Suomi solmi 1944 aseleposopimuksen N-liiton kanssa, sopimuksen mukaan Moskovan rauhan rajat 1940 palautettiin valtakuntien väliseksi rajaksi, tämän lisäksi muutamia muita alueita luovutettiin.
No tästä ja niistä yksityiskohdista ei sen enempää, niistä on jauhettu ihan tarpeeksi, otan kumminkin toisen petoksen jonka kohteeksi maamme joutui ja josta ei puhuta vieläkään mitään.
Kun Karjalaiset joutui lähtemään kotiseuduiltaan uudestaan, Suomessa säädettiin maanluovutuslaki, jossa suurilta maanomistajilta lunastettiin jonkinverran maita, joita sitten jaettiin Karjalaisille asutustoimintaa varten.
Maasta maksettiin korvaus 1939 arvon mukaan, jota oli tietenkin sota-ajan inflaatio leikannut aika rajusti.
No ei tämäkään vielä mitään, mutta sitten keksi RKP oman juonen, miten saatiin Ruotsinkielinen väestö ja omistajaryhmät vapaaksi maanluovutuksesta kokonaan.
Käännyttiin tietenkin Ruotsalaisten puoleen ja Ruotsi laittoi apunsa ja ulkomaankaupna ehdoksi sen, että jo käsiteltyä ja hyväksytttyä lakia piti eduskunnassa muuttaa, niin ettei se koske Ruotsinkielistä väestöä.
Asutustoiminnan ei saanut "muuttaa kielisuhteita" maassamme, millään alueella.
Paasikivi repi pelihousunsa ja uhkasi kaataa koko hallituksen, jos esitys menee läpi, Paasikivi oli pääministeri.
Mannerheim ei sallinut hallituksen kaatamista, kun rauhansopimus ei ollut vielä allekirjoitettuna ja välejä ei voinut tämän takia Ruotsiin huonontaa näin vaarallisella hetkellä, hallituskriisi olisi voinut aktivoida vasemmiston toimintaan ja jopa yrittämään vallankaappausta, jota N-liitto olisi ehkä tukenut.
Paasikiven oli taivuttava ja vietävä laki uuteen käsittelyyn eduskunnassa, jossa se muutettiin Ruotsin hallituksen sanelemaan muotoon, RKP:n valvovien silmien alla, olihan se hallituspuolue.
Näin Ruotsinkielinen eliittimme käveli ulos maanluovutuksesta, kun kaikki muut suuret maanomistajat ja tavalliset talonpojat siihen taipuivat, pakon edessä.
Karjalaislle luvuttivat maita vain Suomenkieliset ihmiset, viljelijät, yhteisöt, seurakunnat, yhtiöt, kunnat, jne ...
mikäli oli Ruotsinkielinen seurakunta, yhtiö, yhteisö, kartanonherra, talonpoika jne... niin maanluovutuksesta oli vapautus, näin oli Ruotsi vaatinut.
Pieni osa Ruotsinkielisestä aatelistosta, luovutti vapaaehtoisesti maita tähän asutustoimintaan, kun ei hyväksynyt Ruotsin hallituksen toimintaa eikä sen saamaa käännettä.
Suomessa puhutaan hyvin paljon Venäläisten toimista ja vaikuttamisesta sisäpolitiikassamme, mutta oikeastaan koskaan ei näistä Ruotsin tekemistä selkäänpuukkottamisista, sekä systemaattiosesta operoimisesta jopa laillisen hallituksen selän takana.
No tästä ja niistä yksityiskohdista ei sen enempää, niistä on jauhettu ihan tarpeeksi, otan kumminkin toisen petoksen jonka kohteeksi maamme joutui ja josta ei puhuta vieläkään mitään.
Kun Karjalaiset joutui lähtemään kotiseuduiltaan uudestaan, Suomessa säädettiin maanluovutuslaki, jossa suurilta maanomistajilta lunastettiin jonkinverran maita, joita sitten jaettiin Karjalaisille asutustoimintaa varten.
Maasta maksettiin korvaus 1939 arvon mukaan, jota oli tietenkin sota-ajan inflaatio leikannut aika rajusti.
