Hesari saarnaa ylinopeuksien vaaroista ja samaan aikaan antaa autojen koeajojutuissa plus-pisteitä suuresta tehosta ja kiihtyvyydestä ja muista "ralliominaisuuksista", jotka yleensä liitetään ylinopeuksiin. Eikö kukaan näe tässä ristiriitaa?
Esimerkiksi eräässä koeajoselostuksessa kehutaan auton tehokasta moottoria ja kirjoitetaan, että auto on parhaimmillaan mutkaisilla pikkutiellä.
Koeajajalta on tainnut unohtua, että mutkaisilla pikkuteillä on yleensä kahdeksankympin nopeusrajoitus. Auto kun auto kulkee kahdeksaakymppiä, vaikka siinä ei olisikaan kahtasataa hevosvoimaa. Joidenkin tietojen mukaan moottorin tehosta on tuossa nopeudessa käytössä alle kaksikymmentä hevosvoimaa, joten mihin niitä ylimääräistä 180 hevosvoimaa tarvitaan? Kumin polttamiseen parkkipaikalla? Vai pelkkään kaasutteluun?
Ne ajo-ominaisuudet, ne ajo-ominaisuudet, joku ehkä haluaa huomauttaa. Niin mitä niistä? Millä tahansa Ladalla tai Toyotalla voi ajaa kahdeksaakymppiä niin pikkutiellä kuin isommallakin, eikä sellaista asiaa kuin "ajo-ominaisuudet" kunnolla edes huomaa. Auto kääntyy, kun ratista kääntää. Tämä koskee niin Ladaa kuin Toyotaakin. Miten ne ajo-ominaisuudet tähän liittyvät? Kääntyykö Toyota tyylikkäämmin kuin Lada, vai mistä on kyse? Mitä väliä sillä on, kun kumpikin kuitenkin kääntyy. Ei maantiellä jaeta tyylipisteitä.
Mutta jos leikitään, että nopeusrajoituksia ei ole, niin silloin asia tietysti on toinen. Kun ajetaan ne samat mutkat 140 kilometrin tuntinopeudella, eroja alkaa näkyä eri automallien välillä. Parhaat autot menevät mutkista kuin kiskoilla, kun taas huonommat pomppivat ja hoippelehtivat tien laidalta toiselle aivan kuin miettien, kaatuako ojaan vai ei.
Ajo-ominaisuuksilla on siis merkitystä - mutta vain silloin, kun unohdetaan nopeusrajoitukset. Tästä Helsingin Sanomien koeajajat eivät kuitenkaan mainitse mitään, kun he kehuva, että joku auto on muita parempi mutkaisilla pikkuteillä. Mistä he sen edes tietävät?
Tehon ja ajo-ominaisuuksien listaaminen hyviksi ominaisuuksiksi on ihmisten houkuttelemista rikosten polulle tai pelkkää kiusaamista.
Jos ostaa auton, jossa on tehokas moottori ja hyvät ajo-ominaisuudet, ja noudattaa liikennesääntöjä, on kuin ihminen joka ostaisi jäätelöpaketin ja katsoisi vieressä vesi kielellä, kun jäätelö sulaa pilalle. Mitä nautintoa tuollaisessa on? Hyvät asiat on tehty nautittaviksi. Miksi ostaa, jos ei aio nauttia? Ja jos on ostanut, niin miksi ei nauttisi...aaahh. Edes joskus.
Esimerkiksi eräässä koeajoselostuksessa kehutaan auton tehokasta moottoria ja kirjoitetaan, että auto on parhaimmillaan mutkaisilla pikkutiellä.
Koeajajalta on tainnut unohtua, että mutkaisilla pikkuteillä on yleensä kahdeksankympin nopeusrajoitus. Auto kun auto kulkee kahdeksaakymppiä, vaikka siinä ei olisikaan kahtasataa hevosvoimaa. Joidenkin tietojen mukaan moottorin tehosta on tuossa nopeudessa käytössä alle kaksikymmentä hevosvoimaa, joten mihin niitä ylimääräistä 180 hevosvoimaa tarvitaan? Kumin polttamiseen parkkipaikalla? Vai pelkkään kaasutteluun?
Ne ajo-ominaisuudet, ne ajo-ominaisuudet, joku ehkä haluaa huomauttaa. Niin mitä niistä? Millä tahansa Ladalla tai Toyotalla voi ajaa kahdeksaakymppiä niin pikkutiellä kuin isommallakin, eikä sellaista asiaa kuin "ajo-ominaisuudet" kunnolla edes huomaa. Auto kääntyy, kun ratista kääntää. Tämä koskee niin Ladaa kuin Toyotaakin. Miten ne ajo-ominaisuudet tähän liittyvät? Kääntyykö Toyota tyylikkäämmin kuin Lada, vai mistä on kyse? Mitä väliä sillä on, kun kumpikin kuitenkin kääntyy. Ei maantiellä jaeta tyylipisteitä.
