Voiko täällä tänä päivänä olla vielä sellaisia lukijoita joiden mielestä ihminen ei olisi eläin? Ja millä ne sen perustelee?
Täytyy oikein tämmöistä yksinkertaista asiaa kysyä, kun on noita muutamia kirjoituksia täällä lukenut.
Kun suomessa on oltu huolissaan luonnontieteiden tuntemuksen tasosta, niin en olisi kyllä osannut ajatella, että se on joillakin vielä niinkin häkellyttävän heikko kuin on. Eli sekoitetaan se mikä on luonnontiedettä ja mikä uskontoa.
Täytyy oikein tämmöistä yksinkertaista asiaa kysyä, kun on noita muutamia kirjoituksia täällä lukenut.
Kun suomessa on oltu huolissaan luonnontieteiden tuntemuksen tasosta, niin en olisi kyllä osannut ajatella, että se on joillakin vielä niinkin häkellyttävän heikko kuin on. Eli sekoitetaan se mikä on luonnontiedettä ja mikä uskontoa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...on nisäkäs. Ihmisapinojen heimoon kuuluva, vai miten se oli? Onko tarkempaa määritelmää?
...siis tämmöinen: aitotumaiset eliöt (eucarya), kunta eläimet (animalia), pääjakso selkäjänteiset (chordata), alajakso selkärankaiset (vertebrata), luokka nisäkkäät (mammalia), lahko kädelliset (primates), heimo ihmisapinat (hominidae), suku homo ja laji sapiens.
.. haluttiin korostaa tai pidettiin ihmistä eläimistä erottuvina.
Jo v. 1993 gallupissa melkoinen osa Venäjän ihmisistä kielsi ihmisen lajiutumisen varhaisemmista lajeista.
Moni humanistihan (hum. tieteen oppivainen) nyrpistää nenäänsä luonnontieteille ja varsinkin luonnontieteen tunkeutumisesta hum. tieteisiin.
Eipä ole kuulunut väitteitä, ettei ihminen olisi anatomialtaan ja fysiologialtaan aika tarkasti eläimen kaltainen. Tieteellisiä todisteita tälle on vähintään riittävästi.
Kysymystä on nostettu siitä, poikkeaako ihmisen henkinen puoli kuten tietoisuus, älykkyys ja arvomaailma olennaisesti (muista) eläimistä. Tähän asiaan syntyy kuin luonnostaan rintamalinja kristinuskoisen ("elävä sielu") ja atetistin ("tomu vain, ei muuu") välille. Ratkaisuksi ei näytä löytyvän juurikaan kiistattomia objektiivisia havaintoja, joten kaksi uskoa siinä lähinnä kisaa.
olemme eläimiä. Sinä nyt yrität ilmeisesti ujuttaa tuota uskontoa selittämään elämää . Eläinten välisten älykkyyden ja tietoisuuden erot eivät ole laadulliset, vaan määrälliset. Aika hyvin tuossa alempana linkittämässäsi keskustelussa kyllä sinulle asioita pari muuta kirjoittajaa selventikin.
Kyllä tässä nyt vaan yksi uskonto yrittää tuoda sielun kautta jumalaa kehiin..
(ateismi) inttää vastaan.
Voi veikkoset. Taas yksi ateismia uskontona pitävä.
Jos en harrasta viulunsoittoa, niin harrastukseni on ilmeisestikin viulunsoittamattomuus?
Ohitat siististi, että viulu on konkreettinen kapistus, jonka olemassaolo on objektiivisesti havaittavissa.
Jos minä uskon, että maanulkoista elämää on varmasti olemassa ja sinä, että ei perhana sitten millään, niin kumpikin uskoo eikä ole toistaan kummempi.
Tiedon varassa voi vain sanoa, että eipä tiedetä, mutta kaikenlaisia todennäköisyyksiä on laskeskeltu. Miten tällä pohjalla voi päätyä nimittelemään toista iditootiksi ja kuseskelemaan hänen maanulkoisten olioidensa päälle?
sitä, että jos joku ei usko jumaliin, niin siinä ei ole kyse mistään uskonnosta.
Maapallon ulkopuolella, jossain muualla avaruudessa oleva muu elämä on aivan toinen asia.
Sitä minäkin pidän mahdollisena, mutta ei sekään mikään uskonasia ole. Vaan todellisuus siitä selviää ihmiselle joskus, jos on selvitäkseen.
Vai niin...
En harrasta myöskään runoutta, joten ilmeisesti sinun mielestäsi harrastukseni on "harrastan ei-runoutta" (vai onko runous mielestäsi konkreettinen "esine"?)
Maailman kansoilla ja kulttureilla on kymmeniä tai satoja tuhansia erilaisia jumalia.
Olet itse ateisti kaikkien muiden kuin oman uskontosi edustaman jumalasi suhteen.
Ateistit ottavat myös *tuon* mielikuvitushahmosi huomioon muiden tuhansien ohella.
Suo anteeksi, mutta ateismin kutsuminen "uskonnoksi" saa sinut näyttämään siltä, että jotenkin tunnet häpeää omaa uskonnollisuuttasi kohtaan ja koetat projisoida.
PS. En usko myöskään zeukseen. Onko uskontoni "zeukseen uskomattomuus"?