No ei tämäkään vielä mitään, mutta sitten keksi RKP oman juonen, miten saatiin Ruotsinkielinen väestö ja omistajaryhmät vapaaksi maanluovutuksesta kokonaan.
Käännyttiin tietenkin Ruotsalaisten puoleen ja Ruotsi laittoi apunsa ja ulkomaankaupna ehdoksi sen, että jo käsiteltyä ja hyväksytttyä lakia piti eduskunnassa muuttaa, niin ettei se koske Ruotsinkielistä väestöä.
Asutustoiminnan ei saanut "muuttaa kielisuhteita" maassamme, millään alueella.
Paasikivi repi pelihousunsa ja uhkasi kaataa koko hallituksen, jos esitys menee läpi, Paasikivi oli pääministeri.
Mannerheim ei sallinut hallituksen kaatamista, kun rauhansopimus ei ollut vielä allekirjoitettuna ja välejä ei voinut tämän takia Ruotsiin huonontaa näin vaarallisella hetkellä, hallituskriisi olisi voinut aktivoida vasemmiston toimintaan ja jopa yrittämään vallankaappausta, jota N-liitto olisi ehkä tukenut.
Paasikiven oli taivuttava ja vietävä laki uuteen käsittelyyn eduskunnassa, jossa se muutettiin Ruotsin hallituksen sanelemaan muotoon, RKP:n valvovien silmien alla, olihan se hallituspuolue.
Näin Ruotsinkielinen eliittimme käveli ulos maanluovutuksesta, kun kaikki muut suuret maanomistajat ja tavalliset talonpojat siihen taipuivat, pakon edessä.
Karjalaislle luvuttivat maita vain Suomenkieliset ihmiset, viljelijät, yhteisöt, seurakunnat, yhtiöt, kunnat, jne ...
mikäli oli Ruotsinkielinen seurakunta, yhtiö, yhteisö, kartanonherra, talonpoika jne... niin maanluovutuksesta oli vapautus, näin oli Ruotsi vaatinut.
Pieni osa Ruotsinkielisestä aatelistosta, luovutti vapaaehtoisesti maita tähän asutustoimintaan, kun ei hyväksynyt Ruotsin hallituksen toimintaa eikä sen saamaa käännettä.
Suomessa puhutaan hyvin paljon Venäläisten toimista ja vaikuttamisesta sisäpolitiikassamme, mutta oikeastaan koskaan ei näistä Ruotsin tekemistä selkäänpuukkottamisista, sekä systemaattiosesta operoimisesta jopa laillisen hallituksen selän takana.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Enpä oo koskaan tullu ajatelleeks. Mut nyt kun aattelen, niin taitaa olla noin...
Yhden "mielenkiintoisen" jutun huomasin jokin aika sitten. Vaikka aina puhutaan Autonomian ajasta jotenkin itsenäisenä aikana, niin silloinkin täällä oli ruotsalaiset enemmistönä päättäjinä.
Autonomian aikana meillä oli vielä sääty-yhteiskunta ja säätyvaltiopäivät (paitsi viimeisen 10 vuoden aikana).
Pyhä ruotsalainen maa saatiiin säästettyä
http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/mhlsijoituss1945.jpg
Salmilaiset ehdottivat että meidät sijoitettaisiin ruotsinkieliselle seudulle. Siksi että silloin kieliero olisi niin suuri että meidän oma äidinkielemme säilyisi eikä tuhoutuisi. Ruotsinkieli sitten olisi opittu erikseen. Nyt meidän oma kielemme alkaa olla hävinnyt.
Ei karjalaiset ja ruotsinkieliset olisi tulleet toimeen keskenään, olihan tu riittävän vaikeaa pohjalaistenkin kanssa. Parhaiten karjalaiset ja savolaiset ovat tulleet juttuun toistensa kanssa.
Kieli (murre) tosin on hävinnyt. Rajan itäpuolella karjalan kielestä on valmisteltu kielioppi ja kirjoitusasu, ja sitä opetetaan kouluissa. Suomessa karjalan puhuttu kieli unohdettiin, ei sitä varmaan edes haaveksittu opetuskieleksi.
osa yhteiskunnasta korvata oman osuutensa taloudellisesti/ rahallisesti. Hyviin tapoihin ei kuulu osatotuuksilla pelaaminen.
