"Kestää läpi elämän
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Gal. 3:26–27
Yhdeksänvuotias poika istuu syntymäpäivänsä iltana lahjakasan vieressä leikkien uusien lahjojensa kanssa. Niitä on paljon. Perhe, sukulaiset ja kaverit ovat ostaneet sankarille kaikkea mahdollista.
Mikä niistä on mieluisin? Poika miettii ja vastaa sitten: "Paras on kyllä Jumala!" Häkellyttävä vastaus aikuiselle, joka odotti jotain ihan muuta.
Jatkokysymyksen paikka: "Mitä tarkoitat, miksi Jumala on mielestäsi paras lahja?" Lapsi vastaa totisena: "En kerro sitä sulle, se on Jumalan ja mun välinen juttu." Tässä vaiheessa aikuinen mykistyy, jää ihmettelemään, mitä pojan päässä liikkuu.
Mutta näinhän se on — Jumalalla ja lapsella on oma juttunsa."
- Mitä tuo kirjoittaja ihmettelee? Itsepä vanhemmat ovat lapselle päähän iskostaneet jumalan, niin miksi sitä oikein hämmästellä nyt täytyy?
Vai että aikuinen oikein mykistyy ja ihmettelee. Jopas on ihmetyksen aihe. Luulisi jokaisen tietävän, että lapsen saa uskomaan miltei mitä tahansa.
http://www.vantaanlauri.fi/leipaajaviinia
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Gal. 3:26–27
Yhdeksänvuotias poika istuu syntymäpäivänsä iltana lahjakasan vieressä leikkien uusien lahjojensa kanssa. Niitä on paljon. Perhe, sukulaiset ja kaverit ovat ostaneet sankarille kaikkea mahdollista.
Mikä niistä on mieluisin? Poika miettii ja vastaa sitten: "Paras on kyllä Jumala!" Häkellyttävä vastaus aikuiselle, joka odotti jotain ihan muuta.
Jatkokysymyksen paikka: "Mitä tarkoitat, miksi Jumala on mielestäsi paras lahja?" Lapsi vastaa totisena: "En kerro sitä sulle, se on Jumalan ja mun välinen juttu." Tässä vaiheessa aikuinen mykistyy, jää ihmettelemään, mitä pojan päässä liikkuu.
Mutta näinhän se on — Jumalalla ja lapsella on oma juttunsa."
- Mitä tuo kirjoittaja ihmettelee? Itsepä vanhemmat ovat lapselle päähän iskostaneet jumalan, niin miksi sitä oikein hämmästellä nyt täytyy?
Vai että aikuinen oikein mykistyy ja ihmettelee. Jopas on ihmetyksen aihe. Luulisi jokaisen tietävän, että lapsen saa uskomaan miltei mitä tahansa.
http://www.vantaanlauri.fi/leipaajaviinia
Vastaukset 9
Vanhimmat
ottaa kantaa syvällisemminkin, but kun ei aina nyt jaksa (eikä pidäkkään) ajatella 'liian' syvällisesti.
Mutta eihän tämä esittämäsi juttu ihan näin, siis kokonaisuutena, mene. Minulle tuli ekaksi mieleeni tästä kuvauksesta: ""Perhe, sukulaiset ja kaverit ovat ostaneet sankarille kaikkea mahdollista."" =jotain kylmää?!
Toisaalta en yhtään ihmettele poikasen tätä lausumaa: "Paras on kyllä Jumala!" tai tätä: "En kerro sitä sulle, se on Jumalan ja mun välinen juttu."
Vaikken psykologi olekkaan, niin aika läpinäkyvä juttu kuitenkin. Lapsen puhetta symbolisin merkein, ja aika fiksu pikkuriiviö ikäisekseen. Minä en oleta automaattisesti, että vanhemmat olisivat 'syyllisiä' näihin, tämän lapsen ajatuksiin, mikäli jumaluutta halutaan peilata (toki muutoin).
Eiköhän tämän poikasen mielessä ollut loppumielessä kuitenkin elämisen mielekkyyden etsiminen?
mielekkyyden etsiminen? Ei taida olla sulla lapsia vielä... ;)
kuvittelin mieheksi :)
mielipiteillä sukupuolta?
Juu kyllä tässä täytyy nyt kokolihaakin syövän heteromiehenkin sanoa, että aihe ja tapa käsitellä oli yllättävänkin femiini. Tai sitten olen vaan rajoittunut, koska en osaa ehkä aivojeni toiminnan takia sanoa oikein mitään esittämääsi aiheeseen.
Töissä nuoremmatkin miehet toki keskustelevat tunteista ja ovat ainakin osaksi yhteydessä naisten maailman asioihin kuten vaatekauppoihin. Mutta kukaan ei ehkä osaisi löytää lähettämästäsi esimerkistä mitään "osapuolia" joita voisi millään tavalla kommentoida?
Terve.