"..onko runous mielestäsi konkreettinen "esine"?)" Ei, se on kuitenkin asia, jonka olemassaolon voi objektiivisesti todeta.
"Olet itse ateisti kaikkien muiden kuin oman uskontosi edustaman jumalasi suhteen." En ole, minusta kaikki ne (myös "omani") ovat ihmisen vääristämiä kuvia yhdestä ja samasta Jumalasta
"Suo anteeksi, mutta ateismin kutsuminen "uskonnoksi" saa sinut näyttämään siltä, että jotenkin tunnet häpeää omaa uskonnollisuuttasi kohtaan ja koetat projisoida." Olet pari kertaa ärähtänyt pahasti, kun pyrin srvioimaan mielesi tilaa (esimerkiksi niiden kuseskelujuttujen yhteydessä). Voisitko itse nyt jättää vastaavat tekemättä, kun et tunnu olevan siinä yhtään minua pätevämpi.
"PS. En usko myöskään zeukseen. Onko uskontoni "zeukseen uskomattomuus"?" Uskosi, ettei Zeusta ole olemassa (jaan sen kanssasi) on tietenkin vain osa ateismi-uskontoasi, koska Zeus on vain aika pahasti vääristynyt näkemys yhdestä ja ainoasta Jumalasta.
On yksi kannanotto, ettei usko jumaliin, mutta myöntää ettei tämä perustu tietoon ja hyväksyy, että muut saattavat uskoa.
Erilainen kannanotto on, ettei usko sekä pitää (ilman objektiivisia todisteita) niitä, jotka uskovat väärässä olevina tai mielenvikaisina.
Mielestäni edellisen kannan ottaja on agnostikko ja jälkimmäisen ateisti. Toki kukin saa käyttää itsestään mitä nimityksiä tahtoo, mutta turha on ihmetellä toistenkaan käyttämiä (kuten evouskovainen), ellei itse pyri tarkkuuteen.
ei perustu koskaan tietoon, vaan ainoastaan uskoon.
Ateisti ei usko jumaliin. Agnostikko ei pidä niitä todennnäköisenä, mutta jättää niille olemattoman mahdollisuuden. Suhtautumisessa toisten uskomiseen, sillä ei ole tekemistä.
Evousko sanaa en viitsi enempää kommentoida.
Vielä tuohon se, että minusta kyllä nyt tuntuu, että sinulla on itselläsi termit sekaisin.
"Ateisti ei usko jumaliin. Agnostikko ei pidä niitä todennnäköisenä, mutta jättää niille olemattoman mahdollisuuden. Suhtautumisessa toisten uskomiseen, sillä ei ole tekemistä." Tässä oli sinun terminologiasi edellisestä viestistäsi.
Ettei riitaa tule, käytetään sitten ylläolevaa täsmennystä agnostikolle ja ateistille.
Minä kumminkin tarvitsisin termit sellaisille, joka eivät usko jumaliin, mutta suhtautuvat joko suvaitsevasti tai aggressivisesti toisten uskomiseen. Voinet hyväksyä, että näitä lajeja esiintyy (ja tietenkin harmaasävyjä niiden välillä).
Koska uskon agnostikon olevan periaatteessa suvaitsevaisen, kysessä olisi ateistin kaksi alalajia. Sopisiko vaikka järkiateisti ja ateistihihu.
jotenkin agressiivisempia, kuin omasi? Tämä on keskustelupalsta, jolla käsitellään myös läheisesti uskontoon liittyviä asioita. Jolloin pitää myös jokaisen täällä olevan kestää se, että myös uskonto kyseenalaistetaan. Minä kyllä kestän ateismin ja evoluution kyseenalaistamisen ja kysynkin sitä, että kestätkö sinä uskonnon kyseenalaistamisen?
Sehän on selvä, että edustaa ihminen mitä suuntaa tahansa, niin sävyeroja kyllä löytyy.
Mielestäni olet koko ajan kirjoittanut asiallisesti ja kohteliaasti - parhaaseen järkiateistin malliin. Palstalla on kuitenkin toisia, jotka helposti tarjoilevat mielialalääkitystä tai kirosanoja jokaiselle, joka erehtyy esittämään jotakin uskoon liittyvää.
Itse kestän mainiosti, paitsi uskonnon kyseenalaistamisen, myös rivouksina tai jumalanpilkan yrityksinä ilmenevän ateismihihhuloinnin. Enemmänkin nousee paine kreationismin kannattajien tosiseikkoja ja logiikkaa polkevista pyrkimyksistä pukea Raamatun tekstiä tieteellisen teorian kaapuun.
Koko tämä pohdiskelu on oikeastaan noussut siitä ristiriidasta, jonka näen yllämainitun käyttäytymisen ja sen väitteen välillä, ettei (hihhuli)ateismi ole uskonnon muoto. Miksi muuten pelkästään se, että toinen uskoo (ja vielä väärin), nostattaisi moisia aggressioita.
..noiden aikaisempien kanssa. Eli siis asiaan on kaksi näkökulmaa. Fyysinen/biologinen sekä älyllinen/henkinen. Edellisen kautta pohdittuna ollaan enemmän samanlaisia ja jälkimmäisen kautta vähemmän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000040031331#22000000040031331
..käytiin jokin aika sitten asiasta keskustelua.