaa. Kaikki juoksevat jossain vaiheessa pois. Jos hän alkaa puhua muille, niin he eivät ehkä pysähdy kuuntelemaan tai eivät jaksa kuunnella loppuun asti. Joskus joku on kuunnellut kun hän on kertonut, ettei tykkää siitä kun hänet "jätetään". Mutta kukaan ei ole kuitenkaan muuttanut tapojaan. Tyttö on onnellisena ollessaan suosittu ja hauska. Mutta pieni vastoinkäyminen masentaa niin, että siitä on vaikea piristyä ja luontevasti houkutella kavereita mukaansa. Nyt sitten itketään yölläkin, kun kouluun ei haluta mennä.
ekaluokkainen ei halua kouluun
14
3056
Vastaukset
- yksinäinen lapsi
..opettaja huomaa mitään? Onko teillä vahampein vartti, voitko siellä puhua opelle asiasta? Ja siitä, että tilanteelle tehtäisi jotain?
Vaarana nyt on, että kun sama luokkakokonaisuus tulee olemaan useamman vuoden, lapsesi on aina yksinäinen koulussa, vaikka kaveria.
Itse olin sellainen yksinäinen lapsi, seinän vierellä. Arka ja ujo, hiljainen, mutta olisi minusta vauhtia löytynyt jos niitä sosiaalisia taitoja olisi ollut enemmän. Ja rohkeutta.- surullinen äiti
se opettaja varmaan tyttöni jo tuntee. On siitä ollut vähän puhetta ja hän kehoitti tulemaan uudestaan jos jatkuu ja kai sitä nyt sitten on aihetta mennä. Tilanteelle varmaan voisi tehdä jotain. Pitää vaan miettiä tarkkaan että mitä, sillä pahempaan suuntaankin asiat voivat mennä. Opettajien pitää aina muistaa tasapuolisuus ja rohkaisu asioiden itsekorjautumiseen. Puuttumattomuuteen ei myöskään saisi rohkaista.
Meidän koulussa on kuulemma sellainen systeemi, että luokkakokonaisuudet sekoitetaan uudestaan joka vuosi. Se on varmaan hyvä systeemi pahimpien klikkien ja kiusaamisien katkaisemiseksi. Tyttöni aluksi vielä paljon leikki entisten esikoululuokkalaistensa kanssa, jotka eivät enää ole hänen luokallaan, mutta nyt he alkavat leikkiä myös uusien luokkakavereidensa kanssa, kun tyttöni ei niitä uusia ole vielä tarpeeksi saanut. Toisaalta tämä systeemi voi erottaa kaverisuhteet siinä vaiheessa kun ne juuri olivat päässeet alkuun. Olen huomannut, että välitunneilla lapset leikkivät usein kotinaapureidensa kanssa siitä huolimatta millä luokalla ovat. Meillä ei valitettavasti asu leikkikavereita naapurissa ja olenkin aika paljon soitellut tytölle kavereita kotiin leikkimään. Jotkut pyytää vastavierailulle, vaikka omilla lapsilla olisikin leikkikavereita naapurissa, mutta eivät kaikki ja soittelu joskus jää aika yksipuoliseksi.
Nykyään silti taidetaan koulussa viihtymiseen puuttua paljon paremmin kuin meidän aikoinamme.
- Isä
kysymyksiä minkälainen on lapsesi kasvuympäristö ollut. Onko ainut lapsi perheessä?
Onko ollut päiväkoti hoidossa, kerhoissa, esikoulussa, mitä harrastuksia.
Onko kavereita kotipihassa?
Miten on saanut mahdollisuuksia oppia vastoinkäymisiä, hyväksyntää,onko saanut osakseen huomiota ja millä tavalla.
Oletko/oletteko tehneet lapsenne puolesta ratkaisuja jotka olisi kuuluneet hänelle itselleen?
Lasta masentaa ehkä se kun ei saa sitä huomiota osakseen jota itse odottaa saavansa, eli ei ole vielä päässyt ymmärtämään koodeja jotka pätevät isoissa lapsiryhmissä.
Lapsi tarvitsee apua ja tukea tällaisessa tilanteessa, ei ratkomaan itse hänen ongelmaa vaan olla tukena hänen takanaan koska ei ehkä muut lapset ajattele että hän kokee olevansa "jätetty".
