On tässä tullut eteeni ihmisten tarinoita, joissa lapsuuden kristilliset arvot ovat syystä tai toisesta saaneet kolauksen. Tilalle on tunkeutunut muunlaisia ajatusmalleja.
Kristillinen elämäntapa ei ole selviytynyt elämän monissa koettelemuksissa. Kristinusko on ehkä muuttunut "uskonnoksi", joka on vain elämäntapa ja josta sisäinen ELÄMÄ puuttuu.
Itse olen käynyt näitä vaiheita läpi. Seuraavassa lyhyt kuvaus omista kokemuksista. Ehkä siitä voi olla jollekulle hyödyksi.
Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Ilmapiiri oli avoin ja erittäin harmoninen. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.
Luonteeltani en ole haaveilija vaan haluan "tietää". Olen "teknokraatti", jonka takia aikoinaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua kaikkia Raamatun kertomuksia ja ilmoituksia. Vieraannuin vähitellen seurakuntaelämästä, varsinkin kun paikkakunta vaihtui.
Työnsi uskon asiat pois mielestäni ja annoin ajan kulua. Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljon ollut elämäntapa, josta sitten elämä alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.
Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta. http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan.
Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
http://www.nic.fi/~jlindell
Kristillinen elämäntapa ei ole selviytynyt elämän monissa koettelemuksissa. Kristinusko on ehkä muuttunut "uskonnoksi", joka on vain elämäntapa ja josta sisäinen ELÄMÄ puuttuu.
Itse olen käynyt näitä vaiheita läpi. Seuraavassa lyhyt kuvaus omista kokemuksista. Ehkä siitä voi olla jollekulle hyödyksi.
Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Ilmapiiri oli avoin ja erittäin harmoninen. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.
Luonteeltani en ole haaveilija vaan haluan "tietää". Olen "teknokraatti", jonka takia aikoinaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua kaikkia Raamatun kertomuksia ja ilmoituksia. Vieraannuin vähitellen seurakuntaelämästä, varsinkin kun paikkakunta vaihtui.
Työnsi uskon asiat pois mielestäni ja annoin ajan kulua. Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljon ollut elämäntapa, josta sitten elämä alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.
Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta. http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan.
Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
http://www.nic.fi/~jlindell
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ole pienintäkään perustetta pitää sinun maailmankuvaasi parempana tai uskottavampana kuin muiden uskontojen kannattajien maailmankuvat. Puolueettomasti tarkkaileva ihminen ei voi nähdä edustamassasi mielipiteessä mitään uskottavampaa kuin kenenkään muun, mutta eri tavalla uskovan, uskovaisen mielipiteessä.
Sinä mesoat tietenkin suureen ääneen täynnä uskoa, mutta saman tekisit vaikka sattuisit uskomaan Veda-jumaliin. Silloinkin olisit yhtä röyhkeän itsevarma omasta oikeassaolemisestasi!
Sinulla on niin voimakkaat ennakkoluulot ja luottamusta vain omaan järkeesi, että et ainakaan pysty olemaan puolueeton asioissa, jotka liittyvät Jumalaan. Ilmeisesti luulet olevasi kaiken yläpuolella. No se siitä.
Kirjoitin jo, että vakaumukseni perustuu moniin tekijöihin, joita on tarkasteltava kokonaisuutena. Osana siinä on luottamus Raamattuun. Mistä se sitten koostuu ? Joitakin tekijöitä olen kerännyt linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell/raam.htm
ja sen alalinkit.
Mutta sitten tulee kysymys : Entäs muiden uskontojen "pyhiä kirjoja" ? Niistä lyhyesti muutama seikka.
Ensinnäkin vain muutamalla suurella uskonnolla on pyhä kirja, jota väitetään "Jumalan Sanaksi". Useimpien uskontojen, esim. hindulaisuuden ja buddhalaisuuden, piirissä syntynyttä kirjallisuutta tämän uskonnon kannattajat pitävät pyhänä ja katsovat sen olevan täynnä viisautta, mutta mitenkään erehtymättömänä sitä ei pidetä. Niinpä niitä voi lukea, mutta tulee arvioida itse, missä määrin ne sisältävät "pyhää viisautta". Toisinaan niissä esiintyy sitä, toisinaan ei. Näin voisivat sanoa myös kyseisen uskonnon kannattajat.