Lue Vaka Max Jakobsonin "Diplomaattien talvisota" -teoksesta, miten Ruotsi suorastaan väärensi ja manipuloi suomalaisten ja venäläisten välillä kulkevia rauhantunnusteluja keväällä 1940. Ruotsi halusi saada Suomen rauhaan heti ja ilman viivytyksiä, koska se pelkäsi liittoutuneiden interventiota ja joutumistaan itse sotaan.
Ruotsi pelasi Moskovan peliä.
Itsekkyys on toki ymmärrettävää, mutta Ruotsilla oli suuri vaikutus siihen, että rauhanehdot olivat niin kovat. Ja seurauksista kauaskantoisin oli jatkosota!
myös olla oma osuutensa siihen, että Suomi joutui valitsemaan Saksan avun jatkosotaan lähtiessään, koska Ruotsi solmi Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ennen Suomea talvisodan ja jatkosodan välissä. Ruotsi myös eväsi elintarvikeavun Suomelta 1943 ja 1944.
Voi meitä poloisia!
Vallenbergien suku auttoi juutalaisia, vaikka toisaalla teki kait yhteistyötä saksalaisten kanssa. Viisas aukoo kaikki ovet rikastuakseen, mikä erityisesti sota-aikoina pitää paikkansa. Ruotsalaisten sielunmaisema on sellainen, että he pitävät omiensa puolta, mikä merkitsee sitä, että ulkomaalaiset saavat tehdä raskaan työn tai sotia heidän puolestaan.
Eipä Kirunan kaivoksissakaan ole maan alla muita syntyperäisiä kolmen kruunun tallaajia kuin työnjohtajat, jotka saavat kuleksia suurimman osan ajastaan maanpäällisissä sfääreissä. Onneksi kaivostyö on sentään helpottunut nyt, kun tekniikka on kehittynyt.
Suomalainen on kelvannut työhön, ja erityisesti itäisistä osista maatamme muuttanut kaikkein raskaimpiin hommiin. Ruotsin rajalla syntyneet olivat kastissa jo hieman korkeammalla, joten he pääsivät hieman helpompiin askareisiin. Ja hyvä on ollutkin ihmisten tehdä työtä, kun sitä ei kotimaassa ollut.
Kaikesta ei saa Ruotsia syyttää, sillä meillä on ollut omakin tahto kamarallamme. Tahto onkin tärkeämpi kuin toivo, sillä onneton on kohtalo, jos pitää kädet ristissä odottaa yliluonnollista pelastusta.
Jokainen pelatkoon omaan pussiinsa.
Vuonna 1918 Mannerheim lähetti Vaasasta Tukholman kautta kirjeen Ahvenanmaalla olevile valkoisille: pysykää siellä.
Ruotsalaiset väärensivät kirjeen, ja joukot tulivat mantereelle. Ruotsalaiset miehittivät vaivihkaa saaret. Valkoisten voitettua lähtivät vähin äänin pois.
Tämä ei ole mikään kaupunkitarina.
##Ruotsalaiset väärensivät kirjeen, ja joukot tulivat mantereelle. Ruotsalaiset miehittivät vaivihkaa saaret. Valkoisten voitettua lähtivät vähin äänin pois.##
Josko kuitenkin vain muuttivat sähkösanoman sisältöä? Ruotsalaiset nousi ihan röyhkeästi maihin usealla laivalla, olipa joukossa sotalaivakin. Neuvoteluiden jälkeen ruotsalaiset päästivät venäläiset sotilaat aseineen (?) jäitä myöten Turkuun ja riisuivat suomalaiset valkoiset aseista kuskaten heidät Tukholmaan. Sieltä aseetomat "valkosoturit" pantiin Tornion kautta Suomeen ja heidän tullessaan Vaasaan oli M aika kuumana!
Ruotsalaiset lähti Ahvenanmalta pois pakon edessa kun Saksalaiset nousivat sinne maihin. Suomen pyynnöstä ne saksalaiset sinne tuli.
Sodan jälkeen Suomessa oli tekemisen meininki, ja erämaat kelpasivat myös asuntokentiksi. Yhä monet puhuvat vennamomallisista taloista, joissa sydänmuuri oli keskellä ja huoneet sen ympärillä. Muurareista oli pulaa, sillä leivinuunien ja piippujen tekemiseen tarvittiin työvoimaa. Tiiletkin moni valoi itse.
