Kysyn,kun en tiedä

Mistä tiedät papin hengen tilan?

Pois uskosta vai pois vl-uskosta vain?

mihin suuntaat? kirjoitti:

Pois uskosta vai pois vl-uskosta vain?

Pois vl-uskosta.

sivukommenttina, että välillä on kyllä saanut opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa aika hyvin.. kun on vielä vl-ajatuksia päässä, ja toisaalta niitä uusia ajatuksia. ;)

vitocortizone kirjoitti:

Pois vl-uskosta.

sivukommenttina, että välillä on kyllä saanut opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa aika hyvin.. kun on vielä vl-ajatuksia päässä, ja toisaalta niitä uusia ajatuksia. ;)

Anteeksi uteliaisuuteni. Mutta miksi haluat pois vl-uskosta? Ymmärrän kyllä, jos jotakin kiinnostaa "maailman meno", mutta sinun kohdallasi ei taida olla näin?

mihin suuntaan? kirjoitti:

Anteeksi uteliaisuuteni. Mutta miksi haluat pois vl-uskosta? Ymmärrän kyllä, jos jotakin kiinnostaa "maailman meno", mutta sinun kohdallasi ei taida olla näin?

Olet kyllä niitä harvoja jotka osaavat esittää asiallisia kysymyksiä tällä palstalla, vaikka taustaasi en tiedäkään. Kysymyksen asettelusta päätellen edustat jotain suuntaa lestadiolaisuudessa. Nostan sinulle nyt näin aluksi näkymätöntä hattuani :)

Oikeassa olet, en ole maailman menosta kiinnostunut. Pikkulapsesta lähtien minussa on herännyt kysymyksiä uskosta ja uskomisesta, joihin en ole kokenut saaneeni riittävän tyydyttävää vastausta. Murrosiässä aloin miettimään liikkeessämme esiintyviä oppeja ja muita käsityksiä, että ovatkohan ne näin kuten sanotaan. Ja minulle valkeni että ei kaikki olekaan niin kuin opetetaan. Tai ei ainakaan pysytä täydellisessä totuudessa. Ja siitähän se erkaantumispäätös lähti..

Eli minua siis kiinnosti ja kiinnostaa edelleen Kristuksen oikea oppi. Tai muotoillaan paremmin: enemmän oikeassa oleva oppi (siis sola Scriptura). Jumalan Sana on niin monimutkaista kaikkinaisissa kiemuroissaan että tuskin sitä koskaan kukaan voi täydellisesti ja ainoalla oikealla tavalla ymmärtääkään. Siksi tärkeintä on sydämen usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikana, joka on kuollut meidän syntiemme tähden että saisimme pelastuksen. Ainakaan minun mielestäni pienet opilliset "vivahteet" tai vähän isommatkaan erot eivät evää keneltäkään taivaspaikkaa. Eri mieltä saa ja pitää olla, mutta usko on se tärkein jolla kerran perille päästään. :)

vitocortizone kirjoitti:

Olet kyllä niitä harvoja jotka osaavat esittää asiallisia kysymyksiä tällä palstalla, vaikka taustaasi en tiedäkään. Kysymyksen asettelusta päätellen edustat jotain suuntaa lestadiolaisuudessa. Nostan sinulle nyt näin aluksi näkymätöntä hattuani :)

Oikeassa olet, en ole maailman menosta kiinnostunut. Pikkulapsesta lähtien minussa on herännyt kysymyksiä uskosta ja uskomisesta, joihin en ole kokenut saaneeni riittävän tyydyttävää vastausta. Murrosiässä aloin miettimään liikkeessämme esiintyviä oppeja ja muita käsityksiä, että ovatkohan ne näin kuten sanotaan. Ja minulle valkeni että ei kaikki olekaan niin kuin opetetaan. Tai ei ainakaan pysytä täydellisessä totuudessa. Ja siitähän se erkaantumispäätös lähti..

Eli minua siis kiinnosti ja kiinnostaa edelleen Kristuksen oikea oppi. Tai muotoillaan paremmin: enemmän oikeassa oleva oppi (siis sola Scriptura). Jumalan Sana on niin monimutkaista kaikkinaisissa kiemuroissaan että tuskin sitä koskaan kukaan voi täydellisesti ja ainoalla oikealla tavalla ymmärtääkään. Siksi tärkeintä on sydämen usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikana, joka on kuollut meidän syntiemme tähden että saisimme pelastuksen. Ainakaan minun mielestäni pienet opilliset "vivahteet" tai vähän isommatkaan erot eivät evää keneltäkään taivaspaikkaa. Eri mieltä saa ja pitää olla, mutta usko on se tärkein jolla kerran perille päästään. :)

ja siksi kyselen ja luen mielelläni. Kirjoitin jo taustastani Melperi1:lle tuohon toiseen ketjuun:

"Oma elämäni on ollut paljon monimutkaisempaa hengellistenkin asioiden suhteen.

