aamun Helsingin Sanomissa Max Jakobson pitkässä kolumnissaan korostaa sitä, että Natossa päätökset tehdään yhdessä, minkä vuoksi turvallisuustakuissa, mitkä Nato-jäsenyyteen liittyvät, ei ole mitään pelättävää.
Puhuttelevaan Irakin kriisiin liittyen Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle, vaan että Nato-maat voivat Natosta riippumatta osallistua jo Persianlahden sodan aikana muodostuneeseen koalitiokäytäntöön, missä Nato-maa Yhdysvallat ei edes yritä saada Natolta myönteistä päätöstä operaatioilleen, vaan poimii kumppanit - jopa Nato-maat kahdenkeskisellä diplomatialla.
Yhdysvalloilla on näin mahdollisuus toimia sekä Naton kautta Naton johtavana maana ja ellei tämä näytä olevan mahdollista tai suotavaa, voi Yhdysvallat kahdenkeskisin neuvotteluin painostaa Nato-maat liittymään Natosta riippumatta koalitioihin.
Ennen Irakiin suoritettua hyökkäystä Norja mukaili Pohjoismaista ja samalla EUn linjaa päättämällä koalitiomenetelmän mukaisesti olla kahdenkeskisesti sitoutumatta Irakiin hyökkäämiseen tai sen jälkeiseen miehitykseen.
Tästä Norja saikin hyvin pian muistutuksen, kun Yhdysvaltain Norjan suurlähettiläs John Doyle Ongs piti 12. maaliskuuta 2003 norjalais-amerikkalaisella kauppakamarilla puheen, missä hän Norjan asenteeseen liittyen mainitsi, ettei ehkä Norjaa tarvitse välttämättä "ensimmäisenä auttaa".
Tällä tavalla Yhdysvaltain lähettiläs itse asiassa tuli painostaneeksi Norjan hallitusta Venäjä-kortilla eli sillä, että vaikka Naton turvallisuustakuut olisivatkin olemassa, ei niiden lunastamisella välttämättä olisi niin kiirettä.
Jo presidentti Nixonin hallinnon ulkoministeri Kissinger aikoinaan pohti, kannattaisiko Pohjois-Norjan vuoksi aloittaa kolmatta maailmansotaa.
Norjan oli siis lopulta taivuttava alkuperäisen tahtonsa vastaiseen päätökseen osallistumisesta Nato-maana Natosta riippumatta Irakin miehitykseen osallistumiseen.
Tämän vuoksi asiasta käydää Norjassa kiivasta keskustelua [ http://debatt.aftenposten.no/Thread.asp?GroupID=23&Group=Etter 11. september ]
Myös monet muut maat, erityisesti Naton jäseniksi Puolan tapaan pyrkivät, ovat joutuneet koalitioon mukaan ilman, että näin olisi Natossa päätetty.
[ http://www.globalsecurity.org/military/ops/iraq_orbat_coalition.htm ]
Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, mikä on paljolti Yhdysvaltain oma-aloitteisuuteen kriittisesti suhtautuvien Ranskan ja Saksan määräämä, voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä.
Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi.
Rauhanturvaaminen edellyttää tietynlaista riippumattomuutta sodan osapuolista. Mikäli jo ennakkoon sitouduttaisiin toiseen osapuoleen, ei muodostu sitä luottamusta paikalliseen väestöön, mikä rauhan turvaamiselle väkivaltaisuuksien päätyttyä olisi oleellista.
Kolmanneksi on selvää se, että Yhdysvaltain johtamiin koalitioihin sitoutuminen ohi EUn johtaisi siihen, että maamme turvallisuus todella voisi vaarantua mm. siten, että terroria pyrittäisiin kohdistamaan myös Suomeen, mahdollisesti jopa suoraan Suomeen, mistä seurauksena kansalaisvapauksia olisi ruvettava rajoittamaan tiukemmin ja nopeammin kuin mihin EU direktiiveillään pyrkii.
Max Jakobsonin analyysi on hyvää, mutta johtopäätökset muistuttavat hyvin paljon suomettumiskriitikoiden äänenpainoa.
Maailma on muuttunut sen verran, ettei ennen suorasta terrorista tarvinnut kärsiä juuri muiden kuin israelilaisten ja joidenkin lentomatkustajien. Itsemurhahyökkäyksiäkään ei juuri tapahtunut yleisellä tasolla.
Nyt kaikki on mahdollista! Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä ja samalla terrorismille myös kotimaassa?
Tietenkään ne, jotka kuuluvat jo nostiväkeen ja joita ei ole 20 vuoden päässä enää seuraamassa nyt tehtävien linjausten tuloksia, voivat ottaa rohkeitakin kantoja, koska eivät joudu niistä omalla elämällään tai terveydellään vastaamaan.