Ensin en oikein tahtonut millään ymmärtää mitä tässä tekstissä ajettiin takaa? En sitä mitä Vantaan Lauri kirjoitti, enkä sitä mitä ajoit takaa. Vantaan Laurin teksti antoi sekavan vaikutelman. Ja en sitä siinä tekstissä jotain
sellaista jota oiken millään voisi kritisoida. Ei siksi, etteikö sitä olisi. Mutta mikä oli esimerkissäsi olevan kirjoituksen tarkoitus on ainakin itselleni täysi arvoitus?
Mutta oletan, että olet törmännyt ilmiöön nimeltä: "henkilökohtainen usko ja minun jumalani". Nämä ovat vaikeita asioita taas selittää niin, että sen voisi tehdä rakentavasti.
Usko on toki henkilökohtaista. Mutta monesti se pitää sisällään sellaisen ajatuksen, että tämä usko on sellainen, että siitä voi ottaa niitä osia siitä uskosta jonka raamattu ilmoittaa itsessään henkilökohtaisesti sen mikä itseä miellyttää. Minun jumalani taas on sellainen ilmiö, jossa tämä minun on isolla kirjoitettu kuten tämän lauseen alussa. Ja jumala samoin pienellä. Se on sellainen ilmiö missä Jumalasta rakennetaan ihmiselle itselleen sellainen hänen tarpeensa täyttävä toiveautomaatti, jossa Jumalalle tahdotaan jättää vain tämä toiveiden täyttäjän rooli. Eikä perehdytä siihen millaisen muutoksen Jumala esittää tapahtuvaksi ihmisen elämässä ja mitä on se millaisen Jumalan raamattu meille esittää.
Tässä tapauksessa lapsen lauseesta emme voi paljon päätellä, ehkä kyseessä oli journalistiikan kukkanen, kenties sympaattinenkin tilanne, mutta ei se ainakaan välittynyt lukijoille niin, että oikein vieläkään ymmärtäisin mihin kokonaisuuteen se oikein kuuluu?
Lapset on sellaisia, että jossain tilanteissa ne emotionaalisesti osaavat päätellä sen mitä toinen haluaisi sanottavan ja toistavat sen sitten. Myös aivan pieni lapsi osaa ennen puhumistaan tai liikehdintää (konttaamista)tehdä myös omia johtopäätelmiä ja ilmaista ne ääntelemällä. Lapset ovat yllättävän herkkiä ja jos ilmapiiri ei ole vapaa ja avoin he kyllä aistivat sen mikä on se kuuma peruna, jota kierretään. Ja useasti myös ilmaisevat sen vaikka sitä ei heille olekaan sanottu. Ja samoin he tekevät "vapaassa" ja onnellisessakin kodissa.
Olen ehkä tyhmä, mutta lapsia tarkkailemalla olen päätynyt siihen minkä nyt kirjoitan.
Mutta esimerkkisi oli kyllä ihan hyvä. Kritisoin vain siinä sitä, että mielestäni turvallisuutta kokeva pieni lapsikin voi osoittaa enemmän autonomiaa suhteissa asioihin ja ilmiöihin kuin ehkä esitit asian olevaksi?
oman asiani vähän huonosti. Ihmettelin sitä, miksi tämä kirjoittaja kummasteli lapsen puheita, koska ihan varmasti se lapsi ei tätä jumalaansa ollut itse keksinyt.
Miksi kummastella sellaista, mitä vanhemmat ovat lapselle opettaneet?
Miksi kummastella sellaista, mitä vanhemmat ovat lapselle opettaneet?
Totta. Osa osaa ja taitaa niitä asioita, joita on lapsena oppinut. Osalla opintie on pitempi ja samat asiat ovat ehkä edessä myöhemmin. Hyvä kasvatus on kuitenkin hyvä perusta moneen asiaan.
Ja siksipä vaikka se lällyltä ehkä kuulostaakin olisi ihan hyvä jos ihmiset oppisivat olemaan niin, että kunnioittaisivat ja osaisivat oikealla tavalla toisiaan "opettaa". Nekin ovat vaikeita tilanteita. "Opettaja" saattaa tyrkyttää asiaansa tai olla "opettamassa" sellaista asiaa, jota ei koeta tarpeelliseksi. Ja miten siinä sitten tulisi "opetettavan" menetellä. Varmaan ehkä jokin käytöksen kultainen kirja kertoisi, että pitäisi kiittää kohteiliaasti, mutta ilmaista, että on kuitenkin että on päätynyt siitä erilaiseen johtopäätökseen? Ja, että ei tahdo siitä enää keskustella jos siltä tuntuu.
Me "ugrit" ollaan joskus vähän hukassa näissä asioissa.
Tää nyt oli vaan löpinää. En oleta, että olisit kanssani samaa mieltä. Koska, jos olen väärässä ei minua kukaan luuloiltani pelasta.
Joku tekopyhä paskiainen tulee sitten tuollakin esimerkillä taas todistamaan, että "lapsen usko" on niin puhdasta. V¤#"n aivopesijät. Linnaan pitäisi laittaa tuollaiset lapsen mielen raiskaajat. Yök