Tällä pasatalla aikaisemmin on keskusteltu Talvisodan syistä ja nostettu esiin kysymys, ketä Stalin pelkäsi hyökkääjäksi Suomen kautta. Samassa yhteydessä on pohdittu, oliko Neuvostoliiton ja Saksan hyökkäämättömyyssopimus "vain paperi" vai kumppanuussopimus. Palstan rajat eivät enää sallineet alla olevan tekstin lisäämistä ao. keskustelun yhteyteen. Se on kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja kuvaava Molotovin puhe Korkeimmalle Neuvostolle 29.3.1940, jonka Valtion kustantamo Petrostoissa julkaisi suomeksi. Noina aikoina päätettiin mm. Katyn teloituksista.
Kokonaisuutena puhe löytyy osoitteesta
http://www.histdoc.net/historia/molotov.html
Pitkä loppuosa käsitteleekin Talvisotaa ym. maailantilannetta ilmeisesti tavalla ja tasolla, jolla Korkeimmassa Neuvostossa asioita yleensä käsiteltiin.
"
V. M. MOLOTOV
HALLITUKSEN ULKOPOLITIIKKA
Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan
ja Ulkoasiain Kansankomissaarin selostus
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa
maaliskuun 29 pnä v. 1940
________________________________________
Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan
Valtion Kustannusliike
Petroskoi 1940
________________________________________
Toverit edustajat!
Korkeimman Neuvoston viimeisestä sessiasta (istuntokaudesta) on kulunut viisi kuukautta. Tänä lyhyenä aikana on sattunut tapahtumia, joilla on ensiluokkainen merkitys kansainvälisten suhteiden kehityksessä. Tämän johdosta on välttämätöntä Korkeimman Neuvoston tällä istuntokaudella käsitellä meidän ulkopolitiikkaamme koskevia kysymyksiä.
Viimeisiä tapahtumia kansainvälisessä elämässä pitää katsoa, ennen kaikkea, viime vuoden syksyllä Keski-Euroopassa alkaneen sodan valossa. Englantilais-ranskalaisen blokin ja Saksan välisessä sodassa ei tähän asti ole ollut suuria taisteluja, vaan sotatoimet ovat rajoittuneet joihinkin otteluihin, etupäässä merellä ja myöskin ilmassa. On kuitenkin tunnettua, että Englannin ja Ranskan hallitukset hylkäsivät Saksan rauhanpyrkimykset, jotka se oli ilmaissut jo viime vuoden lopulla, jonka vuoksi valmistelut sodan laajentamiseen vielä enemmän voimistuivat molemmin puolin.
Saksa, joka on yhdistänyt viime aikoina noin 80 miljoonaa saksalaista, alistanut herruutensa alaiseksi eräitä naapurivaltioita ja monessa suhteessa voimistunut sotilaallisesti, on muodostunut, kuten näkyy, imperialististen päävaltojen - Englannin ja Ranskan vaaralliseksi kilpailijaksi Euroopassa. Tämän vuoksi ne julistivat sodan Saksalle Puolalle antamiensa sitoumuksien täyttämisen varjolla. Nyt näkyy erittäin selvästi, kuinka kaukana ovat näiden valtojen hallitusten todelliset päämäärät hajonneen Puolan tai Tshekko-Slovakian puolustamisen eduista. Se näkyy jo siitäkin, että Englannin ja Ranskan hallitukset julistivat päämääräkseen tässä sodassa Saksan murskaamisen ja silpomisen, vaikka tätä päämäärää kansanjoukkojen edessä aina vielä peitellään "demokraattisten" maiden ja pienten kansojen "oikeuksien" puolustamisen tunnuksilla.
Kun Neuvostoliitto ei halunnut ruveta Englannin ja Ranskan apuriksi tuon imperialistisen politiikan toteuttamisessa Saksaa vastaa, niin lisääntyi niiden kannan vihamielisyys Neuvostoliittoa vastaan vielä enemmän, mikä osoittaa havainnollisesti, kuinka syvällä ovat imperialistien vihamielisen politiikan luokkajuuret sosialistista valtiota vastaan. Englantilais-ranskalaiset imperialistit olivat valmiit tekemään Suomessa alkaneesta sodasta lähtökohdan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, käyttäen hyväkseen tässä tarkoituksessa ei ainoastaan Suomea, vaan myöskin Skandinaavian maita - Ruotsia ja Norjaa.