Minä ajattelen tuota että tyttö
"kokee olevansa onnelline kun on suosittu ja hauska", mutta pieni vastoinkäyminen masentaa.
Hän ehkä odottaa sitä koulukavereilta jota on saanut osakseen kotiympäristössään. Eli teidän täytyisi antaa myös hänelle kotioloissa vastoinkäymisiä kuten että ette kuuntele kaikkea mitä lapsi haluaa "kertoa" eli hakee huomiota itselleen, vangitsee teidät aikuiset itselleen. Sanotte aikuisen vastuullisella tavalla EI ja annatte lapsen odottaa enempi kuin mihin on tottunut. Eihän teitä aikuisiakaan kiinnosta kaikki lapsen jutut/toilaukset, hänen on siis valittav ja odotettava "pettyneenä".
Tämä voi ensin alkuun olla kokemus että häntä ei kuunnella edes kotona, mutta johdonmukainen ohjaus tuo malleja jotka kasvattavat lasta ymmärtämään sen että hän ei ole yksin se jota kuunnellaan ja joka ohjaa muita omalla tavallaan jota ei taas muut lapset hyväksy.
Sekin mielestäni osoittaa sen että muut "eivät jaksa kuunnelle loppuun asti".
Vanhemmat ja opettajan yhteistyö on hyvin tärkeää on asiasta puhuttava avoimesti ja koko luokan kanssa otettava sosiaalinen kasvatus ohjelmaan hyvinkin intenssiivisesti. Ilman ett tyttöä osoitetaan mitenkään poikkeavaksi suhtautumiseensa omaan "jätetyn" tunteeseen. Se kasvattaa tyttöä ja myös muita lapsia ymmärtämään sen että olemme erilaisia ja kunnioitettavia.- Vähän vanhempiuäiti
Ota heti yhteyttä opettajaan ja puhu avoimesti tilanteesta. Nyt on tytöllä tosi paha mieli, tilanteeseen on puututtava heti. Oman lapseni luokassa oli vastikään samantyyppinen tilanne. Opettaja selvitti tilanteen juurta jaksaen ja muutos saatiin aikaan. Varmasti keksitte yhdessä keinon. Luokassa on aina sellaisia yhteistyöhaluisia lapsia, jotka mielellään ottavat vaikka oikein tehtäväkseen jonkun ujon kanssa olemisen, kunhan asia otetaan asiallisesti esille. Älä masennu, äläkä jää toimettomaksi. Tällaiset tilanteet ovat ratkaistavissa ja aika yleisiä kouluissa.
- Vähän vanhempi äiti
Tuohon nimerkki "Isän" vastaukseen sanoisin, että älä ihmeessä nyt sitä ala soveltaa. Kun lapsella on koulussa vaikeaa, älä vain ala järjestää hänelle kasvatuksellisia pettymyksiä kotona. "Isälle" sanoisin, että teit todella pitkälle menevän tulkinnan tuosta vain mielikuvituksesi varassa ja annoit ohjeita sen perusteella. Tosi vaarallista!!
- surullinen äiti
Juuri siitä on kyse, että tytöllä on äitiä ikävä. Eihän leikki-ikäisillä lapsilla vielä ole aikuisten sosiaalisia taitoja, niin kukaan ei siellä voi äitiä korvata.
En kyllä lähtisi tarkoituksella vastoinkäymisiä antamaan. Siitähän vaan oppii, ettei mitään kannata yrittääkään. Nyt hän sentään vielä haaveilee onnellisuudesta. Eikä tyttö ole hemmoteltu ainoa lapsi. Hän kuuntelee ja ymmärtää muiden huolia kovinkin vakavasti. Herkkyyttäkään ei pidä tukahduttaa, sillä se on hyödynnettävissä oleva rikkaus. Helposti sille tielle kyllä lipsahtaisin, kun oma pinna on kireällä. Sellaista hauskanpitoa ja ikävien asoiden unohtamista voisin opettaa, jos osaisin. Vaativaa asennetta ja täydellisyyteen pyrkimistä voisin taas vähentää. Se vaan on vaikeaa minulle, kun minut itse on sillä, lapset hiljaa kun aikuiset puhuu -asenteella kasvatettu. Asioista kyllä pidettiin huolta, mutta hauskaa ei ollut.
