Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Vaarallinen myrsky

    Itseäni kiinnostaisi tietää,että mikä olisi ns. vaarallinen myrsky atlantilla kulkeville aluksille?
    Esim. Queen Mary 2 seilaa Southamptonin ja New Yorkin väliä niin kuinka kova myrsky olisi vaarallinen näinkin suurelle alukselle?
    Voiko se esimerkiksi kaatua kovassa merenkäynnissä?
    476209
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 47

    Vanhimmat

    niin tottahan se kaatuu.

    Äänestä

    • voi vieläpä upotaki kaiken lisäksi!

      Äänestä

    Niin kauan, kuin on konevoima kunnossa eli ohjailukyky säilytetään, ei ole minkään valtakunnan hätää missään kelissä. Tarpeen vaatiessa voidaan ajaa nokka vastatuuleen paikallaan ja tämä ei edes ole rahtipaateilla mitenkään poikkeuksellista toimintaa pahoissa keleissä.

    Sitten, jos jotain menee vituiksi ja ohjailukyky häviää tai saadaan jostain syystä sisälle vapaa nestepinta, jolloin vakavuus menetetään erittäin helposti, niin asia onkin aivan toinen. Sitten ollaankin kusessa!

    Onhan noita videoita youtubessa nähtävissä noista pahoista keleistä missä on cruisereita stamppailemassa.

    Äänestä

    • jos on _OIKEIN_ kova myrsky ja _OIKEIN_ korkeat aallot.

      :)

      Äänestä

    • Kyllä kaatuu ja uppoaakin kirjoitti:

      jos on _OIKEIN_ kova myrsky ja _OIKEIN_ korkeat aallot.

      :)

      Niin kauan kuin vesi pysyy laivan ulkopuolella, sitä eivät upota mitkään aallot pelkällä kaatamisella. Nykyaikaisten kauppalaivojen uppoamisiin liittyy käytännössä aina se, että jostain kohtaa rakenteet ovat pettäneet ja vettä on päässyt reilusti sisään.

      Äänestä

    • jos pysyy ehjänä kirjoitti:

      Niin kauan kuin vesi pysyy laivan ulkopuolella, sitä eivät upota mitkään aallot pelkällä kaatamisella. Nykyaikaisten kauppalaivojen uppoamisiin liittyy käytännössä aina se, että jostain kohtaa rakenteet ovat pettäneet ja vettä on päässyt reilusti sisään.

      OIKEIN-OIKEIN kovaa myrskyä. _OIKEIN_ kovassa myrskyssä laiva repeilee kappaleiksi.

      Äänestä

    • Niin kauan, kuin hauisvoima ja ohjailujärki säilytetään, ei ole minkään valtakunnan hätää millään umpikanootilla (siis kajakilla, ja laivathan vaan ovat isoja kajakkeja) missään kelissä. Ei tunnu niin missään vaikka iskisi se 20 metrinen aalto. Tai 200 metrinen. Ei vaan tunnu missään...jepjep!

      Äänestä

    ja helpolla.
    Kaikkea sattuu ja tapahtuu.

    Äänestä

    On rakennettu tuota matkaa kulkemaan , ja se kyllä pystyy sen tekemään kelissä kun kelissä . Tämän alueen ilmasto tunnetaan , ainoastaan jäävuoret saattaa olla vaara , tietysti tekninen vika . Laiva on ns "jäykkä " kun se on vasta-aallokossa niin ei mitään hätää ( Tällä alueella ei ole pyörremyrskyjä )

    Äänestä

    Queen Mary kakkosen varmaan saa rikottua ja jopa kaadettua Pohjois-Atlanttin talvikeleissä, jos sitä ei osaa "käskeä" oikealla tavalla, mutta uskoisin, että siellä on kippari, joka hallitsee laivansa. Vanhat "bulkkerit ja tankkerit ne on niitä laivoja,jotka katkeilee

    Äänestä

    • Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      lähellä _OIKEIN_ kovaa myrskyä?

      :)

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      kuultu on juttua mukana olleelta eikös ruorikone ollut pois päältä ja porukka rykällä.kunnes miehet tartu hommiin?

      Äänestä

    • vanttiruuvi kirjoitti:

      kuultu on juttua mukana olleelta eikös ruorikone ollut pois päältä ja porukka rykällä.kunnes miehet tartu hommiin?