Mutta jos leikitään, että nopeusrajoituksia ei ole, niin silloin asia tietysti on toinen. Kun ajetaan ne samat mutkat 140 kilometrin tuntinopeudella, eroja alkaa näkyä eri automallien välillä. Parhaat autot menevät mutkista kuin kiskoilla, kun taas huonommat pomppivat ja hoippelehtivat tien laidalta toiselle aivan kuin miettien, kaatuako ojaan vai ei.
Ajo-ominaisuuksilla on siis merkitystä - mutta vain silloin, kun unohdetaan nopeusrajoitukset. Tästä Helsingin Sanomien koeajajat eivät kuitenkaan mainitse mitään, kun he kehuva, että joku auto on muita parempi mutkaisilla pikkuteillä. Mistä he sen edes tietävät?
Tehon ja ajo-ominaisuuksien listaaminen hyviksi ominaisuuksiksi on ihmisten houkuttelemista rikosten polulle tai pelkkää kiusaamista.
Jos ostaa auton, jossa on tehokas moottori ja hyvät ajo-ominaisuudet, ja noudattaa liikennesääntöjä, on kuin ihminen joka ostaisi jäätelöpaketin ja katsoisi vieressä vesi kielellä, kun jäätelö sulaa pilalle. Mitä nautintoa tuollaisessa on? Hyvät asiat on tehty nautittaviksi. Miksi ostaa, jos ei aio nauttia? Ja jos on ostanut, niin miksi ei nauttisi...aaahh. Edes joskus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
,kaikissa testeissä tuntuu olevan ykkösasia tuo teho ja kiihtyvyys.ehkä nykyihmisellä ei ole enää omaa aikaa...velat painaa päälle,akka haluu uutta taloon,lapsilla pitää sählyä,aishokkeuta,koneja,pinkonkia,ym.ym.ei ole aikaa ELÄÄ lasten ja perheen kanssa OIKEETA elämää...pelätää sitä arkea SIKSI keksitään kaikkea "harrasteita" että oluis mahdollisimman vähän yhteistä aikaa perheen kanssa,kun ei enää osata olla YHDESSÄ VAAIN!!!
Tämän päivän Hesarin autoliitteessä koejettiin Volkswagen ja annettiin sille plussaa "nautittavasta ajettavuudesta". Lisäksi kehuttiin sen ohituskiihtyvyyttä ja kaarreominaisuuksia.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mitä tarkoittaa nautittava ajettavuus?
Miten tukkoinen kahdeksankympin nopeudella mateleminen voi missään olosuhteissa olla nautittavaa? Eikö ajaminen päinvastoin ole sitä kurjempaa, mitä paremmat ajo-ominaisuudet autossa on? Silloinhan matelu tuntuu kaikkein tylsimmältä, ja tekisi mieli ajaa sellaista nopeutta, jossa ajo-ominaisuudet edes jotenkin tulisivat esille. Eihän hitaasti köröttelemällä edes kunnolla vielä huomaa, millaiset ajo-ominaisuudet autossa on. "Ajo-ominaisuudethan" huomaa vasta kun oikeasti ajaa.
Entäs nuo paljon mainostetut kaarreominaisuudet?
Itselläni on ollut vuosien varrella monta autoa, ja tällä hetkelläkin on kaksi autoa liikenteessä. Toisessa on autolehtien testien mukaan keskimääräistä huonommat ajo-ominaisuudet (eli kyseessä on surkea pieni japanilais-eurooppalainen autonkäppänä). Toinen taas on saanut hyvät pisteet ajo-ominaisuuksista (isompi ranskalainen merkki). Kumpikin menee mutkista aivan samalla tavalla. Jopa tuolla ajo-ominaisuuksiltaan huonommalla autolla voi ajaa kaikki tavalliset mutkat 20 km/h ylinopeudella, eikä ole mitään ongelmia. Ajo-ominaisuuksien erot alkavat näkyä vasta, kun ajetaan lähellä äärinopeuksia. Silloin parempi auto leikkaa mutkat kuin partaveitsellä ja tuntuu olevan hallinnassa, vaikka tiessä olisi vähän kuoppiakin. Huonompi auto sen sijaan alkaa jo tuntua huteralta. Mutta nyt puhutaan siis sellaisista ylinopeuksista, joista menettää ajokorttinsa. Ei mistään nopeusrajoitusten mukaan ajamisesta.
Jätän arvailujen varaan, missä ja milloin edellä mainitut havainnot on tehty ja kuka ne on tehnyt.
Kolmas hyvä ominaisuus eli ohituskiihtyvyys kuuluu samaan sarjaan kuin ajo-ominaisuudetkin, eli siitäkin on pääasiassa hyötyä vain laittomissa puuhissa.
