aamun Helsingin Sanomissa Max Jakobson pitkässä kolumnissaan korostaa sitä, että Natossa päätökset tehdään yhdessä, minkä vuoksi turvallisuustakuissa, mitkä Nato-jäsenyyteen liittyvät, ei ole mitään pelättävää.
Puhuttelevaan Irakin kriisiin liittyen Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle, vaan että Nato-maat voivat Natosta riippumatta osallistua jo Persianlahden sodan aikana muodostuneeseen koalitiokäytäntöön, missä Nato-maa Yhdysvallat ei edes yritä saada Natolta myönteistä päätöstä operaatioilleen, vaan poimii kumppanit - jopa Nato-maat kahdenkeskisellä diplomatialla.
Yhdysvalloilla on näin mahdollisuus toimia sekä Naton kautta Naton johtavana maana ja ellei tämä näytä olevan mahdollista tai suotavaa, voi Yhdysvallat kahdenkeskisin neuvotteluin painostaa Nato-maat liittymään Natosta riippumatta koalitioihin.
Ennen Irakiin suoritettua hyökkäystä Norja mukaili Pohjoismaista ja samalla EUn linjaa päättämällä koalitiomenetelmän mukaisesti olla kahdenkeskisesti sitoutumatta Irakiin hyökkäämiseen tai sen jälkeiseen miehitykseen.
Tästä Norja saikin hyvin pian muistutuksen, kun Yhdysvaltain Norjan suurlähettiläs John Doyle Ongs piti 12. maaliskuuta 2003 norjalais-amerikkalaisella kauppakamarilla puheen, missä hän Norjan asenteeseen liittyen mainitsi, ettei ehkä Norjaa tarvitse välttämättä "ensimmäisenä auttaa".
Tällä tavalla Yhdysvaltain lähettiläs itse asiassa tuli painostaneeksi Norjan hallitusta Venäjä-kortilla eli sillä, että vaikka Naton turvallisuustakuut olisivatkin olemassa, ei niiden lunastamisella välttämättä olisi niin kiirettä.
Jo presidentti Nixonin hallinnon ulkoministeri Kissinger aikoinaan pohti, kannattaisiko Pohjois-Norjan vuoksi aloittaa kolmatta maailmansotaa.
Norjan oli siis lopulta taivuttava alkuperäisen tahtonsa vastaiseen päätökseen osallistumisesta Nato-maana Natosta riippumatta Irakin miehitykseen osallistumiseen.
Tämän vuoksi asiasta käydää Norjassa kiivasta keskustelua [ http://debatt.aftenposten.no/Thread.asp?GroupID=23&Group=Etter 11. september ]
Myös monet muut maat, erityisesti Naton jäseniksi Puolan tapaan pyrkivät, ovat joutuneet koalitioon mukaan ilman, että näin olisi Natossa päätetty.
[ http://www.globalsecurity.org/military/ops/iraq_orbat_coalition.htm ]
Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, mikä on paljolti Yhdysvaltain oma-aloitteisuuteen kriittisesti suhtautuvien Ranskan ja Saksan määräämä, voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä.
Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi.
Rauhanturvaaminen edellyttää tietynlaista riippumattomuutta sodan osapuolista. Mikäli jo ennakkoon sitouduttaisiin toiseen osapuoleen, ei muodostu sitä luottamusta paikalliseen väestöön, mikä rauhan turvaamiselle väkivaltaisuuksien päätyttyä olisi oleellista.
Kolmanneksi on selvää se, että Yhdysvaltain johtamiin koalitioihin sitoutuminen ohi EUn johtaisi siihen, että maamme turvallisuus todella voisi vaarantua mm. siten, että terroria pyrittäisiin kohdistamaan myös Suomeen, mahdollisesti jopa suoraan Suomeen, mistä seurauksena kansalaisvapauksia olisi ruvettava rajoittamaan tiukemmin ja nopeammin kuin mihin EU direktiiveillään pyrkii.
Max Jakobsonin analyysi on hyvää, mutta johtopäätökset muistuttavat hyvin paljon suomettumiskriitikoiden äänenpainoa.
Maailma on muuttunut sen verran, ettei ennen suorasta terrorista tarvinnut kärsiä juuri muiden kuin israelilaisten ja joidenkin lentomatkustajien. Itsemurhahyökkäyksiäkään ei juuri tapahtunut yleisellä tasolla.