Suomen ulkopoliittisen liikkumatilan varmistaminen siksi, kunnes on varmaa, että Britannia, Ranska ja Saksa kykenevät määrittämään EUlle järkevän ulkopolitiikan yhdessä, edellyttää liittoutumattomuutta, jopa puolueettomuushenkistä liittoutumattomuutta osana aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta.
Puhuttelevaan Irakin kriisiin liittyen Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle, vaan että Nato-maat voivat Natosta riippumatta osallistua jo Persianlahden sodan aikana muodostuneeseen koalitiokäytäntöön, missä Nato-maa Yhdysvallat ei edes yritä saada Natolta myönteistä päätöstä operaatioilleen, vaan poimii kumppanit - jopa Nato-maat kahdenkeskisellä diplomatialla.
Yhdysvalloilla on näin mahdollisuus toimia sekä Naton kautta Naton johtavana maana ja ellei tämä näytä olevan mahdollista tai suotavaa, voi Yhdysvallat kahdenkeskisin neuvotteluin painostaa Nato-maat liittymään Natosta riippumatta koalitioihin.
Ennen Irakiin suoritettua hyökkäystä Norja mukaili Pohjoismaista ja samalla EUn linjaa päättämällä koalitiomenetelmän mukaisesti olla kahdenkeskisesti sitoutumatta Irakiin hyökkäämiseen tai sen jälkeiseen miehitykseen.
Tästä Norja saikin hyvin pian muistutuksen, kun Yhdysvaltain Norjan suurlähettiläs John Doyle Ongs piti 12. maaliskuuta 2003 norjalais-amerikkalaisella kauppakamarilla puheen, missä hän Norjan asenteeseen liittyen mainitsi, ettei ehkä Norjaa tarvitse välttämättä "ensimmäisenä auttaa".
Tällä tavalla Yhdysvaltain lähettiläs itse asiassa tuli painostaneeksi Norjan hallitusta Venäjä-kortilla eli sillä, että vaikka Naton turvallisuustakuut olisivatkin olemassa, ei niiden lunastamisella välttämättä olisi niin kiirettä.
Jo presidentti Nixonin hallinnon ulkoministeri Kissinger aikoinaan pohti, kannattaisiko Pohjois-Norjan vuoksi aloittaa kolmatta maailmansotaa.
Norjan oli siis lopulta taivuttava alkuperäisen tahtonsa vastaiseen päätökseen osallistumisesta Nato-maana Natosta riippumatta Irakin miehitykseen osallistumiseen.
Tämän vuoksi asiasta käydää Norjassa kiivasta keskustelua [ http://debatt.aftenposten.no/Thread.asp?GroupID=23&Group=Etter 11. september ]
Myös monet muut maat, erityisesti Naton jäseniksi Puolan tapaan pyrkivät, ovat joutuneet koalitioon mukaan ilman, että näin olisi Natossa päätetty.
[ http://www.globalsecurity.org/military/ops/iraq_orbat_coalition.htm ]
Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, mikä on paljolti Yhdysvaltain oma-aloitteisuuteen kriittisesti suhtautuvien Ranskan ja Saksan määräämä, voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä.
Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi.
Rauhanturvaaminen edellyttää tietynlaista riippumattomuutta sodan osapuolista. Mikäli jo ennakkoon sitouduttaisiin toiseen osapuoleen, ei muodostu sitä luottamusta paikalliseen väestöön, mikä rauhan turvaamiselle väkivaltaisuuksien päätyttyä olisi oleellista.
Kolmanneksi on selvää se, että Yhdysvaltain johtamiin koalitioihin sitoutuminen ohi EUn johtaisi siihen, että maamme turvallisuus todella voisi vaarantua mm. siten, että terroria pyrittäisiin kohdistamaan myös Suomeen, mahdollisesti jopa suoraan Suomeen, mistä seurauksena kansalaisvapauksia olisi ruvettava rajoittamaan tiukemmin ja nopeammin kuin mihin EU direktiiveillään pyrkii.
Max Jakobsonin analyysi on hyvää, mutta johtopäätökset muistuttavat hyvin paljon suomettumiskriitikoiden äänenpainoa.
Maailma on muuttunut sen verran, ettei ennen suorasta terrorista tarvinnut kärsiä juuri muiden kuin israelilaisten ja joidenkin lentomatkustajien. Itsemurhahyökkäyksiäkään ei juuri tapahtunut yleisellä tasolla.
Nyt kaikki on mahdollista! Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä ja samalla terrorismille myös kotimaassa?
Tietenkään ne, jotka kuuluvat jo nostiväkeen ja joita ei ole 20 vuoden päässä enää seuraamassa nyt tehtävien linjausten tuloksia, voivat ottaa rohkeitakin kantoja, koska eivät joudu niistä omalla elämällään tai terveydellään vastaamaan.