Oikein sydäntä särkee nyt, kun näkee autiotaloja tien varsilla. Ruotsinkieliset ovat aina saaneet etuuksia, joista on pitänyt myös vaieta, koska niistä jutteleminen on ollut populismia. Ja onpa yhä, vaikkei asia olekaan ihan sillä tavoin.
Mutta on Ruotsi auttanut suomalaisia uuden elämän alkuun myös, sillä moni muutti kolmen kruunun alaisiin yrityksiin töihin. Ei sovi todellakaan vähätellä sitä, että omalta osaltaan Ruotsi kantoi kortensa sodasta palanneiden jälkeläisten työllistämiseen. Läntinen naapuri auttoi, mutta vaati myös kielellisille sukulaisilleen säällistä kohtelua.
Taisi pitää huolta svenskataalaavista Suomessa parempaa huolta kuin suomenkielisistä pohjoisen Norrbottenin läänissä, vaan kaikilla valtioilla on aina ollut halu säilyttää tärkein yhdistävä tekijä vahvana. Meillä suomi ei kielenä ole ollut ainoa, vaan rinnalla on aina rynninyt etuoikeutettuna ruotsi. Eikä taida asiantila muuttua, sillä meillä suomalaisilla ei ole tahtoa taistella kaikkein tärkeimmästä omaisuudestamme.
Olisiko niin ollut parempi?
V.1940 Rytin ajatuksena oli, että Karjala palautettaisiin ennen pitkää Suomelle, joten väestö olisi sen vuoksi voinut jäädä paikoilleen. Tämän ajatuskulun mukaan olisi vältetty väestön turhalta siirtelyltä, kun ne olisivat kuitenkin palaneet myöhemmin kotiseuduilleen.
Eri asia sitten on, että Karjalan luovutuksesta tuli pakon edessä pysyvä.
Totta on, että ruotsinkielisten maanviljelijöiden maita ei lunastettu evakoille. Kuitenkin evakoita asutettiin ruotsinkielisten seurakuntien, yritysten ja muiden yhteisöjen maille. Ruostalaisten lahjavaroilla rakennettiin suuri määrä asuntoja.
Tapansa mukaan Vaka Vanha ei ole perehtynyt asiaan, josta kirjoittaa.
Tänäkään päivänä siirtoväkeä ei ole rannikolla, vaan heidät asutettiin sisämaahan. Vennamon Veikko oli asuntoministerinä hoitaen työnsä hyvin, vaikka hänelle asetettiin kapuloita esteeksi. Sirkka, minä ja Pekka eli SMP sai kannatuksensa juuri sen vuoksi, että Vennamo oli tehnyt suurtyön. Nyt Soini korjaa pottia, jonka juuret ovat viime sotien jälkeisessä ajassa.
Ruotsinkieliset saavat pitää illanistujaisiaan, sillä heille suodaan juhliminen. Jostakin syystä suomalaisuus on muka täynnä perkeleitä, kun sen sijaan rannikkoväelle sallitaan huvinpito. Ei haittaa, että juhlivat, mutta eipä suomalaisia saisi yllyttää toistensa kimppuun. Itsemurhia tehdään rannikolla varmaan paljon vähemmän kuin mannermaalla.
Suomalaisten yhdessäolo on kehumista sillä, kuka tekee eniten työtä, vaikka laiskimmat tosiaan luetteloivat hanakimmin kaiken tekemänsä. Paha kyllä ruotsinkieliset energiapomot ja muut päsmärit vievät kaikki voitot holveihinsa, minkä vuoksi moni joutuu jonottamaan leipäänsä köyhyytensä vuoksi. Viime aikoina on kaivettu aseetkin esiin, ja otettu askel kohti terroria.
Evakkoja asutettiin ruotsalaisalueille rannikolle ja jopa saaristoon. Maat otettiin siis julkisilta ja yksityisiltä yhteisöiltä, ei maataan itse viljeleviltä.
Sekä Vaka Vanha että Vetosolmu höpöttävät asioista, joita eivät tunne.Menkää vaikka itäisen Uudenmaan rannikolle tutustumaan asioihin.
