Palstalla kehkeytyy välillä mitä kummallisimpa keskusteluja tasa-arvosta ja sen sisällöstä. Lisäksi tasa-arvoa halutaan väkisin ajaan jonkun tietyn ideologian muottiin ja näin määritellä se koskemaan tietyllä tavalla tiettyä asiaa. Tietenkin on oikeutettua, että näin voi tehdä. Toisaalta tasa-arvo saa välillä kummallisia piirteitä ja jotkut määreet voisivat olla suoraan punaistakin punaisemman kommunistin suusta.
Oma näkemykseni tasa-arvosta on sen lokerointi kolmeen luokkaan. Näistä esimerkkinä käytän mielelläni peruskoulua (olen joskus tämän saman kirjoittanut tänne eri nimimerkillä, tästä tosin on jo aikaa lähes vuosi).
Peruskoulua pidetään pääsääntöisesti tasa-arvoisena. Vaikkakin on eriäviä mielipiteitä siitä kohteleeko peruskoulu todellisuudessa kaikkia samalla tavalla niin perusteet ovat edelleen olemassa. Lisäksi peruskoulu voi olla kolmella tavalla tasa-arvoinen tai tasa-arvoa jäljittelevä. Jokaiseen vaihtoehtoon löytyy vastaväitteet ja puolustelut.
1. Peruskoulussa jokaiselle on tarjolla sama määrä tietoa. Tämän näkemyksen mukaan tasa-arvo toteutuu kun jokaisella on mahdollisuus samaan tietoon. On aivan sama millaiset kyvyt ja kiinnostus kenelläkin on tätä tietoa omaksua. Tasa-arvo toteutuu siis vain mahdollisuuksissa ei lopputuloksessa. Mikäli toinen tietää kaiken mitä voi peruskoulun jälkeen tietää ja toinen ei osaa laskea 2 2=4 niin se on jälkimmäisen oma asia. Hänelle on tämä tieto tarjottu samalla tavalla ja samassa muodossa kuin ensimmäisellekin.
Tätä puolustetaan juuri sillä, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Vastaan olevat sanovat, että sivistyneen yhteiskunnan tulee ainakin jossain määrin tukea heikompia ja näin ollen tarjota heille lisämahdollisuuksia (tukiopetusta) ainakin jossain määrin.
2. Peruskoulun päätyttyä tulee jokaisella olla sama määrä tietoa. Opetuksen tulee siis edetä sillä vauhdilla että jokainen sen omaksuu. Jos jollakulla on ylivoimaisia vaikeuksia omaksua tietoa tai hän on vain laiska, järjestetään hänelle tukiopetusta niin paljon kuin hän tarvitsee. Lahjakkaat ja älykkäät siis istuvat tunneilla niin kauan, että se tyhmempikin asian ymmärtää. Ja jos opetussuunnitelman mukaiset tuntimäärät eivät riitä niin sitten järjestetään tukiopetusta vähälahjaisimmille. Peruskoulun päätyttyä jokaisella on saman verran tietoa ja näin ollen ainakin teoriassa samat mahdollisuudet tulevaisuudessa.
Tätä ei moni puolla. Moni on sitä mieltä, että jossain määrin heikompia voidaan tukea ja auttaa mutta ei loputtomiin. Lisäksi monien mielestä myös lahjakkaille pitäisi tarjota mahdollisuuksia kehittää lahjakkuuksiaan. Mikäli lahjakkuuksia tuetaan näin valtion varoin on siitä kuitenkin valtiolle hyötyä tulevaisuudessa. Kansalaiset saavat nauttia lahjakakaan muusikon musiikista, tiede kehittyy lahjakkaiden myötä, lahjakkaat piirtäjät piirtävät kauniita tauluja kansan nähtäviksi jne.
3. Tämä vaihtoehto on jo aikaisemmissa esiintynyttä eli kohtien 1 ja 2 yhdistäminen. Voi olla, että on epätasa-arvoista järjestää joillekin enemmän opetusta kuin toisille mutta on oikeudenmukaista tukea heikompia. Lisäksi on oikeudenmukaista järjestää lahjakkaille lisäopetusta joka ruokkii heidän lahjakkuuksiaan. Periaatteessa siis epätasa-arvoa opetusmäärässä ei synny, koska myös lahjakkaat saavat ylimmääräistä opetusta. Kuitenkin on niin, että enemmistö on sitä keskiluokkaa joita ei edes lisäopetukset kiinnosta. Tämän vuoksi ei ole epäoikeudenmukaista eikä epätasa-arvoista mikäli heille ei lisäopetusta järjestetä.
Kuitenkin tästäkin esimerkkijutusta voidaan huomata, että tasa-arvo on vain yksi hyve muiden hyveiden joukossa. Joskus on niin, että oikeudenmukaisuus menee tasa-arvon edelle. Joskus on niin, että armeliaisuus menee moraalin edelle (tästä käy esimerkkinä esimerkiksi elinkautisvankien vapauttaminen jossain vaiheessa).
Ehkä siis kiukkeisen tasa-arvokeskustelun lomassa olisi joskus syytä miettiä niitä muita hyveitä ja niiden merkitystä maailmassa. Mikäli joku on todella vähälahjainen niin voi olla oikeudenmukaista järjestää tälle enemmänkin lisäopetusta olkoonkin, että se on tasa-arvoista opetusta vastaan. Joskus voi olla moraalisesti arveluttavaa täyttää esimerkiksi kirurgin virka vain siksi, että hakija on jotain sukupuolta ja näin tasa-arvo saadaan toteutumaan.