Neuvostoliiton suhtautuminen Euroopassa käynnissä olevaan sotaan on tunnettu. Neuvostoliiton ulkopolitiikka, joka on rauhanrakkauden elävöittämä, ilmeni tälläkin kertaa täysin selvästi. Neuvostoliitto selitti heti, että se on puolueettomuuden kannalla, ja se on horjumatta toteuttanut tätä politiikkaa koko ajan.
Jyrkkä käänne parempaan päin Neuvostoliiton ja Saksan välisissä suhteissa sai ilmaisunsa viime vuoden elokuussa allekirjoitetussa hyökkäämättömyyssopimuksessa. Nämä uudet, hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Saksan välillä ovat kestäneet koetuksen entisessä Puolassa sattuneiden tapahtumien yhteydessä ja ovat riittävästi osoittaneet kestävyytensä. Jo silloin, viime vuoden syksyllä, edellytetty taloudellisten suhteiden kehittäminen sai konkreettisen ilmaisunsa jo elokuun (1939), sekä sittemmin helmikuun (1940) kauppasopimuksissa. Tavaranvaihto Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkoi lisääntyä molemminpuolisen taloudellisen edun pohjalla, ja perusteet sen edelleen kehittämiseen ovat olemassa.
Suhteemme Englantiin ja Ranskaan ovat muodostuneet jonkun verran toisenlaisiksi. Kun Neuvostoliitto ei tahtonut ryhtyä englantilais-ranskalaisten imperialistien välikappaleeksi heidän taistelussaan maailmanherruudesta Saksaa vastaan, me kohtasimme joka askeleella heidän politiikkansa syvän vihamielisyyden meidän maatamme kohtaan. Kaikkein pisimmälle he menivät Suomen kysymyksessä, jota koskettelen alempana. Mutta viime kuukausina on ilmennyt aika paljon toisiakin tosiasioita, jotka osoittavat Ranskan ja Englannin politiikan vihamielisyyden Neuvostoliittoa kohtaan.
Kokonaisuutena puhe löytyy osoitteesta
http://www.histdoc.net/historia/molotov.html
Pitkä loppuosa käsitteleekin Talvisotaa ym. maailantilannetta ilmeisesti tavalla ja tasolla, jolla Korkeimmassa Neuvostossa asioita yleensä käsiteltiin.
"
V. M. MOLOTOV
HALLITUKSEN ULKOPOLITIIKKA
Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan
ja Ulkoasiain Kansankomissaarin selostus
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa
maaliskuun 29 pnä v. 1940
________________________________________
Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan
Valtion Kustannusliike
Petroskoi 1940
________________________________________
Toverit edustajat!
Korkeimman Neuvoston viimeisestä sessiasta (istuntokaudesta) on kulunut viisi kuukautta. Tänä lyhyenä aikana on sattunut tapahtumia, joilla on ensiluokkainen merkitys kansainvälisten suhteiden kehityksessä. Tämän johdosta on välttämätöntä Korkeimman Neuvoston tällä istuntokaudella käsitellä meidän ulkopolitiikkaamme koskevia kysymyksiä.
Viimeisiä tapahtumia kansainvälisessä elämässä pitää katsoa, ennen kaikkea, viime vuoden syksyllä Keski-Euroopassa alkaneen sodan valossa. Englantilais-ranskalaisen blokin ja Saksan välisessä sodassa ei tähän asti ole ollut suuria taisteluja, vaan sotatoimet ovat rajoittuneet joihinkin otteluihin, etupäässä merellä ja myöskin ilmassa. On kuitenkin tunnettua, että Englannin ja Ranskan hallitukset hylkäsivät Saksan rauhanpyrkimykset, jotka se oli ilmaissut jo viime vuoden lopulla, jonka vuoksi valmistelut sodan laajentamiseen vielä enemmän voimistuivat molemmin puolin.