"Evakkoja asutettiin ruotsalaisalueille rannikolle ja jopa saaristoon."
Jos joku sattui myymään itse maansa niin totta kait evakkokin saattoi ostaa sellaisen tilan.
Aiheesta lisää tuolla:
http://stoppakkoruotsi.freehostia.com/sp11.php
Kohdasta 15:
Kiihkeimmät heistä vaativat karjalaisten sijoittamista Oulujoen pohjoispuolelle. Ruotsinkielisessä Svensk vakt - lehdessä uhkailtiin jopa aseellisella väliintulolla. Suomenkielisten sanavarastoon ilmestyi uusi käsite "pyhä ruotsalaismaa", kun sen saaminen siirtoväen käyttöön piti kaikin keinoin estää.
Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen. Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielen- kiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."
Miksi moinen asia on vaikea niellä? Hyvä, että ruotsinkieliset saivat pitää kuntansa omanaan, sillä muuten hekin olisivat murheenmurtamia. Ovat ehkä esimerkkeinä suomalaisille joskus tulevaisuudessa.
Astrid Thors on hanakka puolustamaan vapaata ulkomaalaispolitiikkaa, eikä sekään välttämättä ole paha asia, sillä meidän suomalaisten on totuttava erivärisiin rotuihin. Ehkäpä pari vastaanottokeskusta voidaan rakentaa myös Kauniaisiin, koska eliittiväkikään ei saa eristäytyä tavallisista pulliaisista.
Ruotsinkielisiltä alueilta lunastettiin evakoille seurakuntien, kuntien ja esimerkiksi yhtiöiden omistamien kartanoiden maita. Mm. Porvoon seudulla tytärsaarelaisia asutettiin täysin ruotsinkielislle alueille rannikolle.
Tietysti saatettiin tehdä myös vapaaehtoisia kauppoja.
Kuten sanottu, Vaka Vanha ja Vetosolmu antavat väärää tietoa. Miksi?
Ruotsi nimenomaan lähti liikkeelle siitä, ettei kielisuhteita saanut muuttaa, eli kyse on tulkinnasta.
Mikäli joku "Ruotsinkielinen" yritys omisti maata jossakin päin suomea, niin tuskin se täysin pelastui maanluovutukselta.
Moni yritys, aatelinen tai seurakunta ei halunnut edes kiertää kyseistä prosessia, vaan katsoi velvollisuudekseen osallistua siihen, eli Suomen ruotsinkieliset ei itsekkään hyväksyneet tätä Ruotsin sooloilemaa sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin.
Esim. Ernrooth suku oli sellainen.
Sitten mitä tulee Ruotsalaisten lahjatavaroihin, eli lahjoituksiin mitä teki tavalliset ihmiset tai muut tahot Ruotsissa, niin nillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Se vaan on tyypillistä asioiden sekoittamista ja harhaanjohtamista.
Kuten jo aiemmin sanoin, hyvin monet Ruotsinkieliset ei hyväksyneet tätä Ruotsin sooloilemaa lakimuutosta ja sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin.
Eikä käyttäneet hyväksi lain niille erikseen antamaa porsaanreikää, maanlunastusten välttämiseksi.
Eli ne mieluummin periaatteesta luovuttivat maita, samalla hinnalla kuin muutkin Suomalaiset, kuin toimivat oman oikeudentajunsa vastaisesti.
Korostan vielä, että kunnia kaikille niille, jotka toimivat näin ja pitivät kiinni periaatteista, joita oli asekädessä yhdessä puolustettu.
Keltään Suomalaiselta ei ole lunastettu kaikkia maita, enimmillään puolet tilasta saattoi mennä tähän asutustoimintaan, eikä kai keltään ole mennyt lähellekkään niin paljoa.
Yleensä myös lohkottiin sellaisia maita, jotka oli varsinaisen tilan ulkopuolella, mikäli sellaisia vain oli.
Miksi yrität narria tuollaista, että rannikolle olisi päästetty Karjalassa syntyneitä. Heitä pidettiin jopa vakolijoina, koska joukossa oli myös venäläismielisiä suomalaisia.
