jossa niinikään olin mennyt nukkumaan ja unessa muistan ajatelleeni, että olin lukenut jostain, että ihminen voi unessa kokea ruumistapoistumisen, samalla tunsin olevani kuin hypnoosissa, mieletön hyvän olon tunne levisi kehooni ja yhtäkkiä oma kehoni alkoi jäädä kauemmaksi minusta. Pelästyin sitä kuitenkin niin paljon, että halusin äkkiä takaisin, koska pelkäsin etten pääsekään takaisin kehooni ja lapseni tuntuivat huutelevan minua jossain. Samalla muistan ajatelleeni, että olen kokenut tuon tunteen ennenkin. Havahduin tuosta unesta ja en tosiaan tiedä oliko se painajainen vai mikä? Ehkä tämänhetkinen paha flunssa sai aikaan tämmöisen unen. Se miksi kirjoitan tänne unestani, on taas se, että ruumiistapoistumiset liittyvät sielunelämään ja näköjään unessa sen voi kokea, jos ei muuten. Samanlaisia kokemuksia?
Painajainen vai ihana uni?
Näin yöllä unen
4302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
takaisin. Henkivallat taistelevat sielustasi. Jos olet em. asioista kiinnostunut, sinulle voidaan suoda kokemuksia ja niin olet koukussa.
Etsi ennemmin oikeaa iloa ja rauhaa. Opas siihen on Raamattu. Avain oikeasta ovesta sisään on Jeesus, Hän on tie, totuus ja elämä.
Sitä et tule katumaan, sillä sisäinen rauha sinussa vallitsee ja olet taivastiellä. Jumalan Pyhä Henki ohjaa, kun pyydät. Silloin Raamattukin aukeaa. Hiljalleen opit asioiden oikean laidan, eikä kukaan voi sinua eksyttää.
Minä poistuin unessa ruumiistani aukkojen kautta, kaikista yhtäaikaa... nenästä, korvista, suusta, alapäästä... Unessa oli myrskyinen yö, upean pilvisellä taivaalla leimahtelivat salamat ja satoi rankasti. Lentelin taivaalla ja iloitsin siitä, etten kastunut, kas kun minulla ei ollut ruumista... Harjoittelin lentämään taivaalla ilman ruumista. Se sujui niin, että kun halusin vasemmalle, katsoin vasemmalle ja toivoin siirtyväni sinne, kun halusin alas, katsoin alas ja toivoin siirtyväni sinne. Lensin myös salamoiden läpi, ne eivät voineet ruumiitonta minua vahingoittaa. Kun olin lennellyt tarpeekseni, toivoin palaavani ruumiiseeni ja niin tapahtui. Uni oli riemukas ja ihmeellisen kirkas ja selvä, ei sumea niin kuin unet yleensä. Muistan sen yhä selvästi, vuosien jälkeen.
Mielestäni ruumiistapoistumisuni voi olla sekä ihana kokemus että painajainen, riippuu omista pelkotiloista tai pelottomuudesta, miten sen kokee.
Unet ovat unia, mutta appiukkoni säikähti pahanpäiväisesti, kun heräsi kerran makuuhuoneensa katonrajassa, ja katseli omaa sängyssä nukkuvaa ruumistaan. Hänkin pääsi takaisin kehoonsa, kun selkeästi toivoi palaavansa sinne.
Näin joskus unen jossa nukuin ja tuossa uneni unessa näin unta, että kuolin.
niinikään. Ei tarvinnut mihinkään laittaa tuota unta ylös, on jäänyt karmeudessaan muistiin vuosien ajaksi, aikaa on kulunut ainakin 20 vuotta. Siis tosiaan, näköjään unessa on mahdollista kuolla itsekin! Itse työnsin silloin heti tuon unen taka-alalle mielessäni, enkä ole sitä sen koomin paljon miettinyt. Mutta joskus olen miettinyt että kun olen niin varovainen liikenteessä ollut aina, pelkään ajaa pimeässä ja ohituksia teen ihan pakon edessä, onneksi on tullut ohituskaistoja, johtuuko se alitajuisesti tuosta unesta? Siinä kuolin nimenomaan liikenneonnettomuudessa, uneni jäi sillain kesken, että näin minua elvytettävän, mutta sitten se uni katkesi. Mikä oli lopputulos? Sen muistan vaan että olin kuollut, omasta mielestäni. On kyllä toinenkin vaihtoehto tai ainakin mikä lisää liikennepelkoani, nimittäin se että olen lapsena sattunut vanhempieni kanssa onnettomuuspaikalle ensimmäisten joukossa, jolloin väkisten auton ikkunasta näin sen ihmisen, joka oli lentänyt autostaan kauas...