Koska palstan otsikko on "Kreationismi ja älykäs suunnittelu", niin olisi kai paikallaan tänäkin vuonna edes joku keskustelu käydä palstan aiheesta.
Miksi siis älykäs suunnittelija olisi suunnitellut suvullisesti lisääntyvät eliöt niin, että sukupuolien määrälliset suhteet ovat suurimmalla osalla lajeista noin 1:1. Lajeilla, joissa koiras ei osallistu jälkeläisten hoitoon, huomattavasti pienempi osuus koiraita riittäisi. Eikö haaskaus ja tehottomuus ole epä-älykästä?
Koko suvullisen lisääntymisen valta-asemaan liittyy ristiriita ID-teorian kannalta, mutta siitä joskus myöhemmin.
Onko tähän koiraiden ja naaraiden yhtä suureen määrään ID-uskovilla muuta vastausta kuin vaikeneminen tai käsien heiluttelu?
Miksi siis älykäs suunnittelija olisi suunnitellut suvullisesti lisääntyvät eliöt niin, että sukupuolien määrälliset suhteet ovat suurimmalla osalla lajeista noin 1:1. Lajeilla, joissa koiras ei osallistu jälkeläisten hoitoon, huomattavasti pienempi osuus koiraita riittäisi. Eikö haaskaus ja tehottomuus ole epä-älykästä?
Koko suvullisen lisääntymisen valta-asemaan liittyy ristiriita ID-teorian kannalta, mutta siitä joskus myöhemmin.
Onko tähän koiraiden ja naaraiden yhtä suureen määrään ID-uskovilla muuta vastausta kuin vaikeneminen tai käsien heiluttelu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Raamattu perustuu nimenomaisesti sukulaisuussuhteisiin.
Ja sukulaisuus on hyväksytty peruste myös inhimillisessä lainalaisuudessakin. Lapset perivät vanhempiensa omaisuudenkin ja vieraita pidetään varkaina mikäli havittelevat sen ohi omaisuutta.
Esim. merinorsuilla vain yksi superkoiras siittää ryhmän naaraita. Silti urosten ja naaraiden suhde on 1:1. Aluksi tämä näyttää selvältä evoluutioteorian vastaiselta todisteelta, sillä eikös naaraiden määrän täytyisi suhteellisesti lisääntyä jotta saataisiin suurin jälkikasvu määrällisesti? Dawkins selitti tämän loistavasti Itsekäs geeni kirjassaan, mutta en muista, miksi 1:1 on haaremi-eläimilläkin stabiili sukupuolten välinen suhde. Muistaako joku?
Evoluution kannalta tilanne on erinomaisen yksinkertainen:
Jos oletetaan, että olisi eläinpopulaatio, joka tekisi koiraita ja naaraita vaikka suhteessa 1:3, niin sehän tarkoittaisi, että kultakin koiraalta jäisi keskimäärin 4 jälkeläistä, joiden isä se on ja kultakin naaraalta keskimäärin 1,3 poikasta (oletetaan, että populaatio on täyttänyt elinympäristönsä ja sen koko säilyy ennallaan).
Jos nyt jossain populaation yksilössä tapahtuisi periytyvä mutaatio, että se alkaisikin tuottaa naaras ja koiraspoikasia suhteessa 1:1 niin se saisi aluksi merkittävän valintaedun, koska koiraat saavat välitettyä geenejään keskimäärin useampaan jälkeläiseen kuin naaraat (niin kauan kuin populaation sukupuolijakauma on naarasvoittoinen). Eli tämä ominaisuus yleistyisi kunnes 1:1 suhde olisi vallitseva.
Sama pätee myös toisinpäin. Eli jos populaatiossa tuotetaan epäsuhtainen määrä koiraita ja naaraita, niin mutaatio, joka tasaa suhdelukua kohti 1:1 antaa valintaedun.
Evoluutio on tässä kohtaa lyhytnäköinen ja "itsekäs" eikä aja koko populaation etua vaan "itsekkään geenin". Älykäs suunnittelija pystyisi tekemään tämän tietenkin älykkäämmin. Kysymykseni kuuluikin miksei ole tehnyt?
Näinhän se menee.