Ruotsalaisten kauhu on aina ollut se, että me suomalaiset olemme lopulta mongooleja, joitten sielussa elää venäläismielinen ortodoksi. Eikä syyttä, sillä osa meistä on ollut kovin itäistä hallintoa kumartava.
Itse olen samankaltainen kuin ruotsalaiset, sillä tiedän, mitä on olla heikko. Se on rahalla rehvastelua silloin, kun sitä on, mutta ei ymmärrystä säilyttää rikkaus. Ruotsalaiset ovat maailman järkevin kansakunta, ja sen vuoksi heillä on aina ollut hyvä elintaso.
Meillä haukutaan sellaisia, jotka pitävät omien puolta, kuten paperiliiton Ahosta. Hän on malli, jota kannattaa ihailla. Ei nöyristele, vaan vaatii omilleen hyvinvointia siitä, että väki suostuu sitoutumaan alansa vaatimuksiin. Porvarin tulisi ymmärtää se, että hyvä palkka kannustaa kilpailuun. Se on ollut Ruotsin periaate jo kauan.
on aivan rannikolla jopa saaristossa karjalaistiloja kylätolkulla. Jos ei tunne asioita, on turha valehdella.
On myös aivan mieletöntä väittää, etä karjalaisia olisi pidetty vakoilijoina. Neuvostoystävyyttä oli evakoissa todella vähän.
Esimerkiksi Porvoon seudulla oli alusta alkaen erittäin hyvät suhteet ruotsalaisen kantaväestön kanssa. Ei ollut Vetosolmun kaltaisia kansallisuuksien väliseen riitaan kiihottajia.
Itse "pyhä isämme" kirjoitti aiheesta:
1954 Uusi kuvalehti:
Urho Kekkosen julkaistu tuotanto: UKK894661 Veljenpoika
https://oa.doria.fi/handle/10024/8355?show=full
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/8355/TMP.objres.2163.html?sequence=1
Eräs eduskuntakysely.
.
.
.
>>Hiljattain on myös vapaaherra Ernst von Born kansanedustajan ominaisuudessaan tarttunut asutuskysymykseen ja esiintuonut syvän huolestumisensa maanhankintalain epäilyttävän soveltamisen vuoksi tekemällä eduskuntakyselyn. On näet kuulunut uhkaavia uutisia siitä, että `pyhää ruotsalaista maata` myytäisiin suomenkieliselle, vaikka ruotsalainenkin ostaja olisi tarjolla. Kysymys on eräästä Espoossa olevasta asutustilasta, jota ovat hakeneet maanviljelijät F.V. Wallinkivi ja Arthur Ramsay. Ja etteivät hallituksen ruotsalaisministerit, joista toinen hoitaa asutusasioita, vain sattuisi torkahtamaan, vapaaherra von Born on kysellyt, "onko hallitus valmis puuttumaan asiaan maanhankintalain kysymyksessä olevan epäilyttävän soveltamisen ehkäisemiseksi".
Jos von Born viljeli itse maitaan,eikä ne olleet yhtiönä, hän ei ollut pakkoluovutusvelvollinen. Lisäksi jos hän luovutti maata Porkkalan pakolaislle, niin asiahan oli selvä.
Eivät nämä asiat inttämisellä muuksi muutu.
On ihan turha kaivaa esiin jotain yksittäistapausta, kyse on suuremmasta asiasta.
Ruotsin hallitus ja valtio sekaantui Suomen sisäisiin asioihin ja muutti Suomalaista lakia, kiristämällä törkeästi Suomalaisia.
Kyse on Ruotsin valtion tekemästä rikoksesta, eikä sitä lievennä pätkääkään se, että Suomen omat Ruotsinkieliset järjestöt oli homman takana todennäköisesti.
Monet suomenruotsalaiset ei koskaan hyväksyneet operaatiota.
>Lisäksi jos hän luovutti maata Porkkalan pakolaislle<
Porkkalan pakolaiset onkin hauska juttu! He saivat valtiolta korvaukset viimeisen päälle MUTTA kun 1956 naapurit lähtikin kesken kontrahdin niin tilojapa ei valtio myynytkään eniten tarjoaville vaan entisille omistajille ja alle torihintojen koskapa arvo olikin kovasti kuulema laskenut reilun 10 vuoden aikana!
