Taivastilakin on ohimenevää.
Kerran sielukin alkaa ikävöidä pois "autuaiden kentiltä" ja saapuu ns. "unohduksen virralle" ja
heittäytyy sen veteen. Kun sielu sitten syntyy uuteen kehoon niin sillä ei ole enää muistoja taivaselämästään.
Kaikki olot ovat uudet, lukemattomat vaikutukset täyttävät mielen eikä se jouda ajattelemaan mikä tämän ajan takana oli.
Joskus mietin että kuinka kauan siellä tuonpuoleisessa ollaan, se voi vaihdellakkin tapauskohtaisesti.
Kerran sielukin alkaa ikävöidä pois "autuaiden kentiltä" ja saapuu ns. "unohduksen virralle" ja
heittäytyy sen veteen. Kun sielu sitten syntyy uuteen kehoon niin sillä ei ole enää muistoja taivaselämästään.
Kaikki olot ovat uudet, lukemattomat vaikutukset täyttävät mielen eikä se jouda ajattelemaan mikä tämän ajan takana oli.
Joskus mietin että kuinka kauan siellä tuonpuoleisessa ollaan, se voi vaihdellakkin tapauskohtaisesti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totta on se että jumalienkin tilat ovat ohimeneviä. Kaikilta ei muisti katoa kokonaan. Joskus tuonpuoleisesta tullaan takaisin ennen kuin on välttämätöntä, ja silloin todennäköisyys muistaa taivastilaa maaelämässä kasvaa. Tällöin ihmiselle aukeaa positiivisia ajatuksia ja tunnelmia maaelämän puolella, hän pystyy silloin helposti kohoamaan tavallisen arkitodellisuuden yläpuolelle.
ohimenevä välivaihe ja tosiaankin se 'aika', joka siellä vietetään vaihtelee.
Siinäkin olet oikeassa, että sielu 'pestään' ennen tänne syntymää, jolloin muistot katoavat ensimmäisten elinvuosien aikana.
Moni sielu tosiaan luulee olevansa taivaassa, näin ei kuitenkaan ole. Yksikään valmistumaton sielu ei tietoisuuden keskivaiheilla ole valmis sanoinkuvaamattoman autuudentilan kokemiseen. Vaihe'vaiheelta tietoisuus kehittyy ja valmius 'nousta' porras'portaalta 'ylöspäin' kasvaa.
Onneksi ei taivastila ole useimmilla päällä niin polla kestää. Se tila jota tarkoitat on erittäin paljon enemmän kuin keskimääräisen ihmisen psyyke kestää maan päällä ollessaan. Asteittain tikapuita ylöspäin, tai oikeammin sanottuna sisäänpäin. Kun on välillä raskaammassa tilassa niin saa vahvuutta ja huomaa missä on parantamisen aihetta.
Tervehdys,
Minulla on muutama kokemus tuosta kestämisestä, ja voin todellakin sanoa, että ruumista (tai psyykeä, miten sen nyt ottaa) ei ole luotu kestämään korkeampia olotiloja kovin kauaa, ainakaan aloittelijan ollessa kyseessä. Olin kuin haljeta, sydämeni kuumotti tunteja yhden kokemukseni jälkeen. Se rakkauden tunne oli niin uskomatonta, että todellakin olin hajota kappaleiksi. En voinut kuin ääntää "aaahhhhh" :) Täyttä ekstaasia.
Minäkin muistan jotakin arkiminästä poikkeavaa. Ensimmäisen tilan pieni kaiku on vieläkin jäljellä. Koin silloin jotain niin uskomatonta että sitä ei voi kuvata millään kielellä. Kykenin ajattelemaan kokemuksen jälkeen: "Minkä kunnian ihmiselle annoit, mitä olen tehnyt että näin suuren kunnian ihmiselle annoit, tämä ei voi olla totta, ei voi olla. Kuitenkin se on totta. Ihmistä ei ole, ihmistä ei voi olla, mutta Sinä olet ja Sinä olet Minä. Minä olen Se!" Nämä olivat välittömät ajatukseni sen jälkeen ja kaaduin sille sijoilleni maahan. Luulin että kuolin, mutta en kuollutkaan. Sen jälkeen tiesin että kaikki ihmiset tulevat "pelastetuiksi" tai vapautuvat kärsimyksistä.
Kokemus hiipui melkein kokonaan mutta tietynlainen muutos persoonaan jäi pysyväksi. Silloisesta fundamentaaliuskovaisesta pojanklopista tuli jotain muuta.
Sen jälkeen olen suhtautunut varovaisella kunnioituksella kokemuksiin ja tahtonut vähittäistä tasapainoista edistymistä. Kokemuksessa olivat läsnä suunnaton riemu ja suunnaton tuska. Suunnaton tuska tuli siitä että osa persoonasta pyyhkiytyi täysin pois. Riemu tuli siitä että tajusi olevansa itse hetken aikaa se jota etsin. Oli se vähän liiankin ylitsevuotavaista.
Edistykäämme tasapainoisesti.
Voisko joku teistä kertoa, mistä uskonnosta on kysymys?
Omalta kohdaltani voin sanoa etten usko mihinkään uskontoon. Kyse on kokemuksista, ei uskonnoista.
pitänee myös minun vastata.
Voin kertoa 'TAIVATILA', että kysymys on pikemminkin opista, kuin uskonnosta.
On aivan sama, uskonko minä johonkin tai olen uskomatta. Uskontoja ei tarvita, niillä ainoastaan manipuloidaan ihmis'sieluja nyt, kuten ennenkin ja tulevaisuudessa tehdään aivan samaa.
Se, mitä minä olen kirjoitellut jälleensyntymästä, on mielestäni ainut looginen tapa uudistua ja puhdistua. Joten uskoni on johdonmukaista, jokaisen ymmärrettävissä, ei vertauksia, ristiriitoja ym, ym.