mitä mieltä olette että nuorilla tai esim 13-14
vuotiaalla on jonkun lainen lisko,kilpikonna tai
käärme.!!minusta ne ovat enemmän aikuisille ja
kokeneille! sillä mikään matelija ei korvaa
marsua tai kissaa vaan ne ovat enemmän harraste
eläimiä!?
vuotiaalla on jonkun lainen lisko,kilpikonna tai
käärme.!!minusta ne ovat enemmän aikuisille ja
kokeneille! sillä mikään matelija ei korvaa
marsua tai kissaa vaan ne ovat enemmän harraste
eläimiä!?
Vastaukset 16
Vanhimmat
... lemmikistä, sen hyvinvoinnista ja siitä
huolehtimisesta (sekä sen hankinnasta) on aina
viimeiseksi aikuisella. Tottakai lapsen voi
laittaa/opettaa huolehtimaan lemmikistä, mutta
lapsi tai nuori ei aina välttämättä huomaa esim.
eläimen sairauta, kuten kenties aikuinen. Joten
eläintä ei milloinkaan (ei niin hamsteria kuin
marsuakaan) voi jättää lapsen tai nuoren
vastuulle. Sama kuin esim. koiran ottamisen
kanssa: lapselle on tehtävä selväksi, että
eläimen hyvinvointi on hänen huolenaan
(päivittäiset puuhat, ruokinnat), mutta että hän
apua saa, kun tarvitsee (kun eläin on vietävä
eläinlääkäriin tai terraarion puhdistamisessa
tarvitaan apuvoimia).
Tunnen muutaman noin 10-vuotiaan, joilla on
erilaisia gekkoja terraarioissa ja ovat hyvin
pärjänneet niiden kanssa. Aidosti asiasta
kiinnostunut lapsi tai nuori osaa usein kysyäkin
neuvoa ja ottaa asiasta selvää, ennenkuin liskon
hankkii. Enemmän sääliksi käy niitä lapsia, jotka
eivät voi marsua tai hamsteria allergian takia
ottaa, mutta jotka eivät myöskään
(kiinnostuksesta ja tiedonhankinnasta huolimatta)
saa hankkia esim. gekkoa, koska vanhemmat eivät
siedä hyönteisiä (esim. sirkat ja jauhomadot).
Näitäkin on nähty.
Itelläni on 3 leopardigekkoo, 4 kilpikonnaa ja
akvaario. Noh, olenko sitten liian nuori?
Olen samaa mieltä, että noin alle 13 vuotiaat
ovat vielä hiukan vastuuntunnottomia, jos ottavat
matelijan.
Itselläni leoja on 2 vuotta ollut, eli olin siis
14, kun ne sain. Silloin jo halusin opetella
hoitamaan vaikeampaa lemmikkiä. Perheessämme on
aina ollut kilpikonnia, samoin meillä oli noin 2
vuotta ennen omien liskojeni saapumista, melko
valtavan kokoinen käärme.
Jos vanhemmat uskaltavat tai luottavat lapsiinsa
(mikä on valitettavan yleistä) ja antavat heidän
ottaa matelija, saataa se usein juuri vaikeutensa
takia joutua sitten vanhempien hoitoon.
Totta, kyllä nuoremmatkin osaavat hoitaa, se on
hiukan väärin sanottu, että matelijat ovat
aikuisen lemmikkejä. Mutta ei tavallaan aivan
väärin. Mielestäni lapsen PITÄÄ olla varma,
osaava ja "asiantunteva" sekä tietenkin kokenut
hoitamaan myös yleensä eläintä. Täysin kokematon
<-13 alaspäin, ei mielestäni ei vielä ole sopiva
ottamaan matelijaa. Ihan siis matelijan kannalta.
Tulipas tästä vaikeaa...
...että olen siis 16 vuotta.
... ja aidosta harrastuksen halustahan se
lemmikin kuin lemmikin ottaminen pitäisi lähteä.
Ei mitään lemmikkiä saa ottaa siksi, että se on
kivannäköinen tms. mitä lapsen mieleen saattaa
juolahtaa.
Totta kai, mikäs sen hienompaa, kuin lapsi/nuori,
jolla on harrastus (matelijat), josta saa iloa
ihan jokapäiväiseen elämään! Tarkoitus on vain
sanoa, että KAIKILLE, jotka liskon eläinkaupassa
haluavat, se ei sovi (SITÄ TIETOA ensin, sitten
vasta eläin!!!!), ei niin lapsille, nuorille kuin
aikuisillekaan!! Mutta antoisa ja mieltäavartava
harrastus tämä on!! Ja vähentää jopa sukulaisten
käyntejä (kaikki kun eivät käärmeistä pidä ;o)!!
Jos lapsi ja nuori on osoittanut toimillaan, että
osaa ottaa vastuuta itsestään, voi hyvinkin
ajatella, että hänellä on järkeä päässä pitää
huolta myös elävästä olennosta. Ja taasen
muistutus siitä, että mikään matelija ei ole
sylilemmikki, se ei todellakaan marsua korvaa.