Niin sai "pyhän maan kansa" jälleen roponsa Suomen selkänahasta!
Tämä sama temppu tehtiin 1941-1942 Hangossa.
myös Kainuussa asia näin?
Empä osaa sanoa, ihan paikkakuntakohtaisesti, miten tiloja lohkottiin, mutta täällä meilläpäin ensisijaisesti ne oli sellaisia maita ja tiloja, jotka oli tavallaan muita alueita, kuin se varsinainen kantatila.
Monethan omisti useamman tilan, joten nämä siirtoväen ja rintamamiestilat perustettiin näistä alueista, sekä kuntien, seurakuntien, valtion ja yhtiöiden maista.
Itse en tiedä sellaista tapausta, missä itse tilaansa ja maitaan viljelevä maajussi, olisi juuri niitä kyseisiä maita joutunut luovuttamaan tai lohkomaan.
Miksei asiasta mainita esimerkiksi Paasikivren päiväkirjassa? Ei löydy muutamasta historiankirjastakaan.
Onko kyseessä vain Vaka Vanhan keksimä juttu? Mikä on lähde?
No nämä keskustelut löytyy kyllä poliittisen historian puolelta, ovat senverran yleisesti tiedossa olevia asioita, etten sen tarkemmin osaa mainita mistä.
Toisaalta, voihan tietenkin olla, ettei esim. nuoriso tiedä näitä, koska eihän niistä enää nykypäivän poliittisessa keskustelussa enää depattia lyödä.
Aikanaan asia oli kyllä esillä eduskunnassa ihan yleisesti, olihan se senverran törkeä juttu.
Ei löydy historioista eikä Paasikiven päiväkirjoista.Kyseessä on siis tahallinen naapurimaan hallituksen toimien vääristely eli valehtelu? Mikä on tarkoitus?
Ei ole pakko uskoa, tämähän on vapaa maa ...
Mutta kyllä se sieltä löytyy kun viitsit päiväkirjat avata.
Lounais-Suomessa on paljon tiloja, mitkä on nykyään evakkokarjalaisten hallussa. Maat on lohkottu läheisistä maatiloista. Joten suomalaiset joutuivat antamaan maita. Saivat kyllä jotain korvausta valtiolta, mutta maanviljelijällehän on tärkeämpää pinta-ala.
Tiedän, mistä puhun. Itsessä on evakkokarjalaista ja ruotsalaista.
läpi ja muutakin. Levitit siis puhdasta puppua. Miksi?
Mikäli et tunne kyseistä tapausta ja lakia, niin et ole käynyt läpi yhtään mitään, etkä tiedä kyllä historiasta sitä vertaa että väitteitäsi senkummemin kannattaa kommentoida.
Jos haluat lisää tietoa katso ketjusta alempaa, siellä on lähteitä ...
Laki on ihan selvä. Ei siinä mitään.Kyse onkin siitä, että väität Ruotsin virallisesti puuttuneen Suomen sisäisiin asioihin. Todisteita et ole esitänyt, eikä niitä ole tässä säikeessä muuallakaan.Ei väite vielä mitään todista.
Jäit nalkkiin perättömästä väitteesta, etkä ensi kertaa.
Jatketaan keskustelua ...
K-P Kyrö sanoi, olemme monhooleja.
tapahtumat on kerrottu?
Tarinaa laista jankutetaan useissa eri lähteissä. Jos laki ei kelpaa lähteeksi,niin kannattaa käydä lääkärissä.
Lain toteuttamiseen liittyi kiista niin sanotusta vastikemaasta: ruotsinkieliset olivat huolissaan karjalaisten muuttamisesta maillensa ja halusivat vastaavasti maata suomenkielisiltä alueilta kielellisen tasapainon ylläpitämiseksi. Saman vuoden elokuussa säädettiin menetettyä omaisuutta korvaava korvauslaki. Huhtikuun 1945 maanhankintalaki oli oikeastaan pika-asutuslain toisinto ja siinä ajettiin samantyyppisiä asioita. Sen seurauksena 1950-luvun loppuun mennessä muodostettiin lähes 150 000 uutta viljelmää, tonttia tai lisäaluetta. Köyhää, sodan jalkoihin joutunutta kansaa auttoivat sodan eri aikoina mm. kansanhuollonministeriö, siirtoväen huollon ministeriö, monet vapaaehtoisjärjestöt kuten aseveli- ja lottajärjestöt, Karjalan liitto ja Maanomistajien liitto.
http://www.rusi.info/evakkojen asuttaminen.htm
Pääministeri Paasikivi vaati maanluovutus lakiin kielipykälän, jonka mukaan asutuksella ei saanut muuttaa kuntien sisäisiä kielisuhteita.