Nyt kaikki on mahdollista! Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä ja samalla terrorismille myös kotimaassa?
Tietenkään ne, jotka kuuluvat jo nostiväkeen ja joita ei ole 20 vuoden päässä enää seuraamassa nyt tehtävien linjausten tuloksia, voivat ottaa rohkeitakin kantoja, koska eivät joudu niistä omalla elämällään tai terveydellään vastaamaan.
Suomen ulkopoliittisen liikkumatilan varmistaminen siksi, kunnes on varmaa, että Britannia, Ranska ja Saksa kykenevät määrittämään EUlle järkevän ulkopolitiikan yhdessä, edellyttää liittoutumattomuutta, jopa puolueettomuushenkistä liittoutumattomuutta osana aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta.
Puhuttelevaan Irakin kriisiin liittyen Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle, vaan että Nato-maat voivat Natosta riippumatta osallistua jo Persianlahden sodan aikana muodostuneeseen koalitiokäytäntöön, missä Nato-maa Yhdysvallat ei edes yritä saada Natolta myönteistä päätöstä operaatioilleen, vaan poimii kumppanit - jopa Nato-maat kahdenkeskisellä diplomatialla.
Yhdysvalloilla on näin mahdollisuus toimia sekä Naton kautta Naton johtavana maana ja ellei tämä näytä olevan mahdollista tai suotavaa, voi Yhdysvallat kahdenkeskisin neuvotteluin painostaa Nato-maat liittymään Natosta riippumatta koalitioihin.
Ennen Irakiin suoritettua hyökkäystä Norja mukaili Pohjoismaista ja samalla EUn linjaa päättämällä koalitiomenetelmän mukaisesti olla kahdenkeskisesti sitoutumatta Irakiin hyökkäämiseen tai sen jälkeiseen miehitykseen.
Tästä Norja saikin hyvin pian muistutuksen, kun Yhdysvaltain Norjan suurlähettiläs John Doyle Ongs piti 12. maaliskuuta 2003 norjalais-amerikkalaisella kauppakamarilla puheen, missä hän Norjan asenteeseen liittyen mainitsi, ettei ehkä Norjaa tarvitse välttämättä "ensimmäisenä auttaa".
Tällä tavalla Yhdysvaltain lähettiläs itse asiassa tuli painostaneeksi Norjan hallitusta Venäjä-kortilla eli sillä, että vaikka Naton turvallisuustakuut olisivatkin olemassa, ei niiden lunastamisella välttämättä olisi niin kiirettä.
Jo presidentti Nixonin hallinnon ulkoministeri Kissinger aikoinaan pohti, kannattaisiko Pohjois-Norjan vuoksi aloittaa kolmatta maailmansotaa.
Norjan oli siis lopulta taivuttava alkuperäisen tahtonsa vastaiseen päätökseen osallistumisesta Nato-maana Natosta riippumatta Irakin miehitykseen osallistumiseen.
Tämän vuoksi asiasta käydää Norjassa kiivasta keskustelua [ http://debatt.aftenposten.no/Thread.asp?GroupID=23&Group=Etter 11. september ]
Myös monet muut maat, erityisesti Naton jäseniksi Puolan tapaan pyrkivät, ovat joutuneet koalitioon mukaan ilman, että näin olisi Natossa päätetty.
[ http://www.globalsecurity.org/military/ops/iraq_orbat_coalition.htm ]
Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, mikä on paljolti Yhdysvaltain oma-aloitteisuuteen kriittisesti suhtautuvien Ranskan ja Saksan määräämä, voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä.
Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi.
Rauhanturvaaminen edellyttää tietynlaista riippumattomuutta sodan osapuolista. Mikäli jo ennakkoon sitouduttaisiin toiseen osapuoleen, ei muodostu sitä luottamusta paikalliseen väestöön, mikä rauhan turvaamiselle väkivaltaisuuksien päätyttyä olisi oleellista.
Kolmanneksi on selvää se, että Yhdysvaltain johtamiin koalitioihin sitoutuminen ohi EUn johtaisi siihen, että maamme turvallisuus todella voisi vaarantua mm. siten, että terroria pyrittäisiin kohdistamaan myös Suomeen, mahdollisesti jopa suoraan Suomeen, mistä seurauksena kansalaisvapauksia olisi ruvettava rajoittamaan tiukemmin ja nopeammin kuin mihin EU direktiiveillään pyrkii.
