Työllisyys on riippuvainen tuotannon päämääristä, eli siitä mitä tuotetaan. Täytyy siis huomioida että tuotannon päämäärien tuottaminenkin on työtä, mutta se ei ole välineellistä työtä (välineellinen työ on se työ, joka alistetaan tuotannon päämäärille, tapahtuipa se miten tahansa). Kun yhteiskunnassa tuotanto määrätään, millä tavalla tahansa, määritettään myös työllisyysaste. Tähän vaikuttaa myös teknologian taso, sillä koneet kykenevät tekemään entistä enemmän töitä, joita ennen ovat vain ihmiset kyenneet tekemään. On mahdollista että tuotannon päämäärien toteuttamiseen ei tarvita kaikkia yhteiskunnan ihmisiä, jolloin osa ihmisistä joutuu työttömiksi.
Resursseja on olemassa tietty määrä ja ne voidaan käyttää monella eri tavalla, resurssit asettavat tuotannolle rajan. Tuottaa ei voida enemmän, kuin on resursseja sille annettavaksi. Resurssit ovat se materia mitä yhteiskunnalla on käytettävissään, tähän ei siis lasketa ideoita.
Päämääriä tuottava työ määrittää sen mitä tuotetaan ja sitä kautta työllisyysasteen. Päämääriä tuottava työ voi luoda sellaisia työpaikkoja, jotka eivät ole materian uudelleen muotoilua, joten jakakaamme tuottava työ kahteen luokkaan, materiaalin muokkaamiseen ja ideoiden muokkaamiseen. Materian muotoilu on siis sitä työtä, joka muotoilee materian vastaamaan niitä ideoita, joita nämä ideoiden muokkaajat muokkaavat vastaamaan tuotannon päämääriä.
Kun tuotanto on tuotettu, se jaetaan yhteiskunnan jäsenten kesken. Tuotanto voidaan jakaa ihan miten tahansa, tämän jakautumisen päättää tuotannon tuloksien jakautumisesta vastaava taho (tapahtuipa se millä tavalla tahansa). Tämä jakautuminen määrittää yhteiskunnan väestömäärään, väestö ei kykene kasvamaan, ellei sille tuoteta ravintoa.
Väestöä voi olla töissä vain se määrä mitä tuotantoon tarvitaan, elossa voi olla kuitenkin enemmän väestöä kuin sitä on töissä. Työllisyys ja väestömäärä eivät siis ole suoraan verrannollisia.
Tuotannossa käytetään apuvälineitä (kuokka -> hevonen -> kone), jotka ovat ajan myötä kyenneet vähentämään tuotantoon tarvittavien ihmisten määrää. Aluksi oli kuokka, joka vaati ihmisen sitä liikuttamaan, sitten tuli hevonen, jota ihminen ohjasi ja nykyään on traktori, jota ihminen ohjaa. Apuvälineet ovat siis kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Taas sellainen tuotanto mikä vaaditaan väestömäärään elättämiseen, voitaisiin nykyään hoitaa erittäin pienellä ihmismäärällä. Kun taas tuotannon päämäärät ovat vain nousseet korkeammalle, resursseja kulutetaan enemmän ja tämä korkeamman tason tuotanto vaatii enemmän ideoiden muokkaamista. Tällä korkeamman tason tuotantoasteella vaaditaan ihmisiä myös sellaisiin tehtäviin, mitkä eivät ole väestömäärään olemassaololle välttämättömiä. On selvää että tuotantovälineet kehittyvät koko ajan ja että väestömäärän olemassaolon takaamiseen tarvittava työmäärää pienenee koko ajan (riippuen väestön kasvusta).
Väestömäärä on siis suhteessa tuotantoon siinä mielessä että tuotanto asettaa rajat suurimalle mahdolliselle väestömäärälle. Tuotannon apuvälineet asettavat rajan suurimalle mahdolliselle työllisyysasteelle. Tuotanto jakautuu kahteen eritason tuotantoon, olemassa olevan väestön välttämättömien tarpeiden tuottamiseen ja olemassaololle ei-välttämättömien tarpeiden tuottamiseen.