Karjalaiset sijoitettiin pääasiassa suuriin kaupunkeihin Etelä-Suomeen, koska luonnonolojen samankaltaisuus helpotti viljelyammatin säilyttämistä. Kesäkuussa 1940 säädettiin siirtoväen pika-asutuslaki, jonka tarkoitus oli hankkia maata, valmista peltoa, karjalaiselle maataloussiirtoväelle. 3500 tilaa muodostettiin. Lain toteuttamiseen liittyi kiista niin sanotusta vastikemaasta: ruotsinkieliset olivat huolissaan karjalaisten muuttamisesta maillensa ja halusivat vastaavasti maata suomenkielisiltä alueilta kielellisen tasapainon ylläpitämiseksi. Saman vuoden elokuussa säädettiin menetettyä omaisuutta korvaava korvauslaki. Huhtikuun 1945 maanhankintalaki oli oikeastaan pika-asutuslain toisinto ja siinä ajettiin samantyyppisiä asioita. Sen seurauksena 1950-luvun loppuun mennessä muodostettiin lähes 150 000 uutta viljelmää, tonttia tai lisäaluetta. Köyhää, sodan jalkoihin joutunutta kansaa auttoivat sodan eri aikoina mm. kansanhuollonministeriö, siirtoväen huollon ministeriö, monet vapaaehtoisjärjestöt kuten aseveli- ja lottajärjestöt, Karjalan liitto ja Maanomistajien liitto.
Osa siirtoväestä oli innokasta palaamaan takaisin kotiseuduilleen. Syksyllä 1941 halu takaisin kasvoi nopeasti, kun luovutettuja alueita saatiin takaisin. Myös maan johto oli paluumuuton kannalla. Paluumuuton huippu osui vuoden 1942 kevääseen; saman vuoden lopussa noin 235 000 siirtolaista oli palannut Karjalaan. Vuonna 1944 sama luku oli 280 000 siirtolaista. Siirtoväki oli lopullisesti asettunut aloilleen vuonna 1949. Suuri jälleenrakennus oli alkanut.
Hämeeseen, suomenkieliselle Uudellemaalle ja
puuttumisesta lakiin ja maanjakoon on kyse. Avaaja väitti perättömästi Ruotsin puuttuneen asiaan. Todisteita vain ei löydy.
Puuttuivatko venäläiset milloinkaan Viron asioihin.
Liian vähän on meillä tosiaankin puhuttu ruotsalaisten hallitsemisesta. Meillähän on ollut oikeastaan Ruotsin valta itsenäistymiseen asti (näin on, vaikka oltiin Venäjän osanen).
Itsenäistymisen jälkeen alkoi propaganda, Lapuan liikekin syntyi ruotsinkielisellä seudulla. Sen propagandan huomaa hyvin nykyäänkin ihan tavallisten ihmisten puheista, jos jossain on ruotsalaista niin hän on heti vähän hienompi ihminen.
Edelleenkin parhaimmat alueet ja asunnot Suomesta on ruotsinkielisten tai heidän jälkeläistensä hallussa. Tallettajat ja sijoittajat on ruotsalaisten jälkeläisiä, ja Suomesta ne voitot ja omaisuudet on tienattu.
Suomalainen on niin tottunut orjuuteen, että on tyytyväinen kännykästä, velkaisesta autosta ja velkaisesta talosta.
Ruotsin valta meillä oli helppo toteuttaa. Ennen vuotta 1906 meillä oli säätyvaltiopäivät, jossa päättäjät valtaosin ruotsalaisia. Eduskuntauudistuksen jälkeen tsaari pystyi hajottamaan hallituksen halutessaan, ja tätä mahdollisuuttahan ruotsalaiset päättäjät osasivat käyttää hyväkseen.