Max Jakobsonin analyysi on hyvää, mutta johtopäätökset muistuttavat hyvin paljon suomettumiskriitikoiden äänenpainoa.
Maailma on muuttunut sen verran, ettei ennen suorasta terrorista tarvinnut kärsiä juuri muiden kuin israelilaisten ja joidenkin lentomatkustajien. Itsemurhahyökkäyksiäkään ei juuri tapahtunut yleisellä tasolla.
Nyt kaikki on mahdollista! Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä ja samalla terrorismille myös kotimaassa?
Tietenkään ne, jotka kuuluvat jo nostiväkeen ja joita ei ole 20 vuoden päässä enää seuraamassa nyt tehtävien linjausten tuloksia, voivat ottaa rohkeitakin kantoja, koska eivät joudu niistä omalla elämällään tai terveydellään vastaamaan.
Suomen ulkopoliittisen liikkumatilan varmistaminen siksi, kunnes on varmaa, että Britannia, Ranska ja Saksa kykenevät määrittämään EUlle järkevän ulkopolitiikan yhdessä, edellyttää liittoutumattomuutta, jopa puolueettomuushenkistä liittoutumattomuutta osana aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
' että Natossa päätökset tehdään yhdessä'
- mutta tosin enemmistöpäätöksillä
Miksi emme liittyisi maailmalla oleviin kaikkiin mahdollisiin järjestöihin joissa päätökset tehdään 'yhdessä' ? Varaisimme silti vaan oikeuden olla noudattamatta niitä päätöksiä, jos ne eivät olisi meidän mieleemme. Niinkö ?
Suomen Nato-jäsenyydessä ei ole mitään dramatiikkaa kun EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikka perustuu Nato-yhteistyöhön.
Mihinkään dramatiikkaan ei johtaisi myöskään rauhanturvatoiminta Nato-jäsenyydessä. Suomi päättää edeleenkin YK:n kautta osallistumisestaan rauhanturvatoimintaan.
LILLUN LALLUN - kanta Natoon taitaa olla Suomessa yleisin. Tämä johtuu siitä, ettei vaan pellepoliitikko sanoisi kantaansa ja menettäisi tämän vuoksi äänestäjiään.
t:jarmo
Ja tiedoksi: Kannatan jyrkästi Naton jäsenyyttä, Suomen jäsenyyteen sisällyttämin varaumin.
Siitä huolimatta Yhdysvallat on painostanut ja uhkaillut Norjaa, koska muutoin se ei olisi mennyt sellaiseen, mihin se ei olisi mennyt.
Mihin Norja meni?
Googleta!
Päätös ei ollut NATOn.
HS tänään: Suomi kouluttamaan irakilaisia poliiseja
"Suomi lähettää viisi poliisia Britannian koordinoimaan irakilaispoliisien koulutushankkeeseen Jordaniaan."
NATO-jäsenyyskö velvoittaa?
Näyttää siltä, että NATO-vastustajat pelkäävät vastuun kantamista, kuten avauskirjoituskin osoittaa. Turvatakuuta hehkutetaan roikkumalla liittoutumisen ovensuussa muka puolueettomana, mutta kuitenkin länteen kallellaan.
Tyypillistä suomalaista joku-hoitaa-asennetta.
Niin kauan kuin mikään ei uhkaa maamme turvallisuutta, uhotaan itsenäisen puolustuksen nimissä puolueettomuutta. Tosiasia on, että Suomen itsenäinen puolustus lanataan tosipaikan tullen Suomen metsiin sekavaksi sissisotasähläykseksi ja sillä aikaa kaikki tärkeät kohteet ovat vihollisen hallussa ja/tai paskana. Näitä toivottomia ikuisia sissisotia on nähty viime aikoina ihan tarpeeksi. Se siitä Suomesta.
Max Jakobson on lukenut juha210aa. NATO-jäsenyys on mittava pelote mahdollista ulkopuolista uhkaa kohtaan, jonka avulla jäsenten alue pidetään sotien ulkopuolella. Vaatii melkoisen rohkeaa liikettä hyökätä NATO-maahan.
