Hamas on

Ennen vanhan liton aikaan (NL) kysyttiin Radio Jerevanilta tuleeko sota:
Me vastaamme, sotaa ei tule,tulee niin kova taistelu rauhasta,ettei jää kiveä kiven päälle.

Tuossahan se on ratkaisu Gasan pulmaan.

Noita ja hänen kattilansa.

Kolumni 22.10.2003
   

Vastoin aikaisempia lupauksiani en vieläkään ehdi puuttua sen koommin Osama bin Ladenin kuin Saddam Husseininkaan liittyviin kuvioihin, sillä Lähi-idän muut tapahtumat, etunenässä Israeliin, PA:in ja Jasser Arafatiin liittyvät edesottamukset ansaitsevat tarkempaa pohdiskelua kuin em veijareiden olinpaikka ja aikaansaannokset.

Kuten usealle aikaansa seuraavalle lukijalle on jo käynyt selväksikin, niin Tiekarttana tunnettu epätoivoinen ”rauhanaloite” on jo päätynyt umpikujaan. Suurin odotuksin, puhein ja vakuutteluin aikaansaatu, jo allekirjoitettunakin mitätön, ns Agaban sopimus lienee jo realistisesti kuollut ja kuopattu, ja vain optimistisimmat ja poliittisia irtopisteitä etsiskelevät pitävät sitä vielä puheissaan ja toiveissaan esillä. Tosiasia on kuitenkin että Lähi-idässä ja juuri tässäkin tapauksessa PA:n hallinnossa ei voi tehdä mitään ilman Jasser Arafatin suostumusta ja sen myötä finanssioimista.

Lähi-idän noidankattilaa hämmentääkin edelleen pelkällä läsnäolollaan alueen ja sen nykyhistorian merkittävin noita pitäen ruudullista kaffijaa päässaan ja harteillaan, aikaansaaden epätoivoiselle kansalleen edelleenkin tarpeettomia kärsimyksiä ja menetyksiä ihmishenkien, kotien ja tuhoutuneen infrastruktuurin muodossa. Itselleen Arafat ei suinkaan aiheuta tappioita. Hän on kääräissyt taskuihinsa melkoisen omaisuuden niistä ulkopuolisen maailman humanitääriseen apuua suunnatuista lahjoitusvaroista jotka ovat tarkoitetut nimenomaan ja vain palestiinalaisten elinolojen parantamiseksi. Niinpä IMF – International Monetary Fund, siis Kansainvälinen Valuuttarahasto onkin viime syyskuussa peräänkuuluttanut suuria kadonneita rahasummia ja jäljittänyt niistä noin 900 miljoonaa Usdollaria 69 eri yrityksen tai yhteisön tileille, joista kaikkiin on vain Jasser Arafatilla käyttöoikeus. Hänen henkilökohtaisen ”laillisen” omaisuutensa arvo on Forbesin mukaan vain noin 300 miljoonaa Usdollaria, mutta kun siihen lasketaan mukaan em 900 miljoonaa niin Kuwaitissa toimineen ex- insinöörin eläkekertymä onkin jo 1,2 miljardia Usdollaria. Insinöörit tuntuvat olevan hyväpalkkaista väkeä.

Arafatin lähipiiri on sekin erittäin varakasta väkeä. Lähes koko epävirallinen hallintoporras koostuu monimiljoonääreistä joita tuntuu vähemmin kiinnostavan se miten itse kansa voi ja elää, kuin se miten omat taskut saadaan täytettyä. No, eihän tässä ollut suuriakaan uutisia, olen näistä maininnut lähes jokaisessa kirjassanikin, mutta suurta mediatietoisuuden kynnystä eivät ne ole ylittäneet.