Suomen ulkopoliittisen liikkumatilan varmistaminen siksi, kunnes on varmaa, että Britannia, Ranska ja Saksa kykenevät määrittämään EUlle järkevän ulkopolitiikan yhdessä, edellyttää liittoutumattomuutta, jopa puolueettomuushenkistä liittoutumattomuutta osana aikaansa seuraavaa liittoutumattomuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"...Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle..."
Nato on ainoa toimiva sotilasliitto Euroopassa. EU:n omat sotilaalliset viritykset eivät tule toimintakykyisiksi moneen vuosikymmeneen. Jotta EU:n oma puolustus voitaisiin ottaa vakavasti, tarvittaisiin raakaa sotilaallista voimaa ja joukkojen yhteistoimintakykyä. Kriisit ovat osoittaneet, että Natonkin voima nojaa lähes kokonaan USA:aan. Euroopan oman puolustusviritelmän uskottavuutta heikentää vähäinen panostus puolustukseen - tähän ei ole tulossa muutosta lähivuosina.
"Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, ..., voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä."
Mutta mitä tarkkaan ottaen merkitsee osallistuminen EU:n kovaan ytimeen? Mitkä ovat sen hyödyt? Suomen painoarvo EU:n päätöksenteossa on ja tulee aina olemaan marginaalinen, vaikka isojen poikien hiekkalaatikolla mukana oleminen saattaakin antaa illuusion vallasta. Suomen alkuperäinen syy EU:n kovaan ytimeen pyrkimiselle oli halu saada turvallisuutta. Rohkeus ei riittänyt Natoon pyrkimiseen, joten turvallisuutta haettiin mahdollisimman läheisestä integraatiosta EU:n johtomaihin. Tämä strategia maksaa meille itsenäisyytemme. Olisi järkevämpää hankkia turvallisuus Natosta, jotta EU-asioita voitaisiin ajaa puhtaasti omista taloudellisista ja kulttuurillisista intresseistä, vailla pakkoa olla "EU:n kovassa ytimessä".
"Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi."
Ei välttämättä. Kaikkein tulenarimpiin paikkoihin Suomi ei ole joukkoja nytkään lähettänyt. Monet Nato-maat ovat mukana rauhanturvatyössä aivan yhtä vilkkaasti kuin Suomikin. Toisekseen, on mahdollista nostaa profiilia samaan tapaan kuin Norja; toimimalla puolueettomana välittäjänä eri kriisiosapuolille.
Nato-jäsenyys ei suoraan nosta Suomen alttiutta terrorismille. Sen tekee osallistuminen USA:n operaatioihin. Tähän olisi toki painetta jäsenyyden alkuvaiheessa, ellei sitten jo jäsenyysneuvotteluissa tehdä selväksi, että Naton puitteissa Suomi on valmis lähettämään joukkoja vain Euroopan tai Pohjois-Amerikan rajojen sisälle.
"Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä..."
Koska Venäjä ei edelleenkään ole demokraattinen, ihmisoikeuksia ja naapureitaan kunnioittava valtio, eikä sellaiseksi kehittymisestä ole mitään merkkiä. Toisekseen, Suomen sotilaallista maanpuolustusta on vuosikymmeniä laiminlyöty liian alhaisilla puolustusbudjeteilla, minkä seurauksena Suomen puolustuksen uskottavuus on kyseenalainen. Tilaisuus liittyä Natoon on historiallinen. Nato-kaupan ehdot eivät ole parhaat mahdolliset, mutta eivät ne tule tästä paranemaan.
""...Max Jakobson ei kuitenkaan mainitse, ettei Nato ole välttämätön rakenne Nato-maiden turvallisuuspoliittiselle järjestelmälle...""
Liberty:"Nato on ainoa toimiva sotilasliitto Euroopassa. EU:n omat sotilaalliset viritykset eivät tule toimintakykyisiksi moneen vuosikymmeneen."
Nato-jäsenyydestä seuraisi Norjan kaltainen tilanne eli se, että Yhdysvallat imagonsa vuoksi painostaisi mukaan esimerkiksi Irakiin. Mahdollisuutta kieltäytyä ei käytännössä olisi.
Liberty:"Jotta EU:n oma puolustus voitaisiin ottaa vakavasti, tarvittaisiin raakaa sotilaallista voimaa ja joukkojen yhteistoimintakykyä. Kriisit ovat osoittaneet, että Natonkin voima nojaa lähes kokonaan USA:aan."
Uskotko, että EUn liittovaltio tarvitsee oman puolustuksen lopulta kuitenkin?
Liberty:"Euroopan oman puolustusviritelmän uskottavuutta heikentää vähäinen panostus puolustukseen - tähän ei ole tulossa muutosta lähivuosina."