Toinen pointti on, että se pitää myös NATO-maiden väliset suhteet tyynenä. Toki perheriitoja syntyy aina, mutta riittävän ison perheen kasassa pitäminen neuvottelemalla on hyvä turvatakuu.
EU ja USA ovat yhdessä maailman suurin markkina-alue. Se tarvitsee yhteisen ja tehokkaan vartiointiliikkeen palvelua.
Pari vuotta sittenhän NATOmaa yhdysvallat julisti sodan maahansa hyökännyttä vastaan. Kylläpäs onkin sen jälkeen kauheasti pelottanut niitä hyökkäyksen tehneitä. Oikeastaan kaikki muut paitsi ne hyökkääjät on saaneet pelätä paljon enemmän.
Missä sijaitsee valtio nimeltä Terrorismi?
USAhan hyökkäyksen tehneet pelkäävät kuollakseen. Meitä muita ei pelota ihan niin paljon.
NATOn laajetessa ja tiivistäessä yhteistyötään myös rajoista piittaamaton terrorismi saadaan ahdistettua nurkkaan.
Kun kansainliittoa perustettiin, pyrittiin sen peruskirjaan rakentamaan turvallisuustakuu. Tämän turvallisuustakuun laajuuden vuoksi Yhdysvaltain kongressi kieltäytyi Kansainliiton jäsenyydestä.
Kattava maailmanlaajuinen turvallisuustakuu tarkoittaa käytännössä maailmanvaltaa ja maailmanhallitusta.
"Max Jakobson on lukenut juha210aa. NATO-jäsenyys on mittava pelote mahdollista ulkopuolista uhkaa kohtaan, jonka avulla jäsenten alue pidetään sotien ulkopuolella. Vaatii melkoisen rohkeaa liikettä hyökätä NATO-maahan."
- Marokko 11.7.2002 Espanjaan
http://ww2.yle.fi/cgi-mod/search.pl?action=page&id=195809&l=mobiili&s=Marokko Espanja
- Al-Qaida 11.9.2001 Yhdysvaltoihin
- Argentiina 2.4.1982 Britanniaan (Falkland)
http://www.falklandkrieg.de/seite_start.php
Lisäksi olisi voinut olla mahdollista, että huhtikuussa 2003 Irak olisi ennaltaehkäisevästi hyökännyt Turkkiin.
Määrittele Nato-Suomen puolustusvelvoitteet kussakin tapauksessa!
Marokko 11.7.2002 Espanjaan
- Muutaman sekoilevan hörhön seikkailut merenrannalla ei NATOa herätä.
Al-Qaida 11.9.2001 Yhdysvaltoihin
- Missä sijaitsee valtio nimeltä Al-Qaida?
Argentiina 2.4.1982 Britanniaan (Falkland)
- Muistaakseni Britit hoitivat homman itse.
Esimerkit eivät aiheuttaneet puolustusvelvoitetta muille NATO-jäsenille.
NATOn tärkein elin - ministerineuvosto - päättää operaatioista ja päätösten on oltava yksimielisiä. Kullakin jäsenellä on neuvostossa yksi ääni.
Ensi oli Afghanistan sitten Irak. Ja seuraavanahan voisi olla öljyvaltio Iran ? Sehän on kuulemma 'pahan akselilla' eli siis on terrorismivaltioidenyhteenliittymässä niinkuin oppi-isäämme G. War Bush tapaa sanoa.
Jos maat alkavat ryppyileen niin nehän voidaan aina julistaa olevan 'pahan akselilla'. Hui.
Hyvä huomio - NATOn ulkopuolella meidät voidaan helposti kammeta 'pahan akselille'.
Ranskahan on jo, vaikka on NATOn jäsen.
Milloin Ranska on ajautunut pahan akselille?
Ei tukenut Bushia Irakin sodassa. Ranskalaistuotteiden boikotti oli aika pitkällä jo sodan aikoihin USAssa. Nyt tosin on kai tultu jo osittain järkiin, mutta G. War Bush kyllä muistaa.
Miten boikotti liittyy NATOon?
Mitä on NATO ilman USA:ta ? Vai eikö USA liity mitenkään NATOon ?
USA on jo NATOn jäsen ja NATO ilman USAta on liitto yhtä jäsentä vajaampi.