Olen lukenut luterilaisen kirkon kotisivulta sielunhoidosta, ripistä ja rippisalaisuudesta.
Missään siellä ei esitetä sellaista sielunhoitotapaa kuin mitä kirkon suurin herätysliike, vanhoillislestadiolaiset, on harjoittanut. Tarkoitan tässä ns. hoitokokouksia, joita on pidetty erityisesti 1970-luvulla.
Miksi luterilainen kirkko ei ole puuttunut näihin asioihin?
Missään siellä ei esitetä sellaista sielunhoitotapaa kuin mitä kirkon suurin herätysliike, vanhoillislestadiolaiset, on harjoittanut. Tarkoitan tässä ns. hoitokokouksia, joita on pidetty erityisesti 1970-luvulla.
Miksi luterilainen kirkko ei ole puuttunut näihin asioihin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että kirkon johto teki vl-liikkeen kanssa sopimuksen. Kirkko ei puutu vl-liikkeen hoitokokouksissa tehtyihin julmuuksiin ja vl-liike ei asetu naispappeutta vastaan.
Raamattu tuntee yleisen pappeuden.Jokainen , uudestisyntymisen(Joh 3:3) kokenut on PAPPI ! Älä vähättele itseäsi, anna palaa.........
hoitokokoukset ei ole sielunhoitotapa.
vl-liikkeessä on varmasti hyvää sielunhoitoa.
Kirkossakin voi saada hyvää sielunhoitoa. suosittelen sitä kaikille ateisteillekin. se voisi auttaa pääsemään irti vihapsykoosista.
Suomen perustuslain mukaan kirkko ei ole yksityisten yhteisöjen ja yhdistyksten
kontrolloija ja toiminnan laillisuuden valvoja.
Kirkolla ei ole oikeutta pakkokeinoin vaikuttaa yhdistyksiin. YHdistyksiä valvoo lähinnä sisäasiain ministeriö.
Jos sinulla on tuoretta näyttöä, esitä kanne siviilituomioistuimessa.
opin valvoja, koska vl-liike kuuluu kirkkoon.
Ei ole. Yhdistyslaki kieltää sen.
Suorastaan älytön väite.
Eikä asia liity oppiin millään tavalla.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on määritellyt sielunhoidon näin:
Sielunhoito
Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja Jumala-suhdettaan koskevissa kysymyksissä. Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. Yksityisen sielunhoidon rinnalla puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka toteutuu eri tavoin seurakunnan työssä, ennen muuta jumalanpalveluksessa.
Sielunhoidon tavallisin menetelmä on keskustelu tai mahdollisesti pitkäkestoinen keskustelujen sarja. Siihen voidaan liittää myös Raamatun lukemista, rippi tai ehtoollisen vietto. Sielunhoitoon liittyy aina vaitiolovelvollisuus.
http://www.evl.fi/sanasto/selitysS.htm#SIELUNHOITO
Kovasti teoretisoitte asiaa.
Sielunhoito mahd ilman koulutustakin.
..luterilaisen kirkon piispalta, et sinä täältä saa lut.kirkon virallista kantaa.
voi lueskella, papit ainakin, mutta eivät he halua keskustella oikeista asioista kun ovat tottuneet saamaan palkkansa sisällyksettömästä löpertelystä raamattupiirin mummujen kanssa.
hoitokokoukset EIVÄT olleet sielunhoitoa (kts. kohta keskustelu).
Lähinnä tarkoittaa, että sielunhädässä oleva keskustelee autuuden asioista papin tai maallikon kanssa.
Hoitokokoukset olivat yksipuolista sanelua jossa inkvisaattori puhui ja kertoi "hoidettavalle" synnit ja esitteli ratkaisuehdotuksen. Sidotaan, jos viesti ei mennyt perille, annetaan anteeksi ehdollisesti jos naama miellytti tai jääräpäisimpien kohdalla heitettiin "saatanalle".
Sanon tämän sadannen kerran, kyse EI OLE SIELUNHOIDOSTA VAAN opin puhtauden vaalimisesta.