Tuotannon päämääristä päättävä taho voi vaikuttaa väestömäärän ja tuotannon jakautumisesta päättävät taho voi vaikuttaa väestömäärään. Työssä käytettävät apuvälineet kehittyvät koko ajan, joka johtaa välttämättä siihen että ihmisiä ei enää tarvita työhön niin paljon kuin aikaisemmin. Tämän takia, mikäli tuotanto ja sen jakautuminen pyrkii elättämään vain ne, jotka käyvät työssä, tulee väestömäärä laskemaan ja lopulta mitään väestöä ei enää ole, koska koneet tulevat tekemään kaiken, jolloin ihminen voi asettaa vain päämääriä. Kapitalismi, jossa tuotanto ja sen jakautuminen pyrkivät hävittämään kaiken työttömyyden vähentämällä väestömäärää, hävittää teoriassa lopulta koko yhteiskunnan. Tämä ei kuitenkaan ole ainoastaan kapitalismin ongelma, sillä apuvälineiden kehitys on jokaisen yhteiskuntajärjestelmän ongelma, mikä on ihmisen olemassaolon tarkoitus, jos sille välttämättömien tarpeiden tuottaminen onnistuu ilman mitään ponnisteluja? Mikä motivoi enää elämään, kun kaikki päämäärät voidaan saavuttaa välineellisesti?
Resursseja on olemassa tietty määrä ja ne voidaan käyttää monella eri tavalla, resurssit asettavat tuotannolle rajan. Tuottaa ei voida enemmän, kuin on resursseja sille annettavaksi. Resurssit ovat se materia mitä yhteiskunnalla on käytettävissään, tähän ei siis lasketa ideoita.
Päämääriä tuottava työ määrittää sen mitä tuotetaan ja sitä kautta työllisyysasteen. Päämääriä tuottava työ voi luoda sellaisia työpaikkoja, jotka eivät ole materian uudelleen muotoilua, joten jakakaamme tuottava työ kahteen luokkaan, materiaalin muokkaamiseen ja ideoiden muokkaamiseen. Materian muotoilu on siis sitä työtä, joka muotoilee materian vastaamaan niitä ideoita, joita nämä ideoiden muokkaajat muokkaavat vastaamaan tuotannon päämääriä.
Kun tuotanto on tuotettu, se jaetaan yhteiskunnan jäsenten kesken. Tuotanto voidaan jakaa ihan miten tahansa, tämän jakautumisen päättää tuotannon tuloksien jakautumisesta vastaava taho (tapahtuipa se millä tavalla tahansa). Tämä jakautuminen määrittää yhteiskunnan väestömäärään, väestö ei kykene kasvamaan, ellei sille tuoteta ravintoa.
Väestöä voi olla töissä vain se määrä mitä tuotantoon tarvitaan, elossa voi olla kuitenkin enemmän väestöä kuin sitä on töissä. Työllisyys ja väestömäärä eivät siis ole suoraan verrannollisia.
Tuotannossa käytetään apuvälineitä (kuokka -> hevonen -> kone), jotka ovat ajan myötä kyenneet vähentämään tuotantoon tarvittavien ihmisten määrää. Aluksi oli kuokka, joka vaati ihmisen sitä liikuttamaan, sitten tuli hevonen, jota ihminen ohjasi ja nykyään on traktori, jota ihminen ohjaa. Apuvälineet ovat siis kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Taas sellainen tuotanto mikä vaaditaan väestömäärään elättämiseen, voitaisiin nykyään hoitaa erittäin pienellä ihmismäärällä. Kun taas tuotannon päämäärät ovat vain nousseet korkeammalle, resursseja kulutetaan enemmän ja tämä korkeamman tason tuotanto vaatii enemmän ideoiden muokkaamista. Tällä korkeamman tason tuotantoasteella vaaditaan ihmisiä myös sellaisiin tehtäviin, mitkä eivät ole väestömäärään olemassaololle välttämättömiä. On selvää että tuotantovälineet kehittyvät koko ajan ja että väestömäärän olemassaolon takaamiseen tarvittava työmäärää pienenee koko ajan (riippuen väestön kasvusta).
Väestömäärä on siis suhteessa tuotantoon siinä mielessä että tuotanto asettaa rajat suurimalle mahdolliselle väestömäärälle. Tuotannon apuvälineet asettavat rajan suurimalle mahdolliselle työllisyysasteelle. Tuotanto jakautuu kahteen eritason tuotantoon, olemassa olevan väestön välttämättömien tarpeiden tuottamiseen ja olemassaololle ei-välttämättömien tarpeiden tuottamiseen.