      Niin, sen seikkailun jälkeen kun alko keli rauhottuun ja aamulla tutkittiin vaurioita, tuli esiin yllättäviä pöljiä asioita:
      Esim. perämies ei saanut autopilottia pelaamaan, laiva kulki kompassisuuntaan nähden vinossa kuin ajokoira. Selitys löytyi peräsinkonehuoneesta missä irtonainen roina oli lyönyt indikaattorin vivut vinoon, potikka antoi automaatille väärää asentotietoa ja siksi peräsin vatkasi eestaas eestaas tiellä taistojen, tietämättä mitä pitäisi tehdä. Ihan kuin AY-liike?

      Äänestä

    • hinurimiäs kirjoitti:

      Niin, sen seikkailun jälkeen kun alko keli rauhottuun ja aamulla tutkittiin vaurioita, tuli esiin yllättäviä pöljiä asioita:
      Esim. perämies ei saanut autopilottia pelaamaan, laiva kulki kompassisuuntaan nähden vinossa kuin ajokoira. Selitys löytyi peräsinkonehuoneesta missä irtonainen roina oli lyönyt indikaattorin vivut vinoon, potikka antoi automaatille väärää asentotietoa ja siksi peräsin vatkasi eestaas eestaas tiellä taistojen, tietämättä mitä pitäisi tehdä. Ihan kuin AY-liike?

      Sehän on käyttäjän vika , onko jätetty ottamata vaativat olosuhteet . Olessani 1953 ja laivan koko oli ihan riittävä , mutta lähestyimme Okonavaa ja pyörremyrskyn nopeus oli suurempi kun meidän , joten emme olisi päässeet karkuun .Piti varautua kohtaamaan se . Varamännät jotka oli konetopilla paino 3200 kg .näitten surraaminen oli kaikkein tärkein tehtävä . Yllätys voi olla uskomaton . Jopa Supertankkerilla myötätuuli saattaa aiheuttaa teknisen vian jota ei ole otettu huomioon .

      Äänestä

    • hinurimiäs kirjoitti:

      Niin, sen seikkailun jälkeen kun alko keli rauhottuun ja aamulla tutkittiin vaurioita, tuli esiin yllättäviä pöljiä asioita:
      Esim. perämies ei saanut autopilottia pelaamaan, laiva kulki kompassisuuntaan nähden vinossa kuin ajokoira. Selitys löytyi peräsinkonehuoneesta missä irtonainen roina oli lyönyt indikaattorin vivut vinoon, potikka antoi automaatille väärää asentotietoa ja siksi peräsin vatkasi eestaas eestaas tiellä taistojen, tietämättä mitä pitäisi tehdä. Ihan kuin AY-liike?

      myrskyssä mielummin merellä kuin kaijassa

      Äänestä

    • vanttiruuvi kirjoitti:

      myrskyssä mielummin merellä kuin kaijassa

      1953 Hollannin tulvat ja myrsky . Jouduimme lähtemään Lontoosta ulos kun olimme tyhjänä ja vesi nousi niin oli pelko jotta noustaan laiturille . Niin mentiin tyhjänä Pohjanmerelle . Olihan Norjalainen sorvari jo pakannut , tuli laukkuineen täkille kun 5 ruumaan tuli vesi . Olihan se vaarallista laittaa luukku kiinni , tämä oli puoltankkilaiva.

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      Helvetin hyvä juttu. Kirjoitus asusta näkee, että on tosijuttu ja muutenkin hyvin kirjoitettu. Sellaista se merielämä on ja aina tulee olemaan. Ei sitä voi kirjoista lukea tai opiskella. Kaikenlaista aina sattuu ja tapahtuu. Luontoäidillä on aina viimeinen ässä hihassa!

      Mutta tosiaan ei ne laivat ilman ongelmia, eikä edes aina niiden kanssa, katkeile tai uppoa. Näin on.

      Paitsi joskus...?! ;)

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      Olipas mielenkiintoinen juttu näin maakravulle. Näitä vastaavia tosijuttuja myrskyistä ja muista olis kiva lukea..vinki :)

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      Mukana oltiin. Hienosti oot J.W asiasta kertonut. Eipä oo tullu vastaavaa koettua sen jälkeen vaikka maileja on kertyny senkin jälkeen.

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      sitä meriklaaria kun ei osata (viitsitä) tehdä.