Olen vl-perheen kasvatti. Olen lapsena kokenut myös hoitokokousajat ja niiden julmat seuraukset perheessäni. Eniten on jäänyt ahdistamaan se tiukkuus ja kylmyys, toisten asioiden penkominen ja kaksoiselämä, jota jouduimme elämään. Olimme "huonoja uskovaisia", joten peiteltävää riitti. Myös koulussa pilkattiin uskovaisia, mielellään siis siellä taas näyttelin, etten uskovainen olekaan. Kaksoiselämää joka suuntaan.

Jäin porukoista pois nuorena, ennen rippikouluikää. En mennyt -suvun järkytykseksi- vl-rippikouluun, vaan ihan tavalliseen kirkon riparille. Nyttemmin olen myös kirkosta eronnut.

Tulin uskoon v. 1999. En tiennyt Raamatusta mitään ja pikkuhiljaa aloin opiskella sitä itsekseni ja muiden uskovaisten kanssa. Kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tuosta seurakunnasta ei sen enempää täällä palstalla -siellä on paljon hyvää ja oikeaa, mutta paljon sellaista, mitä oma Raamattuni ei tue. Näin on myös VL-srk:ssa.

Voiko missään seurakunnassa pysyä yksimielisesti porukan mukana, jos oikeasti haluaa tutkia Sanaa?

No erkaannuin myös tuosta porukasta pois, ja nyt elän (kai) epäuskoisena. Olen anonut, en ole saanut. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Olen kolkuttanut, ei ole avattu. Näinkin kai voi olla?"

Olen itse hukassa kirjoitti:

ja siksi kyselen ja luen mielelläni. Kirjoitin jo taustastani Melperi1:lle tuohon toiseen ketjuun:

"Oma elämäni on ollut paljon monimutkaisempaa hengellistenkin asioiden suhteen.

Olen vl-perheen kasvatti. Olen lapsena kokenut myös hoitokokousajat ja niiden julmat seuraukset perheessäni. Eniten on jäänyt ahdistamaan se tiukkuus ja kylmyys, toisten asioiden penkominen ja kaksoiselämä, jota jouduimme elämään. Olimme "huonoja uskovaisia", joten peiteltävää riitti. Myös koulussa pilkattiin uskovaisia, mielellään siis siellä taas näyttelin, etten uskovainen olekaan. Kaksoiselämää joka suuntaan.

Jäin porukoista pois nuorena, ennen rippikouluikää. En mennyt -suvun järkytykseksi- vl-rippikouluun, vaan ihan tavalliseen kirkon riparille. Nyttemmin olen myös kirkosta eronnut.

Tulin uskoon v. 1999. En tiennyt Raamatusta mitään ja pikkuhiljaa aloin opiskella sitä itsekseni ja muiden uskovaisten kanssa. Kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tuosta seurakunnasta ei sen enempää täällä palstalla -siellä on paljon hyvää ja oikeaa, mutta paljon sellaista, mitä oma Raamattuni ei tue. Näin on myös VL-srk:ssa.

Voiko missään seurakunnassa pysyä yksimielisesti porukan mukana, jos oikeasti haluaa tutkia Sanaa?

No erkaannuin myös tuosta porukasta pois, ja nyt elän (kai) epäuskoisena. Olen anonut, en ole saanut. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Olen kolkuttanut, ei ole avattu. Näinkin kai voi olla?"

Tuohon yhteen kysymykseesi: tarvitseeko seurakunnan kanssa samaa mieltä aina ollakaan? Saako siitä itse mitään jos nyökyttelee toisten mukana vaikka ei olekaan jostakin samaa mieltä? Mielestäni silloin jossain haisee aina palaneen käry, jos asioista sanotaan että se on näin, ainoalla oikealla tavalla. Pitää uskoa pilkuntarkasti näin ja näin tai ei ole oikein uskomassa.

Helluntailaisista olen sen verran kuullut juttua, että vaikka ulospäin näytetään muut hyväksyvää seurakuntaoppia niin erimielisyyksiä ei kovin hyvällä katsota. Tai ainakin aletaan pitämään "huonompana" uskovana.

Pärjäähän sitä ilman seurakuntaakin, mutta minä ajattelin ainakin aluksi vielä pysyä tässä kansankirkossa, sitten harkita ehkä jotain.

Tutustu vaikka Rauhansanalaisiin, siellä ilmeisesti suhtaudutaan hyvin eriäviin mielipiteisiin ja porukkaa löytyy tiukkiksista ääriliberaaleihin, ja kaikki mahtuu saman katon alle :) Muutenkin parin kuunnellun puheen ja nettikeskustelujen perusteella meininki vaikuttaa ihan positiiviselta. Kaikki ei tietysti ole aina sitä miltä näyttää, helluntailaisuudestakin yllätyin kun tutustuin vähän pintaa syvemmälle..

Olen itse hukassa kirjoitti:

ja siksi kyselen ja luen mielelläni. Kirjoitin jo taustastani Melperi1:lle tuohon toiseen ketjuun:

"Oma elämäni on ollut paljon monimutkaisempaa hengellistenkin asioiden suhteen.

Olen vl-perheen kasvatti. Olen lapsena kokenut myös hoitokokousajat ja niiden julmat seuraukset perheessäni. Eniten on jäänyt ahdistamaan se tiukkuus ja kylmyys, toisten asioiden penkominen ja kaksoiselämä, jota jouduimme elämään. Olimme "huonoja uskovaisia", joten peiteltävää riitti. Myös koulussa pilkattiin uskovaisia, mielellään siis siellä taas näyttelin, etten uskovainen olekaan. Kaksoiselämää joka suuntaan.

Jäin porukoista pois nuorena, ennen rippikouluikää. En mennyt -suvun järkytykseksi- vl-rippikouluun, vaan ihan tavalliseen kirkon riparille. Nyttemmin olen myös kirkosta eronnut.

Tulin uskoon v. 1999. En tiennyt Raamatusta mitään ja pikkuhiljaa aloin opiskella sitä itsekseni ja muiden uskovaisten kanssa. Kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tuosta seurakunnasta ei sen enempää täällä palstalla -siellä on paljon hyvää ja oikeaa, mutta paljon sellaista, mitä oma Raamattuni ei tue. Näin on myös VL-srk:ssa.

Voiko missään seurakunnassa pysyä yksimielisesti porukan mukana, jos oikeasti haluaa tutkia Sanaa?

No erkaannuin myös tuosta porukasta pois, ja nyt elän (kai) epäuskoisena. Olen anonut, en ole saanut. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Olen kolkuttanut, ei ole avattu. Näinkin kai voi olla?"

Minulla ei oikein ole mitä tarjota, yhteisöä ainakaan. Muuta kuin että armo kuuluu myös sinulle. Laestadiuksen ja Raattamaankin kirjoitukset ovat aika hyviä. Jos ei Raamatulla muuten aukea :) Hakomajassa pitäisi olla jotain (www.hakomaja.net) ja linkeissä. Ainakin Raattamaan kirjoituksia lukemalla olen päässyt lähes eroon siitä ajatuksesta, että vain vl:illä on oikea usko. Myös Raamattu on tässä auttanut tottakai :)

Olen itse hukassa kirjoitti:

ja siksi kyselen ja luen mielelläni. Kirjoitin jo taustastani Melperi1:lle tuohon toiseen ketjuun:

"Oma elämäni on ollut paljon monimutkaisempaa hengellistenkin asioiden suhteen.

Olen vl-perheen kasvatti. Olen lapsena kokenut myös hoitokokousajat ja niiden julmat seuraukset perheessäni. Eniten on jäänyt ahdistamaan se tiukkuus ja kylmyys, toisten asioiden penkominen ja kaksoiselämä, jota jouduimme elämään. Olimme "huonoja uskovaisia", joten peiteltävää riitti. Myös koulussa pilkattiin uskovaisia, mielellään siis siellä taas näyttelin, etten uskovainen olekaan. Kaksoiselämää joka suuntaan.

Jäin porukoista pois nuorena, ennen rippikouluikää. En mennyt -suvun järkytykseksi- vl-rippikouluun, vaan ihan tavalliseen kirkon riparille. Nyttemmin olen myös kirkosta eronnut.

Tulin uskoon v. 1999. En tiennyt Raamatusta mitään ja pikkuhiljaa aloin opiskella sitä itsekseni ja muiden uskovaisten kanssa. Kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tuosta seurakunnasta ei sen enempää täällä palstalla -siellä on paljon hyvää ja oikeaa, mutta paljon sellaista, mitä oma Raamattuni ei tue. Näin on myös VL-srk:ssa.

Voiko missään seurakunnassa pysyä yksimielisesti porukan mukana, jos oikeasti haluaa tutkia Sanaa?

No erkaannuin myös tuosta porukasta pois, ja nyt elän (kai) epäuskoisena. Olen anonut, en ole saanut. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Olen kolkuttanut, ei ole avattu. Näinkin kai voi olla?"

"Voiko missään seurakunnassa pysyä yksimielisesti porukan mukana, jos oikeasti haluaa tutkia Sanaa?

No erkaannuin myös tuosta porukasta pois, ja nyt elän (kai) epäuskoisena. Olen anonut, en ole saanut. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Olen kolkuttanut, ei ole avattu. Näinkin kai voi olla?"


Jatka edelleen kolkuttamista ja anomista, koska Jeesus ei valehdellut: "Mitä tahansa hyvää pyydätte uskoen saavanne, sen te saatte".

Valitse joku todella tärkeä asia, jonka haluat ja usko saavasi se. Sitten rukoile ja odota. Voi mennä vuosi tai pari, mutta ennemmin tai myöhemmin voit todeta, että sait sen, mitä uskoit saavasi.

Tätä olen itse kokeillut.

syntejään anteeksi vierus-vl:ltä ennen ehtoollista? Miksi? Entäs jos muita VL:iä ei olisi samsaa kirkossa, voisiko ehtoollisen ottaa silti?

valehdella. Aina on Ry:llä opetettu, että VAIN vl-papin jakam ehtoollinen on pätevä.

"Epäuskoisen rukous on Jumalalle kauhistus!"

Ainakin vl-rippikoulua käydessäni painotettiin että ennen ehtoollista tulee olla synnit anteeksi. Tämä siis kohta lähes 4v sitten. Eli minusta tuo oppi on ollut aika pitkään..