Sitten ajankohtaisiin asioihin. Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet verisiä ja julmia. Itsemurhaiskut ovat seuranneet toisiaan, sala-ampujat ovat ampuneet ja surmanneet kaikkea mikä liikkuu, pommit ovat räjähdelleet ja kostoiskut seuranneet toisiaan. Sadat viattomat ovat saaneet surmansa, tuhannet vammautuneet, koteja on tuhoutunut ja veristä kostoa vannottu. Toisen intifadan sato on ollut karmeaa luettavaa. Kuluneen kolmen vuoden ja kuukauden aikana Israelia vastaan on tehty yli 19150 terrori-iskua, niissä on kuollut lähes 900 ihmistä, haavoittunut tai vammautunut noin 6000. Palestiinalaisten kohdalla luvut ovat vieläkin synkempiä. 2500 kuollutta, 15000 loukkaantunutta ja satoja koteja tuhottu aikaansaaden tuhansia kodittomia. Suomalainen mediavälitys näkee kaikessa pääsääntöisesti syylliseksi Israelin ja sen ylimitoitetut otteet. Palestiinalaiset tuntuvat saavan lähes aina sympatiaa huolimatta siitä että juuri heidän toimiensa seurauksina Israel on joutunut käyttämään kovia otteita. Valheellinen informaatio rehoittaa niin PA:n mediassa kuin arabimediassa laajemminkin. Lapsia kehoitetaan etsimään marttyyriutta, sitä opetetaan kouluissa, moskeijoissa ja siihenn kannustetaan yliopistoissa. Palestiinalainen virallinen kartta ei vieläkään tunnusta Israel nimistä valtiota, ei Tel Aviv nimistä kaupunkia, ei Eilatia eikä useita muitakaan israelilaisia kaupunkeja. Golanin ylänköalueen samainen virallinen kartta on luovuttanut Syyrialle, ja kun arabimedia puhuu Jerusalemista se mainitsee sen Occupied Jerusalem – eli miehitetty Jerusalem nimellä. Israelilaisista käytetään nimitystä ”sionistinen miehittäjä” ja maasta, siis Israelin virallisesta valtiosta nimitystä ”miehitetty Palestiina.” Tee siinä sitten jotakin rakentavaa rauhaa sellaisten oppisuuntien kannattajien kanssa. Kun vielä moskeijoissa viikottain julistetaan juutalaisten olevan Allahin ikuisesti kiroamia apinoiden ja sikojen jälkeläisiä, eivät tulevaisuuden näkymät ole suinkaan ruusuisia kummallekaan osapuolelle eikä seuraava palestiinalaissukupolvi ole suinkaan kasvatettu etsimään rauhaa vaan tuhoamaan juutalaisvaltio hinnalla ja keinolla millä hyvänsä.

Lähes välittömästi Agaban sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen IDF – Israelin Puolustusvoimat, vetäytyi Gazan kaistalta ja Rafahista, alueen merkittävästä rajakaupungista, hyvän tahdon eleenä ja tarkoituksena antaa palestiinalaishallinnolle tilaisuus osoittaa pyrkimyksensä estää salakuljetus, lakkauttaa terrorismi ja takavarikoida ase- ja ammusvarikot joita alueella on runsain mitoin. Tulos oli kuitenkin aivan päinvastainen. Kesäkuu-elokuu välisenä aikana salakuljetus moninkertaistui, Egyptin puolelta kaivettiin tunneleita ennätystahtiin, Libanonista El Arishiin suuntautunut ase – ja räjähdekuljetus moninkertaistui sekin. Hamas, Jihad ja Al Fatah saivat vihdoinkin kauan kaipaamiansa lyhyen kantaman ohjuksia, SAM-ohjuksia (lentokoneita vastaan), panssarintorjunta – ohjuksia sekä tonnikaupalla C 4 muoviräjähdettä ja uutta kiinalaisperuista muoviräjähdettäkin tehokkaampaa pommminvalmistusainetta. Tulokset alkoivat nekin näkyä vielä ns tulitauon eli hudnan aikana. Niinpä IDF oli pakoitettu menemään takaisin Rafahiin ja Gazaan, etsimään ja tuhoamaan sitä mihin palestiinalaishallinto oli lupautunut mutta johon Arafat ei antanut sen koommin lupaa kuin mahdollisuuttakaan. Pelkästään kuluneen vuoden aikana IDF on tuhonnut 40 tällaista tunnelia ja niiden pääteasemina toimineet asunnot. Se että asunnoissa olleita ihmisiä on näissä tuhoamisoperaatioissa sekä kuollut, haavoittunut että menettänyt asuntonsa, on saanut jälleen kaiken ymmärtävän media takajaloilleen. Amnesty International on sekin ottanut jälleen esiin vanhat sotarikos ja ihmisyysrikoslausunnot.
Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Ensinnäkin PA vuokraa näitä tunnelien päätepisteitä, asuntoja 1000 Usdollarin kuukausivuokraa vastaan. Mikäli asunto tuhoutuu PA on sitoutunut rakaentaan tai hankkimaan vastaavan tilalle korvauksetta. Tuhat dollari/kk on melkoinen tulo Gazan kaistalla ja halukkaita onkin jonotuslistalla pitkä rivi.