Oma näkemykseni tasa-arvosta on sen lokerointi kolmeen luokkaan. Näistä esimerkkinä käytän mielelläni peruskoulua (olen joskus tämän saman kirjoittanut tänne eri nimimerkillä, tästä tosin on jo aikaa lähes vuosi).
Peruskoulua pidetään pääsääntöisesti tasa-arvoisena. Vaikkakin on eriäviä mielipiteitä siitä kohteleeko peruskoulu todellisuudessa kaikkia samalla tavalla niin perusteet ovat edelleen olemassa. Lisäksi peruskoulu voi olla kolmella tavalla tasa-arvoinen tai tasa-arvoa jäljittelevä. Jokaiseen vaihtoehtoon löytyy vastaväitteet ja puolustelut.
1. Peruskoulussa jokaiselle on tarjolla sama määrä tietoa. Tämän näkemyksen mukaan tasa-arvo toteutuu kun jokaisella on mahdollisuus samaan tietoon. On aivan sama millaiset kyvyt ja kiinnostus kenelläkin on tätä tietoa omaksua. Tasa-arvo toteutuu siis vain mahdollisuuksissa ei lopputuloksessa. Mikäli toinen tietää kaiken mitä voi peruskoulun jälkeen tietää ja toinen ei osaa laskea 2 2=4 niin se on jälkimmäisen oma asia. Hänelle on tämä tieto tarjottu samalla tavalla ja samassa muodossa kuin ensimmäisellekin.
Tätä puolustetaan juuri sillä, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Vastaan olevat sanovat, että sivistyneen yhteiskunnan tulee ainakin jossain määrin tukea heikompia ja näin ollen tarjota heille lisämahdollisuuksia (tukiopetusta) ainakin jossain määrin.
2. Peruskoulun päätyttyä tulee jokaisella olla sama määrä tietoa. Opetuksen tulee siis edetä sillä vauhdilla että jokainen sen omaksuu. Jos jollakulla on ylivoimaisia vaikeuksia omaksua tietoa tai hän on vain laiska, järjestetään hänelle tukiopetusta niin paljon kuin hän tarvitsee. Lahjakkaat ja älykkäät siis istuvat tunneilla niin kauan, että se tyhmempikin asian ymmärtää. Ja jos opetussuunnitelman mukaiset tuntimäärät eivät riitä niin sitten järjestetään tukiopetusta vähälahjaisimmille. Peruskoulun päätyttyä jokaisella on saman verran tietoa ja näin ollen ainakin teoriassa samat mahdollisuudet tulevaisuudessa.
Tätä ei moni puolla. Moni on sitä mieltä, että jossain määrin heikompia voidaan tukea ja auttaa mutta ei loputtomiin. Lisäksi monien mielestä myös lahjakkaille pitäisi tarjota mahdollisuuksia kehittää lahjakkuuksiaan. Mikäli lahjakkuuksia tuetaan näin valtion varoin on siitä kuitenkin valtiolle hyötyä tulevaisuudessa. Kansalaiset saavat nauttia lahjakakaan muusikon musiikista, tiede kehittyy lahjakkaiden myötä, lahjakkaat piirtäjät piirtävät kauniita tauluja kansan nähtäviksi jne.
3. Tämä vaihtoehto on jo aikaisemmissa esiintynyttä eli kohtien 1 ja 2 yhdistäminen. Voi olla, että on epätasa-arvoista järjestää joillekin enemmän opetusta kuin toisille mutta on oikeudenmukaista tukea heikompia. Lisäksi on oikeudenmukaista järjestää lahjakkaille lisäopetusta joka ruokkii heidän lahjakkuuksiaan. Periaatteessa siis epätasa-arvoa opetusmäärässä ei synny, koska myös lahjakkaat saavat ylimmääräistä opetusta. Kuitenkin on niin, että enemmistö on sitä keskiluokkaa joita ei edes lisäopetukset kiinnosta. Tämän vuoksi ei ole epäoikeudenmukaista eikä epätasa-arvoista mikäli heille ei lisäopetusta järjestetä.
Kuitenkin tästäkin esimerkkijutusta voidaan huomata, että tasa-arvo on vain yksi hyve muiden hyveiden joukossa. Joskus on niin, että oikeudenmukaisuus menee tasa-arvon edelle. Joskus on niin, että armeliaisuus menee moraalin edelle (tästä käy esimerkkinä esimerkiksi elinkautisvankien vapauttaminen jossain vaiheessa).
Ehkä siis kiukkeisen tasa-arvokeskustelun lomassa olisi joskus syytä miettiä niitä muita hyveitä ja niiden merkitystä maailmassa. Mikäli joku on todella vähälahjainen niin voi olla oikeudenmukaista järjestää tälle enemmänkin lisäopetusta olkoonkin, että se on tasa-arvoista opetusta vastaan. Joskus voi olla moraalisesti arveluttavaa täyttää esimerkiksi kirurgin virka vain siksi, että hakija on jotain sukupuolta ja näin tasa-arvo saadaan toteutumaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Peräkammarin poika elää ilmeisen puuttteessa...................hih..............
Voistitko määritellä tarkemmin? Minkälaisesta puutteesta on kyse? Tarkoitat mitä ilmeisemmin seksuaalisen elämän puutetta. Sen tarkemmin ruotimatta omia tarpeitani tai niiden puutteellisuutta on pakko kuitenkin kysäistä mielenkiinnosta, että mikä sinut sai tähän suuren päättelyysi päätymään?
Mutta mitä ilmeisemmin vastauksesi tähänkin kysymykseen tulee olemaan yhtä suurta tajunnan virtaa kuin ensimmäinen vastauksesi.