      Äänestä

    • Hinurimiäs kirjoitti:

      Kerran 80-luvulla hurautettiin kaasutankkerilla suoraan hurrikaaniin kun vikariantti kipinä veti vinettoa ja kippari ei osannut laittaa sääkarttapiirturiin uutta paperia.

      Kaasutankkeri on semmonen jäykkä pötkö joka vaan hyppii ylösalas ja on tiivis kuin termospullo. Meillä ei ollut koko yönä mittään hättää kun oltiin keskellä merta eikä kovaa maata ollut kuin alapuolella.

      Ilmastoinnin kautta tuli vettä konehuoneeseen semmosta tahtia että pilssipumppu pidettiin päällä koko yö. Venttiilistä kun tsiigas ulos niin näytti siltä kuin pyykkikoneessa olis ollu valkopesuohjelman linkous käynnissä. Kannelta läks kaikki irtoromu, kansivaraston ovi aukes ja meri nuolaisi sieltä 6/8" putkisupistajatkin jotka painaa n 50 kg kipale.Varaston kynnys on muuten n. puolimetriä korkea.Ihme alipaine pitää olla kun imee varastohyllyistä laudatkin.

      Kallistumat oli rajuja ja tosi nopeita, konehuoneessa kuljettiin kolmistaan kun siellä levisi valuma-altaitten sisältö pitkin turkkeja ja liikkuminen oli siksi tosi liukasta.Yks tiskas polttoainefilttereitä ja tarjos moottorille ravintoa eri konsteilla ettei se vain olis ottanut nokkiinsa, kun se oli meidän ainoo turva. Kaks ukkoo auttoi sitä ensimmäistä ettei tää loukannut itteensä. Heiteltiin köysiä alaturkin poikki että se pääsi jotenkin rämpimään separaattorin ja öljyfiltterien luokse.

      Sitä laivaa ei ohjattu yhtään mihinkään viiteen tuntiin. Siis kyllähän se keula saatiin ajoittain nousemaan tuuleen mutta kun siinä pyörteessä ei tuulella tai aallolla ollut vakituista suuntaa.

      Luonto vei purnukkaa mihin halusi. Kunnes päätti aamulla siirtyä muualle,toisiin hommiin.Meille se ei tehnyt pahaa, rikkoi tutkan vaihdelaatikon. Koko yön oli tuulimittari pohjassa, eli tänä päivänäkään ei kukaan osaa sanoa, mikä se tuulen nopeus oli. Mutta Raytheonin manuaalissa sanottiin että vaihdelaatikko kestää tuulta 90 m/s. Minä taas sanon että niissä rattaissa ei ollut yhtään ehjää hammasta sillon kun minä sen lootan avasin!

      Se oli kesäaikaa ja miehistöön kuului paljon nuorta opiskelijajengiä, vesilyseolaisia oli täkkäreinä useampiakin. Joku voi muistaa tämän tappauksen kun mentiin Portugalista Meksikkoa kohti.

      Tämän kokemuksen perusteella minä olen valmis sanomaan että on olemassa oikeinkin rakennettuja laivoja joita luonto ei omilla voimillaan jaksa rikkoa. Ainakaan keskellä merta.

      Ja muuten kaikki täkkärit on edelleen täkillä tai täkiltä eläkkeellä....
      Toinen laiva oli ja opittiin vähintään alkeita meriklaarin merkityksestä. Itse muistelen myös tampicoa lämmöllä ja tikkakisoja.

      Äänestä

    minkälainen tahansa ni täkkärit vastaa! jos käy niinkuin Karelian -80 luvulla ni syy löytyy/löytyi loadingmasterista

    Äänestä

    Olin 60-luvulla Mäntyluodossa laivan päällä kun iltapäivällä alkanut kova tuuli yltyi myrskylukemiin illan aikana. Tuuli tuli suoraan laivan kylkeen maista päin. Samassa kaijassa oli hieman pienempi saksalaisen laiva jonka vaijerit katkesivat puolen yön maissa ja alus ajautui kohden Reposaarta kunnes sai ankkurin lekotettua.
    Meillä oli lisätty vaijereita jo illalla ja aloitettu pääkoneen lämmitys kaiken varalta. Vaijerimme kuitenkin kestivät ja saksalainenkin pysyi ankkurissa ja seuraavana päivänä ajoi takaisin kaijaan. Sakemanni oli niitä Russin paatteja joita kulki Suomessa paljonkin, olivat hiukan suurempia kuin pykäläpaatit.
    En tiedä tuulilukemia, mutta kovaa tuuli oli.

    Äänestä

    • Eikö kellään ole mitään videon pätkää kuvattuna josta näkis miten se alus siinä myrskyssä käyttäytyy??..

      Äänestä

    • alpertiino kirjoitti:

      Eikö kellään ole mitään videon pätkää kuvattuna josta näkis miten se alus siinä myrskyssä käyttäytyy??..

      http://www.youtube.com/watch?v=7erjOFT2490

      Äänestä

    • Scheissman kirjoitti:

      http://www.youtube.com/watch?v=7erjOFT2490

      Komeita filmejä. Otokset vaan olivat kovasti lyhyitä, mutta niin ne näyttävät olevan joka puolella mm. telkkarissa.

      Äänestä

    • alpertiino kirjoitti:

      Eikö kellään ole mitään videon pätkää kuvattuna josta näkis miten se alus siinä myrskyssä käyttäytyy??..

      http://www.motionbox.com/videos/d496d1b61e1ce7cc5b

      Video Lauramme reissusta teräslastissa Raahesta New Orleanssiin alkuvuodesta 2009.
      Kelejä oli riittänyt...

      Äänestä

    • nilkkukustaa kirjoitti:

      Laitetaan nyt tämäkin... Mielestäni aika kuvaava.. kaikkine itäblokin viisuineen.
      Eikä ole lyhyt pätkä.
      Ei hassumpi.


      http://www.youtube.com/watch?v=IQbN3nnshOw&feature=related

      Aika pirun kova keli on ollut, ihan eri planeetalta kuin tuo Lauran reissu. Oudon hyvin mielestäni tuo laiva ottaa nuo aallot. Pieni veto siitä että koneporukka on nukkunut kontrollihuoneessa( jos on nukkunut...) Jotenkin tuntuu että ei ole täydessä lastissa, mutta ei ole painolastissakaan( kansilastiakin näkyy). Laivan kokoa on hieman vaikea arvioida mutta olisiko 8000 DWCC?

      Äänestä

    • nilkkukustaa kirjoitti:

      Laitetaan nyt tämäkin... Mielestäni aika kuvaava.. kaikkine itäblokin viisuineen.
      Eikä ole lyhyt pätkä.
      Ei hassumpi.


      http://www.youtube.com/watch?v=IQbN3nnshOw&feature=related

      näytetty laiva kulkemassa Agilahasin virtaa tai sitten on puhaltanut 3 päivän myrsky joka on tyynymässä. harjat eivät lennä, aalokon kokoon nähden niiden pitäisi lentää.

      Äänestä

    • entinen merten lordi kirjoitti:

      Aika pirun kova keli on ollut, ihan eri planeetalta kuin tuo Lauran reissu. Oudon hyvin mielestäni tuo laiva ottaa nuo aallot. Pieni veto siitä että koneporukka on nukkunut kontrollihuoneessa( jos on nukkunut...) Jotenkin tuntuu että ei ole täydessä lastissa, mutta ei ole painolastissakaan( kansilastiakin näkyy). Laivan kokoa on hieman vaikea arvioida mutta olisiko 8000 DWCC?

      Mittari näyttää nopeudeksi jotain solmun alta, eli pidetään keula aaltoja vastaan ja odotellaan ilmoja?

      "Niin oikke!"

      Äänestä

    • Ei Laisinkaan kirjoitti:

      Mittari näyttää nopeudeksi jotain solmun alta, eli pidetään keula aaltoja vastaan ja odotellaan ilmoja?

      "Niin oikke!"

      mutta ei siinä edes kansi kunnolla kastu, yleensä tuolaisessa kelissä keula sukeltaa jatkuvasti( myös siinä -1 solmun vauhdissa). Mutta se voi olla niin kevyessä lastisa että korkeus estää sulkeltamisen. Keulatorppa laivassa on sukeltamis ilmiötä tullut joskus tarkailtua hieman tarkemmin...