Tuotannon päämääristä päättävä taho voi vaikuttaa väestömäärän ja tuotannon jakautumisesta päättävät taho voi vaikuttaa väestömäärään. Työssä käytettävät apuvälineet kehittyvät koko ajan, joka johtaa välttämättä siihen että ihmisiä ei enää tarvita työhön niin paljon kuin aikaisemmin. Tämän takia, mikäli tuotanto ja sen jakautuminen pyrkii elättämään vain ne, jotka käyvät työssä, tulee väestömäärä laskemaan ja lopulta mitään väestöä ei enää ole, koska koneet tulevat tekemään kaiken, jolloin ihminen voi asettaa vain päämääriä. Kapitalismi, jossa tuotanto ja sen jakautuminen pyrkivät hävittämään kaiken työttömyyden vähentämällä väestömäärää, hävittää teoriassa lopulta koko yhteiskunnan. Tämä ei kuitenkaan ole ainoastaan kapitalismin ongelma, sillä apuvälineiden kehitys on jokaisen yhteiskuntajärjestelmän ongelma, mikä on ihmisen olemassaolon tarkoitus, jos sille välttämättömien tarpeiden tuottaminen onnistuu ilman mitään ponnisteluja? Mikä motivoi enää elämään, kun kaikki päämäärät voidaan saavuttaa välineellisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edustaako sinun näkemyksesi kenties marxilaista taloustiedettä?
Ainakin analysoit taloutta kuin Gosplanin johtaja.
Esim. millä perusteeella toteat:
"Tuotanto jakautuu kahteen eritason tuotantoon, olemassa olevan väestön välttämättömien tarpeiden tuottamiseen ja olemassaololle ei-välttämättömien tarpeiden tuottamiseen."
Mikä oli luxusta sata vuotta sitten, vaikka juokseva vesi ja sähkö, on tänään jo kaikkien mielestä välttämätöntä.
Parantunut tuottavuus johtaa ostovoiman kasvuun ja ihmisten loputon ahneus takaa kysynnän kasvun.
Ravinnon ja raaka-aineiden puute ei ole todellinen uhka talouskasvulle. Lähes kaikkien raaka-aineiden suhteellinen hintataso, hinnat verrattuna palkkoihin, on jatkuvasti laskenut.
Vertailun vuoksi on hyvä muistaa että Amerikassa elintaso on maailman korkein mutta myös työtä tehdään enemmän kuin missään muualla. Monet ns. primitiiviset metsästäjä-keräilijäheimot taas käyttävät vain hyvin vähän aikaa ravinnonhankkimiseen tai muuhun työhön verrattavaan toimintaan.
Nälkä kasvaa syödessä, eikä työtä ole vain jokin kiinteä määrä kaikille jaettavana.
ymmärtänyt, niin en voi sille mitään.
"Mikä oli luxusta sata vuotta sitten, vaikka juokseva vesi ja sähkö, on tänään jo kaikkien mielestä välttämätöntä."
Ihmiset kuolevat samalla tavalla nälkään tänäkin päivänä niin kuin sata vuotta sitten. Tuo jaottelu on tärkeä, koska sidon sen myöhemmin väestömäärään.
Kaikki mainitsemasi seikat on jo tekstissäni selitetty, joten turhaan minä toistan sitä minkä minä olen jo kirjoittanut. Minun käsitykseni ovat minun omiani käsityksiäni ja ne edustavat vain minun omia käsityksiäni, eikä niillä ole mitään tekemistä Marxin kanssa tai minkään muun talousopin kanssa.
Arvelin että kuitenkin kaipaisit kommentteja(:
Toki nälkään kuollaan nykyäänkin, mutta kysymys ei suinkaan ole ruuan puutteesta maailmassa sinänsä vaan ennen kaikkea köyhyydestä. Siihen autta pitkällä tähtäimellä parhaiten vapaa markkinatalous, jossa omaisuuden suoja, yrittämisen vapaus ja tasavertoisuus lain edessä on kaikille turvattu. Myös kehitysapua tarvitaan nälänhädän torjumiseen ym.
Odotan mielenkiinnolla uutta taloustieteellisen ajattelun mullistavaa teoriaasi.(;
pientä mainintaa, varsinkin kehitysavusta, oivallat varmaan mistä on kyse
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Velkakriisi
ihan surutta, se tätä globaalia sydeemiä ajaa, muutamia huomioita tästä
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm