Pari kysymystä Päivämiehen 01/2009 2.sta pääkirjoituksesta.
Toisin kuin ensimmäisen pääkirjoituksen kohdalla, kirjoittaja ei ole laittanut nimeään alle. Eikö ole iljennyt? (Hyshys: sana "kehdata" tarkoittaa minun murteessani juuri ilkeämistä).
Tässä pääkirjoituksessa käsitellään "1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja". Olen jostain aikaisemmin lukenut että näistä tilaisuuksista olisi pidetty jopa pöytäkirjoja. Onko todellakin niin, että sielunhoidosta kirjoitetaan pöytäkirja? Ja jos, niin onko paikalla erityinen sihteeri sielunhoitajan lisäksi? Silloinhan ainakin rippisalaisuus tulee paljastetuksi. Ja muutenkin, onko sielunhoito normaalisti julkista toimintaa, kuten vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan? Mitä sanovat tällaisesta luterilaisen kirkon säännöt, vl-liikehän asuu kirkon sisällä.
Seuraavaksi kiinnitin huomiota tähän:
"vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä 1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja. Niihin kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää on varsinkin nuoria."
Vai että "kristillisyyden ulkopuolelta". Tässä annetaan ymmärtää, että se joka kritisoi näitä kokouksia on määriteltävä ei-kristilliseksi.
Toisin kuin ensimmäisen pääkirjoituksen kohdalla, kirjoittaja ei ole laittanut nimeään alle. Eikö ole iljennyt? (Hyshys: sana "kehdata" tarkoittaa minun murteessani juuri ilkeämistä).
Tässä pääkirjoituksessa käsitellään "1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja". Olen jostain aikaisemmin lukenut että näistä tilaisuuksista olisi pidetty jopa pöytäkirjoja. Onko todellakin niin, että sielunhoidosta kirjoitetaan pöytäkirja? Ja jos, niin onko paikalla erityinen sihteeri sielunhoitajan lisäksi? Silloinhan ainakin rippisalaisuus tulee paljastetuksi. Ja muutenkin, onko sielunhoito normaalisti julkista toimintaa, kuten vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan? Mitä sanovat tällaisesta luterilaisen kirkon säännöt, vl-liikehän asuu kirkon sisällä.
Seuraavaksi kiinnitin huomiota tähän:
"vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä 1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja. Niihin kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää on varsinkin nuoria."
Vai että "kristillisyyden ulkopuolelta". Tässä annetaan ymmärtää, että se joka kritisoi näitä kokouksia on määriteltävä ei-kristilliseksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ne olivat ry:n virallisesti kokoonkutsuttuja virallisia kokouksia, joista on pöytäkirjanpitopakko
toisaalta srk:n hoitomiehet laativat srk-johdolle omia muistioitaan kokouksista
rippihän perustuu kuulemiseen ja missään ei mainita srk:n vaatimia, ihmisarvoja loukkaavia julkirippejä
kyllä kritiikki kaikuu yhä kuuluvammin sisäpuoleltakin, ihmetyttää vain, kuinka kokoukseen osallistuneet ev.lut-kirkon papitkin lipereitään leikkaamatta ja virastaan eroamatta kehtaavat hyssytellä moisessa valhelahkossa
>> Onko todellakin niin, että sielunhoidosta kirjoitetaan pöytäkirja? Ja jos, niin onko paikalla erityinen sihteeri sielunhoitajan lisäksi? Silloinhan ainakin rippisalaisuus tulee paljastetuksi. > "vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä 1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja. Niihin kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää on varsinkin nuoria."
Vai että "kristillisyyden ulkopuolelta". Tässä annetaan ymmärtää, että se joka kritisoi näitä kokouksia on määriteltävä ei-kristilliseksi.
Mua alkoi oikein huvittamaan tämä Päivämiehen linja.
Voin kuvitella, että isovanhempani, jotka eivät todellakaan pyöri missään netissä koskaan, mutta lukevat aina Päivämiehen tarkkaan, alkavat ihmetellä että mitä ne nyt taas siitä 70-luvusta kirjoittelee?
Ja sielunhoidolliset keskustelut? Paikalla puheenjohtaja ja pöytäkirjanvetäjä:DD
Ja mikä syntielämä ja maallistuminen? Henki se oli josta parannusta piti tehdä:DD
Sirkuspelleilyksi tämä todella Jemin sanjen mukaan menee:D
Mutta ei saisi kyllä nauraa, koska kyse kuitenkin aika vakavasta valheen levittelystä.
..löytyy sanasto jossa rippi, rippisalaisuus ja sielunhoito määritellään.
http://www.evl.fi/sanasto/
Sielunhoidosta siellä sanotaan, että se on "henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa."
Edelleen: "Yksityisen sielunhoidon rinnalla puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka toteutuu eri tavoin seurakunnan työssä,.."
Mitä arvelet Admata (ja muutkin) jospa hoitokokouksest olivatkin tällaista "ERI tavoin toetutuvaa" sielunhoitoa? ;)
Jokatapauksessa sanotaan että: "Sielunhoitoon liittyy aina vaitiolovelvollisuus. Papille ripittäytyessä se on ehdoton. Kirkkolain mukaan sielunhoidossa papille uskottua asiaa eikä papille uskoutunutta henkilöä saa ilmaista."
Rippi-otsikon alta voi lukea seuraavaa:
"Aikaisemmin oli käytössä julkirippi, jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnusti koko seurakunnan edessä rikkomuksensa ja sai synninpäästön. Tämä ripin muoto lakkasi Suomen luterilaisessa kirkossa 1800-luvulla."
1800-luvusta on pitkä aika.
Rippi-otsikon alla myös:
"Rippisalaisuuden rikkomisesta on säädetty papeille ankarat rangaistukset. Rippisalaisuus on ripin toimittamiselle välttämätöntä."
Rippisalaisuus-otsikon alla:
"Yksityinen sielunhoito ja rippi kuuluvat papin erityisiin tehtäviin. Kirkkolaissa on säädetty papin rippisalaisuudesta seuraavasti: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut” (KL 5 luku 2 § 1 mom.). Pappi ei siis saa paljastaa edes sitä, kuka hänelle on ripittäytynyt. Vaikka pappia kuulusteltaisiin todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoitotilanteessa on hänelle uskottu."
No ei kai tässä muusta ole kyse kun siitä, että SRK tuli määritelleksi sanan sielunhoito uudestaan.
Se yksi oli saatana, ja oikeaa palsamia saikin. ihmisuhreilla ryyditettynä.
"No ei kai tässä muusta ole kyse kun siitä, että SRK tuli määritelleksi sanan sielunhoito uudestaan."
Uusi juttu on kysymyksessä.
Tästä vanhasta ei ainakaan voi olla kysymys --> "Aikaisemmin oli käytössä julkirippi, jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnusti koko seurakunnan edessä rikkomuksensa ja sai synninpäästön. Tämä ripin muoto lakkasi Suomen luterilaisessa kirkossa 1800-luvulla"
..koska 1800-luvulla ripitettävän oli pitänyt herättää pahennusta ja hän sai synninpäästön.
1970-luvulla tarvitsi olla vain väärähenkinen eikä hän aina synninpäästöä saanut.
Eikö noita avauksia tosiaankaan voida tehdä jostain muusta kuin jostain roskalehdestä???
hoitokokousia?
"vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä 1970-luvulla käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja. Niihin kristillisyyden ulkopuolelta kohdistunut kritiikki on saattanut hämmentää on varsinkin nuoria."
..onnellisen tietämättömiä niistä. :)
Kehdata sana on aika vekkuli ilmaus kun sillä sitä voidaan käytää monimerkityksellisessä arvostelussa.
Keksin äkiseltää montakin eri käytötapaa tulle vekkulille pikku sanalle tässä yhteydeessä.
Kirjoitaja ei kehannut laittaa nimeään alle.
Tuo sana voitanee tulkita
- ei viitsinyt
- ei halunnut
- ei ilennyt (siis ei kehdannut koska oli häpeissään)
Ja sitten se toinen asia niin HUOMATKAA SE että kun puhutaan rippisalaisuudesta SE TUSKIN KOSKEE ASIAA SITEN KUIN SITÄ NYT TULKITAAN. Eli jos hotaja hoiti pakolla ripttäytyjää. Ja RIPITTÄYTYJÄ ON SITÄ MIELTÄ ETTEI TOIMITTU OIKEIN.
Rippisalaisuus EI VOI KOSKEA RIRRI ISÄÄ JA HÄNEN TEKEMISIÄÄN.
Vai onko niin että rippi isä saa tehdä mitä tahnasa ja tuota tilannetta sitoo rippisalaisuus silloinkin kun ripittäytyjä haluaa tuoda asiat julki.
Nostetaan esiin:
" Eli jos hotaja hoiti pakolla ripttäytyjää."
Sielunhoidonhan pitäisi tietysti alkaa hoidettavan pyynnöstä eikä lähteä hoitajan vallanhimoisista tarpeista käsin.
Useimmat Päivämiehen pääkirjoitukset ovat itse lehdestä pari vuotta sitten saamani tiedon mukaan ryhmätyötä. Siksi niissä ei ole nimeä alla, mutta eipä ole monen muunkaan lehden pääkirjoituksen alla kirjoittajan nimeä.
Jos kirjoittajia on vain yksi, voi alle laittaa nimenkin. Sen sijaan nimiluettelo saattaisi näyttää muodottomalta.