Saksa, joka on yhdistänyt viime aikoina noin 80 miljoonaa saksalaista, alistanut herruutensa alaiseksi eräitä naapurivaltioita ja monessa suhteessa voimistunut sotilaallisesti, on muodostunut, kuten näkyy, imperialististen päävaltojen - Englannin ja Ranskan vaaralliseksi kilpailijaksi Euroopassa. Tämän vuoksi ne julistivat sodan Saksalle Puolalle antamiensa sitoumuksien täyttämisen varjolla. Nyt näkyy erittäin selvästi, kuinka kaukana ovat näiden valtojen hallitusten todelliset päämäärät hajonneen Puolan tai Tshekko-Slovakian puolustamisen eduista. Se näkyy jo siitäkin, että Englannin ja Ranskan hallitukset julistivat päämääräkseen tässä sodassa Saksan murskaamisen ja silpomisen, vaikka tätä päämäärää kansanjoukkojen edessä aina vielä peitellään "demokraattisten" maiden ja pienten kansojen "oikeuksien" puolustamisen tunnuksilla.
Kun Neuvostoliitto ei halunnut ruveta Englannin ja Ranskan apuriksi tuon imperialistisen politiikan toteuttamisessa Saksaa vastaa, niin lisääntyi niiden kannan vihamielisyys Neuvostoliittoa vastaan vielä enemmän, mikä osoittaa havainnollisesti, kuinka syvällä ovat imperialistien vihamielisen politiikan luokkajuuret sosialistista valtiota vastaan. Englantilais-ranskalaiset imperialistit olivat valmiit tekemään Suomessa alkaneesta sodasta lähtökohdan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, käyttäen hyväkseen tässä tarkoituksessa ei ainoastaan Suomea, vaan myöskin Skandinaavian maita - Ruotsia ja Norjaa.
Neuvostoliiton suhtautuminen Euroopassa käynnissä olevaan sotaan on tunnettu. Neuvostoliiton ulkopolitiikka, joka on rauhanrakkauden elävöittämä, ilmeni tälläkin kertaa täysin selvästi. Neuvostoliitto selitti heti, että se on puolueettomuuden kannalla, ja se on horjumatta toteuttanut tätä politiikkaa koko ajan.
Jyrkkä käänne parempaan päin Neuvostoliiton ja Saksan välisissä suhteissa sai ilmaisunsa viime vuoden elokuussa allekirjoitetussa hyökkäämättömyyssopimuksessa. Nämä uudet, hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Saksan välillä ovat kestäneet koetuksen entisessä Puolassa sattuneiden tapahtumien yhteydessä ja ovat riittävästi osoittaneet kestävyytensä. Jo silloin, viime vuoden syksyllä, edellytetty taloudellisten suhteiden kehittäminen sai konkreettisen ilmaisunsa jo elokuun (1939), sekä sittemmin helmikuun (1940) kauppasopimuksissa. Tavaranvaihto Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkoi lisääntyä molemminpuolisen taloudellisen edun pohjalla, ja perusteet sen edelleen kehittämiseen ovat olemassa.
Suhteemme Englantiin ja Ranskaan ovat muodostuneet jonkun verran toisenlaisiksi. Kun Neuvostoliitto ei tahtonut ryhtyä englantilais-ranskalaisten imperialistien välikappaleeksi heidän taistelussaan maailmanherruudesta Saksaa vastaan, me kohtasimme joka askeleella heidän politiikkansa syvän vihamielisyyden meidän maatamme kohtaan. Kaikkein pisimmälle he menivät Suomen kysymyksessä, jota koskettelen alempana. Mutta viime kuukausina on ilmennyt aika paljon toisiakin tosiasioita, jotka osoittavat Ranskan ja Englannin politiikan vihamielisyyden Neuvostoliittoa kohtaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikein kopsasin yhden lauseen.
"Englantilais-ranskalaiset imperialistit olivat valmiit tekemään Suomessa alkaneesta sodasta lähtökohdan sotaan Neuvostoliittoa vastaan,"
Elikä siis tämän mukaan NL pelkäsi Englannin ja Ranskan hyökkäävän? Vai?
Ja NL ja Saksa olisivat olleet kumppaneita? Mikä sitten oli sodan syynä? Laajentaa NL:a ja Saksaa molempia? Osaako joku viisaampi selittää lisää?
teos jota jo lainailtiin niin Nimierkin kuin myös....toimesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000040694167
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000040689278
Suomi ei ollut mikään sotilaallinen tekijä Pohjois-Euroopassa Neuvostoliiton kupeessa. Itseasiassa se muodosti jopa vaarallisen sotilaallisen tyhjiön. Sellainen on melkoinen riski naapureilleen.
Stalin pelkäsi lännen hyökkäystä Suomen kautta. Ranskan, Britannian tai Saksan.