Tästä varmaan on hyvä puhua opettajalle. Opettaja onkin osoittautunut kokeneeksi ja ihan hyväksi tähän mennessä. Ehkä hänestä on pelkästään apua. - surullinen äiti
Vähän vanhempiuäiti kirjoitti:
Ota heti yhteyttä opettajaan ja puhu avoimesti tilanteesta. Nyt on tytöllä tosi paha mieli, tilanteeseen on puututtava heti. Oman lapseni luokassa oli vastikään samantyyppinen tilanne. Opettaja selvitti tilanteen juurta jaksaen ja muutos saatiin aikaan. Varmasti keksitte yhdessä keinon. Luokassa on aina sellaisia yhteistyöhaluisia lapsia, jotka mielellään ottavat vaikka oikein tehtäväkseen jonkun ujon kanssa olemisen, kunhan asia otetaan asiallisesti esille. Älä masennu, äläkä jää toimettomaksi. Tällaiset tilanteet ovat ratkaistavissa ja aika yleisiä kouluissa.
Kiitos rohkaisusta. Mun oma tyttöni on just sellanen huippu yhteistyöhaluinen. Kaikki uudet tytöt esikoululuokassa oli ensin lähes riippuvaisia hänestä. Sitten hän pettyy kovin herkästi ensimmäisestä vastoinkäymisestä, kun toinen ei toimikaan ihan niin hienotunteisesti kuin hän toimisi ja mikä ei muiden silmissä edes vastoinkäymiseltä näytä. Se muiden naureskelun kanssa aloittaa helposti pettymyskierteen.
- surullinen ä
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Tuohon nimerkki "Isän" vastaukseen sanoisin, että älä ihmeessä nyt sitä ala soveltaa. Kun lapsella on koulussa vaikeaa, älä vain ala järjestää hänelle kasvatuksellisia pettymyksiä kotona. "Isälle" sanoisin, että teit todella pitkälle menevän tulkinnan tuosta vain mielikuvituksesi varassa ja annoit ohjeita sen perusteella. Tosi vaarallista!!
Kai mun on just sen takia vaikee mennä opettajille, ja muutenkin yleensä vanhemmille ihmisille, mitään puhumaan, kun on itse saanut sellasen "lapset ei tiedä mitään" -kasvatuksen.
- kiusaamisesta!
jopa tuossa iässä voi joko muiden oppilaiden tai opettajien taholta tulevasta
- surullinen äiti
Aivan varmasti aiheuttaa kouluhaluttomuutta. Sellaista oli meilläkin vähän aikaa sitten. Siihen pitää välittömästi otta kielteinen asenne. Koulukiusaamista ei saa tapahtua. Pelkästään tätä tähdentämällä sain tyttöni osalta sen loppumaan. Ainakin hän sanoo nyt niin, että tätä ei enää tapahdu. Sanoi itse kieltäneensä muilta, tai että kertoo seuraavalla kerralla opettajalle. Voi olla että tämä, että hänen kanssaan ei leikitä -asenne on vielä pieni jäänne koulukiusatuksi leimaantumisesta.
- Vähän vanhempi äiti
surullinen äiti kirjoitti:
Aivan varmasti aiheuttaa kouluhaluttomuutta. Sellaista oli meilläkin vähän aikaa sitten. Siihen pitää välittömästi otta kielteinen asenne. Koulukiusaamista ei saa tapahtua. Pelkästään tätä tähdentämällä sain tyttöni osalta sen loppumaan. Ainakin hän sanoo nyt niin, että tätä ei enää tapahdu. Sanoi itse kieltäneensä muilta, tai että kertoo seuraavalla kerralla opettajalle. Voi olla että tämä, että hänen kanssaan ei leikitä -asenne on vielä pieni jäänne koulukiusatuksi leimaantumisesta.
jättäminen on yksi tapa kiusata. Rohkaisen sinua vielä, että puhu opettajan kanssa tästä. Nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei voi jättää lasten keskenään ratkaistaviksi. Avainhenkilöitä ovat lasten vanhemmat ja opettaja. Oman lapsensa asiaa on ajettava, vaikka kuinka olisi vaikeaa opettajalle soitella. Tsemppiä sinulle.
- Vähän vanhempi äiti
Toivottavasti olet saanut apua tyttösi tilanteeseen. Asia jäi minuakin pohdituttamaan.
- Äiti
Itse oltiin viime vuonna hieman samanlaisessa tilanteessa, tosin vastakkaisella puolella; tyttäreni ja hänen bestiksensä luokalla oli kolmas tyttö, joka itsepintaisesti ripustautui kahteen muuhun tyttöön ja jos kolmistaan ei leikki onnistunut, tämä kolmas tyttö jäi täysin yksin ja kouluun lähteminen ja kuulemma nukkuminenkin sujuivat nihkeästi. Kinkkinen tilanne, tietenkin puhuin tyttäreni kanssa asiasta, varmistin, että lapsi ymmärtää että ketään ei saa kiusata (siitä ei ollutkaan kyse). Yritin tuupata kolmatta tyttöä mukaan touhuihin, myöhästyin töistäkin aamuisin sen takia, että näin, että varmasti lähtevät kaikki yhdessä kouluun ja ymmärtääkseni asia on nyt paremmalla mallilla, tytön vanhemmat eivät ainakaan ole enää sanoneet mitään.
Mutta ajattelin tätä kyllä silloin siltäkin kannalta, että ainakaan tämän kolmannen tytön ja oman tyttäreni välillä ei todellista hyvää ystävyyttä kuitenkaan ole, eikä sellaista kai vanhempana väkisin voi "järjestääkään"? En mielestäni voinut sanoa tytön vanhemmille asiaa niin kuin siitä ajattelin, että olisi ollut syytä keskustella tytön kanssa siitä, miksi pitää juuri hinnalla millä hyvänsä saada näistä kahdesta ystävä, jos se ei kerran luonnostaan suju. Opettajalta kuulin, että tyttö ei yrittänyt ottaa kontaktia muihin luokan lapsiin. Lisäksi asiasta tuli vähän kohtuuton mittasuhteiltaan, kolmannen tytön läsnäollessa nämä kaksi muuta eivät olisi juuri saaneet esim. puhua mistään mitä ovat yhdessä tehneet, tyttö pahoitti heti mielensä, lähti pois tilanteesta ja meni kertomaan vanhemmilleen.
Itselleni tuli mieleen, että tämä kolmas tyttö on ainoa lapsi ja on tottunut perheessään olemaan keskipisteenä ja saamaan mitä haluaa ja kun sama malli ei ihmissuhteissa toiminutkaan, tyttö ei tiennyt miten toimia.
Mielestäni sinun tulisi tyttäresi kanssa keskustella, mistä kiikastaa. Onko hän kenties kavereiden keskuudessa määräilevä tai vaativa? Ei ole oikein realistista, että oletat kaikkien muiden lasten "muuttavan tapansa", en toki tarkoita sitäkään että oman lapsesi pitäisi muuttua erilaiseksi kuin mitä on.Joku syy siihen on, että hänet jätetään yksin, ota siitä selvää. Kysy vaikka kavereilta. Opettajan kanssa kannattaa ehdottomasti mennä puhumaan, hän voi istumajärjestelyin ym. keinoin kohentaa tilannetta. - Vinkki:
Olen itse neljätoista ja 7:luokalla. minua on kiusattu koulussa se 6½ vuotta, ja kukaan opettajista ei ole ottanut siihen mitään kantaa.. minulla on koulukiusaamisesta paljon kokemusta ja olen alkanut ymmärtää että kiusattuna oleminen todella vaikuttaa koulunkäyntiini ja terveyden tilaani. olen usein koulussa pois sen takia,että en halua ja uskalla mennä kouluun koska en tiedä mitä siellä sitten odottaa.. olen alkanut itse hoitaa asiaa ja olen vaihtamassa koulua... Joten tuohon asiaan kannattaa heti ottaa kantaa ja kertoa opettajille tai kelle tahansa joka ottaa asiaan kantaa. Jos asiaa ei tyttäresi kohalla tuossa iässä oikaista se jää muille päähän ja se jatkuu niin kauan kunnes asialle ei tehdä mitään.. ja sitä on jälkikäteen todella vaikea oikoa :/ en tiedä onko tästä paljon apua,mutta toivotan onnea:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892638Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031668- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761015- 56979
- 45867
- 64864
- 61835