pelkään synnytystä todella paljon ja olen miettinyt sektiota, onko se vielä huonompi asia kuitenkin sitten? kestääkö siitä toipuminen?
sektiosta hiukan, kertokaas kokeneet?
lalllli
9901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle tuli sektiosta kohtutulehdus... hoidettiin ensin antibiooteilla ja sulfalla mutta ei auttanut. Sitten kohtu poistettiin ja samalla munasarjat. Eli en voi saada enää lapsia. Hirveet kivut tuosta tulehduksesta tuli ja kohdun poisto vasta sattuikin.
Ikävää hommassa oli vielä se, että mä menetin naisellisuuttani ilmeisesti joku hormonijuttu meni sekaisin ja rinnatkin alko pienentyä
Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan vuoksi, ja näin jälkikäteen olen enemmän kuin tyytyväinen, että näin tehtiin. Ainakin itsestäni tuntuu, että pääsin huomattavasti helpommalla kuin yksikään ystävistäni, jotka alakautta ovat synnyttäneet.
Leikkaus meni mukavasti, kivuttomasti ja nopeasti. Jäi hyvä fiilis. Kipulääkkeiden avulla en oikeastaan missää vaiheessa tuntenut mitään ihmeellistä haavakohdassa. Ekan pvn makasin sängyssä, toisena jo hoidin vauvaa itse, paitsi öisin, koska sängyssä kääntyminen ja sieltä nousu oli hankalaa. Lähes samantien pystyin kävelemään normaalisti. Piti vain muistaa pitää ryhti hyvänä ja pysyä liikkeellä.
Haava parani hienosti, ja tikit otettii viikon päästä pois. Sairaalassa olin 4 pvää. Kauppakasseja varovasti kantelin jo parin viikon päästä, vaikka tosin olisi pitänyt muutama vko vielä ottaa todella rauhallisesti. Välillä haavakohtaa juimi esim aivastaessa, mutta ei parin vkon jälkeen oikeastaan edes huomannut sitä lainkaan enää.
Olen tyytyväinen, koska en "vaurioitunut" synnytyksessä ja vauvakin "pääsi helpolla", eli ei tarvinnut pelätä vauvankaan vahingoittuvan millään tavalla alatiesynnytyksessä...
Loputkin lapset saavat puolestani tulla sektiolla. Tämä tosiaan vain minun mielipiteeni, mutten ole kertaakaan katunut, että näin kävi :)
Kohtutulehduksesta vielä: kaikki ystävistäni, jotka ovat alakautta synnyttäneet, ovat ainakin kerran saaneet kohtutulehduksen. Se ei katso synnytystapaa, jos on tulehdus tullakseen. Samoin epparihaava tai repeämä paranee hitaammin kuin sektiohaava, koska alapään aluetta on vaikea koko aikaa pitää kuivana ja puhtaana.
Muutama kaverini, joilla on ollut suunniteltu sektio, ovat päässeet sairaalasta jo 2-3 päivää toimenpiteestä ja tavalliset särkylääkkeet ovat riittäneet.
Harmi vaan, sitä ei kosaan tiedä. Sektio on ensisijassa lääketieteellinen operaatio, siinä mennään viiden eri kudoskerroksen läpi ja embolia (eri veritulppa) ja tulehdukset johtuvat siitä. Niiden tuloa ei voi ennustaa, Parilla ystävälläni, jolla on ollut takana erinomaisen helppo suunniteltu sektio, on sattunut toisella tai kolmannella kerralla huonot kortit ja tulehdus on vienyt kovasti voimia. Toki kipulääkkeitä saa näihinkin vaivoihin, ja aniharvoin joudutaan poistamaan kohtua tms, mutta voi olla kurjaa olla liikuntakyvytön ja kipeä kun on vauva talossa.
Nykyään siihen alatiesynnytykseenkin saa kipulääkkeitä, kannattaa ottaa selvää sairaalasta etukäteen, käydä juttelemassa jne. Vaikka alatie on tapahtumana rajumpi, siinä on etunsa, eli se voimistaa vauvaa elämään ja aiheuttaa sinulle hormonimyrskyt, jotka auttavat äitiydessä.
embolia ei johdu kudoskerrosten leikkauksesta millään tavalla, eikä kohtutulehduskaan suoranaisesti. Nykyään neljä kerrosta leikataan ja tikataan, loput voidaan väistellä sivuun siirtelemällä. Ja koska mennään pelkästään pehmytkudosten läpi, on toipuminen usein nopeampaa kuin esim tavallisesta umpparileikkauksesta tms (ei tähystyksellä tehdystä).
Samoin "hormonimyrsky" iskee ihan samalla tavalla myös sektioiduille.
yksilöllistähän tuo on miten asian kokee.
mulle jouduttiin tehdä kiireellinen sektio isatukan toimintahäiriön takia. ite leikkaus ei ollut oikeestaan mitään mutta voi jumala kun ei vatsalihakset tahdo voimistua! ja mitään ei saanut tehdä kuuteen viikkoon.. se oli jotain se. vauvan hoitamisesta sektion jälkeen en tiedä mitään, koska omani oli teholla viikkokausia.
kaikkein pahinta oli ääiti-lapsi suhteen muodostuminen. tuntui siltä, etten ole synnyttänyt ja ettei tuo lapsi voi olla mun kun en tehnyt sen syntymisen eteen mitään.
ite oisin halunnut synnyttää alakautta. se on vauvallekkin paljon parempi asia ja toipuminen ei kestä niin kauaa. sektiossa on paskamaista just se että tikit paranee nopeesti joo, mutta kun se on vaan se pintakerros, tärkein paranemisprosessi tapahtuu sisälläpäin ja kestää KAUAN.. itse ajattelin alatiesynnytystä silleen, että se on luonnollinen tapa tuoda lapsi maailmaan ja sairaalassa on koulutettua hlökuntaa, jotka tukee ja auttaa sua. sektio oli mun kohdalla ainut vaihtoehto, lapsi ei ois kestänyt alatiesynnytystä kuntonsa ja kokonsa vuoksi.
