Herpes ja suhteen jatko

Siis kun ei ole 1,5vuoteen toteamisensa jälkeen oireillut niin menisin veikkaamaan että kyseessä olisi tyypi hsv1 joka itseltänikin löytyy ja oliko 50 prosentilla yli 30 vuoiaista ja 80 prosentilla yli 50 vuotiaista suomen kansalaisista (kannattaa vielä tytöltä tarkistaa).

Kyseinen virustyyppi tunnetaan yleisemmin huuliherpeksenä ( itselläni on kylläkin genitaalialueella, todettiin 3kk sitten. Ei ole oireillut sen jälkeen, mutta usko että käy itsetunnolle ). Kysy itseltäsi olisitko pahastunut jos tyttöystävälläsi olisi huuliherpes eikä olisi siitä kertonut ja harrastanut kanssasi suojaamatonta suuseksiä, siinä taitaapi olla tuo tartunnan mahdollisuus vielä suurempi kun on virus omalla maallaan.

Enkä suinkaan sano että ei saisi olla vihainen, jos olette asiasta keskustelleet olisi hänen siitä toki pitänyt mainita ja jättää sinun päätettäväksesi, itse olen edelleen vahvasti sitä mieltä että ikinen ei enää seksiä minulle kun ei siitä kehtaa kertoa ja toisaalta en kellekkään paskasesti halua tehdä.. vaikka kovasti väitetään että tarttuu vain n. 5 prosentia ajasta jolloin ei ole oireita ja ainaski hsv1 menettää potkunsa ekan episodin jälkeen eikä varmaan ole 1,5 vuoden jälkeen kovin helposti hyppimässä enää mihinkään.. kannattaa käydä lukemassa asiaa vaikka herpes.comissa ja päätää sitten kykenetkö enää häneen luottamaan ja jos kyllä niin voitko elää riskin kanssa.

Kyllä se siitä ja ei siihen kuole!

Ymmärrän täysin tunteesi, onhan itselleni käynyt täysin samalla tavalla....tauti tuli, ja nyt vuosien jälkeen loppui suhdekin.

Luonnollisesti olin varsin ärtynyt saadessani tietää, että kumppanini oli sairauttaan salaillut. En toki puolustele tyttöystäväsi toimintaa, mutta nyt kun itsekin herpekseen sairastuin, tiedän äärimmäisen hyvin, kuinka vaikeaa tästä kertominen uudelle kumppanille on. Häpeä, tuskainen pelko siitä, että toinen jättää sinut tämän asian takia, on sanoinkuvaamaton.

Itse olen kuitenkin rehellisesti uuden suhteen alussa ottanut tämän taudin puheeksi - enhän haluaisi ikinä tartuttaa tahallani ihmistä, josta välitän. Ja niinhän se pitäisikin tehdä. Halusin kuitenkin tuoda vähän toisenlaistakin näkökulmaa asiaan: vaikka tyttöystäväsi onkin vähän väärin tehnyt, niin yritä huomioida myös hänen tilanteensa, päätitpä sitten lopettaa suhteen tai et.

Huomautan vielä, ettei kyseessä kuitenkaan ole ihan mikään kuolemanvakava tauti, kuten varmaan itsekin tiedät. Luottamuksen pettäminen tosin satuttaa aina, ja vain itse tiedät, mikä sinulle tässä tilanteessa on hyväksi!

Moi,

no aika itsekästähän on saattaa toinen riskille alttiiksi. Ymmärrän hyvin, että olet loukkaantunut. En tiedä tytön/naisen ikää. Siitä voisi päätellä jotain. Nuorelta, pelokkaalta voisi odottaa hölmöyksiä ja vastuunvälttämistä, mutta aikuisen naisen ikäiseltä ei. Jos nainen on muutenkin epäluotettavan oloinen, en jatkaisi suhdetta. Mutta jos selvitätte tämän asian ja muuta ei ole odotettavissa, niin ehkä luottamus on mahdollista palauttaa.

Kysy, mitä tyttö on ajatellut, kun ei kertonut. Oliko alussa vaikea kertoa ja sitten ei enää voinutkaan kertoa, kun oli jo jotain tapahtunut? Mitä on tapahtunut? Selvittele kunnolla.