      Äänestä

    • yksi vaan kirjoitti:

      näytetty laiva kulkemassa Agilahasin virtaa tai sitten on puhaltanut 3 päivän myrsky joka on tyynymässä. harjat eivät lennä, aalokon kokoon nähden niiden pitäisi lentää.

      m/t Tramontanassa toiset taistelivat cyclonia vastaan, kun taas toiset maissa paaksilla :D

      Äänestä

    • :-) kirjoitti:

      m/t Tramontanassa toiset taistelivat cyclonia vastaan, kun taas toiset maissa paaksilla :D

      Vähän nolosti siellä saarella kävi, olikos se heti laivan tultua. Kun aamulla piti mennä maista potskille, oli sää äitynyt niin pahaksi, ettei satamasta yksikään vene suostunut kuskaamaan meitä redille. Kerrottiin satamatoimiston VHF:llä tilanne laivalle, jossa Uosu kehoitti "käyttäkää vaikutusvaltaanne, että saatte jonkun veneen teitä kuskaamaan". Ei auttanut vaikutusvallan käyttö, vaan jouduttiin maissa odottelemaan myrskyn laantumista. Tramontana ontui rediltä saaren toiselle puolelle tuulensuojaan. Näinhän se taisi mennä.
      Kerran yhdellä bulkkerilla oltiin jenkeistä tulossa suuntana Suez, kun Atlantin puolella hiivari yllätti. Taisi mennä 2-3 vrk, eikä matka edistynyt kai mailiakaan, kunhan vastatuuleen hiljaa lilluteltiin.
      Eräällä tankilla oltiin ankkurissa Hollannin rannikolla kun alkoi puhaltaa. Siellä alkoi paatteja lipua ohitse melko läheltä ja kippari, Panaman Paavo, käski nostaa ankkurin, jotta päästäisiin väljemmille vesille. Hankalaa oli koukun nosto, taisi siinä ankkuripelikin vaurioitua. Lopulta päästiin kauemmas merelle. Karmein tappio oli Paavon menetetyt silmälasit, jotka myrsky repäisi miehen päästä mereen, kun hän oli siivellä tarkkailemassa tilannetta.

      Äänestä

    • old_profile_24297 kirjoitti:

      Vähän nolosti siellä saarella kävi, olikos se heti laivan tultua. Kun aamulla piti mennä maista potskille, oli sää äitynyt niin pahaksi, ettei satamasta yksikään vene suostunut kuskaamaan meitä redille. Kerrottiin satamatoimiston VHF:llä tilanne laivalle, jossa Uosu kehoitti "käyttäkää vaikutusvaltaanne, että saatte jonkun veneen teitä kuskaamaan". Ei auttanut vaikutusvallan käyttö, vaan jouduttiin maissa odottelemaan myrskyn laantumista. Tramontana ontui rediltä saaren toiselle puolelle tuulensuojaan. Näinhän se taisi mennä.
      Kerran yhdellä bulkkerilla oltiin jenkeistä tulossa suuntana Suez, kun Atlantin puolella hiivari yllätti. Taisi mennä 2-3 vrk, eikä matka edistynyt kai mailiakaan, kunhan vastatuuleen hiljaa lilluteltiin.
      Eräällä tankilla oltiin ankkurissa Hollannin rannikolla kun alkoi puhaltaa. Siellä alkoi paatteja lipua ohitse melko läheltä ja kippari, Panaman Paavo, käski nostaa ankkurin, jotta päästäisiin väljemmille vesille. Hankalaa oli koukun nosto, taisi siinä ankkuripelikin vaurioitua. Lopulta päästiin kauemmas merelle. Karmein tappio oli Paavon menetetyt silmälasit, jotka myrsky repäisi miehen päästä mereen, kun hän oli siivellä tarkkailemassa tilannetta.

      Kerran pohjoisatlantilla olikohan Pokkisessa tuli vastaan pahin tähänastinen keli,me rullasri löi molemmat swaanhalssien tukkeet sisään ja boxeista sitten vesi valui pakan alle ja sieltä keuliksen pilssiin.No joskus yöllä tuli sieltä häly(onni että häly toimi tai empä luultavasti tätä kirjoittelis)vahtimies kattoon sivutunnelia pitkin että mikä hätänä,no vettähän siellä jo lirisi tunnelissa vastaan.Porukkaa hereille ja tutkimaan tarkemmin ja sieltähän se löytyi kun boxien ovista sisään kurkattiin niin vettä tulee miehenmentävistä swaanhalsseista yhtenä k....pänä.Ja kun niissä tosiaan oli peltiovet boxista pakan alle niin sinnehän se vesi tulee.Pikainen hätäistunto että mitäs nyt tehdään,no keulapiikin manusluukku auki ja uppopumpulla vuorotellen boxeista imeä vettä sinne.Kahden miehen vahti pari vuorokautta ja koko ajan imettiin sitä vettä piikkiin,hurjaa oli siellä olla kun rullas pirusti ja kun se fööri vielä pomppi jättiaallokossa.Välillä mentiin alaspäin kuin pikahissillä ja sitten taas seuraavaa aaltoa pitkin ylöspäin ja ne kulmat oli aika jyrkkiä.Itse laivan kallistumisesta myrskyssä senverran että itsellä ennätys 52 astetta(Finnarctis sinkki/kobolttilastissa pohjois atlantti)