Pehmolelujenkin keräily on kiva harrastus, jos
hellittävää ja sylissäpidettävää tarvitsee.
Olen noista teidä esim. vielä nuorempi ja omistan
konnan. Ja olen lukenut jarmo perälän kirjan jo
monta kertaa... Ja tietoa on hankittu ennen
konnan ostoa. huom: ja konna elää vielä, vaikka
on nuorempi hoitaja!
minulla on monta herppiä ja olen 14v. jopa
johanna raulio sanoi että kilpparini kilpi on
täydellinen tai erinomaisen hyvä. En ole ikinä
pitänyt matelijoita lemmikkeinä vaan harraste
eläiminä. Olen lukenut kaikki otsikot ja kirjat
eläimistäni. Olen aina hoitanut ne eikä äitini
edes muista mitä minulla on yläkerrassani.
Ystäväni on 13 ja hänellä on kaiken maailman
elukoita käärmeistä tiikerisalamanteriin. Ja on
hoitanut ne eläinlääkäreidenkin mukaan erittäin
hyvin. Otan aina täyden vastuun eläimistäni ja en
käsittele niitä ollenkaan. Ja minä en inhoa
matoja, toukkia ja heiniksiä päinvastoin olin jo
pienenä niitä ötökkä ihmisiä.
Olen 13 vuotias tyttö ja mulla on kaks leoo,bufo
ja kolme vesiliskoo. Kasvatan leogekkoja(ihan
itse!!!) en todellakaan tarvi siinä aikuisten
apua mun gekkojen hoidossa. Lisäks meillä on on
kaks piikkihäntäagamaa ja koiria ja niiden 6
kolmen päivän ikästä pentua. Mä hoidan pääasiassa
meiän eläimet. Mähän oon ne tänne hankkinukki.
Sai leoni 10 vuotiana eikä se oo musta liian
nuorena. Onhan se totta että matelijat EI ole
syli lemmikkejä eikä mikään meijän matelijoista
tykkää olla sylissä. Leojen poikaset sen sijaan
kesyyntyy tosi hyvin ja mä yritänkin kesyttää
niitä tuleville omistajille. EI VOI KUKAAN TULLA
MULLE SANOMAAN ET MÄ EN HOIDA MUN LEMMIKKEJÄ
HYVIN!!!JOS IHMINEN OTTAA LEMMIKIN SEN ON MÖYS
OTETTAVA SIITÄ VASTUU!!!Lisäks mä oon
aktiivisesti mukana eläinsuojelutyössä ja
kaikessa mitä voi tehdä lemmikin kanssa. Kun on
valvonu kolme yötä koiranpentujen ja sen
keisarileikkauksen jäljiltä olevan emon kanssa ei
muuta voi kun suuttua tälläsestä viestistä!!!MÄ
TODELLAKIN OSAAN HOITAA LEMMIKKINI!!!PAREMMIN KUN
MONET AIKUISET JOITTEN LEMMIKIT MÄ OON
PELASTANU!!!
Eihän tässä ole kenenään nuoren eläintenhoitoa
ollut ainakaan tarkoitus mollata vaan tuoda
esille se seikka, että matelija vaatii kenties
hiukan enemmän vastuuntuntoa kuin joku
muu "helpompi" hoidokki kuten marsu.
Lyön kuitenkin vetoa, että moni 10-13-vuotias
tuskin vie yksin itse eläimiään lääkäriin (oli
matelija tai muu elukka) ja samoin ei kanniskele
omin voimin terraariota kylppäriin
vuosiputsauksen yhteydessä. Että kyllä niitä
vanhempia tarvitaan tähän homman myös.
Kyllä mä ainakin ja kaikki mun kaverit osataan
kyl ihan ite mennä eläinlekurille! Ja marsu on
kyllä ehkä vähän vaikeempi lemmikki, sen kanssa
pitää olla monta tuntia päivässä, joka viikko
pitää putsata häkki jn. jn. kyllä mä tiedän mun
naapurilla oli kaks marsua toisen ne tappo ja
toinen vietiin HESYn huostaan. Ton vedon taidat
kuitenkin hävitä, kuka nyt kantaa pieneen
kylppäriin 1000l terraariota???Mä en ainakaan
siivoo sitä niin...että tähän hommaan ei myöskään
tarvita vanhempia.
...1000 litran terraariota tarvitsekaan siirtää
kylppäriin, mutta meidän kaikki alle 250-litraset
(2 käärmeterraariota ja yksi gekkoterraario)
kyllä viedään kylppäriin ja pestään siellä
suursiivouksen aikana.
Ja varmasti on totta, että marsu tuottaa jätöksiä
monta kertaa enemmän kuin gekko (en puhu tokeesta
enkä edes välttämättä leopardigekosta, vaan
pienemmistä), mutta onpa matelijoilla monia
sellaisia ongelmia, joita muita eläimiä joskus
hoitanut ei voi tietää eikä aavistaa, jollei
tietoa hanki.
Lähinnä siksi en usko monien lasten vievän
elukoitaan yksin eläinlääkäriin on se, että
yleensä kaupantekoon (vaihdetaan rahaa
eläinlääkäripalveluksiin) tarvitaan molemmiksi
osapuoliksi täysi-ikäinen, enkä usko, että
monilla lapsilla on kovasti rahaa laittaa noihin
hoitoihin tai että moni nuori (kun ei
aikuinenkaan) osaa päättää mitä tehdä, kun
iguaani vaatii leikkauksen. Sellainen päätös
(samoin kuin eläimen lopettaminen) vaatii
mielestäni ehdottomasti huoltajan läsnäoloa,
sillä aikuinen on lopulta vastuussa näistäkin
päätöksistä, niitä ei pidäkään antaa lapsen tai
nuoren tehtäväksi.
mutta olen 13v ja vien aina liskoni johanna
rauliolle tarkoin aikavälein terveys
tarkastukseen! minäkin kasvatan käärmeitä ja
leoita. Pidän sitä harrastuksena ja teen työtä
sen eteen että saan rahaa. jos en saa kyytiä niin
soitan taxin ja senkin kustannan omilla
rahoillani. en tiedä mutta tunnen kyllä että olen
ottanut täyden vastuun.
... että suurin osa matelijoiden pitäjistä ei tee
niillä rahaa eli kasvata. Varsinkaan nuorista. En
puhu nyt teistä kaikista yksittäistapauksista,
jotka teette ja hulehditte ne itse, vaan "niistä
muista".
Mikään ei muuta mielipidettäni siitä, että
yleensä ottaen, oli lemmikki sitten hiiri tai
maakilpikonna, kun eläinlääkärille menoa
vaaditaan, vanhemman on syytä mennä mukaan. Niin
hoitopäätösten kuin laskunkin vastuunottajaksi.
Minä en tosiaan päästäisi lapsiani päättämään
iguaanin kasvainleikkauksista tai kilpikonnan
leikkauksesta muna-ahtaus-tapauksessa (tai koiran
kasvaimenpoistosta tai kissan insuliinihoidosta
tai mistään muustakaan vakavammankaliiberin
toimista).
Sanokoot muut mitä sanovat, mutta mä otan ainakin
toisen vanhemmista mukaan, jos esim. nyt joudun
leoni viemään hormoni piikille, kun muninta
viivästyy ja lisko laihtuu! En tosiaan vie
eläintä sinne yksin, enkä tosiaan joudu vielä
itse maksamaan eläinlääkäri laskuja.
En itse ole työssä, tai ansaitse, joten
mielestäni on ihan hyvä pyytää vanhempiakin
jotain maksamaan.
Muut kulut kyllä maksan,((ja olen nyt
kasvattamassa leolapsia, että saisin
mahdollisesti ostettua jonkun uuden herpin))
siivoan itse terraarion, mutta saatan pyytää apua
myös akvaarion puhdistamisessa. Olen itse 16
vuotta, eikä mulla oo ongelmaa siinä, ettei
vanhemmat vois mua auttaa.
Nuori ei kuitenkaan mielestäni saa ottaa liikaa
vastuuta itse.
Kuten tapauksessa minä: valko-otsa veitsikalani
kuoli tässä ihan vähän aika sitten. Silloin
tuntui todella raskaalta. Jos hoidan ilman
vanhempien apua lemmikkejäni, ei minulla olisi
aikaa surra ((joka muuten on jokaisen jossain
vaiheessa tehtävä, kun lemmikistä joutuu
luopumaan)) ja stressi olisi liian kova.
Niinpä olen sitä mieltä, että vaikka meillä olisi
vain yksikin eläin, tällä hetkellä kuitenkin 3
leoa, akvaario ja 4 kilpparia, niin silti voisin
pyytää vanhemmiltani apua. En rupea liikaa
ottamaan itselleni painoa, vaikka rakastankin yli
kaiken eläimiä, enkä tietenkään siihen luota,
että täysin kokemattomat vanhempani nyt yhtäkkiä
eläimiäni hoitaisivatkaan!
Olen täysin sitä mieltä, mitä Virpi tässä
edellisessä sanoi. En voisi muuta väittääkkään!
On se aika vastuutontta laittaa lapsi
eläinlääkäriin yksin.Ja mitä ne tulee sitten
maksamaan!!!
Moi..
Olen hiukan eri mieltä kanssasi asiasta. Kyllä
nuoretkin osaavat kantaa vastuuta asiassa, josta
he pitävät ja ovat siinä tosissaan. Olen itse
kohta 13 vuotias tyttö, ja saan leopardigekon.
Äidilläni ei ole mitään sitä vastaan, koska hän
tietää miun olevan tosissani, ja että pidän
niistä tiedän niistä. TV: Piritta
Heippa vaan, muthan sä tunnetkin...
Tosiaan, jos on tosissaan asiasta, niin kyllähän
siihen saa vapaasti paneutua ja asiat saa
itsenäisesti hoitaa, jos haluaa.
Mutta onko se viisasta ottaa niin suuri vastuu,
kun voi pyytää apuakin?
Mailin pian, en ole vielä kerinnyt... :)