Esikoiseni leikattiin 42 1 kolme vrk.n käynnistyksen jälkeen. Olisin kovasti halunnut synnyttää alateitse mutta lapsen perätilan vuoksi ei kohdunkaula ruvennut aukeamaan... itse leikkaus ei ollut paha, mutta heräämössä kun rupes tunto palautuun niin kipupumppu jaonka oli tarkotus viedä pahimmatkivut pois EI toiminut. Helvetillinen tuska kesti 6tuntia yhtä huutoa ja kipupiikkejä. Kätilömme totesi ettei hänen 25v. uran aikana ole nähnyt että kenenkään olisi sattunut noin paljon! Mut vietiin teholle happiviiksissä ja vauvan sain nähdä vasta yölla, kun se synty klo 14.00. Haava paranai hyvin, olin tietysti kipee varmaan parisen viikkoo ja mieheni hoiti vaipanvaihdon ym.
En voi sanoo oliko leikkaus huono vaihtoehto, mulle ainoa sillä hetkellä. Nyt toinen raskaus rv 37 6 ja odotan synnytystä kovasti. En antaisi leikata mistään hinnasta uudestaan, vaikka eihän sitä voi päättää kuinka se sitten menee.... Tsemppiä sulle joka tapauksessa!!!
Jos kyse on pelkäästään omasta jännittämisestä hankkiudu sairaalan pelkopolille. Itse olisin halunnut "normaalin " alatien molemmissa. Tämä ei ollut kuitenkaan mahdollista vaan lääkärien suosituksesta on leikattu. Eka: perätila , maksantoimintahäiriö , verenpaine ja kohdun rakennepoikkeavuus. Toka ei maksantoimintahäiriötä , muut samat. Toipuminen eka sairaalassa 10vrk ja noin 6kk että uskalsin kyykkyyn ilman kipua. Toka 7vrk sairaalassa nyt 5kk mennyt vain äkilliset kierrot tuntuvat haava-alueella.
Näin ollen en menisi ikinä suurehkoon leikkaukseen jos normaalitie olisi mahdollinen. Kaikille ei ole. Olen tosi kiitollinen kahdesta terveestä lapsestani , mutta minin tuttavapiirissäni kaikki alateitse synnyttäneet ovat toipumineen huomattavasti nopeammin ja jaksaneet hoitaa vauvaa täyspainoisemmin. Eli jos syy on korvien välissä suosittelen hankkimaan keskusteluapua siihen.
Takana yksi synnytys alateitse, pahat 3. asteen repeämät jotka veivät useita kuukausia parantua. Toinen synnytys sektiolla, paha tulehdus, järkyttävät tuskat ja kivut kun mitkään kipulääkkeet eivät tehonneet, pitkä toipumisaika, tuli kipeitä kiinnikkeitä.
Jos nyt synnyttäisin ja saisin valita niin alatie, jopa repeämienkin uhalla. Toipuminen ja kipu paljon pienemmässä mittaluokassa kuin mitä sektiosta oli. On niitäkin jotka toipuvat sektiosta nopsaan mutta minulla tulehdus ainakin oli aivan järkyttävän kipeä!
Varmaan yksilöllistä. Eka hätäsektio synnytyksen pysähtymisen takia. Hyvin toivuin ja kolmantena päivänä pois sairaalasta. Lapsi voi héti vierihoitoon ja imetys lähti käyntiin ja tunsin "synnyttäneeni" tosin koska kauan väkerrettiinkin kunnes se pysähtyi. Kipulääkkeet auttoi ja niitä joutui syömään kyllä. Haava siisti. Toka synnytys käynnistettiin ja en revennyt, tosin vauva joutui teholle kun napanuora oli kiertynyt mutta näin jo 2 tuntia synnytyksen jälkeen hänet. Eppari tehtiin joka kipeä jnkv istuessa. Parani kuitenkin nopeasti ja oli helppo pitää puhtaana, ainoastaan ulostaminen ärsytti. Alkuun myös tuntui ettei kerkeä vessaan pissille tai kakalle. Emätin on kuitenkin tosi tiukka edelleen, ettei alakautta synnytys ainakaan siihen vaikuttanut. Mutta voi sitä ylpeyden tunnetta kun synnyttää vaikka sattuu paitsi kun sain epuduraalin niin ei tuntunut enää missään, paitsi se ponnistus. Eniten alakautta synnytyksessä on huoli siitä että sydänäänet laskivat vauvalla jne. komplikaatiot. Ens kerralla voi olla suunniteltu sektio sen takia kun aloin pelkäämään vauvan puolesta. Tosin jos tietäisin, ettei mitään vauvalle sattus alakautta ehdottomasti, koska vaikka sektio oli hyvä kokemus ja toivuin niin alakautta vielä paremmin vaikka eppari tehtiin. Ja koi´n sen luonnollisemmaksi. Se on myös vauvan voimistumiselle vastustuskyvylle ja omalle terveydelle se parempi vaihtoehto.