Eipä ollut siinä asiassa lainkaan väärässä. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi.
Stalin taisi olla aika hyvä ennustaja.
Stalinhan pelkäsi jopa punakaartilaisena Neuvosto-Karjalaan kulkeutuneita metsätyömiehiä, ent. punakaartilaisiakin, 1930 -luvun jälkipuoliskolla, muitakin vähemmistökansallisuuksia, armeijansa upseereita jne. Varmaan Englantia,Ranskaa Saksaakin jne.
Ranskan ja Englannin sodan julistuksen jälkeen oli selvä, ettei Saksa tule päästämään Englantia eikä Ranskaa Suomeen Tanskan salmien kautta. Stalinin vaatimukset kohdistuivat Kannakselle eikä esim. Petsamoon, jonne englantilaiset hyökkäsivät I maailmansodan aikoihin. Puolan miehityksestä ei tainnut tulla sodanjulistustakaan Englannilta eikä Ranskalta.
Eiköhän Stalinilla tarkoituksena ja tavoitteena ollut ensivaiheessa käyttää tilannetta hyväkseen ja mitätöida Tarton rauhansopimuksen rajat ja palauttaa Neuvostoliitto entisen Venäjän rajoille.
Seuraavassa O.W.Kuusisen hallituksen tiedotuslehdessä kiinnitän huomiota kohdassa 4. käytettyyn sanontaa "sotaliitto".
"Meistä tuntuu, että ainoastaan eläimellinen pelko Neuvostoliiton ja Saksan sotaliiton perspektiivistä voi tulkita ranskalaisen tietotoimiston herroille tämän mielettömän yliluonnollisen valheen." -
Koko tiedotuslehden sisältö oli seuraava:
"
Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedotus
Toisen kolmen viikon aikana sotatoimissa Suomen rintamalla ei ole tapahtunut sanottavia muutoksia. Jos ensimäisen kolmen viikon aikana oli vakavia sotilaallisia liikkeitä, jotka päättyivät Neuvostoliiton sotajoukkojen tukikohtien luomiseen Suomen alueelle, niin toisen kolmen viikon viime aikana sotatoimet rajoittuivat tavallisten tiedustelujoukkojen ja jalkaväen pieniin yhteentörmäyksiin. Äkkiä syntyneet suuret pakkaset huomattavasti myötävaikuttivat suomalaisten sotajoukkojen toimintaan, mutta tästä muodostunutta edullista tilannetta he eivät kyenneet ratkaisevasti käyttämään hyväkseen.
Sen sijaan ulkomaalainen sanomalehdistö erikoisesti ja ennenkaikkea ranskalainen tietotoimisto Havas on kerinnyt tänä aikana sepittämään suuren määrän valheellisia tietoja Neuvostoliiton sotajoukkoihin nähden. Esikunnalla ei ole aikaa joka päivä kumota kaikkia valheellisia ulkomaiden tietotoimistojen edustajien mielikuvituksia, mutta esikunta katsoo tarpeelliseksi aika-ajottain tehdä yhteenvetoja näiden herrojen valheellisesta kamppailusta ja paljastaa heidän todelliset kasvot.
1. Ulkomaalaiset tietotoimistot nojautuen Genevestä, Helsingistä, Riigasta saatuihin mystillisiin "lähteisiin" vakuuttavat, tai eivät vakuuta, vaan ovat huutaneet äänensä käheäksi, että suomalaiset sotajoukot ovat murtaneet rintaman kaikilla suunnilla ja ovat siirtyneet Neuvostoliiton rajojen yli ja nyt suorittavat taisteluja Neuvostoliiton alueella. Tämä on pelkkää valhetta, se on lapsellista, mieletöntä ja naurettavaa valhetta. Todellisuudessa, suomalaiset sotajoukot eivät ole yhdelläkään suunnalla saavuttaneet Neuvostoliiton rajoja. Tuskinpa he ovat asettaneetkaan itselleen tällaisen tehtävän. Viipurin suunnalla suomalaiset sotajoukot ovat 70 km. päässä Neuvostoliiton rajasta, Sortavalan suunnalla — 80 km. päässä, Petsamon suunnalla — 130 km. päässä Petsamosta etelään ja Oulun suunnalla 120 km. Neuvostoliiton rajasta Rovaniemelle päin ja 10—15 km. Suomussalmelle päin.