Toiseksi, kun ajattelee niitä uskontoja, joilla on "kilpaileva Raamattu", järkevintä olisi lähteä liikkeelle siitä, mikä tiedetään, ja edetä kohti tuntematonta aluetta. Kun tiedän, miksi uskon Jeesukseen, miksi uskon Raamattuun ja mitä Raamattu on saanut aikaan elämässäni, on minun on lähdettävä liikkeelle tästä. Kun sitten arvioin käytävää "kilpailua" tässä valossa, päädyn siihen johtopäätökseen, etteivät nämä muut kirjat voi olla Jumalan Sanaa, koska ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa tietyissä keskeisissä kysymyksissä. Ne ovat samanlaisia kuin muutkin uskonnolliset kirjat siinä, että niissä saattaa olla runsaasti inhimillistä viisautta. Kuitenkaan niissä ei ole sitä arvovaltaa, mitä Jeesus katsoi Raamatulla olevan.
Asiantuntijoiden mukaan on islamilaisia kirjoja, joissa pyritään todistamaan Koraanin inspiraatio, ja mormonien kirjoja, joissa pyritään todistamaan Mormonin kirjan inspiraatio, mutta nämä yritykset ovat olleet aika vaatimattomia. Niissä ei yksinkertaisesti ole sellaista vastaansanomatonta luonnetta kuin ylösnousemuksella tai Raamatun täyttyneillä profetioilla. Sitä paitsi nämä molemmat (ja monet muut samantapaiset) teokset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa perustavissa kysymyksissä, ja siksi ne samat perusteet, joiden vuoksi uskon Raamattuun, estävät minua uskomasta niihin. Joten ensinnäkään ei ole hyviä syitä, jotka puhuisivat niiden puolesta, mutta lisäksi on vankkoja todisteita, jotka puhuvat niitä vastaan.
On myös muita teoksia, joihin sisältyy väite siitä, että ne ovat "Jumalan Sanaa". Tämä kertoo mm. siitä, että ihmisillä on voimakas tarve saada kuulla Jumalan Sanaa.
Mutta silloin niiden ei saisi olla ristiriidassa luotettavaksi todetun Raamatun kanssa. Jos tutkii lähemmin väitteitä "Jumalan ilmoituksesta", saa huomata, että yksin Raamattu kestää ehdottomana "Jumalan Sanana". Muissa teoksissa voi olla, ja onkin, upeita kirjallisia arvoja ja filosofisia oivalluksia, mutta eivät välitä ihmiskunnalle sitä, mitä se kaikkein kipeimmin tarvitsee: Jeesuksen Kristuksen persoonaa.
Kun olen näin löytänyt kestävän pohjan uskolleni, miksi tuhlaisin aikaani lähteä omalla rajoitetulla ajatuskyvylläni tutkimaan yksityiskohtaisemmin kaiken maailman uskomuksia. Meidän jokaisen tulee kunnioittaa muita ihmisiä, vaikka heillä on erilainen maailmankatsomus. Mutta tämä ei tarkoita, että meidän tulee omaksua heidän käsityksiään. Me saamme voimakkaastikin tuoda esille sen, mikä on meille tullut arvokkaaksi. Sen teen, enkä lähde kaikenlaisilla verukkeilla ja omilla viisauksilla haukkua muiden maailmankatsomuksia, kuten monet nykyään tekevät kristinuskon kanssa ymmärtämättä kristinuskon todellista syvyyttä.
>>>Meidän jokaisen tulee kunnioittaa muita ihmisiä, vaikka heillä on erilainen maailmankatsomus. Mutta tämä ei tarkoita, että meidän tulee omaksua heidän käsityksiään.>>>
Hienosti kirjoitettu, ajateltu. Mielestäni ovat ajattelemisen arvoisia seuraavatkin rivisi:
>>>Me saamme voimakkaastikin tuoda esille sen, mikä on meille tullut arvokkaaksi. Sen teen, enkä lähde kaikenlaisilla verukkeilla ja omilla viisauksilla haukkumaan muiden maailmankatsomuksia, kuten monet nykyään tekevät kristinuskon kanssa ymmärtämättä kristinuskon todellista syvyyttä.>>>
Menestystä :-)
Sinä puolustelet omaa uskoasi ja uskot olevasi oikeassa uskossa. Et mitenkään eroa samalla intensiteetillä uskovasta hindusta. Mikäli sinä olisit kasvanut hindulaiseksi, puolustaisit omaa näkemustasi samalla kiihkolla kuin nyt puolustat kristillistä näkemystäsi.
Minä voin olla puolueeton, koska en usko yhdenkään uskonnon opetusten mukaan. Minulle kaikki nuo uskonnot ovat saman arvoisia. Se on puolueettomuutta.
Olet oikeassa, jos lähdetään siitä, että uskonnot ovat vain ihmisten tekemiä, niin kuin yleensä ovat.
Elävä usko Jeesukseen ei ole ihmisten aikaansaannos, se on Jumalasta ja se on Jumalan lahja.
Kirjoituksessasi et huomioi Jumalan muuttavaa voimaa ihmiselämässä.
En voi sitä sanoin vakuuttavasti kuvata, kuten toin esille kertomukseni loppuosassa.
Elämä, myös hengellinen, täytyy kokea ja elää.
Puolueettomuudesta voit puhua, vasta kun huomioit kaikki tekijät, myös Jumalan ulottuvuudet ja vaikutukset.
Olen muutamien muiden mukana vetänyt johtopäätöksiä vastaavista tarinoista. Kuinka lapsuuden enemmän tai vähemmän omaksutut opit hylätään varhaisaikuisuudessa tai vähän myöhemmin kun oma ajattelu tulee pintaan ja se rohjetaan sieltä ulos julistaa. Sitten ehkä keskimäärin vasta kolmevitosena ei enää faktojen kylmä hyväksyminen riitä vaan aletaan ottaa myös inhimilliset kokemukset muuttujiksi ja palataan uskonnollisten arvojen pohdintaan. Tässä maassa ne uskonnolliset käsitteet on helposti kristinuskon mukaiset, kun kerran niistä jatkuvasti kuulee ja yleinen moraali on paljolti sen mukainen. Jotkut tietty helposti omaksuu muitakin periaatteita, kuten buddhalaisuutta tai muuta omista mieltymyksistä riippuen. Ei siinä mitään. Periaatteessa ajattelen, että on ihan normaalia olla jonkin aikaa ateistikin. Mitä syvemmälle sinne menee, sitä perusteellisemmin sieltä kaivaa itsensä uloskin. Jippiin forumilla siitä luonnollisesti sai pienen ärhäkänkin aikaan, mihin en nyt taas viitisi alkaa.
kiittää rehellisestä kertomuksestasi. Minulla ei ole uskovaisia vastaan mitään. Mutta, jos joku uskis alkaa tuputtaa omaa ehdotonta totuuttaan absoluuttisena totuutena, en voi itselleni siinä vaiheessa mitään. Sellaista absoluuttista totuutta kun vain ei ole olemassa ja jos onkin niin kukaan ihminen maan päällä ei voi VÄITTÄÄ sitä tietävänsä. En minäkään väitä, etteikö Jumalaa voisi olla olemassa, mutta sellaiseen on hyvin vaikea uskoa, hyvin vaikea.
terv:*Höpisijä*
"En minäkään väitä, etteikö Jumalaa voisi olla olemassa, mutta sellaiseen on hyvin vaikea uskoa, hyvin vaikea."
Mitä tähän voisin vastata ? Sinulle ja muillekin muutama huomautus :
Ensinnä elävä sydämen usko ei ole sama kuin ihmisen uskottelu. Pelastava usko ei ole älyllisen ponnistelun tulos. Se on Jumalan vaikuttama lahja, jonka saamme ottaa vastaan (hyväksyä omalta kohdaltamme)
Pelastus on Jumalasta Jeesuksen sovitustyön kautta
Evankeliumi kertoo meille tästä. Jumalan Sanan perusteella ihminen löytää pelastuksen.
Vaikka eri ihmiset voivat kokea pelastuksen hyvin eri tavalla riippuen luonteesta, kokemuksista, perinteistä, ym. on kuitenkin olemassa "tietyt pääkohdat" :
- Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen, Raamattu ilmoittaa, että olemme kaikki tehneet syntiä Jumalaa vastaan)
- Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan).
- Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.
- Kutsu rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.