Valmistaudutaanko kauppasotiin Yhdysvaltain kanssa vai pelkästään sotaan Venäjää vastaan?
""Osallistumisesta koalitioihin ja transatlanttiseen ytimeen sekä irrottautuminen EUn yleisestä linjasta, ..., voisi seurata se, että Suomi kadottaisi EMUn mukana hankitun aseman EUn kovassa ytimessä.""
Liberty:"Mutta mitä tarkkaan ottaen merkitsee osallistuminen EU:n kovaan ytimeen? Mitkä ovat sen hyödyt? Suomen painoarvo EU:n päätöksenteossa on ja tulee aina olemaan marginaalinen, vaikka isojen poikien hiekkalaatikolla mukana oleminen saattaakin antaa illuusion vallasta."
Kyse on EUn sotateollisuuden perustamisesta.
Liberty:"Suomen alkuperäinen syy EU:n kovaan ytimeen pyrkimiselle oli halu saada turvallisuutta."
Suomessa haluttiin saada aikaan itälaajeneminen ja rakennemuutos. Ellei MTKoa olisi nujerrettu EU-jäsenyydellä, ei tämä Metallityöväenliiton tavoite olisi toteutunut.
Liberty:"Rohkeus ei riittänyt Natoon pyrkimiseen, joten turvallisuutta haettiin mahdollisimman läheisestä integraatiosta EU:n johtomaihin. Tämä strategia maksaa meille itsenäisyytemme."
EUssa ei ole itsenäisyyttä, on vain EUn itsenäisyyttä, mikä edellyttää omaa armeijaa.
Liberty:"Olisi järkevämpää hankkia turvallisuus Natosta, jotta EU-asioita voitaisiin ajaa puhtaasti omista taloudellisista ja kulttuurillisista intresseistä, vailla pakkoa olla "EU:n kovassa ytimessä"."
Miten aiot estää Yhdysvaltain painostuksen Naton sisällä Nato-sopimukseen liittymättömien velvoitteiden osalta?
""Toisaalta Suomen mahdollisuus esiintyä rauhanturvaajana maan esillä pitämiseksi kansainvälisillä forumeilla vaikeutuisi.""
Liberty:"Ei välttämättä. Kaikkein tulenarimpiin paikkoihin Suomi ei ole joukkoja nytkään lähettänyt. Monet Nato-maat ovat mukana rauhanturvatyössä aivan yhtä vilkkaasti kuin Suomikin."
Et voi verrata tilannetta nyt ja tilannetta Nato-jäsenyyden jälkeen. Nato-jäseniä on niin runsaasti Irakissa.
Liberty:"Toisekseen, on mahdollista nostaa profiilia samaan tapaan kuin Norja; toimimalla puolueettomana välittäjänä eri kriisiosapuolille."
Norja ei ole Iraksissa puolueeton, vaan sen asema on sama kuin Italiankin.
Liberty:"Nato-jäsenyys ei suoraan nosta Suomen alttiutta terrorismille. Sen tekee osallistuminen USA:n operaatioihin. Tähän olisi toki painetta jäsenyyden alkuvaiheessa, ellei sitten jo jäsenyysneuvotteluissa tehdä selväksi, että Naton puitteissa Suomi on valmis lähettämään joukkoja vain Euroopan tai Pohjois-Amerikan rajojen sisälle."
Tuohan ei käytännössä merkitse mitään. Yhdysvallat painostaa Nato-liittolaisiaan sotiin. Naton jäsenyys on siis velvoittavampi kuin hyvän sään sotaharjoituksen Ruotsin tai Venäjän kanssa.
"Miksi siis asettautua ehdoin tahdoin alttiiksi Yhdysvaltain painotukselle osallistua koalitioihin, vaikka se ei olisikaan oman eikä EUn turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä..."
Liberty:"Koska Venäjä ei edelleenkään ole demokraattinen, ihmisoikeuksia ja naapureitaan kunnioittava valtio, eikä sellaiseksi kehittymisestä ole mitään merkkiä. Toisekseen, Suomen sotilaallista maanpuolustusta on vuosikymmeniä laiminlyöty liian alhaisilla puolustusbudjeteilla, minkä seurauksena Suomen puolustuksen uskottavuus on kyseenalainen."
Suomella on yksi EUn suurimmista armeijoista. Uskottavuuden saa taktisilla ydinaseilla. Niinhän Britannia ja Ranska tekevät.
Liberty:"Tilaisuus liittyä Natoon on historiallinen."
Ei ole. Suomelle on aina tarjottu aseapua niin Ranskasta ja Britanniasta, Saksasta kuin Neuvostoliitostakin.
Liberty:"Nato-kaupan ehdot eivät ole parhaat mahdolliset, mutta eivät ne tule tästä paranemaan."
Jäämmekin siksi odottelemaan EUn puolustuksen muodostumista.