2. Ulkomaiden tietotoimistot, erikoisesti tietotoimisto Havas, nojautuen samoihin "lähteisiin" vakuuttavat, että Suomussalmen piirissä on Neuvostoliiton 44 divisioona on "menettänyt 14 tuhatta miestä". Tämä on sen tekijäin yliluonnollista mielikuvitusta. 44 divisioona yhteensä omasi rintamalla korkeintaan 10 tuhatta miestä ja mitenkä se sitten olisi voinut menettää 14 tuhatta miestä. Todellisuudessa Neuvostoliiton sotajoukot menettivät korkeintaan 900 miestä ja nämäkin tappiot ovat selvitettävissä enemmän äkkiä tulleilla pakkasilla, kun suomalaisten sotajoukkojen toiminnalla. Mutta ulkomaalaiset valehtelijat koettavat vaijeta siitä, että suomalaiset sotajoukot täällä menettivät kuolleina ja haavoitettuina yli 2.000 miestä ja kaiken tämän lisäksi suojeluskuntalaiset petomaisesti murhasivat omia haavoittuneitaan tarkoituksella olla jättämätta "kieliä" Neuvostoliiton sotajoukoille.
3. Ulkomaalaiset tietotoimistot vakuuttavat, nojautuen samoihin "lähteisiin", että suomalaiset sotajoukot ovat katkaisseet Muurmannin rautatien, liikenteen ja että nyt tämän rautatien työ "täydellisesti paralisoituu". Tämä on samanlaista valhetta, kun edellisetkin. Se näkyy jo siitä, niinkuin yllä jo mainitaan, ettei suomalaiset sotajoukot yhdessäkään paikassa ole saavuttaneet Neuvostoliiton rajaa ja että suomalaiset sotajoukot ovat Neuvostoliiton rajasta kymmenien kilometrien etäisyydessä ja Muurmannin rautatiestä satojen kilometrien päässä. Todellisuudessa Muurmannin rautatie ei minuutiksikaan ole lakannut työtään.
4. Samat ulkomaalaiset tietotoimistot nojaamalla samoihin kaikille tuntemattomiin mystillisiin "lähteisiin" vakuuttavat, että "venäläiset ovat menettäneet Petsamon”", että "venäläiset ovat kutsuneet avukseen saksalaisia", että "Neuvostoliittoon on saapunut joko 20 tai 40 vaiko 140 "saksalaista sotilasneuvojaa Neuvostoliiton sotajoukkojen uudelleenjärjestämiseksi". Katsomme tarpeelliseksi ilmoittaa, että tämä yliluonnollinen valhe ylittää kaikki toiset ulkomaalaisten tietotoimistojen herrojen valheet. Petsamo joulukuun 1 p:stä asti on ollut Neuvostoliiton sotajoukkojen käsissä. Neuvostoliiton sotajoukot yhdessä ei kauan sitten saapuneiden Kansanarmeijan joukko-osastojen kanssa eivät ainoastaan pidä hallussaan Petsamoa, vaan ovat siirtyneet 130 km. Petsamosta etelään. Mitä tulee "saksalaisiin sotilasneuvonantajiin", jotka ovat tulleet muka "uudelleen järjestämään Neuvostoliiton sotajoukkoja", niin meidän on epämukava torjua tätä kuviteltua tyhmää valhetta. Meistä tuntuu, että ainoastaan eläimellinen pelko Neuvostoliiton ja Saksan sotaliiton perspektiivistä voi tulkita ranskalaisen tietotoimiston herroille tämän mielettömän yliluonnollisen valheen. Me ymmärrämme, että ulkomaiden tietotoimistoille isännät ovat antaneet tehtäväksi suorittaa Neuvostoliiton vastaista kiihoitustyötä, ja he myöskin sitä suorittavat, laskien suuren määrän valheellisia mielikuvituksia, täyttääkseen heille annetun tehtävän. Mutta mitä maksaa kiihoitustyö, joka perustuu ei tosiasioihin, vaan valheisiin?
Yhteiskunnallisen mielipiteen säännöllinen pettäminen — siinäkö on ”sivistyksen” puolustajien "kiihoitustyö"? Me emme osanneet kuvitella, että ulkomaiden sanomalehdistön edustajat voivat vaipua niin alas.
Lähde: "Kansan valta", Kuusisen hallituksen propagandalehti, numeroton, tammikuun puoliväli, 1940.