Kuka kaiken takana? Kukapas muu kuin Jasser Maaton ja hänen klaaninsa. Gazan kaistaa hallinnoi tosin Arafatin käskyläinen, Sema Dana klaanin keulakuva 42-vuotias Jemal Sema Dana, mafioson tavoin ja klaaninsa iskuryhmien turvin. Jemal Sema Dana ansaitsee hieman tarkempaa huomiota sillä juuri hänen ryhmänsä oli parisen viikkoa sitten tapahtuneen tienvarsipommin takana, pommin joka surmasi myös USA:n kansalaisia.

Sema Danan klaani on Gazan suurin, voimakkain ja merkittävin. Sen päämajat ovat Rafahissa ja Deir al-Balahissa ja niistä käsin klaani on soluttautunut Jordaniaan, Syyriaan, Libanoniin, Kyprokselle ja Egyptiin. Toiminta koostuu alkoholin ja tupakan salakuljetuksesta, laajasta väärennösbisneksestä, asekaupasta, huumekaupasta, prostituutiosta ja ihmisten salakuljetuksesta. Keulakuvakseen klaani on perustanut ryhmittymän joka kantaa nimeä Popular Resistance Committee eli Kansan Vastarintakomitea ja joka myös ilmottautui em pommi-iskunkin tekijäksi. Jemal Sema Dana on upporikas palestiinalainen mafiajohtaja. Hän saa suoraan avustusta Arafatilta vuosittain 85 miljoonaa dollaria ja pitää vastalahjana Gazan kaistan palestiinalaisia kurissa. Hänellä on myös Gazan verotusoikeus ja klaani kokoaa 15%:n pakkoveroa kaikilta työssäkäyviltä, palkkaa ansaitsevilta ja kauppiailta. Klaanilla on tiivis yhteys Hamasiin, Islamilaiseen Jihadiin, Al Fatahiin, Al Aqsan Marttyyrien Prikaatiin, Tanzimiin sekä Hisbollahiin ja lähes kaikki salakuljetus tapahtuukin yhteistyössä klaanin ja jonkin em järjestön kanssa. Korruptiota käytetään voitelemaan tullimiehiä ja paikallista poliisia joilla ei tosiasiassa ole mitään mahdollisuuksia vastarintaan Sema Danan klaania kohtaan, eikä juuri haluakaan sellaiseen.

Klaani on myös täydellisessä vastuussa tunnelioperaatioista. Se ansaitsee niillä muhkeita tuloja sillä aseet ja räjähteen PA:lle ovat vain osa tunneleiden kautta tapahtuvasta salkuljetusbisneksestä. Huumeet, alkoholi, tupakka ja ihmiset muodostavat suuremman osan kuin Arafatille toimitettavat aseet ja räjähteet. Siksi tunneleiden hyvinvointi onkin klaanin toiminnalle tavattoman tärkeää.
Tunneleita kaivettiin alkuvuosina, siis 80-luvulla, käsin mutta se osoittautui liian hitaaksi ja vaaralliseksi. Alueen maapohja on hiekkaperäistä ja pohjavedet ovat usein vain 10-15 metrin syvyydessä joten käsin kaivaminen ja maa-aineen poiskuljettaminen oli erittäin vaikeaa ja työlästä.

Niinpä hankittiin avuksi konevoimaa ja tarkoitukseen löytyikin öljy- ja vesijohtokanavien kaivamiseen kehitetty laite, lempinimeltään Mole – Myyrä. Laite on sikäli erikoinen että se kaivaa noin metrin halkaisijaltaan olevaa tunnelia ja käyttää hyväkseen poistettavaa maa-ainesta. Laite kiskoo perässään kahta putkea joissa toisessa on vettä ja toisessa nopeasti kovettuvaa sementtiainesta. Samantyyppistä kuin käytetään vedenalaisissa valuissa. Poistohiekasta Myyrä erottaa tarpeellisen määrän hiekkaa ja tavallaan valaa itselleen putkea kulkiessaan eteenpäin. Loput poistomaasta kuljetetaan lavetilla tunnelin alkupäähän. Myyrä kykenee operoimaan vain hiekkaperäisessä maassa mutta lähes kuinka syvällä tahansa ja niinpä ovelat palestiinalaiset olivat kaivauttaneet lähelle pintää 8-10 metrin syvyyteen valetunneleita aina kaksi toisiaan lähelle ja niiden alle noin 25 metrin syvyyteen varsinaisen kuljetustunnelin. IDF meni tähän halpaan useita kymmeniä kertoja mutta kun salakuljetus aina vain jatkui vaikka kaikki kaikuluodatut tunnelit olivat tuhottu, niin he pyysivär apua amerikkalaisilta jotka Myyrän olivat alkujaan kehittäneetkin.