Näin voit esim. rukoilla :
Rakas Herra Jeesus; tiedän, että olen syntinen ja tarvitsen sinun anteeksiantoasi. Uskon, että kuolit syntieni puolesta. Haluan kääntyä pois synneistäni. Kutsun Sinua nyt tulemaan sydämeeni ja elämääni. Haluan luottaa sinuun Vapahtajana ja seurata sinua Herrana, sinun seurakuntasi yhteydessä. Auta minua ja armahda minua. Kiitos, että kuulet rukoukseni !
Voit myös rukoilla muillakin sanoilla. Pääasia on, että ratkaisusi on aito ja olet valmis aloittamaan uuden elämän Jumalan yhteydessä. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Joh. 1:12).
Muista, että pelastuksessa on kysymys Jumalan muuttavasta voimasta, eikä omasta kyvystä yrittää uskoa.
Pelastus eli uudestisyntyminen tarkoittaa mm.
- Meidät vanhurskautetaan, eli olemme otollisia Jumalan edessä
- Syntien anteeksisaaminen
- Löydämme elävän yhteyden Jumalaan
- Olemme Jumalan lapsia ja perillisiä
Lisää voit lukea : http://www.nic.fi/~jlindell
Siellä on paljon kirjoituksia näistä asioista.
On tietysti hyvä että informoit kyseistä kirjoittajaa mahdollisuuksista ja menetelmistä vastaisen varalle mutta toisaalta se tuntuu tuputukselta joka ei mene perille. Et voi pakkosyöttää edes mieliherkkuasi ihmiselle jolla ei ole nälkä.
Ihmisen täytyy jostain syystä ensin olla kiinnostunut Jumalasta ennekuin hän voi ottaa Jumalaa vastaan. Normaalisti se on näin että vasta jonkin kriisin tai hädän hetkellä tämä kiinnostus on riittävä. Ja silloin ei tarvitse miettiä onko se Jumala olemassa vai ei vaan yhtä-äkkiä Jumala kertakaikkiaan vain ON olemassa.
tuossa kieltämättä. Kaikki uskovaiset ovat kyllä tietoisia kyselystäni joka liittyy näihin Jeesus- ja Jumala kokemuksiin. Minä olen sitä mieltä,että niiden uskontojen/lahkojen piirissä missä tuo Jumalan kosketus on mitä konkreettisempaa niin touhu niissä piireissä on mitä nukkemaisempaa ja kummallisempaa. Ihmiset vaikuttavat ihan oikeasti kummallisesti käyttäytyviltä sätkynukeilta, heillä on kummallinen ilme naamallaankin. No eipä se ihme kun Jumalakin on noin kummallinen kieroilija vai onkos toisten uskovaisten kokemukset sitten Saatanasta, ja keiden on Saatanasta ja keiden Jumalasta..
terv:*Höpisijä*(väistyy illan rietoihin)
...pitää olla varovainen. Niitä saattaa nousta ihan omasta psyykestä eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Ne saattavat olla vain sellaista epämääräistä tunnetöhnää jonka ensin täytyy tulla ulos ennenkuin Totuus kirkastuu. Jotkut uskovaiset käyttävät näistä ilmaisua harha henget ym. No, termit on mitkä kelläkin.
tekisinkin noin ja Jumala ohjaisi minut Helluntaiseurakuntalaiseksi, siis uskonnon piiriin jonka tuntemistani jäsenistä kaikki ovat kokeneet jonkin kriisin ennen uskoontuloaan(acimlainen mainitsi kriisistä). Helluntailaisuus on mielestäni sekopäistä ja totaalista pilipalihuuhaata.
Mistä tiedän miten mahdollisesti vastaava Jumala on oikeasti Jumala eikä päänsisäinen tuotokseni tai äijä jostain neljännestä ulottuvuudesta joka haluaa leikkiä surkean ihmisrodun kustannuksella? Siitäkö kun hän ilmoittaa itsensä Jeesukseksi? Voinhan minäkin pukeutua joulupukiksi ja täydestä menee pienille lapsille.
Tattista kuitenkin.
=)
terv:*Höpisijä*
Olet tietenkin oikeassa. Ei kukaan voi pakkosyöttää, jos toisella ei ole nälkää. Toisen nälästä en tiedä, mutta oletan, että lukijakunnassa on paljon nälkäisiä. Hän syököön, jolla on nälkää. Hyvä jos ruokaa on saatavissa, kun nälkä yllättää.
"Hyvä jos ruokaa on saatavissa, kun nälkä yllättää."