Kun puhutaan ohituskiihtyvyydestä, ensimmäinen kysymys on, millaisesta ohituksesta on kyse. Kenet ohitetaan ja missä ohitetaan?
Suurimmalla osalla suomalaisista maanteistä on voimassa kahdeksankympin nopeusrajoitus joko puolet vuodesta (talvinopeus) tai koko vuoden (perusnopeus). Kenet tällaisella tiellä voi laillisesti ohittaa? Rekkojen nopeudenrajoittimet on säädetty noin yhdeksänkympin nopeuteen, ja se säätelee käytännössä muidenkin autojen nopeuden. Harva viitsii ajaa pitkään niin, että iso rekka puuskuttaa takapuskurin tuntumassa aivan kuin käskien, että painahan nyt kaasua. Käytännössä useimmat autot rekkoja myöten ajavat siis ylinopeutta.
Tuollaisissa olosuhteissa voi ohittaa laillisesti korkeintaan jonkin hitaan traktorin. Ja eiköhän se onnistu millä tahansa autolla, vaikka siinä ei olisikaan turboahdettua moottoria ja kahtasataa hevosvoimaa.
Kesäisellä valtateillä nopeuseroja voi olla enemmän, mutta ei kuitenkaan kovin paljon, jos puhutaan laillisista ohituksista. Rekat ajavat kesälläkin samaa yhdeksänkympin nopeutta, joten ohittajalla on laillista kiihdytysmarginaalia vain noin kymmenen kilometriä tunnissa. Ja kokemusteni perusteella voin sanoa, että tällainen pikku kiihdytys onnistuu heikommallakin autolla, kun vaihtaa pienemmän vaihteen ja painaa kaasua. Vauhti on hetkessä sata kilometriä tunnissa. Kahdensadan hevosvoiman super-turbo ei ehdi kuin hörähtää, kun kuski jo joutuu nostamaan jalkaa kaasulta, ellei hän halua ajaa ylinopeutta.
Tietenkin ohituksissa ajetaan usein ylinopeutta, ja tietenkin silloin tehokkaan auton kiihtyvyydestä on hyötyä. Itsekin painan aina kaasun pohjaan enkä katso nopeusmittaria. Tuntuisi nimittäin turvallisuuden kannalta huonolta ajatukselta roikkua väärällä kaistalla satojen metrien matka vain siksi, että haluaa olla lainkuuliainen. Ohittaessa en välitä nopeudesta vaan vasta ohituksen jälkeen hiljentelen.
Mutta tuo on kuitenkin laitonta. Virallisen propagandan mukaan ei saisi ohittaa, jos sitä ei pysty tekemään nopeusrajoitusta rikkomatta. Jos kaikki noudattaisivat tätä sääntöä, ohittaminen olisi hyvin harvinainen tapahtuma maantiellä. Tilaisuuksia laillisiin ohituksiin on nimittäin aika vähän. Mistä löytyy se kilometrin suora, joka tarvitaan, kun rekan ohi madellaan kymmenen kilometrin nopeuserolla. Jos sellainen suora tulee, ohitusta kärkkyneen takana on siinä vaiheessa jo kymmenen muuta autoa, jotka hyökkäävät ohittamaan ohitusta kärkkyvää.
Tai ehkä ohituskiihtyvyyttä onkin tarkoitus hyödyntää tässä tilanteessa eli ehtiä hyökätä ohitukseen ennen kuin takaa tulevat autot lähtevät ohittamaan. Tässä strategiassa on kuitenkin ongelmia. Seuraavat ovat kuvitteellisia esimerkkilukuja, eivät todellisia matkoja.
Laillinen ohittaja tarvitsee ohittamiseen kilometrin, mutta laiton vain puoli kilometriä. Niinpä kun tulee puolen kilometrin suora, takimmaisena oleva laiton ohittaja ajaa edellään ajavan kilometrin suoraa odottavan laillisen ohittajan edelle. Sen sijaan, että laillinen ohittaja pääsisi koskaan ohittamaan edellään ajavaa, hänet ohitetaan. Hänen paikkansa siirtyy autojonossa koko ajan taaksepäin. "Ohituskiihtyvyydestä" ei ole hänelle paljon hyötyä, koska hän ei juridista syistä voi hyödyntää autonsa kiihtyvyyttä kuin lyhyeen "repäisyyn", mikä ei vielä riitä. Laillinen ohittaja saa ohitustilaisuutensa vasta aamuyöllä, kun maantiellä ei enää liiku kuin muutama auto.
Ohituskiihtyvyys on siis ominaisuus, josta pääsee kunnolla hyötymään vain, jos unohtaa vähäksi aikaa nopeusrajoituksen ohitukseen lähtiessään. Eli ei muuta kuin turbot auki ja hanaa.
Ja tätähän Hesarin toimittajat eivät taida tarkoittaa? Lehtihän saarnaa kiihkeästi kaikkia ylinopeuksia vastaan.