Heinäkuussa Gazaan saapui ryhmä amerikkalaisia insinööreja sekä CIA:n agentteja. Heillä oli mukanaan tehokkaammat laitteet joilla syvimmätkin tunnelit saatiin paikannettua ja niinpä IDF aloitti kolme viikkoa sitten uudet operaatiot ja tuhosi kolme päätunnelia ja 15-20 rakennusta Rafahissa. Jälleen kansainvälinen media ja ihmisoikeusjärjestöt nostivat valtaisan haloon. Jopa YK:n tasolla asiaa ehdotettiin vietäväksi yleiskokoukseen pohdittavaksi. Suurimmat menetykset koki kuitenkin Sema Danan klaani ja Arafat, joilta kummaltakin tuhoutui erä tuottavimmista kanavista joiden kautta oltiin vuosikausia kuljetettu kaikkea mitä niinsanotuissa sopimuksissa Israelin kanssa oli kielletty. Vanhin tunneli on jo vuodelta 1994 eli Oslon kuuluisan rauhansopimuksen jälkeen, saman sopimuksen jonka perusteella Norjan Nobel-komitea, ilmeisesti hetkellisessä mielenhäiriössä, antoi rauhanpalkinnon myös Jasser Arafatille. Tunneleiden tuhouduttua IDF sieppasi vangiksi Sema Danan ja PA:n tunneliexpertin, PLO:n pioneerijoukkojen everstiluutnantin Ahmed Tubaisin, joka auliisti vahvisti tunneleiden tekemiseen liittyvää tietoutta. Hän oli myös edellisen palestiinalaishallinnon Gazan turvallisuuspäällikön Mohammed Dahlanin luottomies, Dahlan puolestaan on Arafatin ”likaisten asioiden”, (tuskin miehellä muunlaisia onkaan) hoitaja.

Arafat oli useasti, mutkien kautta, varoittanut amerikkalaisia sekaantumasta Gazan alueen asioihin ja nyt kun sellainen oli kuitenkin tapahtunut ja hänelle varsin tuhoisasti, hän määräsi Sema Danan klaanin kostamaan jenkeille. Niinpä asetettiin useita tienvarsipommeja ja odotettiin sopivaa hetkeä jolloin riitävän monta ja merkittävää amerikkalaista olisi samassa autossa. Muutamaa kilometriä ennen kohtalokasta tapahtumaa, kontrolliasemalla, kaksi autoa vaihtoa saattueessa paikkaa ja niin amerikkalaisryhmän johtaja säilyi hengissä mutta useita turvamiehiä kuoli hänen edeltään.

Miksi siis Lähi-idän noidankattilan pahin hämmentäjä Jasser Arafat, oikealta nimeltään Muhammadu ab-di Rauufi eQuwayhi el-Husayni, tuttavallisimmin vain Abu Ammar, on edelleenkin vallan kahvassa eikä häntä ole eliminoitu vaikka siihen on Israelin hallituksen päätöskin olemassa. USA:n kansalaisten menehdyttyä pommi-iskussa, siihen tuskin reagoitaisiin kovin voimakkaasti Valkoisen Talon taholtakaan. Kysymys on kuitenkin monimutkaisempi sillä väkivaltaisesti kuollut Arafat olisi välittömästi islamilaisen maailman marttyyri. Hänen eliminoimisensa nostattaisi sunnattoman vastalause ja väkivalta-aallon muslimien keskuudessa. Mikäli hänet siirretään johonkin toiseen islamilaiseen valtioon niin takuuvarmasti mies olisi suosituin puhujavieras kaikissa mahdollisissa mediayhteyksissä ja jopa kansainvälisellä ja diplomaatitasolla. Hänellä olisi mahdollisuus esteettä levittää omaa totuuden nimellä kulkevaa valhettaan ja israelinvastaista propagandaansa missä vain sattuisi huvittamaan. Niinpä kumpikaan em vaihtoehdoista ei tunnu israelilaisittain sopivalta. Sharonin hallitus on päättänyt pitää miehen nöyryyttävässä kotiarestissa ja pitää ilmeisesti peukkuja pystyssä jotta aika tai jokin muu sopiva tapahtumasarja teksi työn heidän puolestaan.


Pekka Sartola

http://www.ajanteos.com/kolumni.htm

jossa pyllyt paukkuvat, niin, että naapurit Israelilaiset meinaavat oksentaa.