      Äänestä

    Kyllä tuntuu uskomattomalta jos tuollainen laiva voisi joutua vaikeuksiin Atlannilla , olen ollut laivanikanssa sen rinnalla ; olihan se vaikkutava.
    Mutta kysyisin jäikö kukaan hankiin 1952 - 53 Talvella jolloin oli nuo Hollannin tulvat . Oli mailläkin 1 ruuma täynnä vettä , Ei kylläkään onnettomuusvaaraa ,On lähdettävä siitä ,että koneet muu tekniikka pelaa.
    Laivani Bore VIII ( löytyiskö kuvaa ) olimme tyhjänä Lontoosta - Århuussiin Tanskaan .
    Silloinhan ajautui monta laivaan Hollannin pelloille .

    Äänestä

    • ånkabååt kirjoitti:

      tää

      http://www.photoship.co.uk/JAlbum Ships/Old Ships Bl/slides/Bore VIII-01.jpg

      Siinä 5 luukkua , rakennettu 1930 - luvulla

      Äänestä

    • Puoltankki kirjoitti:

      Siinä 5 luukkua , rakennettu 1930 - luvulla

      tää soppiii



      http://www.photoship.co.uk/JAlbum Ships/Old Ships Sa/slides/Silverfir-01.jpg

      Äänestä

    • hurlumheikki kirjoitti:

      tää soppiii



      http://www.photoship.co.uk/JAlbum Ships/Old Ships Sa/slides/Silverfir-01.jpg

      Eipä oo, siinä perätäkki suora , vaan peräsinkonehuone yläpuolella täkin, Vinssit täkillä

      Äänestä

    • 25, kirjoitti:

      Eipä oo, siinä perätäkki suora , vaan peräsinkonehuone yläpuolella täkin, Vinssit täkillä

      sopiiko tämäkään



      http://www.photoship.co.uk/JAlbum Ships/Old Ships Sa/slides/Silverlarch-01.jpg

      Äänestä

    • hurlumheikki kirjoitti:

      sopiiko tämäkään



      http://www.photoship.co.uk/JAlbum Ships/Old Ships Sa/slides/Silverlarch-01.jpg

      On noita puomivaijereita niin paljon , en oikeen osaa sanoa . meillä 10 puomia , korkeet raakitorvet perässä , minulla kuva just toisesta kulmasta

      Äänestä

    • Lähellä on kirjoitti:

      On noita puomivaijereita niin paljon , en oikeen osaa sanoa . meillä 10 puomia , korkeet raakitorvet perässä , minulla kuva just toisesta kulmasta

      oltava ex-bore VIII


      uilt by Swan, Hunter & Wigham Richardson Ltd., Newcastle | ex- Silverlarch, 1947 purchased from Silver Line, London renamed Bore VIII, 1958 scrapped.

      Äänestä

    • hurlumheikki kirjoitti:

      oltava ex-bore VIII


      uilt by Swan, Hunter & Wigham Richardson Ltd., Newcastle | ex- Silverlarch, 1947 purchased from Silver Line, London renamed Bore VIII, 1958 scrapped.

      Ei ole, Kävin tuossa AL -kun oli Turussa 1950 kesällä . Otin jobin 1952 Turussa . Miitsepissä pelastusvene

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    joojaa kirjoitti:

    Itseäni kiinnostaisi tietää,että mikä olisi ns. vaarallinen myrsky atlantilla kulkeville aluksille?
    Esim. Queen Mary 2 seilaa Southamptonin ja New Yorkin väliä niin kuinka kova myrsky olisi vaarallinen näinkin suurelle alukselle?
    Voiko se esimerkiksi kaatua kovassa merenkäynnissä?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu