Mitä Russe tarkoitti huudahtaessaan tovereilleen vuonna 1914, että "pakanain ajat ovat päättyneet"?
Pakanain ajat päättyneet
CeeTee
6310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Mitä Russe tarkoitti huudahtaessaan tovereilleen vuonna 1914, että "pakanain ajat ovat päättyneet"?
Varsinaisia syvimpiä aatoksiaan ei tiedä kukaan. Käytännön kannalta huudahdus oli pelkkää itsensä ja seuraajien huiputtamista ja hengennostatusta, jota tarvittiin kun mitään sellaista mitä oli ennustettu vuodelle 1914 ei tapahtunut.
Minua taas kiinnostaisi mitä Chuck-setä huudahti 1. lokakuuta 1915, koska siirsi odotuksia pikaisesti vuodella (jonne todellisuudessa CTR:n 606 2520 viittasi).
Jehova seurojen pitkä sääriset kauniit ja ihanat tytäet ovat niin taivaalisen ihania suihi ottajia. Nielevät kaiken lopuun asti.
Kuin Markun höpinät!
Koetuksen aika (1914–1918)
”Muistakaamme olevamme koetusajassa. – – Jos on jokin syy, mikä pakottaisi jonkun eroamaan Herrasta ja hänen totuudestaan ja lopettamaan uhraamisen Herran asian hyväksi, silloin se ei ole ollut ainoastaan rakkaus Jumalaa kohtaan sydämessä, mikä on ylläpitänyt intoa Jumalaa kohtaan, vaan jokin muu; ehkä se toivo, että aika oli lyhyt; vihkiytyminen oli ainoastaan määrättyyn aikaan. Jos niin on, niin nyt on juuri sopiva aika mennä.”
NUO Vartiotornissa 1.2.1915 (engl. 1.11.1914) olleet sanat osuivat naulan kantaan. Vuodet 1914–18 osoittautuivat todella ”koetusajaksi” raamatuntutkijoille. Jotkin koetukset tulivat sisäpuolelta, toiset ulkopuolelta. Kaikki ne kuitenkin koettelivat raamatuntutkijoita tavoilla, jotka paljastivat, oliko heillä aito ”rakkaus Jumalaa kohtaan sydämessään”. Pitäisivätkö he kiinni ”Herrasta ja hänen totuudestaan”, vai menisivätkö he pois?
Suuria odotuksia
Kesäkuun 28. päivänä 1914 sala-ampujan luoti surmasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin. Tuo murha sytytti ”suuren sodan”, kuten ensimmäistä maailmansotaa alun perin nimitettiin. Taistelut alkoivat elokuussa 1914, jolloin Saksa marssi Belgiaan ja Ranskaan. Tuon vuoden syksyllä verenvuodatus oli täydessä käynnissä.
”Pakanain ajat ovat päättyneet – niiden kuninkaitten aika on ohi”! Näin huudahti veli Russell astuessaan Brooklynissa Vartiotorni-seuran päätoimiston ruokasaliin perjantaiaamuna 2. lokakuuta 1914. Kaikki olivat hyvin kiihdyksissään. Useimmat salissa olijat olivat vuosikausia odottaneet vuotta 1914. Mutta mitä pakanain aikojen päättyminen toisi tullessaan?
Ensimmäinen maailmansota raivosi, ja tuohon aikaan sodan uskottiin johtavan maailmanlaajuisen anarkian aikaan, josta olisi seurauksena silloisen asiainjärjestelmän päättyminen. Vuoden 1914 suhteen vallitsi myös muita odotuksia. Alexander H. Macmillan, joka oli kastettu syyskuussa 1900, muisteli myöhemmin: ”Muutamat meistä uskoivat tosissaan menevänsä taivaaseen tuon lokakuun ensimmäisellä viikolla.” Muistellessaan aamua, jona Russell ilmoitti pakanain aikojen päättymisestä, Macmillan myönsikin: ”Olimme hyvin kiihtyneitä enkä olisi hämmästynyt, vaikka olisimme tuolla hetkellä alkaneet kohota ylöspäin – merkkinä siitä, että matka taivaaseen on alkanut – mutta mitään sellaista ei tietenkään tapahtunut.”
Pettyminen Herran Jeesuksen paluun odotuksissa oli 1800-luvulla saanut monet William Millerin seuraajat ja useat adventistiryhmät menettämään uskonsa. Mutta miten oli Russellin yhteydessä toimivien raamatuntutkijoiden laita? Oliko joitakuita innostanut pikemminkin ajatus omasta pikaisesta pelastuksestaan kuin rakkaus Jumalaa kohtaan ja voimakas halu tehdä hänen tahtonsa?
”Veli Russell – – ettekö ollut pettynyt?”
Veli Russell oli kannustanut raamatuntutkijoita pysymään valveilla ja jatkamaan päättäväisesti Herran työtä, vaikka tilanne ei huipentuisikaan niin pian kuin he olivat ehkä odottaneet.
Vuoden 1914 lokakuun mentyä C. T. Russell ja hänen toverinsa olivat yhä maan päällä. Sitten meni vuoden 1915 lokakuu. Oliko Russell pettynyt? Hän kirjoitti Vartiotornissa (engl.) 1.2.1916: ”’Mutta veli Russell, mitä ajattelette muuttumisemme ajankohdasta? Ettekö ollut pettynyt, että se ei koittanut silloin kun sitä toivoimme?’ kysytte. Ei, me vastaamme, emme pettyneet. – – Veljet, ne meistä, joilla on oikea asenne Jumalaa kohtaan, eivät ole pettyneitä minkään Hänen järjestelynsä vuoksi. Me emme toivoneet, että oma tahtomme tapahtuisi; kun siis havaitsimme, että meillä oli vääriä odotuksia vuoden 1914 lokakuun suhteen, niin olimme iloisia, että Herra ei muuttanut suunnitelmaansa meidän mielemme mukaiseksi. Me emme halunneet Hänen tekevän niin. Me vain toivomme voivamme ymmärtää Hänen suunnitelmansa ja tarkoituksensa.”
Raamatuntutkijoita ei tosiaankaan viety ”kotiin” taivaaseen lokakuussa 1914, mutta pakanain ajat kyllä päättyivät tuona vuonna. Oli selvää, että raamatuntutkijoilla oli vielä opittavaa vuoden 1914 merkityksestä. Mutta mitä heidän piti sillä välin tehdä? Työtä! Vartiotornissa 1.11.1916 sanottiinkin: ”Kuvittelimme mielissämme, että elonkorjuu-työ Seurakunnan [voideltujen] kokoamiseksi tulisi suoritettua ennen pakana-aikojen loppua; mutta Raamatussa ei mikään osottanut sitä. – – Pahoittelemmeko sitä, että elonkorjuutyö jatkuu? Totisesti ei – –. Rakkaat veljet, nykyinen asemamme pitäisi olla täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Sen pitäisi saada meidät pitämään tätä ihanaa totuutta yhä enemmän ja enemmän arvossa, kun hän on antanut meille edun nähdä sen ja tulla sen yhteyteen. Sen tulisi myöskin lisätä intoamme auttamaan toisia tämän totuuden tuntemiseen.”
Mutta oliko elonkorjuutyössä enää paljon tehtävää? Veli Russellin mielestä ilmeisesti oli. Tähän viittasi keskustelu, jonka hän kävi veli Macmillanin kanssa syksyllä 1916. Russell kutsui Macmillanin työhuoneeseensa Brooklynin Beetelissä ja sanoi hänelle: ”Työ kasvaa nopeasti ja sen kasvu jatkuu, sillä tämä valtakunnan hyvä uutinen täytyy saarnata maailmanlaajuisesti.” Russell selosti kolmen ja puolen tunnin ajan Macmillanille sitä suurta työtä, jonka hän Raamatun perusteella ymmärsi olevan vielä edessä.
Raamatuntutkijat olivat läpäisseet vaikean koetuksen. Mutta Vartiotornin avulla he olivat vahvistuneet selviytymään pettymyksestä. Koetuksen aika ei silti ollut suinkaan ohi.
>>Raamatuntutkijat olivat läpäisseet vaikean koetuksen. Mutta Vartiotornin avulla he olivat vahvistuneet selviytymään pettymyksestä. Koetuksen aika ei silti ollut suinkaan ohi.
Todellinen asiaintila on helppo havaita Vartiotorniseuran omista sanoista:
"Raamatun ennustusten, myös Jeesuksen oman viimeisiä päiviä koskevan ennustuksen, huolellinen tutkiminen paljastaa, että ‘Herran päivä’ alkoi historiallisena vuotena 1914, tosiaan tämän sukupolven aikana! Niinpä juuri vuonna 1914 Jeesus palasi näkymättömänä, ilman suuria julkisia eleitä ja vain hänen uskollisten palvelijoidensa tietäessä hänen paluustaan. Tuona vuonna Jehova antoi Jeesukselle käskyn hallita vihollistensa keskellä." (Vartiotorni 15. toukokuuta 1991 sivu 9)
Onko tuo totuuden nimeen vannovan Vartiotorniseuran, Raamatusta huolellisesti tulkittu teksti niin yltiörehellistä, että Vartiotorniseura myöntää jonkun toisen ryhmän edustavan Jeesuksen uskollisia palvelijoita?
Vai onko tuo totuuden nimeen vannovan Vartiotorniseuran, Raamatusta huolellisesti tulkittu teksti niin yltiövalheellista, että Vartiotorniseura vääristelee omaa oppihistoriaansakin?
Vuonna 1914 Vartiotorniseuralle Jeesus oli jo palannut 40 vuotta aiemmin ja vuonna 1914 elettiin Kristuksen milleniumissa. Vuonna 1914 raamatuntutkijat eivät siis pienimmässäkään määrin havainneet mitään merkkejä Jeesuksen paluusta? Eivätkä havainneet vuosiin sen jälkeenkään, virallinen muutos vuoteen 1914 tuli vasta vuonna 1943.
Kukin voi tykönään päätellä Mitä tuo teksti vaikuttaa väitteeseen siitä, että vuoden 1914 odotukset täyttyivät.
Jumala siunaa kansaansa lupauksilla, jotka ei toteudukkaan..?
Pakanain ajat päättyvät - sehän tarkoittaa, että pakanoita ei enää ole.
Joko he hylkäävät pakanuuden taikka kuolevat. Se on se mitä on sanottu.
Lahkon merkillisistä tempuista on tämä yksi, että tuota asiaa ruvetaan selittämään merkitykseltään toisenlaiseksi, että ei olisi sanottun kuin on sanottu.
Itse asiassa lahkon työstä suuri osa onkin vanhojen puheiden selittämistä sillä tavalla taiten, että kuulija ei huomaisi mistä on kysymys, vanha teksti on virhe taikka suoranainen valhe.